perjantai 21. lokakuuta 2016

Elämä nyt

Elämää San Diegossa tulee pian kolme viikkoa täyteen. Asustelen vielä pari viikkoa täällä AirBnB-kämpässä, enkä voisi olla tyytyväisempi tähän järjestelyyn. Onneksi päädyimme tähän ratkaisuun, emmekä hommanneet jotain murjua ihan sokkona! Tämä perhe, jonka luona asun on aivan ihana, vieraanvarainen ja ystävällinen. Vuokran hintaan kuuluu aamupala, mutta saan aina kotona ollessani ja halutessani liittyä heidän seuraansa myös illalliselle. Saan olla rauhassa huoneessani niin halutessani, mutta olen aina tervetullut viettämään aikaa myös yleisissä tiloissa tai vaikka tapapihalla puutarhassa. Taidanpa kokeilla AirBnB:tä uudestaankin!

Uusi, väliaikainen, kotikatuni


Tähän asti olen pitänyt San Diegosta kovastikin, eikä Houstoniin ole ollut yhtään ikävä. Sää täällä on leudompi, ympäristö kauniimpi ja tietysti uudessa paikassa kun ollaan, löytyisi sitä vaikka mitä uutta tehtävää ja nähtävää. Jos jotain negatiivista täytyy keksiä, niin se on ilman kuivuus: nenä, huulet ja suu on kaiken aikaa aivan kuivat, eivätkä meinaa millään Texasin jälkeen tottua olemattomaan ilmankosteusprosenttiin. Tai ei tämäkään välttämättä huono puoli ole. Ehkä pikemminkin tottumiskysymys ja toivottavasti jopa parempi mun iholle kun se ei aina ole ihan hikinen :D

Ilmankosteus 10%
Versus 76%. Välillä tuntuu ettei henki kulje!
Houston saa myös pisteet ystävällisemmistä ihmisistä sekä teiden leveydestä ja selkeydestä. Täällä kesti hetki tottua monien teiden kapeuteen ja mutkaisuuteen! Mutta kyllä se tästä :)

Olen myös tavannut jo muutamia San Diegon suomalaisia ja käynyt heidän kanssaan mm. patikoimassa. "Host-äitini" (joka siis myöskin on suomalainen, mutta jo 30 vuotta USA:ssa asunut) ei ymmärtänyt lainkaan "tarvettani" löytää ystäviksi muita suomalaisia, mutta mulle se tuntuu ainakin vielä sellaiselta helpolta yhdistävältä tekijältä, jonka nojalla on helppo tutustua varsinkin näin alussa kun töitäkään ei vielä ole.

Maisemia eiliseltä patikoinnilta Lake Powaylta, johon sain kutsun viikko sitten tapaamaltani suomalaiselta Minnalta :)
Jälkkäriksi Minnan leipomaa herkullista juustokakkua piknikillä kauniissa maisemissa.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Ei enää Texasissa: New Mexico ja White Sands

Lähes puolet meidän koko road tripistä tapahtui Texasissa! Nyt viimeistään sitä tajusi, miten hemmetin iso paikka se on. Ja emme edes ajaneet sen rajalta rajalle...

Texasin jälkeen vuorossa oli New Mexico, josta vierailukohteeksi valikoitui paikka nimeltä White Sands National Monument. Tämänkin taisimme löytää Roadtrippers.comista, sillä ainakaan minä en ollut ennen kuullutkaan koko paikasta!

Täällähän voisi vaikka kuvata automainoksia :-)
Tällainen minityyppi jäi poseeraamaan meille pitkäksi aikaa


White Sandsien hiekka on kipsiä (tai siis sitä mineraalia, josta kipsi tehdään) ja paikalla onkin noin 100 miljoonaa vuotta sitten ollut meri, jonka pohjasta tämä nykyinen aavikko on saanut syntynsä.




Hieno paikka, mutta aivan hemmetin kuuma (en uskalla edes ajatella, millaista tuolla olisi keskikesällä) ja aika nopeaa nähty. Iso paikkahan tuo on, mutta pelkän aavikon tuijotteluun nyt turtuu suht nopeaa. Kannattaa kuitenkin piipahtaa jos noilla suunnilla liikkuu!

torstai 13. lokakuuta 2016

Matka jatkuu: Länsi-Texas ja Fort Davis

Matkalla San Antionista New Mexicoon ei kartan mukaan ollut kovinkaan paljoa nähtävää ja mietimmekin aika kauan, missä pitäisimme seuraavan "pakollisen" stoppimme, ilman että ajamista kertyisi liian paljon yhdelle päivälle. Roadtrippers.com-sivusto (tämä on muuten tosi hyvä sivu road trippien suunnitteluun) vinkkasi matkan varrelta löytyvästä Fort Davis State Parkista. Tutkimme asiaa ja päätimme sitten viettää seuraavan yön "never heard"-paikassa nimeltä Fort Davis, koska eipä reitin varrelta paljon muutakaan löytynyt. Kaupunki (jos Fort Davisia nyt kaupungiksi voi edes kutsua, se on pikemminkin kylä) löytyi tasan yksi eläinystävällinen hotelli, joten hommahan oli sitten sillä selvä! 

Kun suuntasimme I-10:ltä etelään kohti Fort Davisia alkoi maisema nopeasti muuttua tosi erilaiseksi, kuin mitä siihen asti olimme nähneet. Meistä tuntui kuin olisimme yhtäkkiä ajaneet keskelle Taru Sormusten Herrojen maisemia ja oli pakko kurvata tien sivuun ottamaan muutamat kuvat ennen hotellille saapumista! Enpä ollut ennen tiennyt Texasista löytyvän tällaisia maisemia (nyt on kyllä ehkä ihan pakko päästä käymään Big Bend National Parkissa, joka sijaitsee tästä vielä muutaman tunnin etelään). Niin kaunista! Hotellille päästyämme varmistimme, että kissoilla on hyvät oltavat hotellilla ja suuntasimme nopeasti kohti state parkia, että kerkeisimme ihailemaan vuoria sieltä käsin ennen auringonlaskua.

Missä örkit ja hobitit?

Röhnöttäjä-Roni. Hieman epäilevä katse taitaa kuitenkin kertoa pienestä ärsytyksestä. "Voitaisko jo mennä takaisin kotiin?"
Osa kuvista on otettu Saanan puhelimella. Siksi erilainen muoto.
Fort Davisia kukkuloilta käsin




Fort Davisista taisi tulla oma henkilökohtainen suosikkini koko road tripillä. Tämä saattaa tietysti johtua ainakin osittain siitä, että kyseisestä paikasta meillä ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja pidimme siellä stopin vain koska jossain oli pysähdyttävä, ettei ajomatkaa tulisi liikaa yhdelle päivälle. Tämä pikkukaupunki oli kiva myös siitä syystä, että kaikki ne vähät liikkeet, ravintolat ja ruokakaupat, jotka sieltä löytyi eivät olleet ketjuliikkeitä. Ei löytynyt Starbuckseja ja Mäkkäreitä, vaan ainosastaan paikallisia (perhe)yrityksiä ja kylän keskusta muistuttikin lähinnä jotain vanhaa länkkärikylää.

Ja löytyipä matkanvarrelta vielä tällainenkin, kun suuntasimme nokkamme kohti seuraavaa kohdetta New Mexicon osavaltion puolella:

Muistan lukeneeni tästä Pradan "taideteoksesta" keskellä erämaata jostain matkailulehdestä aikoja sitten ja tiesin sen olevan suurinpiirtein näillä kulmilla, mutta en tiennyt, että tulisimme sen ohi ajamaan. Nyt on sitten sekin nähty! Ilman stoppia Fort Davisissa, emme olisi tätäkään nähneet, nimittäin se ei sijaitse todellakaan missään keskeisellä paikalla, vaan nimenomaan ihan keskellä ei mitään.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Road tripin eka stoppi: San Antonio

Road trip jännitti etukäteen erityisesti kissojen vuoksi: miten ne tulisivat suhtautumaan yli kahteenkymmeneen tuntiin autossa ja kantokopassa? Päätimme ajaa max 5-6 tuntia päivässä ja aloittaa ekan päivän erityisen iisisti viettämällä ekan yön jo San Antoniossa vain noin neljän tunnin päästä Houstonista.

Eka päivä meni todella hyvin niin kissojen kuin meidänkin osalta. Perillä lähdimme tutustumaan river walkiin ja Alamoon, jotka olivat mulle tuttuja jo parin vuoden takaiselta pikaiselta pyrähdykseltä kaupungissa. Nyt aika riitti paremmin ja saimme kävellä ympäriinsä tässä hyvin eurooppalaistyylisessä kaupungissa ihan rauhassa. Halusimme kuitenkin palata hotellille ennen pimeän tuloa. Ei sitä koskaan nimittäin tiedä, miten turvallista kahden tytön on kävellä vieraassa paikassa pimeällä. Lisäksi meidän täytyi päättää, missä viettäisimme seuraavan yön. Emme olleet varanneet mitään etukäteen, vaan jokaisen yöpaikan varasimme vasta edeltävänä iltana. Tämä osoittautui oikein hyväksi ja toimivaksi konseptiksi ja toi reissuun pientä lisäjännitystä :)






maanantai 10. lokakuuta 2016

Road trip ja viikko San Diegossa takana

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet aivan huikeat! Ajoin kaverini Saanan, sekä kissojen kanssa Texasista New Mexicon ja Arizonan kautta tänne San Diegoon, jossa on tullut majailtua nyt jo viikon päivät. Niin paljon on tullut nähtyä ja koettua, että sitä on vaikea edes käsittää, kun aika on mennyt niin nopeaa. Saana lähti tänä aamuna takaisin Suomeen, joten nyt pikku hiljaa täytyy alkaa palailemaan lomamoodista takaisin arkeen. Kissat ovat kotiutuneet uuteen väliaikaiskotiinsa - jossa heillä on muuten kaverina pieni koira. Ronin lempipuuhaa on istua takapihalla tuijottamassa perhosia ja kolibreja (siellä se tälläkin hetkellä möllöttää), kun taas Aada arempana tapauksena pysyy mielellään sisällä ja usein sängyn alla.

Majailen täällä AirBnB:ssä vajaan kuukauden ja sitten onkin muutto omaan, uuteen kotiin, joka on rempassa tällä hetkellä. Kävi niin hyvä mäihä, että löysin kyseisen asunnon itseasiassa heti meidän ekana päivänä täällä San Diegossa ja vieläpä vähän puolivahingossa.