keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Viikko yksin

Olen nyt ollut viikon puhumatta tai tekstaamatta miehelleni tai kuulematta hänestä mitään. Todella outoa täytyy sanoa. Ja rankempaa, mitä olin odottanut. Se ettei tiedä, miten siellä menee ja ettei voi laittaa viestiä jos siltä tuntuu. Miehen puhelin ja vaatteet pitäisi saapua mulle paketissa päivänä minä hyvänsä. Oikeastaan olin odottanut niiden saapuvan jo aiemmin, mutta muuta en oikein voi tehdä kuin odottaa... Paketin mukana pitäisi myös saapua tieto mulle siitä, että voin mennä paikalliseen tukikohtaan hoitamaan omat paperiasiat kuntoon. Tulen saamaan iselleni military ID:n, jolla saa kaikenlaisia etuuksia ja uuden vakuutuksen sekä pankkitilin, johon mm. vuokrarahat ja palkka maksetaan.

Pakettia odotan myös siksi, että saisin osoitteen, johon lähetellä raapustelemiani kirjeitä! Niitä olen kirjoittanut yhden per päivä ja samalla odotan ensimmäistä kirjettä Chicagosta kuin kuuta nousevaa. Tulee olemaan todella mielenkiintoista kuulla millaista Navy Boot Campilla on ja millaisilla fiiliksillä siellä ollaan!

Sain pari päivää sitten - erittäin yllättävän - kukkalähetyksen pienen viestin kera kesken työpäivän :) Ericin on täytynyt soittaa kukkakauppaan jo ennen lähtöään.

Mulla on muuten perjantaina biometrics-aika green cardin uusintaa varten. (Käyn antamassa sormenjälkeni sekä ottamassa valokuvan uutta korttia varten.) Toivotaan että tämä uusinta hoituu yhtä nopeaa kuin alkuperäisen gc:nkin hankinta. Ainakin tämän ajan sain parissa viikossa. Sormet ja varpaat ristiin siis. Nykyinen vihreä kortti vanhenee heinäkuussa ja tämä uusi olisikin sitten voimassa seuraavat kymmenen vuotta. Tulen kyllä varmasti hakemaan USA:n kansalaisuutta heti kun siihen on mahdollisuus, ettei tarvi enää ikinä miettiä viisumi- tai gc-juttuja!

torstai 19. toukokuuta 2016

Instagramin ihanimmat

Vuodenvaihteessa blogeissa kiersi Instagram-haaste, johon en silloin osallistunut, mutta joka nyt osui taas silmiini vanhoja blogitekstejä selaillessa. Ja päätin osallistua siihen sitten nyt vähän myöhässä, mutta eikai se mitään! Tarkoituksena oli laittaa kuvia vuodelta 2015, mutta ajattelin että koska olen myöhässä osallistumiseni kanssa, niin laitan nyt sitten viimeisen vuoden ajalta. Täältä siis pesee...

1. Kaikista ihanin, eli vuoden tykätyin kuva

...oli yllättäen tämä kuva Austinissa spontaanisti ottamastani tatuoinnista! Olin miettinyt uuden tatuoinnin ottamista jo jonkin aikaa ja Austinissa kävelin sisään erääseen putiikkiin ja toteutin sen:)


2. Auringonlasku/-nousu

Tällaista kaunista auringonlaskua saimme ihailla Manuel Antonion rannalla Costa Ricassa huhtikuussa 2016.


3. Matkalaisen ihana aamu

Heinäkuussa 2015 Austinissa heräsimme jo kuuden aikaan aamulla (välttääksemme päivän kuumimman ajan) patikoimaan näihin jylhiin maisemiin.


4. Kaupunkilomalla

Los Angeles marraskuu 2015. Vietimme kiitospäivän viikonlopun Ericin sukulaisten kanssa.


5. Luontomatkailua

Louisiana ja swamp tour aika tarkalleen tasan vuosi sitten.


6. Matkalla kotikaupungissa

Seabrook, jossa käymme välillä suppaamassa tai vaikka jossain kivassa järvenrantakuppilassa illallistamassa.


7. Rantalomalla

Meksiko ja Cozumelin saari syyskuu 2015. Risteilimme Tytin ja Jussin kanssa viisi päivää Karibialla ja vierailimme kahdessa satamassa Meksikossa.


8. Minun harrastukseni

Aloitin ratsastuksen 11-vuotiaana ja rakastuin lajiin ja hevosiin välittömästi. Rakas harrastus on jatkunut täällä Texasissa, mutta valitettavasti vähemmän aktiivisesti pitkien välimatkojen vuoksi.


9. Arkkitehtuurin helmiä

Lontoo vuoden 2015 viimeisenä päivänä. Vietimme siellä muutaman tunnin matkalla kotiin Suomen reissulta. Tunnelma oli aika väsähtänyt ja ulkona oli tosi kylmä, joten päätimme palata illallisen ja pienen kaupungissa kiertelyn jälkeen lentokentälle nukkumaan.


10. Kuva, joka olisi ansainnut enemmän tykkäyksiä

Roni-rohkea kävelyllä kotipihassa! Ei kai tämä selityksiä kaipaa:)



Ohjeet haasteeseen:

1. Haasteeseen saa tarttua kuka tahansa, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Maailman äärellä -matkablogin
2. Haastepostausta kirjoittaessa luovuus ja mielikuvitus ovat sallittuja: jos sinulla ei ole jonkin kategorian kuvaa vuoden 2015-Instagram-kuvissa, ota avuksesi luovuus:).
2. Linkitä vastauksesi tämän postauksen kommenttikenttään.
3. Halutessasi voit haastaa useamman bloggaajan.
4. Haasteeseen saa osallistua aivan vapaasti eli sinun ei tarvitse jäädä odottelemaan haastetta!
5. Liitä postauksesi loppuun nämä ohjeet.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Sohvasurffaamaan?

Couchsurfing, eli suomalaisittain sohvasurffaus, on matkustusmuoto, joka on kiinnostanut mua siitä asti kun siitä ekan kerran kuulin. Syystä tai toisesta en kuitenkaan koskaan ole päätynyt sitä vielä kokeilemaan.

Muutama kuukausi sitten päätin vihdoin luoda itselleni profiilin CS-sivustolle. Selailin ilmoituksia ja mietin pitäisikö rohkaistua ja kokeilla yöpyä jonkun tuntemattoman tyypin luona lähitulevaisuudessa. "Ongelmana" on ehkä lähinnä ollut se, että olen viime aikoina reissannut lähinnä mieheni kanssa, eikä CS - ainakaan omassa päässäni - kuulosta ehkä siltä kaikkein ideaaleimmalta majoitusvaihtoehtolta pariskunnalle.

Varasin eilen lennot Chicagoon (viimeisillä Southwest-pisteillämme) ja laitoin matkan julkiseksi CS-sivustolla. Jos joku varteenotettava host ilmaantuu, saatanpa jopa viettääkin yhden yön jonkun sohvalla. Katsotaan. Aloinpa jopa leikittelemään ajatuksella, että voisin ehkä itsekin majoittaa esimerkiksi joitain USAn roadtrippaajia sohvallani, nyt kun Eric "muuttaa pois", eikä mulle muitakaan vieraita ole näillä näkymin tulossa koko kesänä eikä syksynä.

Niin... Nyt on sitten viimeinen yö takana saman katon alla. Tänään hänet tullaan noutamaan kotoa ja viedään hotelliin viimeiseksi yöksi ja huomenna lennätetään Chicagoon. Aion ajella vielä töiden jälkeen yhteiselle viimeiselle illalliselle hotellin ravintolaan. Sitten näemmekin seuraavan kerran heinäkuussa Chicagossa. Erossaolo tulee tällä kertaa olemaan rankempaa ei pelkästään sen pitkän keston vuoksi, vaan myös siksi, että puhelimia ei bootcampilla sallita ja ainut kommunikaatio meidän välillä tulee olemaan mahdollista perinteisten kirjeiden muodossa! Ihan hullu ajatus näin 2010-luvulla. Saa nähdä mitä tästä tulee. Tekstaillaan kuitenkin normaalisti toisillemme kaikenlaista jonninjoutavaa pitkin päivää...

PS. Jos joku couchsurffaaja lukee tätä, niin kuulisin mielelläni vinkkejä ja kokemuksia:)

PPS. Saa tulla kyläilemään :)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Viikonloppuvieraita

Me saatiin torstai-iltana pieni karvainen vieras nimeltä Kenji (me kutsuttiin sitä Ninjaksi, se kun tuntui sopivan paremmin niin kissalle, kuin meidän suuhunkin:D). Kyseessä oli siis työkaverin pari viikkoa sitten adoptoima kissanpentu, joka tuli meille hoitoon heidän viikonloppureissun ajaksi. Itse hulluna kissanaisena olin oikein innoissani tästä pallerosta, mutta meidän kissat eivät niinkään. Koko viikonlopun meidän nurkissa hiiviskelikin kaksi enemmän tai vähemmän järkyttynyttä kissaa pitäen ihmeellistä murinaääntä ja sihahtaen jos pikku-Ninja uskalsi liian lähelle:D Välillä Roni uskaltautui jopa ihan nuuskimaan tai tassulla kokeilemaan pikkupentua. Tappeluilta kuitenkin onneksi vältyttiin.

Tässä viikonloppuvieras on juuri saapunut. Aadaa jännittää!

Häkin siivous pikkukisun yritettyä heittää koko hiekkalaatikon sisältö ulos häkistä ja kruunaamalla koko komeus ylösalaisin käännetyllä vesikupilla siihen päälle:D Roni päätti käydä myös tekemässä tupatarkastuksen.
Ninja ottaa rennosti...Aadan paikalla!!!!

Lisäksi viikonloppuun sisältyi vierailu Baybrook Mallin uudessa cajun-ravintolassa. Tykkään niin tästä uudesta "kävelykadusta" terasseineen, joka näillä seuduilla on harvinaisuus.


Euroviisukatselmukset täytyi myös tietysti pitää, nyt kun ne kerran näytettiin täällä tv:stä. Voittaja ei ollut ihan meidän suosikki ja koko esitys olikin mennyt ohi hieman "mitäänsanomattomana kipaleena" .


Sunnuntaina käytiin vihdoin testaamassa Pizaro's Pizza, Montrosessa, josta saa "aitoa italialaista pizzaa". Oli muuten herkullista ja aivan erilaista kuin perusjenkkipizzat.

Vaihteeksi kirsikkatomaattia, mozzarellaa, basilikaa ja valkosipulia perus "jenkkisalamin" sijaan.

Pizzan vastapainoksi täytyi sitten vähän jumpata... kunhan oltiin koomailtu eka pari tuntia sohvalla uutta Bates Motel-kautta tuijotellen.

Tässä testasin Ericin uutta puhelinta (vanha sanoi kaput) ja siksi eri kokoinen kuva.
Mulla ei ole harmaata hiuksissa. Se on tuo peili... :D

Mulla oli eilinen maanantai vielä ylimääräisenä vapaana ja kerrankin sain siis nauttia sunnuntaistakin ihan ilman sitä ainaista iltaa kohden kasvavaa ahdistusta :D Oli kivaa vaihtelua viettää pitkä viikonloppu ihan vaan kotona näin kerrankin! Tosin tämä ylimääräinen vapaa kostautuu sitten sillä, että tiistaista perjantaihin saakin sitten painaa kymmentuntista työpäivää!

tiistai 10. toukokuuta 2016

Päivän positiiviset

Koska töissä on kuolettavan tylsää ja hiljaista ja tuleva kesä pistää vähän masentamaan (toivottavasti tämä meininki täällä piristyisi tai en oikeasti tiedä, miten jaksan nämä jäljellä olevat kuukaudet), yritän keskittyä positiivisiin asioihin ja nähdä valon tunnelin päässä:

1. Meillä on vielä yksi viikko (ja viikonloppu) yhteistä aikaa ennen kuin Eric lähtee bootcampille. Osa tavaroista, jotka ei lähde meidän mukana Kaliforniaan on jo viety miehen porukoille tai pistetty myyntiin tai lahjoitukseen.

2. Reilun kuukauden päästä pääsen vierailemaan Jennin ja Iiron luo Coloradoon ja patikoimaan kalliovuorille! Varasin lennot Ericin työmatkoista kertyneillä pointseilla ja maksoin niistä vain 11 dollarin käsittelykulut! :)

3. Parin kuukauden päästä kun Ericin "valmistuminen" bootcampilta koittaa, aion lähteä vierailemaan myös Chicagoon. Toivon lentopointsien riittävän myös tähän reissuun! Chicagossa olen käynyt kerran ennenkin keväällä 2014 Ericin tuolloin valmentaman lätkäjoukkueen pelireissulla. Nyt on kiva päästä näkemään kaupunki kesäisenä:)

(Lumi)sateinen Chicago vuonna 2014

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Vaikeneminen on kultaa

Mulla on yli kaksi vuotta täynnä eloa Texasissa, mutta en vieläkään pahemmin perusta small talkista. Sellaisesta pienestä kaupan kassalle juttelusta kyllä joo, mutta se, että jokaisen työkaverin kanssa täytyisi joka päivä jutella hirveästi ja vaihtaa kaikki pinnalliset liibalaaba-kuulumiset on vähän liikaa!

Ensinnäkin amerikkalaisten kanssa on (suomalaisen) ihan hemmetin vaikea saada puheenvuoroa ryhmässä! He eivät pidä taukoja ja puhuvat (tai huutavat) toistensa päälle. Vähän kuin suomalaiset humalassa! Toiseksi en vaan jaksa aina olla supersosiaalinen ja pälättää kaikenlaista jonninjoutavaa. Mun toimistokaveri sen on jo oppinutkin ja tietää etten ole ujo tai antisosiaalinen, vaan en vaan kertakaikkiaan puhu jos mulla ei ole asiaa. Hiljaisuus on ihan ok. Muut työkaverit, joiden kanssa en vietä aikaa yhtä intensiivisesti eivät tunne mua kovin hyvin ja olettavat siten, että olen antisosiaalinen tai ujo (ja kommentoivat siitä tietysti päin naamaa, kuten täällä on tapana grrr!).

Lasi viiniäkään ei tee musta sulavaa smalltalkaajaa:D Kuva Austinin reissulta.
Täältä saa parhaat burritot (ja minähän en tunnetusti ole mikään texmexin tai meksikoilaisen ystävä edes). Ollaan kummallakin Austinin reissulla käyty syömässä Chupacabrassa!

Jotkut työkaverit ovat myös ihan suoraan kertoneet luulleensa mun olevan ylimielinen, koska mua ei "kiinnosta" jutella heille ja tajunneet olleensa väärässä, kun ovat oikeasti tutustuneet muhun. Olin tästä vähän järkyttynyt, koska en missään nimessä ole yrittänyt olla leuhka tai muuta vastaavaa, enkä ymmärtänyt, että joku voisi niin meidän kulttuurien erilaisuuksien vuoksi edes ajatella. Siis vain siksi, että vastaan lyhyesti enkä useinkaan itse lähde aloittamaan sen kummempia keskusteluja muiden kanssa vaikkapa keittiöön yhtä aikaa satuttaessa. Olenkin yrittänyt välillä ihan tietoisesti pyrkiä tästä eroon ja vääntää jutunjuurta vaikka väkisin. Voin kertoa, että vaikeaa on :D Ei vaan tule suomalaiselle luonnollisesti ja puheenaiheita on tosi hankala keksiä! Nykyään sentään osaan jo kysellä päivän kuulumiset menemättä suoraan asiaan jos esim. tarvitsen jotain. Ongelmana on vain se, että tykkään olla nopea ja tehokas ja musta kaikki tällainen jutustelu nimenomaan syö sitä tehokkuutta.

Joskus olen työpäivän päätteeksi henkisesti niin poikki, etten haluaisi enää mennä mihinkään ihmisten ilmoille ettei vaan tarvi puhua enää kellekään :D Ihan hullua! Toisaalta taas suomalaisten kavereiden kanssa jutustelu on jotenkin ihan erilaista, eikä vain kielen vuoksi, vaan myös siksi, että kaikki pinnalliset kuulumistenvaihdot voi yleensä jättää sikseen ja mennä ihan suoraan asiaan ja puhua myös syvällisistä ja negatiivisistakin asioista elämässä. Mun kokemuksen mukaan amerikkalaisten kanssa tähän pisteeseen pääsemiseen menee paljon kauemmin aikaa ja vaikka oltaisiinkin tunnettu jo jonkin aikaa, niin silti ne pinnalliset ja positiiviset (jopa jossain määrin feikit) kuulumiset täytyy käydä aina läpi ensin.

Mielenkiinnolla jään odottamaan millaisia kalifornialaiset ovat ja poikkeavatko he paljon texasilaista mitä tulee small talkiin ja keskustelukulttuuriin.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Talviturkki meni!

Koska olimme valmistautuneet Austinin reissuun uikkarein ja pyyhkein, eikä Hamilton Poolilla päässytkään polskimaan, suuntasimme sieltä parin kilsan päässä sijaitsevaan Reimers Ranch Parkiin, jonne pääsimme samalla auton parkkilipulla ($15/auto). Reimers Ranchilla pääsi sekä patikoimaan, että rentoutumaan joen rannalla. Me keskityimme tällä kertaa jälkimmäiseen! Ja talviturkitkin tuli siinä samalla sitten heitettyä, jos joessa pulikointa edes voi laskea... Ei ihan perinteinen vappuaatto meillä siis!

Yes please!



Vesi tuntui hieman vilpoiselta tähän aikaan vuodesta (vaikka ei se toki Suomen vesiin verrattuna kylmää ollut), kuten suippokäsistä voi ehkä päätellä:D
Huomhuom! Uudet #MarimekkoForTarget-bikinit:) Tilasin alaosan vasta perästä yläosan jo saavuttua ja se seikkailee postin armoilla jo toista viikkoa...Täytyy toivoa, että löytää perillekin!

Austin on ihana <3

maanantai 2. toukokuuta 2016

Texas yllättää vol 2

Viime Austinin reissulla meitä jäi harmittamaan ettei keretty käydä lähistöllä sijaitsevalla "luolalla" (eng. 'grotto') Hamilton Poolilla. Austinin alueen nähtävyyksiä googletellessa Hamilton Pool pompahtaa esille ensimmäisten joukossa, mutta kun aika on rajattu niin jostain pitää karsia. Onneksi Austin sijaitsee vain noin kolmen tunnin ajomatkan päässä meiltä ja saimme suunniteltua sinne tämän toisenkin pikkureissun. Tällä kertaa suuntasimme siis suoraa Hamilton Poolille!

Paikalle ajettiin tämmöistä kumpuraista pikkutietä pitkin 

Maisemia kävelymatkan varrelta - vesi oli ihan uskomattoman kirkasta ja erikoisen väristä


Normaalisti vedessä saa uida, mutta bakteerien määrä oli nyt niin korkealla, että veteen ei saanut koskea.






Aivan upea paikka! Oli vaikea uskoa, että ollaan Texasissa. Tuntui ennemminkin siltä että oltiin jossain eksoottisessa paikassa:)