lauantai 16. huhtikuuta 2016

Costa Rica: San Jose

Vihdoin pääsin käymään reissukuvat läpi. Täältä pesee nyt siis reissun ekan osion eli San Josen kuvia. Jostain syystä suuri osa kuvista on ihan ylivalottuneita :/ (Ei sillä, että mun kännykkäräpsyt nyt yleensäkään kovin laadukkaita olisi.)

San Jose ei ole mikään maailman kaunein kaupunki, eikä myöskään kovin, tai oikeastaan ollenkaan, turistimainen. Me ei törmätty koko sielläoloaikana kuin ihan pariin hassuun turistiin itsemme lisäksi. Tämä oli kyllä ihan ymmärrettävää, koska maasta löytyy ihania rantoja, vehreitä sademetsiä ja vuoristoja tulivuorineen. Veikkaanpa ettei kovin moni vaivaudukaan vierailemaan San Josessa Costa Rican matkallaan, ellei sitten lennä sinne kuten me. Meilläkin oli ekana aamuna vähän tenkkapoo herätessä, että mitähän sitä tekisi. Googleteltiin joitakin tärppejä (turreille suunnattu tekeminen tuntui koostuvan lähinnä museoista) ja lähdettiin kaduille tepastelemaan ja etsimään aamupalapaikkaa. Me oltiin liikkeellä jo kahdeksan jälkeen ja kadut olivat suht kuolleita tuohon aikaan. Kaikki puljut oli kiinni ja aamiaispaikkaa oli vaikea löytää. Sopiva aamupalapaikka löytyi lähes tunnin köpöttelyn jälkeen (melkein kaikki vastaantulleet ja auki olevat ravintolat olivat jenkkiläisiä pikaruokaketjuja ja sellaiseen emme suostuneet menemään kirveelläkään) ja tässä vaiheessa kadutkin alkoivat pikkuhiljaa herätä eloon. Me saatiin vatsat täyteen, jonka jälkeen päätettiinkin sitten suunnata Costa Rican kansallismuseoon, joka oli perustettu armeijan vanhojen muurien sisään.

Muuten meidän San Josessa viettämä aika koostui aika pitkälti päättömästä kadulla haahuilusta. Käveltyä tuli siis paljon! Vaikka San Jose ei meidän suosikiksi tällä matkalla yltänytkään, niin oltiin kuitenkin tyytyväisiä, että päätettiin viettää siellä päivä. Sehän on omalla tavallaan juuri sitä aitoa Costa Ricaa (tai toki rantakaupungitkin on, mutta ne ovat varmasti muokkaantuneet aika paljon turismin siellä lisäännyttyä).

Lennettiin ekaa kertaa halpalentoyhtiö Spiritillä. Lentoliput ovat halvat, mutta kaikesta ylimääräisestä täytyy maksaa. Edes käsimatkatavaraa ei saa koneeseen viedä ilmaiseksi. Jos unohtaa tulostaa boarding passin kotona valmiiksi, täytyy siitä myös maksaa, että sen saa kentältä. Koneessa ei myöskään saa mitään, edes vettä, maksutta. Mitään valittamista ei Spiritin lennoissa kuitenkaan ollut, mitä nyt nuo penkit oli vähän epämukavat. Selkänojan asentoa ei pystynyt edes säätämään. Onneksi lento oli lyhyt. Ja tilaa meillä oli ruhtinaallisesti. Koko koneen etuosa oli menomatkalla jostain syystä ihan tyhjillään. Yleensä kuulemma Houston-San Jose-väli on oikein suosittu.
Lentokentällä vaihdoimme vähän paikallista valuuttaa, joka oli ihanan värikästä. Tykkäsin erityisesti tuosta laiskiaissetelistä :)
Meidän hostelli oli vanha kartano, joka oli kunnostettu dormityyppiseksi hostelliksi. Meillä oli kuitenkin ihan oma huone. Sijainti oli loistava ja itse hostellikin ihan jees.

Kansallismuseon portailla


Armeijan muurit ovat saaneet hieman osumaa. Aikamoista! Sisällä pääsimme näkemään mm. karmeita vanhoja sellejä, yököttävät wc-tilat, sekä johtajan hulppeat huoneet vanhoine hienoine huonekaluineen. Lisäksi museosta löytyi kaikenlaisia historiallisia kokoelmia, luonnonhistoriallinen puoli sekä ihana virheä "perhosnäyttely".
Perhoset asustelivat täällä





Illalla kaduilla riitti poppoota
Jos joku nyt haluaa sanoa, että onhan San Jose ihana ja kaunis ja viehättävä, niin kerrottakoon, että valitsin kaikkein kauneimmat ja värikkäimmät kuvat tänne blogiin laitettaviksi ;) Paljon harmaata, ankeaa, betonia, köyhää ja likaistakin löytyi noilta kaduilta.

Kolme viimeistä kuvaa ovatkin sitten automatkalta San Josesta rannikolle kohti Quepoksen kaupunkia ja Manuel Antonion kansallispuistoa. Valitsimme kartasta lyhyimmän reitin, joka osoittautui suurimmaksi osaksi pieneksi mutkittelevaksi hiekkatieksi keskellä vuoristoa :D Meno oli aika hidasta ja pomppuista meidän minivuokra-autolla (joka oli muuten hieman pölyinen kun päästiin perille). Olisi ehkä sittenkin kannattanut valita se pidempi reitti, joka olisi ollut ihan kunnon motari. Hupsista.. Pääsimmepä ainakin näkemään kauniita maisemia korkeilta vuorenrinteiltä ja pieniä ihan muutaman kymmenen ihmisen alkeellisia kyläpahasia.



Lehmä tiellä!

13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tuntui kyllä pitkästä aikaa siltä, että on ulkomailla :D

      Poista
  2. Oho! On kyllä todellinen halpalentoyhtiö, jos ei edes käsimatkatavaroita saa viedä ilmaiseksi koneeseen. :D Olen jotenkin aina ajatellut, että San Jose olisi omalla tavallaan turistikaupunki, kun sinne varmaan aika moni lentää, mutta ei sitten näköjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "One personal item" on ilmainen (eli esim. pieni käsilaukku tai läppärilaukku), mutta kunnon käsimatkatavarasta saa maksaa. Me otettiin yksi matkalaukku puoliksi ja se oli parikymppiä, eli ei kyllä paha:) Mäkin yllätyin kuinka vähä San Josessa näkyi turisteja. Ne ainoat hassut, jotka nähtiin olivatkin sitten museossa ja hotellissa. Ja tosiaan olivat paikalliset ihan sormi suussa kun yritettiin puhua englantia :D tuli kerrankin hyötyyn lukioespanja!

      Poista
  3. Noi viimeisten kuvien maisemat on kauniita! Ei noi ekat kyllä mun mielestä kauhian loisteliaita tosiaan ole. Ja jos ne on vielä ne parhaat otokset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat kyllä muuttui ehdottomasti parempaan suuntaan, kun tuolta kaupungista lähettiin pois :) San Jose oli suurimmaksi osaksi tosiaan aika ruma, mutta sieltä löytyi joitain sellaisia rosoisen kauniita osia.

      Poista
  4. Täytyi heti tulla katsomaan, näyttääkö San Jose vielä tutulta kymmenen vuoden jälkeen. Asustelimme sen naapurikaupungissa Santo Domingo de Herediassa (vartin bussimatkan päässä San Josesta) puoli vuotta. Ja kyllä, kyllä vielä hieman tutultakin näyttää. Joskin enemmän kyllä muistan sen harmauden ja tylsyyden. Me käytiin San Josessa vain vaateostoksilla ja illanvietoissa salsa- ja reggaeton-baareissa. Ei taidettu käydä yhdessäkään museossa. Käytimme parhaamme mukaan kaiken vapaa-ajan rannoilla ja tulivuorilla.
    Ja voi ihanaa! Manuel Antonio oli länsirannikolla ehdoton suosikkirantani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi! Oisipa ihanaa asua Costa Ricassa:) Tosin itsekin mielummin asuisin jossain muualla kuin San Josessa! Harmaus on niin oikea sana kuvaamaan sitä kaupunkia. Lisäilen seuraavaksi kuvia tuolta Manuel Antonion alueelta:)

      Poista
  5. Mää haluan kans reissuun! Näyttää ihanalle! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo...krooninen matkakuume :D ite kattelin taas lentoja jo seuraavana päivänä Costa Ricasta kotiintulon jälkeen!

      Poista
  6. Vau, upeaa! Ja ihanat rahat :-)

    VastaaPoista
  7. Hauskaa, että guatemalalainen pikaruokapaikka Pollo Campero on päässyt Costa Ricaan asti. Kuulemma guatemalalaiset ostaa Pollo Camperon ruokaa mukaan Jenkki-sukulaisille tuliaisiksi :D Näitä on kiva lukea, koska meillä oli yhdessä vaiheessa suunnitelmana suunnata Costa Ricaan vuoden lopussa, mutta kaveripariskunnalle tulikin muita suunnitelmia, joten ehkä CR saa odottaa. Mun costaricalainen kollega on nimenomaan San Josesta kotoisin ja sanoo aina, että siellä ei sitten ole mitään nähtävää, joten sinne ei kanna jäädä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pollo Camperoita löytyy täältä Houstonistakin pari :) En ole kyllä koskaan kokeillutt, enkä edes tiennyt sen olevan Guatemalasta! San Josessa ei kyllä tuota pidempään oikeen olisi tainnut viihtyä ellei sitten museot kiinnosta. Tavattiin siellä pari amerikkalaista, jotka olivat muuttaneet sinne ja ihmeteltiin, että miksi San Jose...

      Poista