sunnuntai 30. elokuuta 2015

Lasu

Me innostuttiin hyvien uutisten innoittamana eilen illalla lähtemään pitkästä aikaa baariin. Oon useasti työautolla ajellessa ajanut yhden tyypillisen "cowboy-baarin" ohi, joka sijaitsee mun työpaikan lähellä ja miettinyt että tuolla pitäisi joskus käydä. Tämä taitaakin olla ainut kunnon baari tässä meidän lähistöllä. Baari, jonka nimi oli muuten Chuters, oli aika pieni eikä kyllä muutenkaan vetänyt vertoja meidän suosikki-cowboy-baarille Big Texasille. Siellä ei ollut kovin paljoa porukkaa, vaikka oli lauantai-ilta ja baarissa soitti livebändi. Me pelailtiin pari erää bilistä (ei muuten oo mun laji se) ja katottiin bändin esitystä jonkin aikaa kunnes päätettiin lähteä kotia. Täällä muuten baarit aukeaa tosi aikaisin (monet jo kuudelta), joten kotona sängyssä voi olla jo ihan inhimilliseen aikaan. Me taidettiin olla kotona jo ennen yhtätoista. Tälläinen järjestely sopii erittäin hyvin mulle, koska en jaksa valvoa myöhään :)

Nyt meillä oli ihan oikea syykin olla kotona aikaisin, sillä E:n täytyi lentää tänä aamuna aikaisin Washingtoniin. Kentällä täytyi olla jo viideltä ja minähän sain kunnian sitten olla kuskina. Onneksi lento lähti tuosta meidän lähikentältä Hobbylta, joten kovin kauas ei tarvinnut ajella. E:n pomo päätti olla oikeen äääshool ja buukata E:lle kaksi reissua nyt tälle ajalle, kun meidän Suomen vieraat ovat täällä! E oli jo hyvissä ajoin esittänyt toivomuksen saada olla Houstonissa nämä pari viikkoa ja asian kanssa ei pitänyt olla mitään ongelmaa. Mitään työmatkoja ei ole ollut varmaan pariin kuukauteen ja nyt sitten tietysti yllätten niitä ilmestyi kalenteriin kaksin kappalein.... E yritti kysyä, olisiko mitenkään mahdollista, ettei hänen tarvisi mennä ainakaan tuolle pidemmälle reissulle, joka menee osittain päällekkäin meidän risteilyn kanssa. Ei ole, mentävä on. Et silleen. Kissat joutuu nyt sitten menemään kissahotelliin :/

Paikalliset lehmipojat viihteellä


Texas-Budweiseria
Lisää Texas-kaljaa
Texas-tolpanjalat

Musta kaikki country-bändit kuulostaa ihan samalta, enkä huomannut tässäkään mitään eroa niihin, joita radiossa soitetaan :o
Baarissa oli aika mielenkiintoinen drinkkilista. Miltähän maistuisi esim toi ankan pieru?

Kun olin vienyt E:n kentälle, kello oli vieläkin niin vähän, että menin takaisin sänkyyn. Sain heti kaksi halikaveria kimppuuni. Vuorotellen olivat siinä molemmat kiehnäämässä ihanat :) Oli pakko ottaa kuvia kun nuo on niin mainioita ja kerrankin sai aamulla rauhassa makoilla sängyssä ilman kiirettä mihkään.



Sängystä ylös kömmittyäni söin aamupalaa ja järjestelin vähän paikkoja täällä kotona. Tämän jälkeen lähdin ajelemaan downtowniin Sh`Bam-tunnille, josta on tullut oikeastaan mun ihan ykkössuosikki. Varsinkin tämänpäiväinen tunti oli ihan ylihyvä. Tunnin sijaisti supermegahuippu aika reilusti ylipainoinen homomies, joka nauroi ja kertoi hyviä juttuja koko tunnin ja oli muutenkin ihan täynnä energiaa ja lauloi mukana. Ihan parhaita tuollaiset ohjaajat. Tunti (tai siis 45min) loppui ihan liian nopeaa ja olisin voinut tehdä saman vielä vaikka putkeen uudestaan.

Loppupäivän oon vain ottanut rennosti, pessyt pyykkiä, katsonut elokuvan ja vaan nauttinut siitä, ettei tarvi tehdä mitään.

Ps. Mun kone tilttasi ihan totaalisesti kesken tämän tekstin kirjoituksen ja ilmeisesti julkaisi sen ennen aikojaan. Ihan vaan FYI jos joku sen kerkesi jo lukaista ja ihmetteli, että miksei tämä nyt tee mitään järkeä.

lauantai 29. elokuuta 2015

Iloisia uutisia

Jee! Meidän onni taitaa olla kääntynyt! Sain tänään puhelun eläinlääkäriltä, joka sanoi ettei Ronin koepalasta löytynyt syöpää! Poika saa nyt siis antibiootteja vielä muutaman viikon ajan ja sitten katsotaan onko verikokeiden tulokset parantuneet! Eläinlääkäri siis vähän vihjasi siihen malliin, että rokotteet voivat tällaisia tulehduksia joskus aiheuttaa. Tästedes suhtaudun rokotteisiin kyllä varauksella!

En ollut varmaan tajunnutkaan, miten iso vaikutus tällä kaikella on ollut mun mielialaan. Eläinlääkärin puhelun jälkeen olin kuin jonkun energiapillerin syönyt. Tai ehkä parempi kuvaus olisi kuolleistaherännyt. Koko aamun olin ihan (kuten usein viime päivinä) vähän mieli maassa ja väsynyt ja otin taas jopa pienet päiväunet jumpan jälkeen (joka ei siis ole ollenkaan mun tapaista, inhoan päikkäreitä). Tuon puhelun jälkeen virtaa on riittänyt. Kävin hakemassa Roniponille lisää lääkkeitä, kävin kaupassa, kävin kynsihuollossa, siirsin kaikki kuvat puhelimesta kovalevylle... Puhelimeen tarvitaan nyt nimittäin tilaa, sillä tiistaina mun rakas sisko poikaystävineen saapuu Houstoniin!! Ja Labor Dayna, eli syyskuun 7. me lähdetään Karibian risteilylle ja minäkin pääsen oikealle lomalle ekaa kertaa sitten viime joulun! Kivaa on siis tiedossa ja nyt voi onneksi olla vähän paremmin mielin näiden hyvien uutisten jälkeen. 

Tässä kuvia Tytin ja Jussin vuoden takaiselta reissulta Houstoniin (josta lisää mm. täällä ja täällä).








keskiviikko 26. elokuuta 2015

In denial

Eilen sain surullisen viestin kesken työpäivän: mun paappa on nukkunut pois. Hänellä todettiin syöpä joskus vuosi sitten ja nyt yhtäkkiä muutama päivä sitten hän meni tosi huonoon kuntoon ja joutui sairaalaan. Kaikki tapahtui tosi nopeaa, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Musta tuntuu vaikealta edes vielä ymmärtää, mitä on oikein tapahtunut. Tämä on kai yksi näitä ulkomailla asumisen huonoja puolia, kun ei näe perhettään pitkiin aikoihin, eikä pysty samalla lailla olemaan yhteydessä kuin jos asuisi Suomessa. On vaikea ymmärtää, ettei toista ole enää, kun ei olla nähty tai puhuttu moneen kuukauteen. Paapan kanssa en voinut edes kommunikoida suoraan, koska hänellä ei ollut tietokonetta tai älypuhelinta. Muu perhe aina "välitti kuulumiset" puolin ja toisin. Säännöllisin väliajoin yritin aina muistaa laittaa postikortteja... Viime yöstä ainakin puolet pyöriskelin valveilla miettimässä asioita... Varmaan tämäkin juttu jossain vaiheessa iskee tajuntaan sitten ihan kunnolla!


Lisäksi mieltä on painanut Roni. Mainitsin viimeksi lääkärin antaneen meille pienen toivonkipinän. Lääkäri siis soitti meille viikko sitten ja sanoi, ettei ole enää 100% varma, onko kyseessä syöpä, koska lisäverikokeiden tulokset eivät antaneet ilmi mitään siihen viittavaa. Me saatiin pojalle antibiootit ja uusi aika viikon päähän, eli siis tälle päivälle. Tänään menimme toiveikkaina sitten eläinlääkärin vastaanotolle ja tulokset olivatkin aika masentavat. Mehän odotettiin hyviä uutisia, koska Ronin kaulan imusolmukkeet olivat pienentyneet tuntuvasti antibioottien syömisen alettua. Valko- ja imusolujen määrä oli kuitenkin vain lisääntynyt viimeisestä! Ihan ristiriitaista! Lääkäri halusi nyt ottaa koepalan Ronin imusolmukkeista ja lähettää sen testattavaksi. Oli vieläkin sitä mieltä, että se voi olla syöpä tai sitten kenties (rokotuksien aiheuttama) tulehdus. Kuulemma joskus rokotukset voivat aiheuttaa jotain tällaista...

Olisin niin halunnut iloisia uutisia edes Ronin suhteen, mutta ei... Tämä tuskallinen odotus ja epätietoisuus pienen kohtalosta jatkuu. Testituloksien saamiseen menee kuulemma taas ainakin kolme päivää!


Roni oli lääkäriltä paluun jälkeen tosi vihainen meille. Se meni takaisin kantokassiin ja tuijotti meitä vihaisesti. Enkä kyllä syytä sitä yhtään. Typerä amatöörihoitajatyttö ei millään meinannut saada Ronin käpälästä verta ja tunki neulaa uudestaan ja uudestaan ihon alle Roni-paran itkiessä ja vinkuessa avuttomasti. Tätä tuntui ainakin mun mielessä jatkuvan monta minuuttia ja teki mieli huutaa lopeta. Kamala katsoa avuttomana kun pientä kissanpentua tuolleen satutetaan.


Eläinlääkäriltä palattuamme oli sellainen olo, että nyt kyllä avataan pullo viiniä. Istutaan sohvalla, eikä tehdä mitään koko iltana (paitsi näköjään näpytellään tätä blogitekstiä, kai tämä on jonkinlaista terapeuttista ajatustenjäsentelyä?). On jotenkin epämääräinen olo. Tapahtumien valossa ehkä vähän sellainen in denial.

Sain tänään postissa 12 pulloa laatuviinejä, jotka olin tilannut noin viikko sitten hyvänä tutustumistarjouksena Nakedwines.comista.
Ainakin tämä viini (normaalihinta 29.99 usd, minä maksoin reilu 5 usd) maistuu erittäin hyvälle. Hinnalla siis kai on väliä mitä tulee viiniin. Yleensähän ostan niitä alle kympin pulloja...

sunnuntai 23. elokuuta 2015

RPM:ää, karkkia ja pizzaa

Me ei oltu 24 Hour Fitnessiin tottuneena tajuttu, että Ymcan salithan eivät olekaan auki aina, vaan esim. näin sunnuntaina aukeavat vasta klo 10 aamulla! Ja me ei todellakaan oltu ainoita, jotka olivat tulleet ovien taakse odottelemaan liian aikaisin. Me oltiin paikalla noin puoli tuntia ennen ovien aukeamista ja päätettiin sitten siinä vähän katsella ympärillemme, kun sen verran harvoin tulee tuolla downtownissa käytyä.

Ihmeteltiin ihan samaa kuin varmaan sinäkin: miksei tuolla yhdellä ole paitaa päällä?
Löydettiin vähän matkan päästä salista kansainvälisiä ruokia myyvä kauppa, Phoenicia, josta mukaan tarttui tietysti karkkia, mitäs muutakaan (ja no yksi paketti saksalaista pumpernickeliä (vitsi mikä sana:D)). Oisin voinut muutakin kyllä ostaa, mutta mitään kylmässä säilytettävää ei viitsinyt ottaa laukkuun lämpenemään, kun kerta sinne salille oltiin vasta menossa. Pitää ehkä joku kerta käydä tuolla kaupassa uudestaan kotimatkalla vähän tutkiskelemassa valikoimaa...

Mulla tuli yksi päivä jostain kummasta hirveä Snöre-himo, joten kiva kun löytyi noita naruja. Toivottavasti maistuu Snöreille :)

Päästyämme takaisin salille, oli oven takana jo ihan hirveä lössi porukkaa ja me kerettiin jo säikähtää, että kaikki muutkin on tulossa RPM-tunnille. Kyynärpäätaktiikalla sisään siis. Onneksi oltiin väärässä ja pyöriä riitti hyvin. Yksi vakkarispinnaaja meille osasikin kertoa, ettei spinningtunnit ole täynnä muuten kuin tammikuussa, heh!


Mikä oli meidän tuomio RPM:lle? Eric tykkäsi enemmän kuin mä. Musa oli ihan ok. Parempaa ainakin kuin paikallisissa perusspinningeissä. Ei musta silti suurta fania kyllä tullut. Spinning kuin spinning se kai on. Plus mä olen melankolisena suomalaisena hämyisten jumppasalien fani, eikä spinningsalin isot ikkunat siten saaneet mun ääniä. Vaikka maisemat ihan kivat olikin...


RPM:n jälkeen mä menin vielä Sh´Bam-tunnille ja Eric salille ja meidän vihdoin kotiuduttuessa nälkä olikin ihan hirmuinen. Päätin pitkästä aikaa pyöräyttää meille vähän pizzaa :) Tein neljä erilaista versiota, koska meidän maut pikkasen eroaa. Mun pizzasta pitää mielellään löytyä tonnikalaa, kun taas E ei voi ymmärtää kuka sitä voi laittaa pizzaan ja hänen versiostaan sitä ei saa löytyä missään tapauksessa (vaikka muuten sitä kyllä syökin). 

Urheilu on kyllä ihan parasta lääkettä kaikkiin huoliin ja murheisiin. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman sitä. Varsinkaan täällä, missä elämäntyyli muuten on niin passiivinen.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille :)

Ps. Ronilla on keskiviikkona uusi aika eläinlääkärille ja silloin saadaan lisää tietoa tästä sen tilanteesta. Eläinlääkäri soitti torstaina ja antoi meille pienen toivonkipinän. Peukut, tassut ja varpaat pystyssä siis!

lauantai 22. elokuuta 2015

Löhö-lauantai

Meillä on nyt monta viikonloppua putkeen ollut hirmusti ohjelmaa (niitä synttäreitä ja muita) joten oltiin päätetty, että tämä viikonloppu otetaan ihan iisisti, eikä tehdä yhtään mitään erikoisempaa. Pian (enää 10 päivää, jee) meille tulee myös Suomesta vieraita, joiden kanssa varmaan tulee olemaan aika tiivis aikataulu, joten senkin vuoksi ihan hyvä ottaa ihan iisisti nyt.

Mulla tuli tosiaan nyt se terveysvakuutuksen omavastuu täyteen niiden kalliiden lääkkeiden vuoksi, joista kirjoitin aiemmin. Nyt voin siis huoletta käydä lääkärillä ihan ilmaiseksi ja olinkin varannut perjantaille ajan ihotautilääkärille poistattamaan vielä kaksi luomea, jotka sattui olemaan sellaisissa paikoissa, että niitä aina välillä onnistui raapaisemaan vahingossa. Aattelin, että nyt on hyvä sitten hoitaa tämmöiset asiat kun vakuutus korvaa maksut 100%:sti :) Muutenhan tällaiset luomenpoistot on aika hintavia (kävin toukokuussa poistattamassa yhden ja maksoin siitä reilu parisataa). Vakuutus korvaa nyt omavastuun täytyttyä myös reseptilääkkeet, joten mainitsin samalla lääkärisedälle, että mun iho kutiaa hirveästi erityisesti urheillessa ja sain sitten reseptin samalla johonkin pillereihin, joiden on tarkoitus estää tätä kutiamista. Lääkärisetä varoitti, että nämä lääkkeet aiheuttavat uneliaisuutta, joten niitä ei kannata ottaa kuin illalla. Päätin heti eilen illalla sitten kokeilla näitä ja nukuinkin viimeyön kuin tukki. (Yleensä nukun vähän levottomasti ja kääntyilen ja heräilen paljon.) E sanoi, että oli ihan joutunut tarkistamaan yöllä, että hengitänkö, kun niin sikeästi olin nukkunut :D Herääminen aamulla myös tuotti vähän ongelmia ja nousin vasta yhdeksältä. Yleensä viikonloppunakin herään ihan ongelmitta (yleensä kissojen takia) jo viimeistään seiskalta.


Ekaa kertaa sain tällaisen oranssin pilleriputelin, joita näkee aina amerikkalaisissa leffoissa ja tv-sarjoissa!

Me oltiin suunniteltu menevämme kymmeneltä jumppaan ja oli hieman ongelmia raahautua sinne, kun olo oli ihan kuin olisi ollut puoliunessa (tai krapulainen!). Mä myös reväytin mun lonkan alueelta jonkun jänteen (voiko jännettä reväyttää!?) aiemmin tällä viikolla ja tämä oli nyt eka kerta kun uskaltauduin urheilemaan tuon haaverin jälkeen. Jumppa puoliunisena ja särkevän lonkan kanssa oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja salilta kotiuduttuamme ja suihkun jälkeen jouduinkin ottaamaan vielä noin tunnin nokoset! Jos näillä lääkkeillä on näin vahva vaikutus, niin en taida kyllä ihan kovin usein niitä popsia (join tänään myös energiajuoman ja otin yhden kofeiinitabletin, eikä olo siltikään ole ollut kovin pirteä missään vaiheessa!).

Päikkärien halikaverit 

Nokosten jälkeen me päätettiin lähteä käymään ostarilla pitkästä aikaa, koska mulla oli pari ilmaiskuponkia Victoria´s Secretille ja E:n porukoilta synttärilahjaksi saamani lahjakortti DSW-kenkäkauppaan. Kenkäkaupan lahjakortti oli valitettavasti vain 25 dollaria, ja sillähän ei kenkiä saa (ainakaan mitään hyvälaatuisia) ja löytämilleni buutseille hintaa jäikin vielä yli kuusikymppiä lahjakortin jälkeen. .. No sainpahan nyt hyvät buutsit, joita voi käyttää vaikka töissä, kun kelit tästä vähän viilenisivät :) Sitä siis odotellessa...


Nyt alkaa taas haukotuttamaan niin hirveästi, että täytyy varmaan tästä mennä pian sänkyyn:D En taida ottaa unikutinapilleriä tänä iltana! Huomenna olisi tarkoitus lähteä aamulla kokeilemaan Les Millsin omaa spinning-tuntia, RPM:ää, ekaa kertaa elämässä downtownissa sijaitsevalle YMCA:lle. Mulla on odotukset korkealla tuon tunnin suhteen. Paikallisissa perusspinningeissä on aina ihan hirveät diskomusat suoraan jostain kuuskytluvulta, eikä niillä tule käytyä. Toivottavasti Les Mills on osannut siis valita vähän menevämmät biisit!

maanantai 17. elokuuta 2015

Paha maailma

Edit: Roni sai koepalan oton jälkeen eläinlääkäriltä parempia uutisia, joista voi lukea tästä postauksesta

Miten paha maailma voi oikeasti olla jos viisikuukautinen maailman söpöin ja kiltein kissanpentu saa syövän? Jo toistamiseen saman vuoden aikana me saadaan eläinlääkäriltä kamalia uutisia: meidän kissa on vakavasti sairas! Taas! En jaksa uskoa tätä. Eihän me olla edes vielä toivuttu Misun kuolemasta ja nyt pitäisi jaksaa mahdollisesti käydä sama läpi Ronin kanssa!


Roni-paralla ei ole aavistustakaan kohtalostaan. Tai Aadalla kaverinsa. Mua säälittää seurata Ronia nyt kun tiedän syyn sille, miksi se hengästyy niin nopeaa ja nukkuu paljon. Syy ei olekaan vaan mikään pikku flunssa tai kuume. Se on syöpä helvetti soikoon! Näiden maailman hirveimpien uutisten saamisen jälkeen olen vain kysynyt itseltäni: Miksi Roni? Miksi taas meidän kissa? Jos kaikella kerta on tarkoituksensa niin mikä ihme tämän tarkoitus voi olla?


Sanokaa joku mulle, että tämä on vaan pahaa unta. Tai keksikää jo se parannuskeino syöpään!

torstai 13. elokuuta 2015

Milloin en tunne kuuluvani joukkoon osa 1

Seuraavat asiat täällä Jenkkilässä saavat mut tuntemaan oloni ulkomaalaiseksi, vaivautuneeksi tai vähintäänkin vähän kummastuneeksi.*

*Kuten ikinä, kaikki ei tietenkään ole täysin mustavalkoista, eikä sitä voi raa´alla kädellä erotella, että "amerikkalaiset ovat tällaisia ja suomalaiset tällaisia", koska poikkeuksia löytyy aina ja ollaanhan me kaikki yksilöitä. Tämä siis menee sinne kategoriaan yleistys.

Puhutaan rahasta

Täällä Amerikassa olen ollut osana mm. seuraavanlaisia keskusteluja (Tai no osana ja osana. Mun "osa" on ollut toljottaa puhujaa suu auki):

"Tein sen virheen nuorena, että nain miehen, jolla ei ollut yliopistokoulutusta ja hyväpalkkaista työtä, joten olen joutunut käymään itsekin töissä koko elämäni. Tyttärilleni olen opettanut, että naikaa ensimmäinen aviomies rahasta ja vasta toinen rakkaudesta."

"Sanoin miehelleni, että häitä ei tule, ennen kuin hänen vuositulonsa on kuusinumeroinen."

Kaverin kehuttua (varmaan kymppitonnin maksanutta) vastanaineen työkaverinsa vihkisormusta: "Ei tämä ole kuin yhden karaatin kivi, mihin olin lievästi pettynyt, koska odotin jotain vähän isompaa. No, ehkä muutaman vuoden päästä voin alkaa vihjailemaan, että olisi aika ostaa uusi, isompi timantti."

Musta tuntuu, että monilla naisilla on täällä tavoitteena naida rikas mies ja saada itse siten nauttia kotivaimona olemisesta. Vain nainen, jonka mies ei tienaa niitä kuusinumeroisia summia kituttaa Amerikassa pienipalkkaisessa työssä. Pienipalkkaista työtä ei tehdä työn ilosta, vaan pakosta. Uranaisiakin toki on, mutta he eivät teekään työtä rahan takia.

Kaikenlainen rahalla leuhkiminen ylipäätänsä, tai vaikkapa uuden auton/kenkien/lomamatkan (suuren) hinnalla leuhkiminen tai rahakkuuden mainostaminen saa savun nousemaan mun korvista. Jos tiedustelen miten (työ)kaverin viikonloppu meni, ei mun tarvitse tietää, mitä heidan hotellissa viettämänsä romanttinen viikonloppunsa tuli maksamaan ja että mies vei hänet myös kalliiseen hierontaan, kalliille illalliselle ja osti vieläpä kalliit (!!!!tuliko nyt varmasti selväksi että kallista oli) teatteriliputkin siihen päälle. Niin mikä vaatimattomuus?


Naisen asema

Eräs työkaveri jaksaa mua jatkuvasti kummastuttaa kommenteillaan siitä, kuinka nainen on luotu keittiöön/siivoamaan/kotitöitä tekemään. Hänen mukaansa nainen on laiska jos ei varmista, että miehellä on joka päivä kotitekoinen lounas valmistettuna töihin evääksi. Naisen kuuluu myös tietysti herätä tarpeeksi aikaisin (noin neljältä aamulla) valmistamaan miehen aamupala ennen tämän töihinlähtöä. Lienee tarpeetonta kertoa, etten ole maininnut tälle työkaverille mun suuntaavan tuon oman mieheni kanssa lähes joka ilta salille ja meidän syövän siten useana päivänä viikossa jotain jämäruokia tai voileipiä lounaaksi :D


 What´s yours is mine

Varmaan paras esimerkki tästä on mun lempityökaverini, L, jolla on aina iso tarjotin karkkia työhuoneessaan. L kertoi mulle hänellä menevän viikossa monta kymppiä karkkeihin, koska ihmiset käyvät pokkana hakemassa isoja kourallisia karkkia hänen huoneestaan. Koska miksi ostaa omia karkkeja, kun kerran L:n toimistosta niitä kerran löytyy? Mun "vieruskaveri" on myös kekannut, että Emmillä on aina purkkaa, turha siis ostaa omaa, kun siltä voi aina ottaa. Kätevää.

Samat "what´s yours is mine"-säännöt pätee myös kavereiden luona vieraillessa. Täällä ei niin tunnuta harrastettavan omien eväinen tai juomien viemistä kyläilemään lähtiessä, vaan oletetaan isännän/emännän hoitavan tarjoilupuolen. Tämä on musta toisaalta kyllä ihan kiva ja vieraanvarainen juttu, kunhan nyt muistaa viedä vaikka viinipullon tms. tuliaisena. En ole oikein suomalaisen "mun pullo, sun pullo"-tyylin fani :D



Innoistuinkin näköjään turisemaan näistä jutuista pidempään kuin olin ajatellut, joten nimetään tämä ykkösosaksi. Jatkoa siis seuraa...

PS. Useimmat esimerkit tulevat luonnollisesti tuolta työpaikalta, koska siellä sitä vaan kummasti tulee eniten seurusteltua näiden mun uusien maanmiesten ja -naisten kanssa! Ja vapaa-ajallani vietänkin enemmän aikaa täällä asuvien suomalaisten kanssa. (Jos Ericiä ei lasketa. Mutta sehän on periaatteessa ihan suomalainen;))

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kysymyksiä ja vastauksia

Sain Hannalta Piilaaksosta Liebster Awardsin ja vaikka tämä oli jo kolmas kerta kuin tämän haasteen sain, niin voinhan tähän toki vastailla uudestaankin, kun kysymykset ovat kerran uudet:) 



1. Mikä on saanut sinut jatkamaan bloggailua?
Se, etta perhe nakee, etta mulla on taalla kaikki hyvin on hyva syy jatkaa tata. Myos se tietysti, etta tata blogia joku jaksaa lukeakin. Esim. iska, joka kuulemma kay taalla paivittain vierailemassa :) 

2. Mitä ulkomaille muutto on opettanut sinulle eniten?
Eniten varmasti ovat silmat avautuneet, mita tulee Suomeen ja suomalaisiin. Ulkomailla asuminen on saanut nakemaan oman kotimaan ja sen kansalaiset uudessa valossa. Niin hyvassa kuin pahassakin. Ennen ajattelin, etta "Suomi on ihan paska maa" ja halusin pois sielta. Nyt tiedan, etta siella on monet asiat todella hyvin. Nyt tiedan myos, ettei itsensa jatkuvasti (tarkoituksella) humalaan juominen ole kaikkialla normaalia ja suotavaa haha :D

3. Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle?
Rehellisyytta, aitoutta, suoraselkaisyytta, tasmallisyytta, sisua. Sita, etta asiat hoituu ja saantoja noudatetaan.
Juroutta, tylyytta, huonoja kaytostapoja, suurta alkoholinkulutusta (hehe). 
Puhdasta ja kaunista luontoa, raikasta ilmaa.

4. Jos saisit päättää, mitä saisit tehdä päivät, mitä tekisit?
Me ollaan monesti todettu Ericin kanssa salilta lahtiessamme, etta kunpa tasta maksettaisiin. Kavisin mielellani aamu,- paiva ja iltajumpassa pitaen pienta huili- ja lepotaukoa valissa:D No ehken sentaan ihan joka paiva, mutta ymmartanette pointin. Toki myos matkustelu rahasta kelpaisi! Ehka mulle sopiva ammatti oisi jonkinlainen aktiivimatkaopas :D ?

5. Mikä on lempipaikkasi nykyisessä kotikaupungissasi ja miksi? 
Edellisen vastauksen perusteella selvasti kuntosali :D Ehka vastaan kuitenkin tahan Clear Laken/Seabrookin alueet, koska siella vesi on lahella. Niissa on myos sellaista rentoa pikkukaupungin tunnelmaa ja kivoja rantaravintoloita ja -pubeja.


Sam's Boat, Seabrook

6. Mitä kaipaat eniten Suomessa?
Talla hetkella: viileaa saata!! Hahaa! No jos nyt ei oteta huomioon niita aina mainitsemiani oleellisia perhetta, ystavia ja ruokaa, niin sanoisin, etta sita, etta saa olla oma juro itsensa jos silta tuntuu. Ettei aina tarvitsisi esittaa superpirteaa, -iloista ja -sosiaalista joka tilanteessa. Valilla sita haluaisi vain olla hiljaa ja rauhassa omissa ajatuksissaan, mutta esim. nykyisessa tyossa tama on ihan mahdotonta. Onneksi kaupoissa on itsepalvelukassoja, joita voi kayttaa jos ei jaksa kertoa paivan kuulumisia kassatadille. Oikeasti tallaisia myrtsi-paivia ei ole usein, mutta joskus taalla on rankkaa olla suomalainen :D

7. Puna- vai valkoviini ja miksi?
Valko. En ole koskaan kunnolla oppinut juomaan punkkua ja useimmat niista aiheuttaakin viela vahan nenannyrpistyksia :D 

8. Kuka teidän kotitaloudessa siivoaa?
Silloin kun mina en viela kaynyt toissa hoidin siivouksen 100%:sti. Nykyaan se on E, joka useammin tarttuu imuriin mun hoitaessa kaikki "sekalaiset siivoukset" eli vessan ja keittion puhtaanapidon, seka yleisen jarjestyksen yllapidon ynna muut.

9. Jos saisit matkustaa ajassa taakse- tai eteenpäin, mihin vuoteen tai vuosikymmeneen siirtyisit?
Tulevaan en menisi, vaikka valilla karsimattomyyteni ja hataisyyteni kanssa onkin vaikea elaa. Taakse siis. Sinne kun mun mumma tai hiljattain edesmennyt rakas Misu-kissani oli viela elossa. Lapsuuteen oisi myos aika mielenkiintoista palata.

10. Mikä oli lapsuuden haaveemmattisi?
Sellaista ei oikeastaan ollut. Opettajana olosta taisin joskus haaveilla?

11. Jos nyt tapaisit teini-ikäisen itsesi, minkä neuvon antaisit?
Apua. Taisin olla oikein tyypillinen arsyttava teinipissis. Mitaan kovin kamalaa, jota jalkeenpain pitaisi katua ei kai tullut kuitenkaan tehtya. Sen voisin ainakin teini-minalleni sanoa, etta valitse opiskelupaikka tarkkaan. Valilla tuntuu, ettei nykyinen filosofian maisterin tutkinto (opiskelin kielia) ollut ehka se paras valinta siksi, etta se ei suoraan valmistanut mua mihinkaan tiettyyn ammattiin. Luojan kiitos en asu Suomessa tai toiden saanti voisi olla aika hankalaa ellen sitten opiskelisi opettajan opintoja tahan paalle viela. Taalla silla ei onneksi tunnu niin olevan valia, mika tutkinto on kunhan sellainen vain loytyy :) (Tietyt rajoitteet huomioon ottaen tietysti!)

Kiitos Hannalle mielenkiintoisista kysymyksistä. Näihin oli kiva vastailla:) Koska olen itse haasteen tehnyt aiemminkin, "varastan" nyt nuo vanhat keksimäni kysymykset tähän ja laitan haasteen eteenpäin muille houstonilaisille: Andylle, Innalle, Sannalle, Tuijalle ja Annalle. Kiitos ja anteeksi.

Minun kysymykset ovat tässä:

1. Jos nyt saisit päättää yhden paikan, minne lähtisit reissuun niin mikä se olisi?
2. Jos voisit asua missä vaan, niin mikä se maa/kaupunki olisi?
3. Mikä oli eka (kesä)työsi?
4. Mitä olet opiskellut?
5. Mitä teet työksesi nyt?
6. Mikä olisi unelmatyösi?
7. Tekeekö raha onnelliseksi?
8. Pidätkö enemmän ranta-, kaupunki- vai luonto/aktiivilomista?
9. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?
10. Koska aloit haaveilemaan ulkomaille muutosta vai tapahtuiko muutto "vahingossa"?
11. Ja loppuun vielä ihan erilainen kysymys: Mikä on suhtautumisesi muotiin/shoppailetko paljon ja mietitkö pukeutumistasi/tyyliä?

Säännöt ovat seuraavat:
1) Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2) Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3) Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4) Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyillä.

Ps. Nyt tuli osa tekstia suomalaisilla ja osa amerikkalaisilla aakkosilla, kun meilla meni eilen eilen illalla ukkosmyrskya seuranneen sahkokatkoksen vuoksi netti poikki ja vastailin naihin sitten ruokatunnilla tyokoneella. Toivottavasti saadaan netti pian taas pelittamaan! Jostakin syysta Blogger heitti myos fontin ihan ihmeelliseksi, vaikka kuinka yritin Notepadin kautta copy pasteta tekstia....Aah en tajua, en ole nortti!

tiistai 11. elokuuta 2015

Lisää synttäreiden juhlintaa

Tuolla minun miehellä oli eilen synttärit, (on siis syntynyt kahdeksan päivää mun jälkeen;)) mutta niitä juhlistettiin jo sunnuntaina, koska maanantai on työpäivä. Näitäkään synttäreitä ei juhlistettu suuren maailman malliin vaan ihan hissukseen oltiin, eikä tehty mitään sen ihmeellisempää.

Halusin leipoa synttärikakun ja -pullat Suomi-tyyliin ja hyvin upposi molemmat niin Ericille kuin hänen perheelleenkin, joka tuli meille kakkukahveille. Lapset vain vähän nirsoilivat, kun ovat kai tottuneet jenkkien ällömakeisiin lisäainepommeihin?:D Erickään ei ollut tällaista kakkua ennen nähnyt tai maistanut ja tulikin kauhistuneena kysymään mitä kakulle tapahtui kun olin sen koristeluvaiheessa leikannut kahteen osaan kostuttamista ja hillon levittämistä varten:D



Vieraiden lähdettyä me huilattiin vähän aikaa ja lähdettiin sitten kohti Kemahia. Olin päättänyt viedä E:n syömään kreikkalaiseen Bakkhus-ravintolaan, sillä olin kuullut siellä olevan hyvää ruokaa ja jo kauan halunnut kokeilla paikkaa. Välimerellinen ruoka on myös ihan toivottua vaihtelua näihin paikallisiin ketjurafloihin täällä.




Ruoka oli tosi hyvää, mutta tilattiin vähän liian isot annokset ja vielä alkupalojen kera ja oltiinkin molemmat ihan ähkynä ruuan jälkeen. Onneksi ohjelmassa ei ollut mitään extremeä:)





Olin varannut meille ruuan jälkeen tunnin "risteilyn" Boardwalk Fantasea-jahdilla (tai veneellä, en nyt tiedä kumpiko tuo oli). Tuolla paatilla olisi voinut mun mielestä seilailla vähän pidempäänkin, mutta en nähnyt firman nettisivuilla muita vaihtoehtoja kuin tuon tunnin risteilyn. Jahdilla oli myös baari ja ravintola, joten siellä pystyi syödä ja juoda niin halutessaan. Me ei ähkynä tietenkään syöty, mutta nautittiin yhdet juomat, jotka oli yllätteäen ihan kohtuuhintaiset - $5!


Tämä oli ainut onnistunut kuva jahdin kyydistä. Mun kännykkä on alkanut tekemään ärsyttäviä "valoraitoja" aurinkoisella ilmalla otettuihin kuviin :/ 
Voin sanoa että oli kuuma! Ihan tuskaisan kuuma! Alkais pikkuhiljaa riittämään nämä tukalat helteet:)

torstai 6. elokuuta 2015

Kauppareissu

Tulin juuri salilta kaupan kautta kotia ja pitääpä tulla heti tänne hehkuttamaan, että meidän lähikauppaan Randallsiin oli tullut rahkaa (saksalaista) myyntiin!! Randalls on vain kai Texasista löytyvä kauppa, mutta kuuluu Safeway-ketjuun, joten ehkäpä ketjun muistakin kaupoista löytyy tätä herkkua:) Ostin heti kokeiluun tuota mansikan makuista rahkaa (valitettavasti naturellia ei ollut) ja vetäisin purkin kotiin saavuttuani. Hyvää oli.  Ihanan kermainen koostumus toisin kuin näissä paikallisissa kreikkalaisissa (mansikka)jogurteissa. Harmi, että hinta oli suolaiset $1.99 per purkki. Ei ihan mahottomasti viitsi vetää tuota kuitenkaan.


Hyllyssä oli myös islantilaista skyriä. 
Yksi purkki sekä rahkaa, että skyriä lähti mukaan.

Jumpassa (Cxworx) aloin muuten miettiä sitä, kun ohjaaja koko ajan sanoi, että ottakaa vain huilitaukoja ja vaihtakaa pienempiin painoihin kun alkaa tuntua liikaa! Olen kiinnittänyt tähän täällä monesti huomiota esim. pumppitunnilla (missä porukalla on kyllä täällä keskimäärin paljon pienemmät painot kuin suomalaisilla)! Missä on sisu? Suomessa ennemminkin kannustetaan jaksamaan tai lisäämään painoja! Ei todellakaan keventämään :D Kai nää on niitä kulttuurieroja... Cxworx on vieläpä 30min tunti, eikä tosiaan sieltä raskaimmasta päästä. Kyllähän sen nyt tsemppaa vaikka väkisin! Minä ainakin vedän täysillä Suomityyliin!