sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Paivassa Meksikoon ja takaisin

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut niin me tosiaan asutaan vain vajaan 15 kilometrin paassa Meksikon rajalta. Aivan siina rajalla Meksikon puolella sijaitsee kaupunki nimelta Tijuana. Olen halajanut siella kaymaan tanne San Diegoon muutostamme saakka, mutta lykannyt visiittia, silla en ole viitsinyt lahtea siella kaymaan yksin monien tyokavereiden varoitteluista johtuen. Ei kuulemma ole yksinaisen turistinaisen paikka se. Taman asian paikkansapitavyydesta en mene sanomaan juuta enka jaata, mutta paatin talla kertaa kuunnella kokeneempiani.

Helmikuussa siskoni ja hanen poikaystavansa taalla vieraillessa sain vihdoin tilaisuuden lahtea kaymaan rajan toisella puolella (E:han ei siis saa talla hetkella tyonsa vuoksi rajaa ylittaa, joten siksi hanen kanssaan sinne meno on ollut poissa laskuista). Tijuanaan voi lahtea autolla tai auton voi vaihtoehtoisesti parkkeerata rajan talle puolelle ja ylittaa rajan sitten jalan. Huhujen mukaan autolla, ainakin takaisinpain tullessa, rajanylitys voi kestaa tunteja, joten paatimme suosiolla kavella rajan yli. Tijuana on muutenkin kirjaimellisesti suoraan rajalla, joten mita sita turhaa autoa mukaan ottamaan.


Rajanylitys jalan oli helppoa ja suht nopeaa. Aamupaivalla Meksikoon pain mennessa siihen taisi menna noin 45 minuuttia ja iltapaivalla palatessa ei sitakaan; saimme kavella suoraan yli ilman mitaan jonoja! Emme olleet ihan kamalasti (lue: ollenkaan) tutustuneet TJ:n asemakaavaan ja paatimme antaa yhden innokkaista taxikuskeista vieda meidat downtowniin, silla emme tienneet mihin suuntaan edes lahtea kavelemaan. Luulen, etta kuski vei meidat jotain kiertoreittia, koska Tijuanan keskustassa sijaitseva kaari, Tijuana Arch, nakyy hyvin jo USA:n puolelta, eika tosiaankaan ole kaukana, mutta jotenkin kuski sai matkaan tuhrattua ainakin viisi minuuttia.

Taustalla nakyy Tijuana Arch, joka symboloi sidetta USA:n ja Meksikon valilla


Keskustassa ei ihan hirveasti nahtavaa ollut ja lahinna me keskityttiinkiin vain ihmettelemaan sita tunnelmaa, mika rajan yli astuessa koitti; miten ero voikaan olla niin suuri vain muutaman kilometrin paassa sijaitsevaan Kaliforniaan! Yhtakkia olimme kuin keskella eri maata. Ja niinhan me kirjaimellisesti olimmekin. Kehitysmaafiilis puski Tijuanassa lapi aika vahvasti; kadut olivat surkeassa kunnossa, kodittoman nakoiset papparaiset kauppasivat rihkamaa kaduilla, tienvarressa lojui hedelmakoreja matkalla kauppiaiden kojuihin... Teimme muutamia ostoksia turistimyymaloissa, pysahdyimme lounaalle ja myohemmin margaritoille muutamalle kadunvarsiterassille ennen paluutamme tuttuun ja turvalliseen San Diegoon. En kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi Tijuanassa, mutta en tosin tieda jos asian laita olisi ollut toinen ilman miesseuraa ja jos olisimme olleet liikkeella illalla pimealla...



4 kommenttia:

  1. Voin uskoa, että on ollut aika dramaattinen ero rajan toisella puolella. :D Ilmeisesti Tijuana on kuitenkin melko turistinen kaupunki, joten ero olisi voinut olla vieläkin suurempi, jos olisi hypännyt ihan ei-turistikaupunkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se - aika suppea - pääkatu ja sen vierustat on (mistä nämä kuvatkin on), mutta kun lähti siitä vähä syrjempään, niin alkoi tulla aikamoista röttelöä ja kurjuutta vastaan. Olin tästä aika yllättynyt, koska kuvittelin myös Tijuanan olevan turistimaisempi!Voi toki olla että me missattiin jotain alueita :D

      Poista
  2. Mut eikö sun työkaverit kerran kauhistunu siitä että menit aamulla töihin mentäessä kävellen tien yli huoltoasemalle ostaan evästä tms? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kauhistelihan ne tosiaan joo:D välillä vetää kyllä sanattomaksi tämä paikallisten ylivarovaisuus.

      Poista