torstai 30. heinäkuuta 2015

TBT. Or not.

Nyt ärsyttää. Halusin kirjoittaa vaihto-opiskeluistani Varsovassa ja Göteborgissa ja laittaa tänne kuvia noilta ajoilta, mutta niitä kuvia ei löydy mistään! En tiedä mitä on tapahtunut.

Ostin noin kuukausi sitten vihdoin ulkoisen kovalevyn, keräsin kaikki muistitikkuni kasaan ja siirsin niistä kaikki kuvat ja muut tiedostot kovalevylle. Vihdoin. Tämä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten!

Nyt kuvia läpi käydessä sitten huomasin, että molempien vaihto-opiskelujen aikaiset kuvat puuttuvat, eikä mulla ole mitään hajua mitä on tapahtunut. Järkyttävää! Onneksi iso osa niistä on sentään Suomessa kehitettynä albumeissa... Joitakin yksittäisiä kuvia löysin noilta ajoilta muistitikuilta, mutta en mitään kokonaisia kansioita, tai oikeastaan mitään, mikä kuvaisi sitä aikaa noissa maissa ja kaupungeissa. Tässä nyt siis näitä, joita löytyi...

Varsovan keskustassa 2010. Mä niin tykkäsin tuosta kaupungista!

Mun kämppä oli keskellä Varsovan vanhaa kaupunkia :) Ihan paras sijainti!
Varsovasta matkattiin yksi viikonloppu bussilla Ukrainaan, joka oli ehkä halvin maa, missä oon ikinä ollut!
Lviv, Ukraina
Göteborgin ajoilta eli vuosi oli 2012.
Vaihtarielämää (=Bileet joka viikonloppu... ja joskus keskellä viikkoakin:D)
Göteborgista taas matkattiin bussilla Köpenhaminaan...
...ja Osloon.


Mun oslolainen kaveri kertoi mulle, että tämä on puiston kuuluisin patsas ja sen kanssa kuuluu poseerata näin!

Nyt kun katsoi nämä vähät kuvat, jotka löytyi, ärsyttää vieläkin enemmän että ne muut kuvat on hävinneet jonnekin ! Perhana!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Satunnaisia kuvia puhelimen kätköistä

Nyt seuraa joukko puhelimen muistista löytyviä satunnaisia räpsyjä, jotka eivät ole kai olleet tarpeeksi erikoisia päästäkseen mihkään "kunnon" postaukseen. Saavat sitten kelvata tällaisenaan pienen selostuksen kera!

Projektiponini, joka kulkee nykyään nimellä Brownie. Ratsastelen ponilla säännöllisen epäsäännöllisesti ja onkin ollut kiva huomata herrassa pientä kehitystä. Nykyään voin jopa loppukäynnit kävellä pitkillä ohjilla ponin lähtemättä juoksemaan tuhatta ja sataa :D
Viime viikolla liput olivat puolitangossa (Tennesseessä tapahtuneen ammuskelun vuoksi?). Täällä on muuten yleensä aina tangossa sekä USAn, että Texasin lippu. Texasilaiset ovat ylpeitä osavaltiostaan:)
Viime viikonlopun Ikean karkinhakureissulla tarttui mukaan myös tämä leipämix-paketti. Saatiin maistaa kyseistä herkkua juhannuksena kaverin luona ja oli niin hyvää, että täytyi itsekin päästä kokeilemaan sen tekemistä. Ja vitsit se olikin helppoa! Pakettiin lisätään vain vesi sisälle ja sitä ravistellaan hurjasti noin minuutin ajan. Sitten seos kaadetaan vuokaan, kohotetaan ja paistetaan. (Sori vähän äklö kuva. Unohdin ottaa kuvan ennen sotkuisia ravisteluja:D)
Valmis leipä:) mun vuoat oli niin pieniä, että sain kaksi "limppua". Itse jätin kohotusvaiheen välistä, koska tein leivät suht myöhään illalla enkä viitsinyt koko yötä valvoa odottelemassa! Hyvää tuli silti :D
Parin viime viikon aikana olen ollut superkiireinen töissä, kun meidän AP (accounts payable) on ollut lomalla ja olen saanut hoitaa hänenkin hommat. Tällaisia ihania laskupinoja ilmestyy mun työpöydälle vähän väliä! (Toivottavasti mun esimies tajuaa, kuinka laiska ja saamaton tämä mun lomalla oleva työkaveri on, kun mä olen pystynyt yksin hoitamaan sekä omat, että hänen hommansa vain pienellä ylityömäärällä koko tämän parin viikon ajan. Itsellä herää kysymys mitä tämä nainen tekee kaikki päivät, koska hän väittää aina olevansa super kiireinen ja stressaantunut!? Töihin hän ainakin raahautuu yleensä n.30-45min myöhässä ja ainakin eka puolituntinen menee vieruskaverin kanssa juoruillessa ja hänelle valittaessa kaikesta mikään tänään on päin peetä...)
Viime aikojen luetut top 3 (käänteisessä järjestyksessä). Storlek 37 oli ihan ok kirja ruotsalais-amerikkalaisesta tytöstä, joka tasapainottelee "kahden elämänsä välillä" etsien omaa juttuaan elämässä. Petite Anglaisen bongasin alunperin jostain blogista ja kuten arvelinkin pidin siitä paljon! Kirja kertoo brittiläisestä bloggaritytöstä, joka asuu Pariisissa miehensä ja vauvansa kanssa, mutta huomaa alkaneensa elää bloginsa kautta. Kotimatka-kirjan ostin jo pari vuotta sitten antikvariaatista, koska pidin Poutasen Raukkautta-sarjasta. Jostain syystä kirja on unohtunut hyllyyn ja vasta nyt sain sen luettua. Ja luinkin sitten melkein yhdeltä istumalta! Taisin pitää siitä kaikkein eniten näistä kolmesta! Tämän(kin) kirjan päähenkilö asuu Pariisissa, mutta matkustaa heti tarinan alussa Helsinkiin siskonsa häihin. Eniten pidin kirjassa ulkomailla jo kauan asuneen naisen huomioista, joita hän teki Suomesta ja suomalaisista. Nämä huomiot tuli ikään kuin "sivulauseessa" ja sai ainakin mut naureskelemaan meille suomalaisille:) Tämän syvällisempiä esittelyjä tai analyyseja ei nyt tällä kertaa valitettavasti kirjoista irtoa! Aivot on vähän tööt suuren työmäärän vuoksi :D
Mun lähestyvien synttäreiden kunniaksi saan jatkuvasti (sähkö)postissa "lahjoja", kuten ilmaiset winsgsit BWW:ssa:) Kannattaa olla kaikkien mahdollisen kauppojen ja ravintoloiden s-postilistalla ja kanta-asiakasklubeissa:)

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Veneilemässä

Ericin isä osti hiljattain uuden veneen naapuriltaan ja päätettiinkin lauantaina lähteä testaamaan tuota vehjettä Ericin kanssa. Mukaan liittyi myös joukko Ericin lätkäkavereita.

Olin tosi innoissani tulevasta veneilystä, koska en ole varmaan ainakaan kolmeen vuoteen ollut veneen kyydissä. Plus Suomessahan se veneily on yleensä aika viileää touhua. Nimim. "Kesäkuussa talvitakki päällä puolen tunnin venematkalla". Täällä noin neljänkymmenen asteen lämpötiloissa ei kyllä kylmä päässyt tulemaan ja vaikka kuinka levitin aurinkorasvaa (SPF 50 tietysti) onnistuin polttamaan rinnan ja olkapäät:( Se ei kyllä ole mikään ihme, koska pojat vähän innostui ja meidän venereissu kesti puoli yhdestätoista melkein iltakuuteen! (Käytiin me toki välillä syömässä - ravintolassa, jonka laituriin voi parkkeerata veneen!) Itselle olisi riittänyt ihan parin tunninkin veneily ja sellaiseen olinkin varautunut, mutta mulla ei ollut siinä paljon sanomista asiaan valitettavasti:D Taisin saada jonkun lievän auringonpistoksenkin loppuvaiheessa kun alkoi jo ihan heikottaa kun ei päässyt varjoon ollenkaan. Vedessä pulahtamassa sentään käytiin kerran! Nyt ei kyllä tee mieli veneilemään (tai ylipäätänsä tuonne aurinkoon) hetkeen:D Tuli yliannostus!

Ps. Suurin osa kuvista on otettu täydestä vauhdista (poikien ajatus kivasta veneilystä ei ole pelkästään "as long as possible" vaan myös "as fast as possible").




Tässä vielä pahaa-aavistamattomana. Yritin kovasti suojautua auringolta pitkähihaisella paidalla, mutta se liimautui aika nopeasti kiinni ihoon silleen ikävästi... Ja hattukin piti ottaa pois kun se olisi muuten lentänyt tuulen mukana :D





Kemah bridge
Tässä kohtaa tankkailtiin bensaa ja virvokkeita "venebensa-asemalta"

Ajeltiin myös Kemah Boardwalkin ohi

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Uusi sali

Muistatteko kun kirjoitin, että me käytiin Ymca-nimisellä salilla tutustumiskäynnillä? Tuo salihan ei tehnyt mitään erityisen suurta vaikutusta meihin. Se oli aika pieni eikä oikeen millään lailla tavallisesta poikkeava (lukuunottamatta niitä Raamatunlainauksia seinillä). Yksi asia kuitenkin oli paremmin kuin 24 Hour Fitness-salilla: Ymcalla oli vähemmän ihmisiä, eikä sitä kamalaa ainaista 24Hr:lta tuttua ryysistä. Ja oli siellä muutama sellainen (Les Mills-)jumppatuntikin ohjelmistossa, jota 24Hr:lta ei löydy.


Käytyäni taannoin 24Hr:n Supersport salilla Body Attack-tunnilla, alkoi mulla tulla kauhea hinku muillekin kaipaamilleni LM:n tunneille ja googlettelin, että Ymcalla on muutama sali keskustan lähellä, joista löytyisi molempia suosikkejani Body Steppiä ja Sh'Bamia. Päätinkin tuossa pari viikonloppua sitten E:n ollessa työmatkalla ajella yhdelle näistä Ymca-saleista, koska multa vielä niitä ilmaislippujakin löytyi kotoa. Ja voi vitsit mikä fiilis tuolla salilla ja jumppatunnilla (Body Step) oli. Ensinnäkin sali on ISO. Oikeasti. JA hieno kaikkine upouusine välineineen. Ja mikä parasta: ohjelmasta taitaa löytyä jokaista mahdollista Les Millsin tuntia! Seuraavana viikonloppuna E:n palattua reissulta pakotin sen (ei oikeasti tarvinnut pakottaa) mun kanssa tuonne mun uudelle lempparisalille ja vakuutin senkin siitä, että tämä on ihan huippupaikka! :)

Ymcan saleilta löytyy usein (tai aina?) myös ulkouima-altaat. Tämä kyseinen kuva on mun uudelta lempparisalilta:) Vietettiin tuolla altaallakin meidän viimevisiitillä tunti aikaa mun Step- ja ShBam-tuntien välissä!
Ymcan jäsenyyksien hinnat ovat noin kympin kalliimpia per kuukausi kuin 24Hr:n, mikä ehkä selittää sen, että siellä ei samanlaista väenpaljoutta ole kuin 24Hr:lla. Meidän nykyiset salijäsenyydethän on naurettavan halvat, vajaa $30 kuukaudessa per naama, ja erittäin mielelläni voisin siis maksaa tuon ekstrakympin per kk noista Les Mills-tunneista. Ainoa epäilyttävä seikka olikin tuo ajomatka tuonne isolle salille (30-45min ruuhkan määrästä riippuen). Ja se meidän lähi-Ymca (sijaitsee n. 5 mailin päässä, eli ei edes oikeasti ole edes superlähellä) ei taas ole mitenkään erikoinen. Siltikin jäin miettimään, josko kuitenkin vaihdettaisiin Ymcaan. Voitaasiinhan me edes viikonloppuisin ajella tuonne keskustan saleille! 

Unohdin ottaa itse salin puolelta kuvia kun olin vain niin lumoutunut siitä, että kuntosalilla on ulko-uimaltaat (niitä oli tällä kyseisellä salilla jopa kaksi)!
 
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Ymcan jäsenkortit löytyy nyt taskusta. Ja saatiin vieläpä aika hyvä diili! Viime vuoden veronpalautusta vilauttamalla pystyin todistamaan olevani köyhä (mähän tein täällä viime vuonna vain reilut viisi kuukautta töitä, joten vuositulo jäi hitusen alhaiseksi:D). Ja sain siten tämän huomattavan köyhyyteni vuoksi erittäin hyvän alennuksen ja itse asiassa maksan Ymcan jäsenyydestäni nyt VÄHEMMÄN kuin 24Hr:n haha. Ymca kyllä ilmoitti tarkistavansa ihmisten tulot vuosittain jos käyttää tätä "köyhyysetua", mutta saanpahan ainakin nyt tämän vuoden loppuun nauttia superhalvasta jumppailusta!

Nyt täytyy vielä käydä irtisanomassa 24Hr:n jäsenyydet.....

torstai 23. heinäkuuta 2015

Meidän kissat osa 3

Suihkussa käyminen on kissojen mielestä maailman mielenkiintoisin asia, ja ne tulee aina suihkuverhon taakse kiinnostuneena seuraamaan tapahtumaa. Mutta veteen ne ei halua koskea!

Molemmat nukkuvat sängyssä öisin. Aada tosin hiipii sinne vasta silloin kuin itse niin suo. Joskus tämä saattaa vasta olla aamuyöllä.

Ronilla on "kiva" tapa nukkua rinnan tai kaulan päällä tai puoliksi naamalla (joskus oma hengittäminen siinä vähän vaikeutuu varsinkin kun tyypin paino vain lisääntyy lisääntymistään).



Aada nukkuisi mielellään noin 5-6:n asti aamulla, kun taas Ronin mielestä hyvä heräämisaika olisi jo 3-4:n aikaan. Ronin herätystaktiikka on muutenkin aika ärsyttävä (ja toimiva), sillä se alkaa innoissaan nuolemaan mun silmiä, nenää ja kulmakarvoja (samalla puoliksi naamalla/kaulalla maaten). Aadan taktiikka on paljon hellävaraisempi ja se hipsii vain viereen makaamaan ja alkaa puskea mun poskea/naamaa nenällään. (Molemmat kissat ovatkin tajunneet mun olevan se, joka pomppaa sängystä ylös aikaisemmin [ja antaa ruokaa], ja mä olen tietty se, joka nämä kaikki ihanat aamu- [tai yö]herätykset saankin sitten osakseni).

Roni hotellissa Austinissa

Aadalla on maailman pehmein ja silkkisin turkki (harmi vaan kun naaman painaminen siihen saattaa olla vähän riskialtista), kun taas Ronin turkki on vähän karheampi.

Aada-akrobaatti

Molempien kissojen mielestä on täysin soveliasta vain kävellä meidän lautaselle ja ottaa siitä ruokaa meidän syödessä.

Aadalla on ärsyttävä tapa hyökätä leikillään meidän käsien ja käsivarsien kimppuun ja PURRA. Lujaa. Onneksi tämä tapa on vähän vähentynyt Ronin muutettua taloon. Kissat nimittäin painivat keskenään jatkuvasti hereillä ollessaan.

"Onks ihan pakko olla täällä pihalla, kun jännittää niin kamalasti?"
Meidän matto on yleensä aina noin yksi päivä imuroinnin jälkeen täynnä valkoisia karvoja sattuneesta syystä :D

Nyt riitti kissajutut ainakin vähäksi aikaa :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Meidän kissat osa 2

Aadan "rapsutusikkuna" on noin puoli minuuttia. (Aamu-)unisena tai meidän juuri töistä kotiin palatessa hieman pidempi. Hyvin nopeasti menee neidillä kuitenkin hermo kaikkeen lääppimiseen (paitsi öisin, kun se nukkuu vieressä, saa sitä halia niin paljon kuin sielu sietää). Aadaa ei myöskään missään tapauksessa voi itse mennä nostamaan syliin vaikkapa sohvalle. Tai no voi, mutta ei se siinä enää sekunnin päästä ole.

Tässä Eric juuri kotiin tulleena saa rapsutella Aadaa :)
Ronin rapsutusikkuna taas on paljon pidempi. Joskus Ronia saa lääppiä ihan niin kauan kuin haluaa sen kyllästymättä siihen ollenkaan. Ronin voi nostaa syliin makaamaan ja se yleensä jääkin siihen juuri siihen asentoon, mihin sen on asetellut. Ronia saa myös rapsuttaa ihan mistä vaan, kun taas Aadaa on turvallisin koskea vain päähän/selkään. Jos Aadan mahaa koskee on vaarana että menettää yhden sormistaan:D Ronin mielestä maharapsutukset(kin) on tosi kivoja!


Molemmat kissat seuraa meitä joka paikkaan. Erona on se, että jos vaikka istutaan sohvalla, niin Roni tulee syliin/viereen, kun taas Aada jää turvallisen hajuraon päähän maahan tuijottelemaan.


Molemmat kissat on superpuheliaita tyyppejä. "Puhe" kohdistuu niin meihin ihmisiin (maukuminen) kuin leluihinkin (murina).

"MAU!!!!"
Autossa Roni on kuin kotonaan. Siellä hoituu niin nukkuminen, leikkiminen kuin syöminenkin. Aada sen sijaan on koko matkan (oli se kuinka lyhyt tai pitkä tahansa) ihan järkyttynyt ja saa stressiläähätyskohtauksia:D Autossa Aadan saa ottaa syliin ja sitä saa lääppiä niin paljon kuin haluaa. Se istuukin autossa meidän sylissä oikein mielellään ja saattaa jopa nukahtaa siihen!

Aada mökötti matkalla Austiniin noin tunnin takapenkillä Ericin repun päällä eikä suostunut liikkumaan siitä mihinkään :D Taisi olla joko mielenosoitus meneillään kun oli raukkaparka autoon joutunut!

Roni taas otti chillisti!