maanantai 5. lokakuuta 2015

Tough Mudder-fiiliksiä

Nyt on Tough Mudderista selvitty! Koko juttu ei ollutkaan niin paha, mitä olin pelännyt etukäteen. Kaikkiin Tough Muddereihin ei joka ikistä estettä pystytä mahduttamaan ja tästä Dallasin versiosta puuttui mm. se kovasti pelkäämäni tulieste, mistä olin erittäin onnellinen:D Sähköiskut, kyynelkaasu ja jääpaloissa uiminen, jotka kaikki kuului myös mun "kauhuestekategoriaan" olivat kuitenkin kaikki mukana ja päätin, että jos yhden näistä pystyn menemään niin olen tyytyväinen ja voin sanoa ylittäneeni itseni. Päädyin radan edetessä valikoimaan näistä sitten jääpala-altaassa pulikoimisen ja yllätyksenä tuli, että altaaseen laskettiin liukumäkeä pitkin ja sinne täytyi sukeltaa. Huhhuh! Pikkasen sai haukkoa henkeä siellä vedessä räpiköidessä. Muut esteet sitten kompensoivatkin tätä koettelemusta sopivasti ja olivat pelkästään hauskoja ja/tai fyysisesti haastavia. Jotkut ehkä jopa hieman lässynlässyn! :D 

Jääpalaeste, eli Arctic Enema. Meidän versiossa jääpalat näkyi kyllä ihan selvästi vielä tuolla altaassa, koska oltiin aikaisin aamusta liikkeellä ;)

Useita esteitä ei pystynyt kuitenkaan suorittamaan yksin, vaan tiimityötä tarvittiin pakostakin. Lähes kaikki olivatkin hyvällä yhteishengellä liikenteessä ja auttoivat sekä tuttuja että tuntemattomia. Yhdestä asiasta olin vähän yllättynyt, nimittäin siitä, että suomalaisille tuttua "latua"-periaatetta ei täällä tunnettu ollenkaan vaan tientukkeena oli vähän väliä leveä rivistö kävelijöitä, joita sai sitten ohitella pusikon kautta. Toisilla ei ollut kiire yhtään minnekään:D



Itse turruin juoksemiseen ihan täysin ja noin 3-4 kilometrin jälkeen en edes ajatellut enää juoksevani. Esteet rytmittivät rataa myös kivasti ja jos kunto alkoihin loppua kesken niin aina esteen jälkeen oli taas lisää energiaa. Radan varrella oli myös tankkauspisteitä, joista sai vettä, urheilujuomaa ja proteiinipatukan palasia. 

Vähän puolen välin jälkeen mun pitkiin matkoihin tottumatonta polvea alkoi särkeä, mikä otti ihan tosissaan päähän, koska tässä vaiheessa olisin muuten ollut ihan täysillä jo matkassa ja halunnut vain juosta koko radan täysillä loppuun. Jouduin kuitenkin kävelemään tai ainakin hölkkäilemään osan loppumatkasta, mikä varmasti otti myös mun "tiimin" kovakuntoisia miehiä päähän (koska ketäänhän ei jätetä). Siinä vaiheessa kun meillä oli enää reilu kilsa matkaa jäljellä onnistuin myös kompastumaan johonkin myyränkoloon ja lentämään pärställeni ja lyömään jo valmiiksi kipeän polveni maahan. Tämän jälkeen oli pakko skipata vika este (spurtti jyrkkään ylämäkeen, jossa monet kaatui myös suoraan polvilleen) ja konkata ontuen maaliin! Olin kuitenkin yllättynyt, että me saavuttiin maaliin niinkin hyvällä ajalla kuin 2h35min. Olin varautunut noin neljään tuntiin, koska en tiennyt yhtään mitä esteiltä odottaa. 

Kaikenkaikkiaan Tough Mudder oli oikein kiva kokemus ja voin suositella ihan kaikkia kokeilemaan tätä jos vain mahdollisuus tulee. Vaikka toista kertaa en kyllä niihin jääpaloihin sukeltaisi hahhah;) Se on varma, että kerta elämässä riitti! Päätinkin, että jos vielä tähän lähden niin se on sitten vaikka sähköiskujen vuoro sitten.


Tämä este oli sellainen, jonka nähdessäni olin varma että tipun (alapuolella oli vesiallas), mutta pääsin kuin pääsinkin kuivana loppuun. Paitsi etten oikeasti ollut kuiva, vaan märkä ja mutainen edellisten esteiden ansiosta:D
Meidän tiimi! Molemmat pojat on kovakuntoisia lätkänpelaajia.
Radan jälkeen ansaitut oluet!

Esteiden kuvat on lainattu Tough Mudderin sivuilta, koska tuonne radalle ei luonnollisestikaan voinut puhelinta/kameraa ottaa mukaan!

23 kommenttia:

  1. Mahtava suoritus! Toivottavasti polvi on jo paremmassa kunnossa! En mä jotenkin tajunnut, että tolla radalla kestää noinkin kauan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onhan se, vaikkakin vähän naarmuilla ja mustelmilla:) pitäisi jotain kuntouttavaa keksiä, jotta voisi tulevaisuudessakin tehdä tällaisia pidempikestoisia juoksuja!

      Poista
  2. Onnea, ihan huikea suoritus! Nyt sä sait tän kuulostamaan pähkähullun sijaan vaan tosi siistiltä, mun itsesuojeluvaistoton osa aivoja miettii että pitäiskö joskus sittenkin itsekin kokeilla. Todennnäköisesti kuolisin jo ennen puoliväliä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Suosittelen kokeilemaan. Spartan Racella, joka on kai aika saman tyyppinen, taitaa olla lyhkäisempiä ratojakin. Mutta veikkaan, että pystyt kyllä tähänkin, tuolla radalla nimittäin näkyi sellaisia ihmisiä paljon, jotka ei varmaan kovin pitkää urheilutaustaa omannut..:D

      Poista
  3. Hienoa! Upea suoritus! :) Toivottavasti polvi voi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä se tästä. Parin päivän päästä varmaan on pahimmat ruhjeet jo parantunut:)

      Poista
  4. Onnea ! Olin kanssa yllättynyt, että siinä menee noinkin kauan aikaa.... Näyttää mielenkiintoiselta, mutta olenkohan tulossa vanhaksi...kun ajattelen, että ei ehkä sittenkään mun laji :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Joo se oli kyllä aika pitkä rata tosiaan:) mäkin ajattelin ensin,ettei tämä oo mun juttu, mutta nyt jälkikäteen oon ollut aika täpinöissä ja miettinyt tosiaan, että voisihan sitä uudestaankin lähteä:D

      Poista
  5. Oisin kyllä itekki menny jääpaloihin mieluummin ku sähköön tai kyynelkaasuun. kyynelkaasuhan kirvelee pitkän aikaa ja kuka nyt sähköä haluais muutenkaan :D hyvin tehty! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Pojat köhi sitä kyynelkaasua vielä kisan jälkeenkin. Kiitti:)

      Poista
  6. Vau, mahtavaa, ja onnittelut vielä kerran. Mä en kyllä ikimaailmassa edes yrittäisi suorittaa moista :-)

    VastaaPoista
  7. Varmaan iso osa kilpailijoista on nykyisiä tai ex-sotilaita. Näin kuvissa jonkun US Armyn mainoksenkin. Yksi osa basic trainingiä on kyynelkaasukammiossa oleminen. Kirvelee kuulemma ihan hitosti. Vain kerran yhden videon Facebookissa missä sotilas oli kammiossa ja yritti laulaa tuttua laulua, mutta ei pystynyt yhtään fokusoida. Et olisin mäkin valinnut sen jääpala-esteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, sieltä kyynelkaasu-kammiosta tuli kyllä sen verran tuskaisen näköisiä ihmisiä ulos, joita joutakin ihan oksetti:D todella ihanaa! Kiitti Soile:)

      Poista
  8. Kuin siistiä! Hienoa että lähit mukaan, varmasti oli kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä varmasti aika ikimuistoinen kokemus tämä :) Pitäisi vissiin useammin kokeilla jotain uutta!

      Poista
  9. Mahtavaa, onnittelut suorituksesta! Voisin harkita tuollaista itsekin, sillä puolimaratonille en aio enää ikinä osallistua, se on liian tylsää, enkä kyllä muutenkaan ole mikään pitkän matkan juoksija (eli kroppa ei kestä, seliseli). Mutta jos välissä olisi tuollaisia tehtäviä, niin varmaan ne juoksuosuudetkin menisi :) Hyvän ajan olette saaneet, ite oon juossut yhden puolimaratonin vaan n. 20 min nopeammin kuin tuo teidän aika, eikä tosiaan mitään esteitä ollut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Riikka:) Mäkään en kyllä taitaisi varsinkaan tän polven kanssa mihkään puolimaratonille lähteä. Tämä olo kiva, eikä yhtään tylsä kuten voisin juuri pelkän juoksemisen kuvitella olevan. TÄmä rata oli vain 16km, ne vaihtelee vissiin vähän maaston mukaan. Ei siis ihan puolimaratonin mittainen ollut.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Oli. Lähde kokeilemaan jos tilaisuus tulee;)!

      Poista
  11. Kuulostaa kyllä hullulta ja mahtavalta jutulta samaan aikaan :) Niin pähkähullulta että melkein tekisi mieli kokeilla jotain samantyyppistä juttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkää ihmeessä kokeilemaan jos siellä päin järjestetään :)

      Poista
  12. No johan oli suoritus! En kyllä olisi päässyt noista kiipeilyesteistä minäkään ilman apuja :)
    On se vaan hieno tunne kun haastaa itsensä tuollaisiin koitoksiin! Hyvä sinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pitäisi kyllä useammin kokeilla uusia juttuja ja haastaa itsensä:)

      Poista