torstai 4. helmikuuta 2016

Ärsyttävät amerikkalaiset

Kirjoittelin muutama kuukausi tanne muuton jalkeen listan asioista, jotka tassa maassa ottavat paahan. Luin nyt yli puolitoista vuotta myohemmin tuon listan lapi ja totesin, etta kylla aika samat asiat arsyttavat vielakin. Tosin nyt tahan maahan ja kulttuurin syvemman tutustumisen jalkeen on loytynyt ihan uusiakin asioita, jotka saa mun pulssin kohoamaan. Tassa muutama:

Viime aikoina ehka eniten mua kiukuttanut asia on, se etta kukaan ei saa hoidettua mitaan. Perusolettamuksena on aina, etta mikaan ei hoidu, ei ainakaan ekalla kerralla. Sain jokin aika sitten laakariltani lahetteen toiselle laakarille, jolle mun taytyi itse soittaa ja varata aika. Tuota lahetetta ei kuitenkaan loytynyt mistaan laakari 2:n vastaanotolla. Soitin takaisin ekalle laakarille ja kysyin olivatko varmasti faksanneet lahetteen. Kylla olivat. Soitin uudestaan laakari nro 2:lle. Lahetetta heilta ei loytynyt vielakaan. Lupasivat ottaa itse yhteytta laakari nro 1:n ja pyytaa faksaamaan lahetteen uudestaan. Ja taman jalkeen soittamaan mulle. Arvatkaa soittivatko? Eivat tietenkaan. Soitin itse peraan seuraavana paivana ja kysyin, etta saivatko he sen lahetteen. Eivat kuulemma saaneet. Soitin jalleen laakari nro 1:lle ja kysyin voisivatko he lahettaa faksin uudestaan. Kuulemma olivat lahettaneet jo kaksi kertaa. Kysyin oliko mun nimi varmasti kirjoitettu paperiin oikein. Oli oli. Laakari 2:n vastaanotolla sita ei kuitenkaan loydetty vielakaan. Tassa vaiheessa olin yrittanyt saada YHTA LAAKARIAIKAA varattua jo nelja paivaa! Olin hermostunut, mutta pysyin rauhallisena ja selitin tilanteen puhelimessa naiselle. Kiltti nainen suostui antamaan mulle laakariajan ilman lahetetta, mutta sanoi, etta mun taytyy sen jalkeen soittaa laakari nro 1:lle ja hommata se lahete, koska sita tarvitaan sitten siella tarkastuksessa. Ja tasta kaikestahan monin kerroin turhauttavampaa tekee se, etta aina kun taalla soittaa jonnekin toimistoon tmv. joutuu ensiksi “puhumaan” robotille. Kuuntelemaan ja valitsemaan eri vaihtoehtoja ennen kuin paasee lapi ja puhumaan oikean ihmisen kanssa. Muutenkaan puhelimessa asoiden hoitaminen ei todellakaan ole mun lempipuuhaa. Lisaksi tallaisia laakarivierailuja helpottaisi huomattavasti jonkinlainen yleistietokanta, josta potilaiden tiedot loytyy. Mutta eihan taalla mitaan sellaisia ole, kun kaikki klinikat sun muut ovat yksityisia tai ainakin ihan erillisia ketjujaan. Joka kerta mennessa uudelle laakarille saa tiedonsa kirjata/sanella heille uudestaan. Ja useimmitenhan tassa kay niin, etta mun nimi on Memmi Hokanson tai muuta vastaavaa. Samanlaista saatoa ollaan koettu mm. asuntotoimiston, elainlaakarin/apteekin, puhelinliittymien tarjoajan ja kuntosalin kanssa. En vaan ymmarra, miksi kaikki on taalla aina niin vaikeaa?

Toinen asia, mika mua on viime aikoina arsyttanyt hyvin paljon on amerikkalaisten suorasanaisuus. Suomalaiset ovat rehellisia ja suorasanaisia hyvalla tavalla. Amerikkalaiset ovat suorasanaisia tylylla ja arsyttavalla tavalla. Tullaan kommentoimaan pain naamaa, etta “mita sa oikeen syot, nayttaa/haisee pahalle ja oksettavalle ja allottavalle yak yak yak ja oksu”, “sun auto on vanha romu, hommaisit uuden”, “en pida kissoista, ne haisee/on ilkeita”. Kysyn vaan miksi? Ericin mielesta me suomalaiset ei ymmarreta leikkia ja otetaan jutut liian tosissaan, mika ehka voikin olla totta, mutta valilla, anteeksi nyt vaan, amerikkalaisetkin voisivat vaan pitaa suunsa kiinni. Ei kaikkea aina tarvi sanoa aaneen. Mita saavutat silla oikeasti kun alat kertomaan kissanomistajalle, kuinka vihaat kissoja?

Meidän rumat ja ilkeat kissat uuden raapima"puunsa" kimpussa

Kolmas asia, joka saa mun veren kiehumaan, on se kun lupaillaan asioita, mutta ei tarkoiteta niita. Esimerkkina: myyn tavaraa netissa. Ihmiset soittavat/laittavat tekstaria “Onko tuo auto/poyta/laukku viela myynnissa? Haluaisin tulla katsomaan sita.” Sitten sovitaan sopiva ajankohta ja et kuule tyypista enaa koskaan saatika nae hanta sovittuna aikana. Kaikista arsyttavinta on, jos olet tullut kotia varta vasten tata ostajaa varten tai suunnitellut menosi sen mukaan. Ja sitten tyyppi ei vaivaudu edes ilmoittamaan, ettei olekaan tulossa. Ihan oikeasti n. 99% “ostajista” on naita huijareita.

Valivali. Onneksi me suomalaiset ollaan taydellisia :D

14 kommenttia:

  1. Mainio teksti. Tosta ekasta tuli mieleen yksi puhelinvastaajarobotti, jolle höpöttelin Kanarialla. Se oli sellainen, missä pitää sanella asiansa, ei apienlla eri vaihtoehtojen numeroita. Mokoma vastaaja oli jossain suuressa keskuksessa manner-Espanjassa, eikä suostunut ymmärtämään mun kanarialaista aksenttia tai suomalaista nimeä.
    Viimeisestä taas saanen olla hieman eri mieltä. Siinä olen samaa mieltä, ettei tuollaisia mielipideasioita ole mikään pakko laukoa kuivasti päin naamaa. Toki oman mielipiteen voi kertoa, mutta siinäkin on eroja miten sen tekee. Toisaalta olemme monesti valitelleet, kuinka suomalainen ottaa asiat liian henkilökohtaisesti, eikä heille voi sanoa / he eivät sanoa asioitaan suoraan. Esimerkiksi työssä ei voi huomauttaa (tarkoituksena auttaa) työkaveria, koska tämä ottaa sen tod.näk. henkilökohtaisesti ja luulee, että sinulla on jotain häntä vastaan. (Ymmärsiköhän tosta nyt kukaan mitä ajoin takaa...?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Luulisin ymmärtäneeni, mitä tarkoitit ja jos ymmärsin, niin siinä oon samaa mieltä, että monen suomalaisen (mun mukaanlukien) täytyis oppia vastaanottamaan rakentavaa palautetta ja olla vähemmän tosikkoja. Mutta sitä en ymmärrä, miksi alkaa laukomaan toiselle jotain tyyliä "hyi toi sun kotitekoinen ruoka näyttää ja haisee ihan karsealle". Mikä pointti?:D Mun pitäis kyllä oppia olemaan ärsyyntymättä liian helposti, sitä en kiellä. Mutta silti vois nääkin välillä miettiä noita sanomisiaan.

      Poista
  2. Aijaijai, mä en jaksais myöskään tollasta typerää pallottelua ja jahkaamista. Oon niin kärsimätön luonne, että parit kilarit ois varmaan jo vedetty. :D
    Tokasta myös samaa mieltä. Suorasanaisuus ja suoranainen tökeryys ovat kaksi ihan eri asiaa. Ja just tommonen, että mä vihaan kissoja kahden kissan omistajalle menee kyl tökeryyden piikkiin. p.s. Mä tykkään kissoista :)

    Toi kolmas..tota lajia tulee PALJON Suomessakin, ja se on hemmetin rasittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vetelen kyllä kilareita ihan jatkuvasti :D mutten viitsi alkaa kellekkään puhelimessa/päin naamaa raivoomaan koska a)se ei auta mitään b)se ei välttämättä aina oo sen k.o. hlön vika!

      Mä myin sillon ennen tänne muuttoa puoli omaisuutta ja ylikin FB-kirpparilla, Huuto.netissä, finditissa yms, ja mulla oli kyllä tosi hyvä onni vissiin matkassa. Koko aikana tais osua vaan yksi ohareiden tekijä kohalle. Ja niitä kauppoja tuli tosiaan tehtyä muutama:D täällä sitten kaikki mulkvistit osuu kohille!

      Poista
  3. Joo, joo ja joo! Tajuttoman ärsyttävää! >:( Oon todennut, että ihan kaikki samat asiat ärsyttää kuin alussakin. Sitä on vaan jotenkin turtunut niihin ja hyväksynyt ettei muutakaan vaihtoehtoa ole. Paitsi nyt kun oikein ajatteli asiaa, niin ärsyttää ihan vietävästi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama: mitä enemmän asiaa ajattelee ja pyörittelee mielessään, sitä enemmän alkaa ärsyttämään! Hitto ku ärsyttää sekin, ettei meidän apartment office vieläkään oo myöntäny laskuttaneensa yhen kk vesilaskua tuplana! Ihan periaatteesta vaan haluisin et myöntäsivät kerranki virheensä!:p mut eihän tääl mitää myönnetä

      Poista
  4. Heh aika samanlaisia tuntemuksia taalla, varsinkin terveydenhuollon puolesta. Nykyaan oon silla mielella, etta laakariin en mene ennen kuin on henki kyseessa. Esim. jonkin aikaa sitten satutin selkani tanssiessa, mutta purin vain hammasta ja parantelin kotikostein, kun taas Suomessa olisin kaynyt laakarilla. Meni pitkaan parantua, mutta nykyaan kaikki normaalia taas. Sen verran ottaa paahan aina kun on pitanyt jotain terveysjuttuja hoitaa...

    Tuota suorasanaisuutta en oo huomannut, ehka ihmiset on vaan olleet ilkeita tai ajattelemattomia :( Mua arsyttaa usein taalla se, ettei mitaan osata sanoa suoraan vaan pitaa kierrella ja kaarrella ettei varmasti kukaan loukkaannu. Augh!

    Muuten, useissa noissa 'robottivastaajissa' on sellainen, etta jos painaa 0 (joskus monta kertaa perakkain nopeasti, joskus #0 tai 0#, joskus ##, tms) niin se yhdistaa suoraan jollekin tyontekijalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en oo kertaakaan mennyt lääkäriin vaan et oon ollut kipeä (tyyliin flunssan tmv.takia.). Vaan pakolliset oon hoitanu: hammaslääkäri, naistenlääkäri & ihotautilääkärillä poistattanu pari luomea kun ne huolestutti. Pelkästään jo ihan hintojenkin puolesta tulee välteltyä:D

      Voi olla että toi asioiden tylysti suoraa laukominen on joku näitten texasilaisten maalaisjuntti-redneckien tapa. Oiskohan pitäny otsikoida tää ennemminkin "ärsyttävät texasilaiset/landepaukut" haha:D

      Poista
  5. Ai hitto, mulla nousee verenpaineet ihan siitä kun muistelen, miten hankalia noi käytännön juttujen hoitaminen oli, kun mikään ei etene koskaan!!

    Sitten ihan asiasta toiseen: näin eilen telkkarissa mainoksen, että täällä Suomessa alkaa parin viikon päästä Amerikan unelmavävy -hömppäsarja, jossa amerikkalaiset miehet lähtevät vaimonhakumatkalle Suomeen :D. Yksi noista unelmavävyistä on nimeltään Eric, asuu Los Angelesissa ja on suomalaisen jälkeläinen. Tuli ihan mieleen sun miehesi, että onkohan Eric jättänyt jotain kertomatta sulle :D :D ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaaa sori hei :D mut on nää vaan sellasiakin säheltäjiä!

      Mun sisko kans mainitsi tosta ohjelmasta, mutta ei maininnu et mun mieskin saattaa olla siinä :DD täytyy kyllä ehdottomasti katsoa jos vaan täällä näkyy

      Poista
  6. Hyvä postaus mutta siis eniten en pääse yli tosta kisukuvasta! Siis se näyttää just siltä että toinen kisuista vaan länttää sen tassun suoraan toisen tyypin naamaan pistäen sen ihan lättänäksi :) Näyttää vaan ylisöpöltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin siinä varmaan kuvanottohetkellä kävikin :D ne on ihan mahdottomia, leikkii ja painii koko ajan ja tuo torni on ihan niiden uus lemppari!

      Poista
  7. On kyllä hieno asumus kissoilla ja hauska kuva. Ihan kuin siinä hiukan siliteltäisiin kaveria. :)

    On kyllä niin tuttua ja ärsyttävää tuo puhelimessa asiointi ja juuri se, ettei aina heti pääse edes ihmisen kanssa asioimaan. Viimeksi meni kanssa useampi päivä, että edes pääsi jonosta läpi sen lyhyen soittoajan puitteissa. Ja sitten siellä olikin vain automaatti vastassa joka sanoi asiat vain yhteen kertaan ja pelkästään tanskaksi. :D Sen automaatinkin kanssa sai painia mukavasti pari päivää ennen kuin näppäili oikein esitettyihin vaihtoehtoihin, eikä puhelu mennyt poikki ja tippunut taas pois jonosta. Mutta sitkeys palkittiin ja lopulta pääsi asioimaan oikein ihmisen kanssa ja sai ajankin varattua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän "silitellään" joo ;)

      Sulle kyllä erityiset peukut tanskan kanssa painimisesta ja sen ymmärtämisestä. Ei todellaakaan oo mikään helpoin kieli ymmärtää! Jouduin ottamaan sitä kaksi kurssia itsekin ruotsin pääainelukijana ja erityisesti ne kuullunymmärtämistehtävät oli ihan hirveitä:D tekstiä sen sijaan ymmärsi ihmeenkin hyvin pelkillä ruotsin taidoilla!

      Poista