tiistai 10. marraskuuta 2015

Aikuinen, jolla on aikuisten työ

Muistan kun muutama vuosi takaperin ihannoin ihmisiä, joilla oli "aikuisten työ" (=toimistotyö). Toimistotyö oli mun päässä joku hieno saavutus ja menestyksen merkki. Olin itse opiskelijana ja kaupan kassana vähän kateellinen kaikille tuollaisen hohdokkaan toimistotyön omaaville ihmisille ja mietin tulenko koskaan saamaan itse tuollaista "kunnon" työpaikkaa. Humanistina en oikeen tiennyt paikkaani työmarkkinoilla ja opiskeluaikainen työkokemuskin koostui lähinnä asiakaspalvelusta ja opesijaisuuksista. Katselin silloin tällöin Mol.fi:n ulkomaanpaikkoja ja suunnittelin hakevani niitä valmistuessani.

Tänään autolta toimistolle kävellessä tajusin että mullahan on nyt se tuolloin niin ihannoimani toimistotyö. Onko elämäni nyt hohdokasta? Ei todellakaan. Tekeekö tämä työ mut onnelliseksi? No..ajoittain. Tottakai arvostan sitä, että mulla ylipäätänsä on työ ja olen onnistunut kartuttamaan arvokasta kokemusta alalta, josta mulla ei aiemmin ollut mitään kokemusta. Tuntuu, että tämä Texasiin muutto sattui aivan täydelliseen saumaan. Helmikuussa  2014 olin vastavalmistunut ja Suomessa työtilanne oli mikä oli. Tilanne ei näyttänyt kovin lupaavalta ja jos olisin jäänyt Suomeen, olisin varmaan vieläkin töissä siellä kaupan kassalla. Täällä tilanne oli ihan toinen. Töitä oli tarjolla pilvin pimein. Toki aika pohjalta jouduin aloittamaan urani "toimistotyöntekijänä", mutta parempi sekin kuin kaupan kassa. Ja nyt mulla on paljon uusia taitoja cv:seen lisättäväksi ja kokemusta amerikkalaisesta työelämästä.

Mikä tässä tilanteessa ja työssä sitten ei ole "hohdokasta"? Ensinnäkin se on kovin arkista. Päivät on pitkiä. Istun paljon. Tuijotan tietokoneen näyttöä ja luen papereita päivät pitkät. Työpäivät toistaa aina aika samaa kaavaa ja työrytmi on säännöllinen ma-pe 40+ tuntia viikossa. Nyt muistelen kaiholla opiskeluaikojani kun vapaapäivä saattoi olla keskellä viikkoa ja työpäivä saattoi kestää vaikka vain viisi tuntia. Mulla oli välillä jopa kolme työpaikkaa (opiskelun lisäksi) yhtä aikaa, joten vaihtelua todellakin riitti. Kyllästyn tosi helposti ja kaipaan vaihtelua kuvioihin. Uuden työnimikkeen myötä olen toki saanut uusia työtehtäviä, mutta periaatteessa uusi työ ei kuitenkaan ihan huimasti eroa vanhasta. Eniten kuitenkin mättää vapaa-ajan puute. Tuntuu, että aika ei oikeasti riitä mihinkään. Viikolla en tee muuta kuin käyn töissä, töiden jälkeen salilla ja sitten onkin aika mennä nukkumaan. Tämänkään blogitekstin kirjoittamiseen mulla ei oikeasti nyt olisi aikaa, mutta nipistän sen ajan tukanpesusta ja suihkutan tukan aamulla "puhtaaksi" kuivashampoolla. Teen tällaisia kompromisseja jatkuvasti: Kirjan lukua vai kauppareissu? Pyykinpesu ja imurointi vai nopea blogipostaus? Jumppa ja noutoruokaa vai itsetehty illallinen? Onneksi viikonloppuisin sentään on vähän aikaa "omille jutuille", eikä tarvi koko ajan mennä pää kolmantena jalkana. Nekin vain valitettavasti tuntuvat menevän ohi kauhealla vauhdilla.

Silti huomaan usein miettiväni, että koska tämä loppuu ja koska alkaa uusi kausi elämässä. Eikai loppuelämä voi olla tätä nine to five-tyyppistä arkea? Laskuthan on kuitenkin jollain maksettava. Aina ei ole kivaa olla aikuinen. Saa nähdä jos keksin jossain välissä jotain ihan muuta, jos tämä mitätön vapaa-aika alkaa toden teolla kyrsimään... (Selvennettököön että täällähän siis jo kauppareissuun, salille lähtemiseen tai ihan mihin vaan saa menemään tuhottomasti aikaa, kun kaikkialle täytyy ajaa ja joka paikkaan on aina pitkä matka. Siihen vielä ilta(päivä)ruuhkat päälle niin turhautuminen "tehokkaasta ajankäytöstä" on taattu!)

18 kommenttia:

  1. Mulla oli kans sama ajatus, varmaan vieläkin osittain. Mutta nyt mäki istun toimistossa ja naputan päivät pitkät koneelle. Töitä ei vaan oo niin paljon niin jää aikaa vaikka mihin. Toisin sanoan bloggaan ja katon leffoja työaikana kun ei ole niitä töitäkään :D Mutta 9h päiväsä töissä ja sit matkat päälle niin ei sitä paljon kerkee tekeen mitään. Menee kotio ja pesee pyykkiä, tekee ruokaa ja käy suihkussa ja sit pitääki mennä jo nukkuun. Miten tylsää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kato kohtalotoveri siellä siis!! Meillä oli kans joskus tosi hiljaista silloin kun alotin ja kerkesin bloggailla töissä, mutta nykyään on niin kiire, että hyvä jos kerkeää teekupin keittää:p

      Poista
  2. Mä en oo koskaan haaveillut toimistotyöstä, mutta kyllä sitä ainakin lukiossa vielä tai ehkä opiskelujen alussakin kuvitteli, että töitä tosta noin vain on, kunhan valmistuu. Sinällään ihan hyvään väliin tuli tämä tauko töistä ja opiskeluista, kun en oikein ole ehtinyt missään vaiheessa miettiä, mikä mua oikeasti kiinnostais, ja tässä voi nyt tunnustella sitten erilaisia vaihtoehtoja. Mutta muakin hirvittää ajatus jostain itseään toistavista kasista neljään -työpäivistä seuraavat nelkyt vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikeen tiiä mistä sain sen kuvan päähäni et joku kasista neljään toimistotyö on niin kovin hohdokasta.. Kai se ajatus jotenkin kehittyi kun aloin ymmärtää, miten kortilla tuollaiset työpaikat on Suomessa ja itelle ei oikeen muuta löytynyt kun niitä kaupan kassa-tyylisiä töitä. Varmaan tuun vaihtelemaan jos en työnkuvaa niin työpaikkaa tasaisin väliajoin että saisi jotain vaihtelua elämään. Saispa näitä töitä tehä osa-aikaisena. Rahat vaan vois olla vähän tiukilla. Probleemia..

      Poista
  3. Mà olen myòs aina kammonnut toimistotyòtà, tai ylipààtààn ajatusta kahdeksasta neljààn -rytmistà. Suomessa tein jàrkkàrikeikkoja ja siivoojan hommia, etenkin siivotessa sai aika paljon vaikuttaa omaan rytmiin. Nythàn mulla sopimuksen mukaan on 50 viikkotyòtuntia, mutta eihàn sità mitenkààn valvota, riittàà kun hommat tulee tehtyà. Kàyn aamulla heti heràttyà koirien kanssa ruokkimassa hevoset ja lasken ne pihalle, sitten saankin rauhassa nauttia aamupalaa vaikka iltapàivààn asti, jos siltà sattuu tuntumaan. Tai voin ottaa pika-aamupalan, siivota tallin ja tehdà loppupàivàn ihan jotain muuta. Minà ihan itse olen se, joka mààràà tyòajat, ja tàstà mà tykkààn. Tsemppià arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Muakin pelotti tuo kaheksasta neljään-rytmi. Ihan hyvin oon selvinnyt siitä ja kiva kun on viikonloput vapaat, mutta vapaa-aikaa ei vaan oikein tunnu olevan ja oonkin salaa haaveillut jos joskus voisi ruveta tekemään töitä osa-aikaisesti. Nähtäväksi jää onko tämä ikinä taloudellisesti mahdollista... Sun rytmi kuulostaa aika kivalta ja leppoisalta, vaikka sopparissa 50h/vko lukeekin:)

      Poista
  4. Tää olis voinut olla suoraan meikäläisen kynästä. En oo tosin haaveillut toimistotyöstä, mutta aina kassoilla ja ravintoloissa työskennellessä pitänyt sitä jotenkin parempana hommana niinkuin sanoit. No nyt kun istun toimistossa ma-pe 8-17 niin oon tajunnut että tästä on loistokkuus kaukana :D perse puutuu istumisesta ja silmiä koskee jatkuva näytön tuijottelu. Työpäivän jälkeen täytyy valita urheilenko, laitanko ruokaa, kirjoitanko blogia vai mitä ja yhdeksältä oon jo vaipumassa uneen. Viikonloput meillä menee sitten pyykinpesuun, kaupassakäyntiin ja asioiden hoiteluun ja sitten alkaakin jo uusi viikko. Kyllä vaihtaisin mielelläni johonkin enemmän aktiiviseen tai fyysiseen työhön, harmi ettei niistä täällä ainakaan makseta yhtä hyvin kuin toimistohommista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana! Mun päätä myös särkee tosi usein nykyään. Ja takapuoli puutuu kuten sanoit. Haluaisin urheilla joka ilta töiden jälkeen, mutta aina ei valitettavasti ole aikaa kun on muita velvollisuuksia. Ja tosiaan ysin maissa ollaan täälläkin sängyssä. oispa ihanaa olla jossain aktiivisessa työssä. Vaikka vaellusoppaana vuorilla (niin missä vuorilla haha). Haaveilla saa ja eihän sitä tiiä mistä itsensä muutaman vuoden päästä löytää:) Teilläkin ainakin on pian tulossa aika iso muutos perusarkeen!

      Poista
  5. Amen. Mä niin allekirjoitan tän. Muistan, kun lueskelin joskus Cosmoa ja siellä kirjoiteltiin aina "toimistolle voit ottaa evääksi mukaan sitäjatätä" ja neuvottiin "miten pukeutua toimistolle", ja ajattelin että vau, tuollaista mäkin haluan tehdä. Okei, mä tein harjoittelun ihan superkivassa paikassa ja tykkäsin silloin työskennellä toimistolla, kun oli mielekästä ja vaihtelevaa tekemistä, mutta edellisessä työssä tuli todellinen bore-out, enkä sen jälkeen ole enää osannut nähdä itseäni toimistolle. Kesän teinkin töitä matkailualueella, alppipuodissa sekä majatalossa, ja vaikka niitä huonoja päiviä olikin seassa, oli siinä kuitenkin enemmän sellaista tekemisen meininkiä ja vaihtelua, kun ei tarvinut nököttää paikoillaan koko päivää. Vähän ehkä nolottaa sanoa tämä ääneen, mutta mua oikeasti pelottaa palata takaisin työelämään (varsinkin nyt kun olen saanut toteuttaa itseäni mielin määrin taas kuukauden verran), jos joudun sellaiseen työhön, josta en tykkääkään, ja oon sitten jumissa toimistolla suurimman osan loppuelämästäni, ja sitten elämä onkin just tota, että pitää valita joko suihkun tai lakanoiden vaihtamisen välillä. Kun ne laskutkin pitäisi maksaa, ja jossain kohtaa varmaan pitäisi alkaa jotain asuntoakin miettimään.
    Mulla tosin olisi mahdollisuus sitten tulevaisuudessa tehdä ihan totaalinen alanvaihdon tuohon maatilan puolelle, vaikkei sekään nyt ole mikään unelma-ammatti niin vaihtelua ainakin olisi! Mutta sitä odotellessa, laitoin just työhakemuksen shamaanin toimistoapulaiseksi, että oiskohan siinä sellainen toimistotyö, joka jaksaisi motivoida.:D
    Mä oon ottanut nyt kuitenkin sellaisen asenteen, että nykypäivänä on ihan ok vaihtaa työpaikkaa just silloin kuin siltä tuntuu. Vaihtaa alaa vaikka viiden vuoden välein! En tiedä, miltä se eläkkeessä ja muissa eduissa sitten näkyy (täällä ihmiset eivät halua vaihtaa työpaikkaa koska menettäisivät kaikki edus yms vaikka työ ei maistuisikaan), mutta eihän sitä koskaan tiedä, elääkö edes sinne asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaaa oon niin lukenu noita samoja Cosmoja ja muita naistenlehtiä, joissa toimistotyöt nostettiin jollekin hohtavalle jalustalle. Myös ainakin amerikkalaista leffoista aina saa tosi hehkeän kuvan toimistoista. Niissä on aina mahtava ilmapiiri, kaikilla on hauskaa, ja hienot vaatteet:D

      Se on varmasti ihan hyvä olla vaihtoehtoja ja pitää ovet avoinna. Itekin varmaan jossain vaiheessa kokeilen vähän erilaisia juttuja, koska tämä tasainen tylsä arki pitkine työpäivineen puuduttaa välillä sen verran paljon että jopa joku kaupan kassana olo alka melkein kuulostaa paremmalta haha:D ehkä se salaisuuus on sitten vaihdella töitä tasaisin väliajoin, koska kaikkeen näköjään kyllästyy...

      Poista
  6. Samat ajatukset täälläkin! Työmatkojen kanssa työpäivät venyy 12-tuntisiksi niin eipä siinä oikein ehdi illalla tehdä mitään erikoista...nostan hattua jos joku jaksaisi käydä joka ilta vaikka salilla tämmösten työpäivien jälkeen! Mulle riittää se yks kerta työviikon aikana ja sit kaks muuta kertaa viikonloppuna :D Vähän kadehdin myös työkaveria, jolla on vaan 30h soppari, mut valitettavasti ei riittäis itelle rahallisesti :( Mullakin on usein päänsärkyä ja yleisesti ottaen semmonen vetämätön ja väsynyt olo toimistotyöstä johtuen. Miten tällasta jaksaa sen seuraavat lähes 40v?! Tosin ei mulla kyllä oo mitään muutakaan, ei-toimistotyötä mielessä, jota haluaisin tehdä, et kai sitä tällä jatketaan ja marmatetaan vaan sit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä haluaisin ja jaksaisin käydä salilla joka ilta kaiken sen istumisen jälkeeen, mutta yksinkertaisesti ei kerkeä aina. onneksi meillä on tuo asuntokompleksin sali, jonne voi edes mennä vaikka crosstrainerilla menemään puoleksi tunniksi jos ei muuhun aika riitä.
      Se on kyllä aika ikävää kun työt jo näin nuorena puuduttaa, eikä oikeen tiedä mitä muutakaan tekisi..pitää pitää silmät ja korvat auki jos jotain muuta mielenkiintoista ilmaantuisi jostain!

      Poista
  7. Oon tehnyt toimistotöitä lähes koko työurani (okei, olin mäkissä duunissa puoli vuotta, oli muuten kivaa!), ja allekirjoitan kyl kaiken, minkä sanot. Takapuolen puutuminen on niin tuttu juttu. En yksinkertaisesti kestä istua paikallani kauaa. Onneksi työpaikoissani on ollut mahdollista joko jaloitella tai sit siellä on ollut sähköpöydät (joilloin oon seissyt ja istunut fiftyfifty työpäivästä).

    Nyt on hakusessa muut työt, toivon että onnistuis. Joskus haaveilin lentoemännän töistä, olin pääsemässä koulutukseenkin. Tuli kuitenkin työpaikkatarjous eteen ja nynnynä valitsin sit sen tien. Toisaalta, aika puuduttavaa se lentokoneessa edestakaisin kävelykin on.

    Oon todellakin kateellinen kaikille niille, jotka voi aidosti sanoa viihtyvänsä töissä. No, ehkä joskus...

    p.s. Vedät varmaan kunnon lesmills-maratonit täällä sit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon itseasiassa miettinyt tota lentoemännän työtä ja jopa hakenut paikkaa (oisin päässyt haastatteluunkin, mutten mennyt kun ei sitten sopinut silloiseen elämäntilanteeseen). Se on vaan huono ku tuo mies myös matkustaa paljon ja meillä on kaksi kissaa, että mites niitten kanssa tekis... No ehkä joskus :)

      Joo varmasti tulee vedettyä pienet LM-maratonit kun pääsee kunnon salille, jossa siihen on mahdollisuus:)

      Poista
  8. Ymmärrän kyllä niin hyvin tuon vapaa-ajan puutteen. Minulla oli sama tilanne ennenkuin muutettiin lähemmäksi omaa työpaikkaani ja mietin tässä juuri taannoin että miten sitä jaksoin viime syksynä kun vapaa-aikaa ei ollut juuri nimeksikään. Olen niin onnellinen että päästiin muuttamaan koska pidemmällä tähtäimellä tuollainen rytmi on vaan kuluttavaa. Nyt sentään sain muutettua omia aikataulujani siten että lähden jo aikaisemmin töihin ja olen usein jo kotona 17.30 joka antaa loistavasti aikaa salilla käymiseen, illallisen syömiseen ja vaikka mihinkä muuhun aktiviteettiin.

    Joten joo, ymmärrän kyllä niin hyvin tuon, ja jos pystyy niin lämpimästi suosittelen kyllä sitä että katsoo jos pystyy jotenkin muuttamaan elämää siten että työ ja vapaa-aika on paremmin balanssissa.Muuten sitä ei jaksa pidemmällä aikavälillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä rankempaa tällaisesta aikataulusta tekee kun ei ole täysin tyytyväinen työhönsä. Sä varmaan jaksoit siksi, että pidät työstäsi. Tai ainakin niin muistelen että pidät :) pitää itse tässä alkaa kyllä miettimään jotain uudituksia kuvioihin ellei tämä väsymys ja ajanpuute helpota..

      Poista
  9. Mä luulin kuvittelin joskus että halusin matkatoimistoon, ja myöhemmin hoitajavälitytoimistoon töihin. Sitten olin kerran kuukauden välitystoimistossa töissä (joka toki meni myöhemmin konkurssiin ja oli muutenkin vähän hämärä lafka) niin tajusin että toimistotyö ei ole todellakaan mun juttu. Ja vaikka välillä mun työ kyllästyttää tosi paljon, niin kyllä se taitaa mulle olla ikuinen työ. Mutta just päivätyö, viikonloput ja yöt vapaiksi, kiitos :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun sisko on myös sairaanhoitaja ja pitää kans työstä suurimmaksi osaksi. itelle ei taitaisi sopia, mutta jotain vaihtelevuutta olisi kyllä kiva saada päiviin ja just vähemmän istumista kelpaisi myös mulle :)

      Poista