maanantai 7. marraskuuta 2016

Vuorossa Arizona

Kirjoittelussa on nyt ollut pieni tauko muuttohulinoiden, työnhaun ja muiden häiriötekijöiden vuoksi, mutta ei hätiä; elossa ollaan! Jatketaan siis road trippiä...

New Mexicon jälkeen matka jatkui näin kauniissa maisemissa kohti Arizonaa ja Tucsonia:

 

Perillä Tucsonissa jätimme perinteisesti kissat ja kamat hotellille ja suuntasimme heti kohti tämän etapin nähtävyydeksi valikoitunutta Sabino Canyonia. Ja voi mitkä maisemat meitä perillä odottivatkaan. Valitettavasti ne eivät ollenkaan välity näistä surkeista kännyräpsyistä...






Sabino Canyonissa sain myös kokea, miltä tuntuu kävellä päin kaktusta: ei kovin mukavalta. Ottaessani kuvia Saanasta olin ilmeisesti niin häkeltynyt joko Saanan tai maisemien kauneudesta, että löin sitten jalkani suoraan kaktukseen. Ai perhana, että muuten sattui ja kirveli ja vielä pitkään sattuneen jälkeenkin. Pienet piikit olivat niin tiukassa, että jouduin odottamaan, että olimme takaisin hotellilla ja pääsin repimään ne irti pinsettien avulla. Säärestä löytyy vieläkin punaiset arvet muistuttamassa tapahtuneesta...

Ai saatana, että sattuu!
Ne pikkupiikit, jotka eivät lähteneet sormilla vetämällä...
Pahoinpitelijän sukulainen


Takaisin hotellilla meitä odotti mukava yllätys ja kaikki säryt unohtuivat nopeaa, kun Red Lion Inn tarjosi ilmaisen happy hourin ruokineen kaikkineen, eikä meidän tarvinnut enää lähteä minnekään illalliselle :) Mikäs tämän mukavampaa!

Ei ehkä herkullisin gourmet-ateria ikinä, mutta maistui tuolla hetkellä aika hyvältä!
"Miksi minut on tuotu tänne kaameaan paikkaan?" - Aadan mielestä tämä hotelli oli aivan yhtä kamala kuin kaikki edellisetkin
Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire minnekään, sillä seuraava ja viimeinen kohteemme ennen San Diegoa oli vain kahden tunnin päässä sijaitseva Phoenix, emmekä halunneet olla siellä karvaisten matkaseuralaistemme vuoksi ennen check inin alkamista. Saimme siis rauhassa ottaa kaiken ilon irti ihanan hotellimme uima-allasalueesta. Voin varmasti puhua meidän molempien (ihmisten) puolesta suositellessani Red Lionia - tai ainakin tätä Tusconin yksilöä - lämpimästi kaikille reissulaisille. Olisin mielelläni jäänyt tähän hotelliin toiseksikin yöksi!


Liekö matkaväsymys iskenyt vai mikä oli, mutta Phoenixissä emme tehneet oikeasti mitään muuta kuin ajelimme päättömästi ympäriinsä tietämättä, mihin mennä ja mitä tehdä, ja siitä johtuen en taidakaan tehdä siitä ollenkaan erillistä postausta. Tässä oli siis tämä Kaliforniaan johtanut road trippimme :)

6 kommenttia:

  1. No voihan mikkihiirikaktus! :D Sori, ei saa nauraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se itseäkin loppupeleissä alkoi jo naurattamaan, kun pahin kipu oli ohi. Ainakin on nyt koettu sekin :D

      Poista
  2. Vau mitä kuvia, etenkin nuo isot kaktukset! Pakko tunnustaa että repesin tuolle kaktuskeissille kun kuvittelen tilanteen :D oli varmasti inhottavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli kyllä aika mahtipontisia ja hienoja :) Kaktuksenpiikit jalassa kyllä hieman harmitti, mutta kuten yllä olevassa kommentissa sanoin niin lopulta se koko juttu alkoi jo naurattamaan ja tulipahan nyt sekin koettua, että miltä tuntuu kävellä päin kaktusta! :D

      Poista
  3. Onpa kivat maisemat! Mun mies käy välillä työmatkalla Arizonassa, ois vissiin syytä joskus mennä mukaan... Tosin se on tietty jossain kaupungissa siellä.

    Hyi kaamee tota kaktustarinaa! Mutta hei - mieti mikä kertomus myöhemmin, kävelinpä päin kaktusta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämäkään kaukana kaupungista ollut, eli kannattaa varmasti mennä mukaan, vaikka sun mies matkustelisikin kaupunkiin :) Arizonassa kyllä riittäisi vaikka mitä nähtävää!

      Joo, nimenomaan noin mäkin sen kaktushommelin ajattelin :D

      Poista