perjantai 23. lokakuuta 2015

Synnintunnustus

Hei olen Emmi ja olen sokeririippuvainen. Tarkemmin sanottuna karkkiriippuvainen. Vajaa pari kuukautta sitten täytetyt Suomikarkkivarastot alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään ja tässä noin pari viikkoa joka päivä muutaman turkinpippurin rouskuttaneena se tapahtui: hammas lohkesi (tai vaihtoehtoisesti ehkä vanha paikka)! Ei itseasiassa itse se turkkari suussa rouskuessa, mutta sen syönnin jälkeen purkka suussa. Tunsin yhtäkkiä purkan sisällä jotain kovaa. Sylkäisin purkan pois ja tunnustelin kielellä hampaita ja o-ou! Tunsin kuinka takimmaisesta ylähampaasta puuttui pala. Ei muuta kuin hätäinen soitto hammaslääkärille!

Iski armoton vitutus. Laitoin Ericille puolivitsillä viestin että pitäiskö meidän lopettaa karkinsyönti. Eric on myös aikamoinen karkkihirmu nimittäin. Ei ehkä ihan mun luokkaa, mutta karkki ja pulla maistuu erittäin hyvin myös hänelle. Kerroin lohjenneesta hampaasta ja kirosin sokeririippuvuuttani ja kuinka se aiheuttaa nyt taas varmaan pienoiset kulut hammaslääkärin penkissä vierailun muodossa. Sanoin, että karkkiin vuodessa menevät sataset voisi myös käyttää johonkin järkevämpäänkin. Eric totesi summan olevan varmaankin lähempänä tonnia ainakin nyt kun irtokarkitkin kerran ovat rantatutuneet Ikeaan. Tonni karkkiin vuodessa! Apua apua A-PU-A! Luku voi olla isompikin. En halua edes ajatella asiaa. Siitä tulee hyvin huono omatunto ja alkaa morkkistaa. Noilla rahoillahan saisi vaikka lomamatkan.


Mun karkinsyönti on lähes jokapäiväistä. En syö hirveitä määriä kerralla, mutta saatan ottaa useamman kerran päivässä palan suklaata tai pari turkinpippuria. Etenkin ruuan jälkeen tekee mieli jotain makeaa. Joskus myös ekana aamulla voi tehdä mieli makeaa. Tällainen pitkin päivää ja viikkoa makean mussutteluhan on juuri se kaikkein pahin tapa hampaiden kannalta. Mitkään "karkkipäivä kerran viikossa" tyyppiset ei kuitenkaan sokeriaddiktina mulle sovi (testattu on), joten sellaiset voi unohtaa heti kättelyssä. Vaihtoehdoksi jää siis oikeastaan vain totaalikieltäytyminen. Eikä pelkästään karkista, vaan kaikesta sokerisesta: pullasta, kakuista, jätskistä. Ei jälkkäreitä tai kakkukahveja. Ei Suomikarkkeja joululomalla. Apuva.


Viimeksi kun olin karkkilakossa (se kesti 3 kuukautta), oli kaksi ekaa viikkoa ihan tuskaa. Päätä särki ja kiukutti. Kaikki otti päähän. Oli kuin "se aika kuukaudesta" olisi jatkunut pari viikkoa putkeen. USA:n muuttaessa mussa heräsi pieni toivonkipinä. Ajattelin, että nyt pääsen addiktiostani eroon, koska täällähän on pahaa karkkia. Mutta niin vaan on löytynyt hyllystä mm. Lindtin suklaat ja nyt viimeisimpänä ne hiton Ikea-karkit! Miksi ikinä aloin edes syömään karkkia uudestaan tuon kolmen kuukauden tauon jälkeen? (Syy oli Ruotsiin muuttaminen: hyllystä löytyi kaikkia ihania uusia Maraboun patukoita, joita oli ihan pakko maistaa. Ja oravanpyörä oli taas valmis.)

Toivottavasti nyt menee paremmin kuin tuolloin vuonna 2011! Onneksi tässä on Suomen lomaan vielä pari kuukautta aikaa ja me keretään totutella sokerittomaan elämään ennen niiden ihanien karkkihyllyjen kohtaamista. Lupaan raportoida miten tämä tästä lähtee käyntiin.


Huomautus perheelle ja kavereille: Älkää ostako meille yhtään karkkia joululahjaksi älkääkä edes yrittäkö tyrkyttää niitä joulukonvehteja, pullia ja kakkuja!!! Voisin verrata tätä nikotiiniriippuvaisen yritykseksi lopettaa tupakointi hahahaa!! Ja päällimäisenä syynähän tässä on yritys pelastaa hampaat. Plus eiköhän tuolla sokerikoukusta eroon pääsemisellä ole positiivinen vaikutus muutamaan muuhunkin asiaan kuten yleiseen virkeystasoon, kehonkoostumukseen ja pankkitilin saldoon näin muutaman mainitakseni.

Tukea ja vinkkejä sen sijaan saa tarjota. (Tai vaikka lähteä mukaan sokerilakkoon, jos haluaa yhdessä tsempata!) Kaikki vinkit siitä, mikä voi auttaa vieroitusoireisiin ovat tervetulleita. Auttaisiko itsensä palkitseminen onnistuessa vaikka uusilla treenivaatteilla? Olisiko marjat ja hedelmät hyvä karkinkorvike? Millään uudella epäterveellisellä tai hampaille huonolla tavalla en halua sokeria korvata. Olen nimittäin ennen ollut myös limsariippuvanen: sitä saattoi hyvinkin mennä litra-pari (lightina) päivässä. Selittää osittain myös hampaideni heikon kunnon. Tyhmästä päästähän kärsii koko keho. Nykyään en juo limsaa enää oikeastaan ollenkaan ja hyvä jos saan tölkkiäkään kumottua jos yritän. Siitä vieroittautuminen tapahtui kuin vahingossa. Tai ehkä sain yliannostuksen:D Voisipa sokeriakin saada yliannostuksen!

PS. Pikkaisen ottaa koville julkaista tämä teksti, mutta ehkä asian myöntäminen tälleen julkisesti on askel oikeaan suuntaan. Saataan ehkä laittaa Instagramissakin etenemisfiiliksiä asian suhteen. Sieltä nämä kuvatkin tähän tekstiin nappasin. Mut löytää sieltä nimellä @emmieehh.

33 kommenttia:

  1. Samassa veneessä täällä ollaan! Kovasti kamppailen sokeririippuvuutta vastaan päivittäin. Eilen taas päätin että nyt on pantava poikki tämä kierre! Olet aivan oikeassa, ei voi pitää viikossa jotain karkkipäivää, siitä se repsahdus taas alkaa. Totaalinen kieltäytyminen vaan ja kerrasta poikki!
    Yritetään taas, ollaan päättäväisiä ja onnistutaan! Jaksaahan sitä aivan eri tavalla kun ei sokerihuuruissa päivät mene :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin! Voih! Tsemppiä paljon :)
      Ei todellakaan mitään "kerran viikossa karkkipäiviä", koska sitten se vaihtuu siitä nopeaa taas "kerran päivässä"-tyyppiseksi naposteluksi!

      Poista
  2. Hyyyyyyyyyiiii hampaan lohkeaminen (tai irtoaminen) ois mun painajainen! ;___; Mäkin oon herkkuriippuvainen, mutta lähinnä suklaa-sellainen enkä niinkään karkkikarkkiaddikti. Syömismääriä oon kyllä onnistunut vähentään, mutta pakko silti on välillä saada. Totaalikieltäytyminen ei mun kohdalla toimi, siitä tulee vielä isomman tuntuinen ongelma, jos ei välillä saa edes vähän :D Joskus lukioaikana olin kuukauden herkkulakossa, ja se oli aikamoista työtä, vaikka huomaamattani saatan hyvinkin olla pitkiä aikoja syömättä mitään nannaa, kunhan en sitä tietoisesti itseltäni kiellä.

    Kun vähentää sokerin määrää, jonkin ajan päästä alkaa vähemmänkin makeissa jutuissa maistaa sen (marjat, hedelmät, ihan perus luonnonjogurtti ja vaikka hiukan hunajaa siihen päälle) ja on tyytyväinen vähempäänkin kuin niihin 100% sokerista tehtyihin Ikean irttareihin. Ja jos on pakko saada jotain, niin >70% tummaa suklaata! Ei voi syödä montaa palaa :p

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon huomannut, että jos oon kiireinen tai arkikuviot jotenkin poikkeaa normaalista niin ei välttämättä edes muista karkkien olemassaoloa. Esim. usein lomamatkoilla en edes muista karkin olemassaoloa. Se on siis osin varmaan totuttu tapakin, ettö tulee siihen suklaalevyyn tartuttua. Ja kun on liikaa aikaa ajatella tai tottunut, että tiettyyn aikaan päivästä saa karkkia niin siitä on vaikea päästä eroon.

      Tykkään laittaa hunajaa (ja mansikoita) jogurttiin ja puuroon ja tehdä hedelmäsmoothieita. Ehkä niillä yritän selvitä herkkuhimon iskiessä. Kiiitos tsempeistä:)

      Poista
  3. Mä en kyllä karkista niin välitä, vaikkakin ihan mielellään mussutin nuo Suomesta tuodut tuliaispussit alle viikossa. Mä en ollut ennen edes hirveä suklaafani, mutta kun olin Fasun tehtaalla töissä niin jostain se suklaariippuvuuskin sieltä ilmestyi ihan yhtäkkiä.. :D MUTTA mä oon ihan älytön pullahiiri, kahvin kanssa pitää olla aina jotain leivonnaista, keksejä, kakkua tai jotain, en kestä. Mä en ymmärrä, kun treenasin vähän tavoitteellisemmin tossa pari vuotta sitten, ja olin puoli vuotta syömättä yhtään mitään herkkuja, en tiedä miten tein sen??! Sit kun sen alun yli pääsi, niin ei oikeastaan tehnyt enää mieli. Nykyään on vaan vähän vaikea päästä sen alun yli, en tiedä missä se mun itsekuri on. :D

    Mä oon samanlainen, mulle tehoo pelkästään se totaalikielto, mitkään herkkupäivät ei vaan toimi, kun mun kohdalla siihen sokerikoukkuun jää ja se herkkupäivä venyy herkkuviikoksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. APua Fazerin tehtaalla töissä. Mun unelma (=painajainen). Hah! Ite oon ollut mm. kioskilla, kaupassa, leffateatterissa vuooosia, joissa kaikissa sai tujotella karkkeja päivät pitkät, mikä siis varmaan pahensi tätä riippuvuutta aika hyvin. Vois itekki ottaa jonku treenitavoitteen jos se auttais. Oon mm. mietinyt Kayla Itsineksen tmv. treeniohjelman ostamista. Katsotaan..

      Poista
    2. Haha, se oli kyllä aika kiva duuni, pakko myöntää. :D Mä aina kiitin työvuoron alussa, jos näin että tänään on liköörikonvehtien vuoro, niitä en nimittäin voi sietää joten se tiesi aina myös sitä, että ei tullut syötyä. Mutta voi luoja, pätkikset, julia-konvehdit, omar-konvehdit.... niitä tuli ihan huomaamattaan popsittua koko ajan suoraan tuoreeltaan, ja ainahan se taukohuone pursusi kaikkea. :'D Vastapainoksi tälle, oon myöskin ollut salilla töissä, eikä se ilmainen salijäsenyyskään huono ollut. :D

      Psst. Älä osta, mä voin lahjottaa sen sulle ilmaiseksi (mulla on Kaylan ohjelma omalla koneella). Mä sain sen just tehtyä loppuun, en voi kun suositella! :)

      Poista
    3. Apua voin vaan kuvitella:D vielä pahempi kuin kaupan taukohuone, jonne roudataan kaikki vanhaksi menevä!!

      Ai voit lahjoittaa? Voi ihanaa kiitos!!! Onko se tiedosto, jonka voi laittaa sähköpostilla vai?

      Poista
    4. Se on pdf, laitanko tuohon sun sähkäriin? :) Laitan samantien kun kerta on tässä kone auki!

      Poista
  4. Voi ei, niin tiedän ton fiiliksen! Itseasiassa karkki ei täällä ole mun pahin vihollinen koska osa niistä karkeista on täällä Briteissä todella pahoja, mutta mun heikkous on kaikki kakut ja pullat joita jengi rahtaa meillä töihin. Mulla ei ole mitään itsehillintää mitä tulee sokeristen juttujen syömiseen. Olen itse kanssa miettinyt karkkilakon aloitusta (lähinnä sillä motivaattorilla ettei pehva levene entisestään) mutta tiedän jo heti kättelyssä että totaalikieltäytyminen ei minulta onnistu. Mutta ajattelin että jos alkuun olisin esim. kuukauden nolla-toleranssi linjalla ja sit jatkaisi silleen että saisi esim. kerran viikossa syödä jotain hyvää...En tiedä, mulla ei ole mitään hyviä vinkkejä koska olen itse ihan armoton sokerihiiri!!

    Mutta tsemppiä sulle, kuulen kyllä mielelläni jos sulla tai lukijoilla on antaa jotain hyviä vinkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joka paikasta valitettavasti jotain sokerisia herkkuja löytyy, vaikka ei niitä SUomesta tuttuja lempikarkkeja oiskaan! En mäkään nyt tiedä siis onko tämä nyt joku loppuelämän kestävä kieltäytyminen. Katsotaan nyt miten tämä tästä lähtee käyntiin ja jos pääsisi tästä koukusta eroon. Kuulostaa aivan kamalalta ettei saisi enää koskaan syödä karkkia/pullaa. Niin iso osa sen mun elämää on haha (että miten säälittävää, ehkä aikakin pistää stoppia tälle).

      Mä raportoin täällä, jos tulee jotain hyviä ahaa-elämyksiä tai huomaan jonkin keinon toimivaksi:) vaikka tuskimpa tässä sen kummepia poppaskonsteja on. Täytyy vain päättää ja pysyä lujana!

      Poista
  5. Sokerikoukku on kyllä paha katkaista! Suomessa tuli kyllä useimmin syötyä suklaata, pullaa, kakkuja jne. ja joskus niitä irtokarkkejakin ja välillä huomasin että paljon makeaa syötyäni se sokerin himo vain kasvoi kasvamistaan. Itselläni auttoi se että aloin syödä niin paljon kunnon ruokaa ettei herkuille jäänyt enää tilaa ja parin helvetillisen päivän jälkeen se sokerihimo alkoi laantua ja pikkuhiljaa kadota.

    Kun olin lapsi ukkini juotti minulle litratolkulla venäläisiä limppareita jotka oli halpoja mutta yltiösokerisia ja olin varmasti koukussa, mutta sitten 12-vuotiaana lopetin kun hammaslääkäri näytti kauhukuvia limpparin syövyttämistä hampaista :D Nyt viimeisen 10 vuoden aikana olen juonut kokista ehkä 5 kertaa.

    Olen nyt seurannut kuukauden ajan työkaverini vieroittautumista sokerista. Hán on käytännössä elänyt elämänsä suklaapatuikoilla, chilimakeisilla ja paistetulla porsaannahalla ja vaihtoi nuo kasviksiin, lihaan ja hedelmiin. Ensimmäisen viikon ajan muija oli vihainen kuin perseeseen ammuttu karhu, mutta nyt hän sanoo ettei edes tajunnut syöneensä niin paljon makeaa ja olleensa niin koukussa.

    Urheiluvaatteiden osto voisi toimia hyvänä palkintona tai sitten säästäminen reissua varten :) tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ittensä ähkyyn syöminen vois toimia, tosin se pitäis toteuttaa jollain porkkanoilla ettei ala äässi levenemään liiaksi:D

      Apua, mulla on varmaan tuollaiset limsan syövyttämät hampaat ku paloja lohkeilee!! Niin monta vuotta tuli niitä limsoja litkittyä. Hävettää mennä kyllä hammaslääkärille. Onneksi nämä ei tunne mua täällä:D

      Mulla on jo nyt ekana päivänä vähän "perseeseen ammuttu karhu"-olo. Vaikkakin myös päättäväinen. Luen tän mun tekstin uudestaan aina jos alkaa tehdä mieli lipsua:D!! Kiitos tsempeistä!

      Poista
  6. Tää vois NIIN olla mun kirjottama teksti!! Terveisin toinen ihan järkky sokeriaddikti! Tosin mä syön kerralla paljon, yleensä kerran tai kaksi päivässä. En osaa rajoittaa - miten on mahdollista syödä vaan pari palaa suklaata?!

    En oo koskaan onnistunut missään lakoissa. Jos kiellän itseltäni jotain, sitä jotain tekee vielä enemmän mieli ja sit ainakin tulee syötyä paljon. Joskus yritin korvata karkit hedelmillä ja etenkin viinirypäleillä, mutta niissähän on kans sokeria, joten ei auttanut addiktioon. Täällä löysin taatelit, mutta nehän on kans ihan superisoja sokeripommeja!

    Ja kyllä - valitettavasti täältä Amerikastakin löytyy hyvät karkit, joten kierrettä ei saanut tänne muutolla ratkaistua! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kyllä varmaan voisinkin vetää koko pussin/levyn kerralla (nuorempana oonkin), mutta enää en vaa salli sitä itelleni ihan vaan siksi, että mulle kyllä tarttuu kilot:D täällä autoilun luvatussa maassa oon erityisesti yrittäny kattoa, millasia määriä sitä suustaan alas mättää!

      Mä en todellakaan voi sanoa olevani mikään hyvä lakkoilija tms, mutta nyt on ihan pakko yrittää hampaiden vuoksi. Muuten en varmasti vaivautuisi, koska karkkia niin paljon rakastan! EN halua edes ajatella että koko loppuelämä pitäis ilman karkkeja elää. Haluaisin nimenomaan löytää sellaisen terveen hyvän suhtautumisen asiaan ilman sitä adddiktiota. EN vaan tiiä onko se mulle mahdollista ikinä olla sellanen "kerran viikossa/kuussa"-tyyppi kun tätä on jatkunut niin kauan ja tilanne on aika paha:D On tää nyt jotenkin nii järkyttävää ja noloa että voi olla johkin karkkeihin näin vahva himo ja kiintymys ja ajatus ilman niitä elämistä aiheuttaa aika vahvoja tunteita:D onneksi en näytä olevan yksin ongelmani kanssa...

      Poista
    2. Ps. Vai oisko hyvä ratkaisu alkaa säästään sellaisiiin Hollywood-julkkiksien suosimiin "posliinihampaisiin"? Ei kai niihin voi tulla reikiä:D

      Poista
  7. Jos yhtään lohduttaa, niin hampaat paikataan nykyään niin huonosti, että irtoavat tosi helposti. Hammaslääkärien pitää tehdä bisnestä ja miten muuten saatais potilaat tulemaan nopeasti uudestaan kun pistämällä huonosti pysyvät paikat. Että paikat kyllä irtoaa vaikka söis porkkanaa, ei se karkki siihen vaikuta :) uusiin reikiin tietty joo, mutta siinäkin samalla karkinsyöntiaktiivisuudella toisille reikiä tulee ja toisille ei, mikä on tosi ärsyttävää! Tässä muuten toinen joka on ollut Fazerin tehtaalla töissä ja jääny siellä ihan koukkuun makeaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka tuo taitaa olla kyllä, joka irtosi. Ennenkin on niistä paloja irronnu/hajonnu. Mutta siltikin aion pysyä tässä päätöksessä nyt, koska mulla on ollut tosi paljon reikiä aiemmin - kuuluun just siihen joukkioon, jolle niitä tulee valitettavasti tosi usein ja paljon. Ja kun niitä on kerran tullut niin siihen paikkojen reunoillehan niitä tulee helpolla lisää. Näin mulle hammaslääkäri Suomessa sanoin. Kiva kierre:D

      Poista
  8. Itse en ole irtokarkkeja ostanut heinäkuun lopun jälkeen (Chicagon Ikeasta irttokarkkeja, joita ahmin lentokoneessa ja tulos oli lohjennut hammas = 565 dollaria). Tosin en ole uskaltanut mennä Ikeaan sen koommin.
    Meillä molemmat tykkää karkeista ja on helppo ylipuhua toinen yhteen suklaalevyyn ja sitten taas syödään. Tuntuu, että on parempi tehdä ostolakko ja myös kertoa perheelle, että nyt ei saisi lähettää kuutta Fazerin sinistä meille jouluna... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääääk mikä lasku!! Itellä paikkaukset (siis reikien) on maksanut sen 80 per kpl. Toiv tämäkin menis tuolla. Ainakin nyt ehkä voiton puolelle mennään kun säästää karkkirahat:)

      Poista
  9. Yksi sokeririippuvainen täällä kans hei! Joka päivä tulee mussutettua jotain, karkkia tai jätskiä tai keksiä tai muuta vastaavaa, siis ihan joka päivä. En myöskään välttämättä syö kuin pikkumääriä kerralla mut tosiaan joka päivä...pisin herkkulakkoni kesti huimat 9 päivää. Jos keksit jonkun keinon päästä kierteestä eroon niin kerrothan siitä täällä bloginkin puolella? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätski on ehkä ainut sokerinen herkku, johon mulla ei oo minkäänlaista himoa:D en tiedä mistä johtuuu. Siis onhan se hyvää toki, mutta en himoitse sitä kuin karkkia/suklaata. Mä raportoin jos on raportoitavaa :D päivä nro 2 tässä menossa

      Poista
  10. Täällä kanssa yksi, joka juuri palasi kotiin matkalaukku täynnä karkkia... Mulla kyllä vähentyi karkin syönti reippaasti sen jälkeen, kun tänne muutettiin. Ikea meni sitten "pilaamaan" sen - irtokarkit kun sattuvat oleen mun paheeni. Ei niin, että siellä tulisi onneksi kovin usein käytyä - eräiden mielestä sinne asti ei jaksa ajella pelkän karkin takia :P Hyvä että edes jollain on järkeä päässä tässä taloudessa ;D Totaalikieltäytyjäksi en kuitenkaan pystyisi - välimatka (Ikeaan ja Suomeen) pitää mun addiktion tällä hetkellä hyvin kurissa :) Limsa onkin sit oma lukunsa...

    Mut niitä vinkkejä; sanovat, että kromi auttaisi sokerihimoon. Itse kun vähensin joskus aikanaan "karkkisokerin" määrää, marjat ja hedelmät auttoi hyvin heikolla hetkellä. Joku joskus ylisti, että pakastetut banaaniviipaleet toimis kanssa. Mielenkiinnosta kokeilin, mut mun mielestä ne ei kyllä maistunut yhtään miltään :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna Suomesta palatessa meidän kahden matkalaukun sisällöt koostui vähintään 50% herkuista. Karkeista ja ruisleivästä. Nyt ei sitä karkkia osteta (perkele) mut jääpähän leivälle enemmän tilaa. Mä haluisin päästä sellaiseen "normaaliin" tilaan, että vois huoletta sillon tällöin nauttia karkkia tai vaikka pullan, ilman että siihen tulee se himo (tai että sen takia ajaa 40min matkan Ikeaan hahah - hulluahan tuo on kun ajattelee).

      Oon kokeillu kromia joskus, en huomannu yhtään mitään vaikutusta. HEdelmillä ja jogurtilla hunajan/marjojen kera mennään varmaan himon iskiessä siis. Lisäksi yritän varmaan kokeilla paljon erilaisia sokerittomia leipomuksia:)

      Poista
    2. Tällainen ohje muuten osui silmään Facen puolelta - vaikka tosin tuossa edellä just kyllä kommentoit, ettei jätski ole sun himotuksen kohde... Mutta makeaa korviketta joka tapauksessa :) Laita banaania pakastimeen ja kun se on kohmeessa, heitä tehosekoittimeen jäisten marjojen kanssa. Sitten sekaan turkkilaista jugurttia ja sokeriton jäätelö on valmis.

      Poista
    3. Kyllähän tuota voisi kokeilla:) kaikki apu kelpaa!

      Poista
  11. Minä olis joskus (Suomessa asuessani) sokeriaddikti, nykyään aika kohtuullinen makean syöjä. Minulle ei toimi totaalikieltäytyminen, mutta olenkin vähän kumma tyyppi. Yleensä kotoa löytyy jotain karkkia, mutta yksi pussi tai suklaalevy kestää ikuisuuden, kun ajatuskin karkkiövereistä ällöttää. Yksi hyvä karkin korvike on kuivattu sokeroimaton mango. Se on vähän sitkeää,juuri sopivan makeaa ja sisältää vain mangon oman sokerin. Löytyy meilläpäin esim. Vons (Safeway) ruokakaupoista valmiista pusseista ja Whole Foodsista bulkina. Ja esim. freeze dried meloni on hyvää! Kannattaa tosin muistaa, että kaikki kuivatettu on kooltaan pienempää, jottei vedä vahingossa viittä mangoa tai melonia kerralla :). Myös tuoreet taatelit, joita täältä saa farmers marketilta ovat herkkua. Niissä on tosin aika jäätävästi luonnollista makeutta. Nuo yllä mainutut jääbanaanit toimivat myös! Minä tosin syön niitä enemmänkin tikkareina, eli paloittelen banaanin kolmeen tai neljään osaan, pakastan ja sitten nuoleskelen pikkuisen sulanutta banaania onnellisena :P.

    Tsemppiä! Taatusti onnistut, kun sinulla on jo kokemustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vedin joskus överit kuivatuilla mansikoilla. Melkeen mistään muista hedelmistä en oikein pidä, oon siis harvinaisen nirso hehe. Sekin vielä rajoittaa tätä "voisin elää karkilla"-mentaliteettia. Mutta kiitos vinkeistä ja tsempeistä:). Aina voi opetella pitämään uusista jutuista.

      Poista
  12. Voi eii hammasparkaa! Mä kans löysin Lindtin suklaat hyvin pian mutta yhden levyn vasta oon ostanut (söin sen valehtelematta kymmenessä minuutissa punkun kanssa). Ja joskus töissä on KitKatia tms tarjolla. Voisin hypätä makuunin karkkialtaisiin. Hyvin pysyy täällä homma hallussa, mutta oikeesti Suomeen meno vähän jänskää. :D tulee vesi kielelle ajatuksestakin. Meillä ei onneksi ole Ikeaa ihan lähellä (3h matka).........

    Mua on täällä alkaneet jäätelöt kiinnostamaan ihan liikaa. Siis se hylly. Seison siellä ja tutkin...... Mut siis hyvin oon välttänyt :D tää mun päivittäinen kulutus on niin naurettavan pientä tällä hetkellä että en uskalla lähtee herkuttelulinjalle. Oon kun hullu tän asian suhteen!! Miks hitossa täällä ei voi kävellä paikasta toiseen, mä haluaisin syyä yhtä paljon ja vapaasti kuin Suomessa :D

    -reetta emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä hammasparka ja nyt voin sanoa myös kukkaroparka. Hampaaseen pitää laittaa kruunu ja laskuhan tulee olemaan 600usd. Saan ainakin lisämotivaatiota nyt tähän karkittomaan elämään jos ei muuta :D vaikkei tämä nyt karkin takia lohjennutkaan, mutta alunperin hampaaseen on sen takia tullut reikä, joka on paikattu ja nyt sitten myöhemmin lohkesi siitä paikan vierestä jäljellä oleva hammas. Voittajafiilis:D
      Ja sanoppa muuta. Tuo kävelyhomma rassaa mua niin paljon. Varsinkin kun oon istumatyössä!! Välillä on niin laiskapaska-fiilis, ja tekisi mieli mennä juoksemaan ympäri työpaikan rakennusta ruokatauolla hahah!!

      Poista
  13. Auauu! Mä oon samanlainen sokerinarkki, ja haluaisin kyllä päästä tästä tavasta eroon. Tosin olin kerran yli vuoden ns. sokerilakossa, silleen että leivonnaisia sain syödä hillitysti joskus ehkä kerran kuussa. Toisaalta mulla oli pinna kireellä varmaan koko sen ajan enemmän tai vähemmän, joten totaalikielitäytymisestä olen luopunut. Sen jälkeen tosin ei ole enää kaikki herkut enää maistuneet, vaikka olin Filmtownissakin töissä jossa oli hyllyt täynnä karkkeja: tykkään vain tietystä suklaasta ja tietyistä pandan lakuista, irtokarkkeja en syö ollenkaan. :D
    Toivottavasti saatte vierotettua itsenne ennen joulua! Itsellekin tekisi varmaan hyvää pieni sokerilakko taas, viime vuonna sitä kesti pari kuukautta ja sitten tuli joulu ja muita juhlia...:D Pidän peukut pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääk!! Oiskohan se sitten ollut helpompi olla myös ilman niitä kuukausittaisia leivonnaisia yms? Niin keho tottuu täysin siihen, että sokeria ei tule. Mä en aioi niin överiksi vetää että lukisin ihan jokaisen tuoteselosteen/välttelisin ravintolaruokaa piilosokerin pelossa, mutta siis aion nyt olla ilman kaikkia karkkeja, jälkkäreitä, leivonnaisia yms sokeriherkkuja. Yleensäkin ostan jogurtit sokerittomina (rasvaa saa olla) joten esim. sellasten kanssa ei oo ongelmaa. Katotaan miten menee. Tällä kertaa on ollut ainakin vähän helpompaa kuin viimeksi vuonna 2011, jolloin vaikeuksia aiheutti se, että olin kaupassa töissä tuijottelemassa karkkihyllyjä päivät pitkät:D Katotaan mikä tilanne sitten jouluna Suomessa. Kääk!:D

      Poista