keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Colorado osa 2

Perjantai-iltana ajelimme kaupan kautta Rocky Mountain National Parkiin, jossa pystytettiin teltat ja pistettiin nuotio tulille. Matka kesti puolisentoista tuntia ja meillä kaikilla oli jo ihan kiljuva nälkä! Unohdin siinä nälkäisenä ottaa kuvan meidän leiristäkin...

Tuli lämmitti mukavasti. Iltaa ja yötä kohden ilma viileni aika paljonkin ja täytyi ihan kaivaa takki lämmikkeeksi.

Mulla tuli tuolla leirintäalueella havupuiden katveessa ihan sellainen olo kuin Suomessa olisi ollut! Sopi siis oikein hyvin näin juhannustunnelmiin.

Aamupalan jälkeen purimme leirin ja pakkasimme kamat autoon. Koska Amerikassa ollaan, niin patikointipaikalle täytyi tietysti ajaa! Aikamme parkkipaikkaa etsittyämme, sellainen löytyi vihdoin ja viimein ja pääsimme matkaan! Kannattaa selvästi olla liikkeellä ajoissa, koska poppoota riittää ainakin näin kesäkaudella.


Jokaisen mutkan takaa avautui toinen toistaan kauniimpia maisemia! Harmitti ihan, että poluilla piti kulkea katse maassa, ettei käy hullusti. Välillä pitikin siis pysähtyä pitämään maisemienihailu,- kuvaus- sekä evästaukoja.
Lunta! Enpä ollutkaan sitä nähnyt sitten joulun 2014... Oli pakko kokeilla tehdä lumipallo!







Patikoituamme noin 14km (noin neljä tuntia meni taukoineen), Jenni ehdotti että ajelisimme vielä USA:n korkeimmalle päällystetylle tielle, joka löytyi samoilta nurkilta. (Lisää aiheesta löytyy tästä Jennin postauksesta.) Ja onneksi ajelimme! Maisemat olivat nimittäin aivan upeat tuolla puurajan yläpuolella ja bongasimme myös ison joukon vapiteja eli kanadanhirviä loikoilemassa ja syömässä ihan tien vieressä. Itsellä valitettavasti iski jomottava päänsärky, mitä korkeammalle ajoimme. Se onneksi kyllä helpotti kun lähdimme takaisin alaspäin.




Kalliovuorten kansallispuisto oli ehdottomasti yksi kauneimpia paikkoja (ellei ei jopa kaunein), jossa olen Yhdysvalloissa käynyt!


Illalla Boulderissa lepuutimme väsyneitä jalkojamme porealtaassa ja grillasimme kanankoipia. Ja pääsinpä oppimaan kantapään kautta, ettei nestehukkaisena ja korkeaan ilmanalaan tottumattomana kannata nauttia edes pientä määrää alkoholia:D Seuraavana aamuna tuntui nimittäin siltä, kuin olisi ollut hieman kosteampikin ilta takana...

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Colorado osa 1

Saavuin Denveriin torstain ja perjantain välisenä yönä puolenyön aikaan ja Jenni kiltisti kävi noukkimassa mut lentokentältä, jonne heiltä Boulderista oli noin 45 minuutin matka. Kämpille päästyämme me mentiinkin sitten suoraan nukkumaan.

Jennillä ja hänen miehellään Iirolla oli kummallakin työpäivä perjantaina, joten minä nappasin pyörän alle (kyllä, Boulderissa voi pyöräillä, eikä kukaan huutele tai katso pitkään!) ja lähdin omatoimisesti tutustumaan kaupunkiin. Jenni oli vinkannut, että ihan keskustan läheltä lähtee pari trailia ja sinne sitten suuntasinkin heti aamusta!



Olin liikkeellä noin yhdeksän aikaan perjantaiaamuna ja paikalla ei ollut vielä onneksi mitään ryysistä. Muutamiin yli-ihmisiin kyllä törmäsin; siinä missä itse läähätin ja puuskutin ylämäkeen, nämä tyypit vain juoksivat kevyesti mun ohi. Sainpa ainakin pientä lisämotivaatiota... Polku oli paikoin aika jyrkkä, vaikkei se ehkä kuvissa tulekaan esille. Ja silloinkin kun se ei ollut jyrkkä niin ylöspäin mentiin kuitenkin tasaisen tappavaa tahtia (paluumatka kulki onneksi alamäkeen). Seuraavana aamuna heräsinkin sitten reidet ja takapuoli hellänä... Ihan hyvät lähtökohdat sille, että luvassa oli mitäs muutakaan kuin patikointia:D Mutta sillähän se lähtee, millä on tullutkin!





Noin parin tunnin patikoinnin jälkeen pyöräilin keskustaan, jossa pyörin lähinnä pääkadulla Pearl Streetillä. Kävin muutamassa kaupassa ja söin lounasta kivalla, varjoisalla, terassilla. Lämpötilat Coloradossa olivat melkein Houstonin asteissa, enkä valitettavasti saanut toivomaani paussia tästä hikoilusta.




Tykkäsin Boulderista ihan tosi paljon! Kävely- ja pyöräilymahdollisuudet, sekä kaunis luonto saa multa ISON peukun!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

4/8

Neljä viikkoa kahdeksasta on nyt bootcampia takana. Kaksi viikkoa meni ennen kuin sain ekan puhelun. Kolme ennen kuin eka kirje tuli. Kaksi ekaa viikkoa ilman minkäänlaista viestiä tai tietoa siitä, onko kaikki hyvin, olivat kyllä aikamoista odottamista ja tunnemyrskyä!

Aika on kummallisesti mennyt yhtä aikaa sekä hitaasti, että nopeasti. Olen yrittänyt sopia kaikenlaista menoa viikonlopuille, ettei tarvitsisi istua yksin kotona. Arki-iltaisin parasta puuhaa, urheilun lisäksi, on kissojen kanssa haliminen. Aadasta varsinkin huomaa, että ikävä on. Se seuraa mua entistä tiiviimmin ja välillä olen löytänyt sen nukkumasta vaatekaapista Ericin t-paitapinon päältä!

Näin meillä katotaan tv:tä
...ja näin luetaan lehteä!

Sain vihdoin military ID:n ja vakuutusasiat kuntoon. Bootcampilta on myös tullut virallista Navy-postia. Koko homma alkaa tuntua koko ajan todellisemmalta. Iik.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Etelän tuoksu

Vaikka tänne Texasiin aika hyvin onkin jo kotiutunut, eikä paikka tunnu enää mitenkään eksoottiselta, niin joskus joku tuoksu voi saada aikaan sellaisen tunteen, että on "etelässä". Muistan kun lapsuuden lomamatkoilla Espanjassa tai Kreikassa tuoksui aina tosi eksoottiselta. Kukat ja luonto oli erilaiset ja ympärillä tuoksui ihanalta ja jännittävältä. Nyt voin haistaa tuon saman tuoksun meidän kotipihassa auringonpaisteessa kävellessä ja jos suljen silmäni, niin voin kuvitella taas olevani lomalla jossain etelässä :)



Uima-allasalueen ohi kävellessä mukaan sekoittuu vielä aurinkorasvan ja uima-altaan tuoksu

Horisontti on helpompi kuvata vinoon kuin suoraan:D


Nämä maisemat ovat koti vielä muutaman kuukauden ajan. Sitten on aika pakata laukut ja lähteä uusiin seikkailuihin :)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Green cardin uusiminen

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, niin green cardini vanhenee ensi kuussa. Korttia ei suinkaan voi uusia kätevästi netissä tmv., vaan sitä varten on lähetettävä postissa hakemus ja suht kattava paketti erilaisia dokumentteja liitteeksi. Lisäksi täytyy käydä antamassa sormenjäljet, sekä ottamassa valokuva itsestään korttia varten (biometrics).

Paikka, jossa sormenjäljet ja valokuvat otetaan sijaitsee tällaisella epämääräisen näköisellä strip mallilla ilman mitään kunnon opasteita. Olin tälläkin kertaa paikan ainoa valkoinen henkilö. Suurin osa paikallaolijoista oli latinoja. Lisäksi paikalla oli muutamia aasialaisia, sekä mustia. Respan täti vaikutti kovin kiinnostuneelta mun suomalaisuudesta ja kyseli millaista Suomessa on ja mistä mun nimi on peräisin. Unohdin kysyä kuinka usein hän törmää suomalaisiin tai edes pohjoismaalaisiin :)

...ja viereisessä liikehuoneistossa on maahanmuuttoasioihin erikoistuneen asianajajan toimisto:D

Koska tein alkuperäistä GC:täkin koskevan "infopaketin", niin listaanpa tänne nyt nämä tätä jatko-osaakin koskevat vinkit.

Lomakkeiden kanssa pääsee kakkoskierroksella helpommalla ja niitä tarvii täyttää nyt vain yksi: I-751 (edellisen KAHDEKSAN sijaan).

Tämän lisäksi meidän paketissa lähti seuraavat dokumentit:
-Viime vuoden veroraportti ("filed married")
-Yhteiset vuokratodistukset, sekä kopiot ajokorteistamme (todistamaan, että asumme yhä Texasissa ja samassa osoitteessa)
-Kopioita laskuista (autovakuutus, puhelin, sairasvakuutus) sekä meidän yhteisestä pankkitilistä. Nämä siksi, että näkevät, että meidän kummankin nimi on niissä (=tukee väittämää, että olemme oikea pariskunta).
-Kopioita lentolipuista todistamaan, että olemme matkustelleet yhdessä.
-Kirjeet kolmelta kaverilta, jotka vannovat meidän olevan oikea pari.
-Pinkka valokuvia meistä perheen ja kavereiden kanssa parilta viime vuodelta.
-sekki $590

Näillä toivotaan, että uusi GC irtoaa. Sormenjälkien ja valokuvan ottamisesta on nyt puolisentoista viikkoa, ja kortin vanhemiseen reilu kuukausi, joten uuden kortin pitäisi pian kolahtaa postissa :)

PS. Paketin saa lähettää USCIS:lle 90 päivää ennen vanhan umpeutumista ja tämä raja on tosi tarkka. Mun paketti oli saapunut paikalle 10 tuntia ennen vuorokauden vaihtumista ja se lähetettiin mulle takaisin postissa. Voi kyllä, oikeasti! :D Olinpa vielä pyytänyt postissa sopivaa toimistusluokkaa, että paketti saapuisi paikalle oikeaan aikaan, mutta ilmeisesti postisetä arvioi postitusluokan hitaammaksi kuin mitä se olikaan. Tämän vuoksi meidän prosessi sitten viivästyi parilla viikolla, kun jouduimme postittamaan paketin uudestaan sen saavuttua etanapostilla takaisin kotiin. Mitä tästä opimme? Lähetä paketti mielummin vaikka yhtä päivää liian myöhään kuin aikaisin, kun kyse on USCIS:stä!