perjantai 26. elokuuta 2016

Kohti uusia seikkailuja

Musta on viime aikoina tuntunut siltä, ettei mulla ole oikein ollut mitään annettavaa tälle blogille, joten olen mielummin ollut kirjoittamatta, kuin kirjoittanut väkisin jotain. Nyt ajattelin kuitenkin tulla pienen päivityksen kirjoittelemaan, kun askel kohti uusia seikkailuja on otettu.

Musta tuli keskiviikkona työtön. Tuntuu, että iso kivi vierähti sydämeltä kun allekirjoitin irtisanomispaperit! Nyt olen kaksi päivää vaan nauttinut tästä vapaudesta... Kuka tietää, kauanko tätä jatkuu - toivottavasti ei liian kauan, koska kovin pitkään en kyllä vain kotona viihdy. Mutta näin pienissä erissä se on ihan jees.

Viimeinen työpäivä
Jumpassa keskellä päivää ja keskellä viikkoa:)

Viikonlopun "lomailen" vielä täällä Houstonissa ja sitten lähden kohti Suomea, jossa vietän kymmenisen päivää. Suomen reissun jälkeen mulla on vielä pari viikkoa ennen lopullista lähtöä täältä. Reissun jälkeen meinaan aloittaa uuden työn etsinnät ja katsella kämppiä tulevasta kotikaupungista vähän ahkerammin jos sellaista ei vielä siihen mennessä ole löytynyt.

Me ollaan vähän alettu kartoittamaan mahdollisia asuinalueita, sekä katseltu vuokrailmoituksia ja otettu yhteyttäkin muutamaan paikkaan. (Aika harva vaivautuu edes vastaamaan tiedusteluihin. Jotenkin tämä ei jaksa yllättää.) SD tuntuu meille Houstonin vuokratasoon tottuneille huisin kalliilta, eikä vuokran hintaa huvittaisi kuitenkaan tuplata - etenkään tässä tulojen vähentyessä, hehe. Asunnon etsiminen ja valitseminen näin etäältä sitä näkemättä tuntuu tosi hankalalta, mutta joku luukku pitäisi meitä siellä olla odottamassa, sillä huonekalut (ja kissat) on pakko johonkin saada. Asuntoja tuntuu onneksi olevan ihan hyvin tarjolla, joten kodittomaksi sitä ei varmasti tarvitse pelätä jäävänsä. Eihän sillä toisaalta loppupeleissä ole väliä, onko uusi vuokrasopimus allekirjoitettu yhtä kuukautta vai yhtä päivää ennen muuttoa. En siis nyt vielä jaksa murehtia tätä asiaa kauheasti. Onhan ne asiat aina ennenkin jotenkin järjestyneet tavalla tai toisella ja turha stressaaminen on ollut nimeomaan turhaa. Ovat ne aikaisemmat isot muutot ja elämänmuutokset selvästi jotain siis opettaneet :)

Kämppiä tarjolla Ericin uuden työn lähettyviltä... 

perjantai 5. elokuuta 2016

Välitilassa

Meillä elellään nyt jonkinlaisessa välitilassa. Muutto lähestyy ja siihen täytyy pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan.

En tykkää pakkaamisesta ja muuttamisesta ollenkaan. Siksi olenkin alkanut eliminoimaan siitä aiheutuvaa työtä jo hyvissä ajoin ja vähän kerrallaan... Olen myynyt ruokapöydän ja olkkarin pöydän ja vienyt pari pussillista tavaraa lahjoitukseen. Toisaalta tekisi mieli laittaa kaikki jakoon ja myyntiin ja muuttaa Kaliforniaan vain matkalaukkujen kanssa, mutta ei siinäkään mitään järkeä olisi (rahallisesti siis), koska silloin kaikki pitäisi taas aloittaa alusta.

Ruokapöydän tilalla on nyt kissojen ruokapaikka
Eric irroitti peilin seinältä jo ennen lähtöään - se on aika painava ja muutenkin hankala tapaus
Pelastusarmeijalle matkalla oleva laatikko
Meillä ei vieläkään ole mitään (ei edes tarkkaa päivämäärää) järjestettynä tai sovittuna muuttoa varten. Yritän kovasti olla murehtimatta ja uskoa, että kyllä kaikki lopulta järjestyy. Koska pakkohan asioiden vaan on järjestyä tavalla tai toisella...

***
Työpäiviä jäljellä: 13.
Päiviä jäljellä Suomen reissuun: 24.
Päiviä jäljellä siihen, että Ericin A-school Chicagossa on ohi: 41.

maanantai 1. elokuuta 2016

Alligaattoreita, kakkua ja lopputili töistä

Eilen aamulla lähdin jo seitsemän aikaan ajelemaan kohti reilun tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Brazos Bend State Parkia, jonka vetonaula ovat luonnonvaraisena puistossa asustelevat alligaattorit. Tapasin puistossa kaverini Eevan, joka muutti Päiväntasaajan Guineaan pari kuukautta sitten miehensä työn perässä, mutta on nyt ollut täällä Houstonissa lähes kolme viikkoa hoitamassa kansalaisuusasioita. On ollut tosi kivaa saada Eevasta seuraa varsinkin nyt Ericin ollessa pois!

Olin "alligaattoripuistossa" viimeksi pari vuotta sitten, joten oli kiva päästä sinne pitkästä aikaa. Jos ajomatka olisi lyhyempi, niin olisi varmaan tullut käytyä useamminkin. Viime kerralla alligaattorit olivat aika huonosti näkyvillä, mutta tällä kertaa me nähtiin niitä aivan lähietäisyydeltä. Niin läheltä, että ihan vähän jopa pelotti Floridan tapahtumien jälkeen, mutta puistonvartija vannoi ettei pelkoon ole syytä. Tämän puiston alligaattorit ovat niin tottuneita ihmisiin, etteivät välitä heistä ollenkaan. Tietenkään niitä ei silti pidä lähestyä tai muuten lähteä ärsyttämään... Alligaattorit varoittavat liian lyhyestä etäisyydestä murisemalla :)






Musta on vaan ihan käsittämätöntä, että on mahdollista kävellä polulla makoilevan alligaattorin vierestä sen tuumaamatta asiaan yhtään mitään! Mutta mahdollista se on:D


Illalla sain vielä kutsun Eevan ja meidän toisen kaverimme, Joyn, kanssa spontaanille illalliselle Houstonin Midtownissa sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan Piolaan. Itse olin juuri kerennyt syödä kotona, mutta lähdin silti seuraksi. Ruuan jälkeen tarjoilija kuitenkin kiikutti mulle kakkupalan kynttilän kera mun tiistaina olevien synttärien kunniaksi :) Olin tästä ihan yllättynyt!



Koko viikolopun olin erityisen hyvällä tuulella, koska ilmoitin perjantaina irtisanoutuvani töistä ja sunnuntaina varasin vielä lennotkin Suomeen :) Aika hyvä saldo viikonlopulle sanoisin. Nyt ei kuin päiviä laskemaan - niin vikaan työpäivään kuin Suomen reissuunkin! Kiva päästä pitkästä aikaa Suomessa käymään muulloinkin kuin talvella.