tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kiiretta ja matkoja

Minua on jo pitkan aikaa vaivannut matkakuume, mika on ajoittain ollut ihan kunnon riesa. Ihan tosissaan taytyy valilla miettia, etta mika mussa oikein on “vialla” kun olo on niin levoton etta ajatukset on lahes jatkuvasti jossain muualla kuin tassa nykyisessa olotilassa ja hetkessa (voi olla etta tama on joku geenivirhe). Tyomaaran ollessa huipussaan levottomuus on yltynyt valilla aivan sietamattomaksi. On tuskaisaa istua toissa koneen aarella kun mielessa pyorii lentoliput ja eksoottiset reissukohteet. Nyt vihdoin kun tahti on alkanut pikkuhiljaa tasaantumaan, paatin tehda asian suhteen jotain ja varasin spontaanisti liput Puerto Ricoon huhtikuulle. Matkaan olen siis lahdossa talla kertaa yksin, koska halukasta matkakumppania ei loytynyt, enka halunnut sen estaa minua menemasta. Uskon, etta tulen matkallani tapaamaan uusia ihmisia ja olenkin jo saanut kolme yhteydenottoa/majoitustarjousta Couchsurfing-sivustolla julkistettuani matkani siellakin. Yksinainen en varmasti siis tule olemaan :)

Ensimmaisen pikkureissun nyt tassa ihan pahimpaan hataan teimme kuitenkin kaverini Minnan kanssa jo viime viikonloppuna pieneen vuoristokylaan nimelta Idyllwild, joka sijaitsee meilta pari tuntia koilliseen (meilla kylla meni menomatkaan yli tuplasti kauemmin ruuhkien ja erillisten sattumien vuoksi). Minna oli kuullut hehkutusta tasta paikasta eraalta San Diegon suomalaiselta ja innostui tasta niin kovin, etta ehdotti etta lahtisimme sinne mokkeilemaan minun valitellessani kaukokaipuutani.



Turhaan ei ollut Idyllwildia hehkutettu; oli kylla kaunis ja symppis paikka ja tuntui aivan silta kuin olisimme siella havupuiden ja lumen keskella olleet Coloradossa tai ainakin Pohjois-Kaliforniassa. Yovyimme pikkiriikkisessa mokissa, jonka varasimme AirBnB:n kautta. Mokki oli oikein sopo ja ei paljon perus saunamokkia suurempi. Hyvin me kaksi tyttoa kuitenkin mahduimme sinne. Jopa niin hyvin etta pistimme lauantai-iltana pienet kasillaseisontatreenit pystyyn :) Oli oikein onnistunut reissu, joka ylitti kaikki odotukset ja palasin uuteen viikkon taynna uutta intoa ja virtaa. Mutta se ei ole kylla mikaan yllatys, silla sen verran samanlaiset kiinnostuksenkohteet meilta Minnan kanssa loytyy. Ja saattaapa luonnon keskella oleilullakin joku vaikutus olla asiaan!







Reissut eivat kuitenkaan ole tassa, silla ensi viikonloppuna lahden tapaamaan Coloradossa asuvaa Jennia San Franciscoon ja sain myos juuri kuulla, etta “joudun” ehka lahtemaan PR:sta kotiuduttani viikoksi auttelemaan Baltimoreen toiden puolesta. Pendry on juuri avannut sinne toisen hotellinsa ja siella oltaisiin nyt vuorostaan avun tarpeessa! Tassahan alkaa ihan tarvia kissuille hoitajaa kun mieskin on taas palannut koulutukseen eika sita paljon kotoa nay tulevien viikkojen ja kuukausien aikana. Kasi ylos jos loytyy halukkaita tulemaan meille majailemaan San Diegoon viikoksi tai pariksi kissanhoitoa vastaan :D

Toukokuun alussa taas saan sitten vieraita Suomesta reiluksi viikoksi. Kiiretta siis pittaa!

PS. Ostin tuossa kuukausi sitten uuden koneen, enka ole viela paivittanyt nappaimistoa suomalaiseksi. Siksi nama jenkkiaakkoset...

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Paivassa Meksikoon ja takaisin

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut niin me tosiaan asutaan vain vajaan 15 kilometrin paassa Meksikon rajalta. Aivan siina rajalla Meksikon puolella sijaitsee kaupunki nimelta Tijuana. Olen halajanut siella kaymaan tanne San Diegoon muutostamme saakka, mutta lykannyt visiittia, silla en ole viitsinyt lahtea siella kaymaan yksin monien tyokavereiden varoitteluista johtuen. Ei kuulemma ole yksinaisen turistinaisen paikka se. Taman asian paikkansapitavyydesta en mene sanomaan juuta enka jaata, mutta paatin talla kertaa kuunnella kokeneempiani.

Helmikuussa siskoni ja hanen poikaystavansa taalla vieraillessa sain vihdoin tilaisuuden lahtea kaymaan rajan toisella puolella (E:han ei siis saa talla hetkella tyonsa vuoksi rajaa ylittaa, joten siksi hanen kanssaan sinne meno on ollut poissa laskuista). Tijuanaan voi lahtea autolla tai auton voi vaihtoehtoisesti parkkeerata rajan talle puolelle ja ylittaa rajan sitten jalan. Huhujen mukaan autolla, ainakin takaisinpain tullessa, rajanylitys voi kestaa tunteja, joten paatimme suosiolla kavella rajan yli. Tijuana on muutenkin kirjaimellisesti suoraan rajalla, joten mita sita turhaa autoa mukaan ottamaan.


Rajanylitys jalan oli helppoa ja suht nopeaa. Aamupaivalla Meksikoon pain mennessa siihen taisi menna noin 45 minuuttia ja iltapaivalla palatessa ei sitakaan; saimme kavella suoraan yli ilman mitaan jonoja! Emme olleet ihan kamalasti (lue: ollenkaan) tutustuneet TJ:n asemakaavaan ja paatimme antaa yhden innokkaista taxikuskeista vieda meidat downtowniin, silla emme tienneet mihin suuntaan edes lahtea kavelemaan. Luulen, etta kuski vei meidat jotain kiertoreittia, koska Tijuanan keskustassa sijaitseva kaari, Tijuana Arch, nakyy hyvin jo USA:n puolelta, eika tosiaankaan ole kaukana, mutta jotenkin kuski sai matkaan tuhrattua ainakin viisi minuuttia.

Taustalla nakyy Tijuana Arch, joka symboloi sidetta USA:n ja Meksikon valilla


Keskustassa ei ihan hirveasti nahtavaa ollut ja lahinna me keskityttiinkiin vain ihmettelemaan sita tunnelmaa, mika rajan yli astuessa koitti; miten ero voikaan olla niin suuri vain muutaman kilometrin paassa sijaitsevaan Kaliforniaan! Yhtakkia olimme kuin keskella eri maata. Ja niinhan me kirjaimellisesti olimmekin. Kehitysmaafiilis puski Tijuanassa lapi aika vahvasti; kadut olivat surkeassa kunnossa, kodittoman nakoiset papparaiset kauppasivat rihkamaa kaduilla, tienvarressa lojui hedelmakoreja matkalla kauppiaiden kojuihin... Teimme muutamia ostoksia turistimyymaloissa, pysahdyimme lounaalle ja myohemmin margaritoille muutamalle kadunvarsiterassille ennen paluutamme tuttuun ja turvalliseen San Diegoon. En kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi Tijuanassa, mutta en tosin tieda jos asian laita olisi ollut toinen ilman miesseuraa ja jos olisimme olleet liikkeella illalla pimealla...



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lomaosakeostoksilla

Kavimme viime viikonloppuna paikallisilla matkamessuilla, jotka sinansa olivat aika turha tapahtuma. En oikein loytanyt sielta hakemaani matkainspiraatiota saatika tormannyt hyviin tarjouksiin, joita olisi mainonnan mukaan pitanyt olla tarjolla. Suurin osa kojuista vain joko tyrkytti esitteita mainostamistaan kohteista tai yritti saada vierailijoita liittymaan sahkopostilistalleen ja/tai osallistumaan arvontoihin.

Yksi juttu messuilta kuitenkin tarttui mukaan, nimittain kutsu lahtea ilmaiselle brunssille ja tsekkaamaan Wyndham-ketjun resortti meilta noin tunti pohjoiseen Oceanside-nimiseen kaupunkiin. Tasta vierailusta luvattiin kiitoksena kuponki, joka oikeuttaa neljaan ilmaiseen yohon Wyndham-ketjun hotellissa. Kuulosti aika hyvalta diililta, ehkapa vahan liiankin hyvalta. Miksi joku haluaisi tarjota meille ilmaisen brunssin ja hotellimajoituksen? Kotia paastyani googlettelin hieman asiaa ja selvisi, etta joudumme paikan paalla kuuntelemaan parin tunnin lomaosakkeiden myyntipuheen. Googlettelin lisaa ("Wyndham timeshare reviews"-haulla loytyy aikas mielenkiintoisia tarinoita) ja kavi selvaksi, etta brunssille lahdetaan sitten ihan vain sen hotellikupongin perassa. Mihinkaan sopimukseen ei nimia laiteta :D Liittoa Wyndhamin kanssa kuvailtiin lahinnakin elinkautiseksi, joka ei anna mitaan, vaan pelkastaan ottaa (paljon rahaa), eika siita paase eroon sitten millaan.

Brunssi Wyndhamissa koitti tanaan. Matkaan lahdettiin valmistautuneina sanomaan "ei", vaikka diili kuulostaisi kuinka houkuttelevalta (nettiarvosteiluiden seka yhden tyokaverini mukaan myyjat ovat lahjakkaita ymparipuhujia ja saavat homman kuulostamaan sulalta unelmalta). Itse "brunssi" ei todellakaan ollut mikaan brunssi. Saavuin paikalle vohveleiden ja mimosien kuvat silmissa vilkkuen ja paikalla odotti eineshamppareita tiskin takaa tarjoileva jamppa. Mika pettymys! Mun mielesta olisi paljon fiksumpaa tarjoilla ihmisille niita mimosia, silla pienessa hiprakassa kauppa varmasti kavisi paljon paremmin!

Saimme myyjaksemme elakeikaa kovasti lahestyvan Stephanien, jonka toimistoon menimme hamppareidemme kanssa kuuntelemaan myyntipuhetta (brunssifiilis oli tasta aika kaukana:D). Mummeli kyseli meidan viime vuoden reissuista; niiden kohteista ja niihin kaytetyista summista, minka verran yleensa maksamme hotelleista ja lennoista ja millaisista kohteista pidamme. Han esitteli meille tietokoneen ruudulta kuvia kauniista ja kalliista all inclusive-resorteista, joista suurin osa sijaitsi kaukana sivistyksesta.

Aika nopeaa alkoi valjeta, ettei meilla ollut mitaan hataa; lomaosake ei todellakaan ole meidan juttu millaan mittakaavalla, eika koko parituntisen aikana tuntunut kertaakaan silta, etta tarjoukselle olisi vaikea sanoa ei. Homma selvisi Stephaniellekin aika nopeaa meidan kertoessa usein yopyneemme ho(s)telleissa noin $50:lla tai jopa vahemmalla per yo, kerrottuamme pitavamme luonto- ja aktiivimatkailusta, ulkoilma-aktiviteeteista kuten patikoinnista ja telttailusta, lahtevamme mielellamme kohteeseen ilman etukateen tehtyja hotellivarauksia, tutkivamme autenttisia paikkoja resorttien sijaan jne... Viimeistaan siina vaiheessa, kun kerroin olevani lahdossa ensi kuussa viikoksi Puerto Ricoon yksin ilman sen kummempaa suunnitelmaa (saaden Stephanien haukkomaan henkea ja kertomaan murhaajatarinoita) taisi meidan paatos olla aika selva itse kullekin. Stephanie ei kuulemma koskaan ennen ollut kuullut yhdenkaan naisen matkustavan yksin ja han sentaan on tyoskennellyt matkailualalla koko elamansa, ja vaikutti myos silta, etta han uskoi meidan valehtevan halvoista ho(s)tellihinnoista ja seka ilmaisista (lentomailen varatuista) lennoista. Viimeisen parin vuoden aikana olen tosiaan lentanyt neljasti ilmaiseksi (lentomaileilla) ja sama meno jatkuu nyt tulevan Puerto Ricon reissun kanssa! Maksoin lennoista yksitoista dollaria :D Vaihtaisinko taman siihen, etta maksan usean tuhannen takuun lomaosakkeesta seka ryhtyisin lisaksi maksamaan siita monta sataa kuukaudessa ilman mitaan takuuta reissuista missaan vaiheessa? Enpa usko... Meita matkailijoita on moneksi...

Ihan mielenkiintoinen kokemushan tama oli ja voisin menna uudestaankin kuuntelemaan tallaista myyntipuhetta jos siita ilmaisia hotellioita saa, vaikka hieman arsyttikin tuo ennakkoluuloinen ja meidan matkustustyylimme tuomitseva myyntieukko...

Nahtavaksi jaa, miten helppoa tai paivamaarien suhteen joustavaa taman kupongin kaytto tulee olemaan... San Diegosta lentaa ainakin todella halvalla Meksikoon, joten saattaapi olla, etta taytyy tehda reissu sinne pain myohemmin tana vuonna :) Mulla on tosiaan nyt vain viikko vuosilomaa, mutta pyysin PR:on reissua varten palkatonta ja ihanan ymmartavainen pomoni suostui tahan ilman mutinoita - hotelli- ja matkailualalla tyoskentelyn hyva puoli taitaa olla samanhenkiset tyokaverit, jotka itsekin potevat matkakuumetta ;)