maanantai 12. lokakuuta 2015

Amerikkalaiset lapset ja vähän vanhemmatkin "lapset"

En tiedä, onko mulla vain vääristynyt käsitys asiasta, mutta mun mielestä USAssa (tai ainakin täällä Houstonissa) paapotaan lapsia ihan liikaa. Oon alusta asti kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka lähes teini-ikäisiäkin kohdellaan vielä ihan lapsena. Näitä "lapsia" ei voi jättää yksin kotia edes päiväksi. Yhtenä esimerkkinä voin mainita mun työkaverin, jonka täytyy ottaa töistä vapaapäivä jos hänen kolmetoistavuotias tyttärensä on sairaana. Mulla on sellainen muistikuva, että itse oon saanut jäädä kotia sairastamaan jo paljon nuorempana ja hyvin oon pärjännyt. Samoin kesät ollaan vietetty siskon kanssa keskenämme kotona vanhempien käydessä töissä ihan ilman ongelmia. Ollaan osattu ottaa jääkaapista lihapiirakka ja lämmittää se mikrossa. Ja aika on hyvin saatu kulumaan kaverien kanssa pihalla leikkiessä tai rannalle pyöräillessä. Ymmärrän kyllä, että täällä ei lasten ole toki turvallista lähteä kävelemään yksin ympäri katuja samalla tavalla kuin vaikka Suomessa (tai onkohan enää sielläkään?). Mutta silti musta tuntuu vähän erikoiselta, että vanhempi jää töistä kotia hoitamaan kolmetoistavuotiasta (tai hommaa  vaihtoehtoisesti lastenvahdin) kun tämä on sairaana yhdenkin päivän. Tämä samainen työkaveri (istuu mun viereisessä toimistossa, joten kuulen kaiken) soittaa joka aamu tyttärelleen, että onhan kullannuppu varmasti herännyt herätyskellon soittoon, syönyt äidin hänelle valmiiksi laittaman aamupalan ja muistaahan hän kävellä bussipysäkille tarpeeksi ajoissa!

Eräs tuntemani nainen taas kertoi mulle (mistä sainkin inspiraation kirjoittaa tämän tekstin), kuinka hänen 27-vuotias poikansa oli yhtenä kosteana lauantai-iltana hukannut pankkikorttinsa ja oli soittanut äidilleen sunnuntaiaamuna herätessään, että mitäs nyt pitää tehdä/miten kortti kuoletetaan. Hetkinen...27-vuotias mies soittaa äidilleen ja kysyy, miten pankkikortti suljetaan? Ei tulisi mieleen esim. vaikka googlettaa asiaa tai soittaa suoraan sinne pankkiin? Miten avuton voi olla? Mainittakoon tähän vielä, että tämä miehen äiti oli sitten hoitanut sen koko kortin sulkemisen poikansa puolesta. Miten sitä ikinä edes oppii aikuiseksi, jos äiti hoitaa sun puolesta asiat vielä lähes kolmekymppisenäkin?

Sitten mulla on yksi 25-vuotias miespuolinen työkaveri, joka taasen asuu vielä vanhempiensa luona. Ja selvennettäköön, että hän on siis täysipäiväisesti työssäkäyvä, ei osa-aikaopiskelija tms. Oisko tämäkin Suomessa vähintäänkin outoa? Täällä kai suht normaalia? Tämä mies selittää kotona asumisensa sillä, että hänellä ei jää palkasta yhtään ylimääräistä, koska hänen (työtön) tyttöystävänsä on niin vaativa ja kaikki raha meneekin tämän ravintoloissa käyttämiseen yms. lahjuksiin (taas jotenkin niin amerikkalaista:D). Toinen työkaverini, 28-vuotias nainen, on taas aivan tosi lapsellinen ainakin mun mielestä ja itkeskelee töissä vähän väliä ja soittelee päivittäin äidilleen tai isälleen itku-puheluita, joissa valittaa milloin mistäkin (auto ei starttaa/poika, jota hän tapailee oli nähty toisen tytön kanssa yms yms..). Ja äiti/isä sitten lohduttaa:)

Kaikki tuollainen ylisuojelu ja -varjelu johtuu varmaan osittain siitä, kun täällä uutisissa julkaistaan kaikkien rikollisten naamat, nimet ja osoitteetkin. Luohan tollainen ihan väkisinkin turvattomuudentunnetta ja pelkoja itse kussakin. Mutta rajansa kaikella...Oikeasti.

Perinteinen amerikkalainen omakotitalolähiö ei ainakaan saa mun oloa kovin turvattomaksi.

16 kommenttia:

  1. Tutulta kuulostaa! Täällä on ihan normaalia että asutaan lähes kolmekymppisiksi asti vanhempien luona, koska mutsi kokkaa, pyykkää, maksaa vuokran jne. Vaikka olis rahaa muuttaa omilleen mutta yleensä se tehdään vasta naimisiin mennessä. Eräs Jorman työkaveri asuu samalla kadulla vanhempiensa kanssa omassa talossaan mutta vie pyykkinsä mamman pestäviksi kun ei raukka ite osaa :D

    Täällä koulussakin huomaa miten ylisuojelevia jotkut vanhemmat ovat. 6-luokalle tuli uusi tyttö ja äiti halusi olla ekana päivänä mukana tutustumassa mutta ei koulun puolesta annettu lupaa. Itse tuossa iässä, kapinallisena teinimonsterina, en varmasti olis antanut vanhempieni edes saattaa kouluun saati hengailla tunnilla mukanani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama meno sielläkin siis :D onkohan suomalaiset maailman itsenäisin tai ekana itsenästyvä kansa... Aika nolo tuo sun miehen työkaveri - ja kehtaa vielä myöntää pesettävänsä pyykkinsä äidillään:D

      Poista
  2. Voi hitsi! Kyllähän Espanjassakin esim. Suomeen verrattuna asutaan pidempään vanhempien luona, mutta esim. minun anoppini tokaisi aikanaan miehelleni, kun tämä ilmoitti jättävänsä koulun, että sitten alat poika etsiä töitä, koska minä en sinun elämistäsi maksa ja sinä puolestasi maksat minulle asumisestasi ja syömisestäsi.

    Sinänsä hienoa, että suhde vanhempiin on vahva ja luottamus säilyy, mutta rajansa kaikella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on hyvä, ettei sentään oo antanut siellä "täysihoidossa" aikuisen miehen asua;) Itse en kestä ollenkaan sellaisia vetelyksiä, jotka on tottunut siihen että äiti hoitaa kaiken puolestaan!:D

      Poista
  3. Mä oon törmännyt näihin paapoviin amerikkalaisvanhempiin töissä! Siis ihan uskomattoman monen jenkin vanhemmat hoitaa niiden 20+ lasten vaihtoasumiseen liittyviä ongelmia ja kysymyksiä sähköpostin ja puhelimen välityksellä Jenkeistä sen sijaan et ne kullannuput tulis ite hoitaan asioitaan meidän toimistolle... en kestä. Suomessahan varmaan naurettais pihalle, jos äiti yrittäis hoitaa 25-vuotiaan lapsensa vuokranmaksua tms :D

    Mun kaveri Houstonista (entinen opiskelukaveri) on muuten nyt käymässä täällä ja sain paikallisia herkkuja ;) Lisäksi oon nyt kuullut niin paljon juttuja Texasista että varmaan pakko suunnata sinne pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voin vaan kuvitella:D miten nää on näin onnettomia!!
      Tervetuloa hei tänne vaan. Mielelläni voin myös tavata ja näyttää sulle paikkoja, jos tänne tuut ja jos vielä asutaan täällä:) Ps.Mitä paikallisia herkkuja sait Texasista?:D Kiinnostaa kovasti, koska itellä ei oikein ole muodostunut paikallisia suosikkeja, tai ainakaan mitään sellaista, mitä voisi matkalaukussa kuljettaa :D

      Poista
    2. Ei oo teksasilaisia herkkuja vaan enemmän jenkkiherkkuja, mut sain jambalayaa, peanut butter -karkkeja (en muista nimee mut oranssi pakkaus), honey peanut butteria, big hunk -karkkeja, twinkies-patukoita, amerikkalaista lakritsia (sellanen violetti pakkaus)...olikohan jotain vielä :D Kauheen kasan se raahas mukanaan kaikkee monille kavereille! Ois kyl huippua tulla silleen et säkin vielä siellä asut niin vois nähä:)

      Poista
    3. Okei, no peanut butter-karkit on ainakin ihan hirveitä omasta mielestä :D Mut jotkut tykkää!
      Mut hei nyt si vaan matkaa suunnittelemaan;)

      Poista
  4. Jotenkin tuntuu, etta teineista/nuorista aikuisista huolehditaan taalla kuten esim kindergartenilaisista. Tai ehka jopa enemmankin... Viisivuotiaidenhan oletaan osaavaan paljon enemman kun Suomessa, mutta sitten teineina se on toisinpain. En tieda mitaan psykologiasta, mutta voisikohan taa liittya siihen, ettei osata paastaa lapsiaan "maailmalle"? Eli ei haluta, etta taysin itsenaistyy, vaan pysyy ainakin osittain viela vahempien "helmoissa".

    Anoppi valitti muuuten kerran miehelle, etten pida tarpeeksi hyvaa huolta miehesta, en kuulemma ruoki tarpeeksi hyvin. Mies on melkein kolmekymppinen, luulisi nyt osaavan ruokkia ihan itsekin itsensa :D Anoppi ei itse kylla ikina paaponut miesta, mutta ilmeisesti se onkin vaimon tehtava :o meilla on taitaa olla aika eri kasitykset tasa-arvosta anopin kanssa, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, kouluun mennään aikasemmin ja lukeakin pitäis oppia jo tosi nuorena. Hyvä pointti. Ja sitten kaikki tarvii vähintään 5 harrastusta koulun lisäksi:D

      Hahhhah, hyvä anoppi...Mun appivanhemmat on kuitenkin SUomessa syntyneitä (vaikkakin kauan täällä asunut) niin ei hirveästi pääse tulemaan eroavaisuuksia mielipiteissä mitä tulee miehen paapomiseen:D (tai no E:n oikea äiti on jenkki, mutten koskaan ole tavannut häntä)..

      Poista
  5. Joissain osavaltioissa on minun mielestä ihan laitonta jättää jo vähän vanhempiakin lapsia yksin kotiin. Piti ihan googlettaa ja tällaisen löysin: "Although California state child home alone law does not have an age requirement, the National Safekids campaign states that no child under the age of 12 should be left home alone.Each state has a different law concerning the appropriate age a child is able to be left home alone."

    Suomessa sain olla jo aika pienenä yksin kotona ja kulkea ihan omin voimin esim. harrastuksiin ja kouluun, joka sijaitsi musiikkiluokan takia parin kilsan päässä. Mutta enpä tiedä, miten ajatusmaailma muuttuu, jos joskus kasvatan lapsia tässä maassa. Riippuu taatusti hyvin paljon asuinkaupungista ja -alueesta. Onneksi oma mies on kasvatettu hyvin pienestä hyvin itsenäiseksi :). Ehkä jopa itsenäisemmäksi kuin minut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onko noin? Onpa jännä juttu:D EI ihan mene tämän itsenäisen suomalaisen kaaliin tuo laki hehh.. ei mikään ihmekään sitten, ettei jätetä lapsia yksin! Täällä kyllä todellakin on paljon eroja eri alueiden/osavaltioiden välillä, että sekin tietty vaikuttaa tähän kaikkeen sitten. En mäkään täällä ainakaan millään epäilyttävillä alueilla lasta päästäis yksinään kuljeskelemaan kun koko ajan tulee amber alerteja puhelimeen!

      Poista
  6. Meillä lapsi ei collegen jälkeen enää tullut kotiin asumaan ja asuu nyt lentomatkan päästä. Ja tietty äitinä olen huolissani, miten siellä pärjätään. Yksi asia täällä on mielestäni erilaista Suomeen verrattuna on koulunkäynnin kustannukset ja se, että koulun päättyessä lainoja voi olla hurja määrä. Tämäkin voi johtaa siihen, että jo kerran poismuuttanut lapsi tulee takaisin. Toisaalta en sittenkään ymmärrä 'lapsia', jotka eivät koskaan lähteneet pois kotoa.
    Vähän pienemmistä lapsista muistan 'parent-teacher' tapaamiset, johon eräs äiti (en minä) oli tuonut kassillisen kokeita ja halusi käydä opettajan kanssa läpi ne, miksi lapsi ei saanut parempaa arvosanaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sulla on jo ihan omakohtaista kokemusta asiasta. Oot varmasti kuitenkin suomalaisena osannut suhtautua tähän kaikkeen suomalaisen tyyneydellä ;)
      Heh hauska tuo äiti, joka oli tuonut kasan kokeita opelle...Kaikkea kanssa!

      Poista
  7. Mmm. Mun äiti on tommonen american :D ja siis ihan suomalaisia ollaan.. välillä ärsyttää se hössöttäminen, mut toisaalta tietää et ei ikinä jää ilman apua ja on läheiset suhteet vanhempiin. Mut kyl sanoisin silti et kultainen keskitie on paras..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh :D kyllä munkin vanhemmat joskus yrittää paapoa, mutta tietävät hyvin että monta vuotta olen mennyt, tehnyt ja pärjännyt omillani, joten liiallisuuksiin ei tarvi mennä ja osaan hoitaa asiani kyllä ihan itsenäisesti.Mutta totta tuo mitä sanoit, että hyvä tietää, että apua aina löytyy jos sitä tarvii:)

      Poista