maanantai 15. kesäkuuta 2015

Miten löytää uusia kavereita aikuisiällä?

Mun mielestä uuteen paikkaan muuttamisen yksi parhaita puolia on uusien ihmisten tapaaminen. Uusia ystäviä ei ehkä ole enää ihan yhtä helppoa saada kuin lapsena, mutta ei se mitenkään mahdotonta mun mielestä ole! Täytyy vaan olla avoin erilaisille tutustumistavoille ja -tilanteille.

Mä oon asunut täällä Houstonissa pian puolisentoista vuotta, Eric reilun vuoden kauemmin. Kummallakaan meistä ei (E:n perhettä lukuunottamatta) ollut minkäänlaista sosiaalista verkostoa täällä etukäteen.

Suurimman osan täällä tuntemistani ihmisistä mä oon "löytänyt" somesta (jos työkavereita ei lasketa). Lähinnä täältä blogimaailmasta ja sitten Facebookista. Tämän blogin yksi tärkeimpiä perustamissyitä olikin se, että toivoin muiden täällä asuvien suomalaisten löytävän mut:) Niin onkin käynyt muutamaan otteeseen ja samoin itse oon ottanut yhteyttä toisiin blogien kirjoittajiin ja siten tavannut heitä ihan livenä.

Reilu kuukausi sitten kyselin Facebookin heppasivustoilla ratsastusmahdollisuuksia näillä seuduilla ja eräs skotlantilainen nainen, Helen, otti muhun yhteyttä. Meillä oli yhteistä sekä hepat, että Euroopasta tänne Texasiin muutto. Aikamme Facebookissa juteltuamme Helen kutsui mut ja E:n heidän ranchilleen käymään. Ja mehän lähdettiin! Eilinen heppavideo olikin juuri Helenin tiluksilta, jossa me vietettiin useampi tunti ja tavattiin sekä Helenin perhe, että hänen miehensä sukulaisia, jotka olivat juuri samaan aikaan kyläilemässä heidän luonaan Austinista. Vietettiin tosi mukava päivä ja E:kin tuli hyvin toimeen miesten kanssa. Lopuksi saatiin vielä kutsu tulla uudestaankin!

Lauantaina sen sijaan tavattiin erästä amerikkalaista pariskuntaa, johon E oli salilla tutustunut. Miehet olivat huomanneet toistensa lätkäaiheiset paidat/lippikset ja siitä se sitten lähti (täällä Houstonissa ei paljon lätkäfaneja ole). Mä tapasin nyt tämän pariskunnan ekaa kertaa ja he vaikuttivat oikein mukavilta! Saatiin myös kutsu heidän luokseen grillaamaan ja katsomaan lätkää. Varmaan siis tavataan heitä uudemmankin kerran! He asuvat sopivasti myös melkein naapurissa.

Ericin uudet lätkäfani-kaverit tavattiin downtownin lähellä sijaitsevassa pubissa
Pubihan oli tietty lätkäaiheinen. Screeneillä käynnissä Chicago-Tampa-peli ja paikka täynnä kovaäänisiä lätkäfaneja. Ihan mun tyylinen ilta siis:D
Helenin luokse saavuttuamme saimme ensin kierroksen ympäri maita ja mantuja. 
Aikamme kierreltyämme ja höpistyämme sain ratsastaa Helenin nelivuotiasta Sassy-heppaa, joka oli ihan superlaiska, mutta suloinen tyyppi:D
Eric lähti mun ja Sassyn kanssa pienelle kävelylle. Jalat kuitenkin tukevasti maassa. En oo vieläkään saanut sitä hevosen selkään!

Ratsastuksen jälkeen viskattiin satula veke ja rullattiin housunlahkeet ylös ja pulahdettiin lampeen. Ja voi kun Sassy nautti tuosta touhusta! Se ei olisi millään halunnut tulla pois vedestä. Kastuin ihan vyötäröön asti märäksi. Niin syvälle kahlailtiin. Onneksi ulkona oli kolmisenkymmentä astetta niin ei tullut kylmä märät housut päällä:D


 



Ratsastuksen ja uinnin jälkeinen tyytyväinen polle...
...ja ratsastaja!
Pikku piehtaroinnit oli paikoillaan.
Ja loppuun vielä maisema kotimatkalta...Autossa märät housut alkoivat muuten käymään vähän epämukaviksi:D

10 kommenttia:

  1. Some on kyllä kullanarvoinen kavereiden löytämisessä! Mäkin oon tutustunut mun kaikkiin suomalaisiin kavereihin täällä Itävallassa joko blogin tai facebookin avulla. Onneksi kaikki on vieläpä ollut tosi samanhenkisiä ihmisiäkin:)
    Mä ratsastin nuorempana mut lopetin sen yläasteella kun oli muka "noloa"...reiluun kymmeneen vuoteen en oo hevosen selässä ollut mut sun heppajuttuja lukiessa kyl vähän innostais taas mennä! Osaiskohan sitä enää mitään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm nyt kun sanoit, niin tais jotku pojat siitä jossain välissä kuittailla, mutta en muista että se ois mitenkään supernoloa ollut missään vaiheessa :o Ehkä mua enemmänkin ärsytti kaikenlaiset meetvursti-kommentit!

      Kyllä se taito varmaan jossain selkärangassa pysyy :) Ei ainakaan näin reilun vuoden aikana, mitä mulla oli taukoa, ollut päässyt opit unohtumaan.

      Poista
  2. Some on kyllä tosi kätevä uusiin ihmisiin tutustumisessa! Etenkin näin vieraassa maassa, kun ei oikein tiedä, mistä lähtisi liikkeelle ja missä voisi tavata omanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa on jokin yhteinen tekijä (harrastus, jokin muu mielenkiinnonkohde, tausta jne.). Sen avulla saa kummasti piristettyä sosiaalista elämää, jos vaan haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpa. Ma olin ainakin ihan hukassa aluksi taalla (tyottomana) enka tiennyt, mista niita kavereita loytaisi. Itelle ei oikein tuntuis luonnolliselta vaan menna vaikka salilla juttelemaankaan jollekin. Viela ainakaan :D Onneksi on some :) Vaikka Eevaan tormattiinkin alunperin ihan sattumalta kuin ihmeen kaupalla!!

      Poista
  3. Looks so awesome, happy you got to reconnect with your horse-life:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I know, makes living here so much easier ;)

      Poista
  4. Mäkin peukutan somelle. :D Sen avulla oon saanu rakennettua itellenikin jonkinlaista tukiverkostoa poikaystävän perheen ulkopuolelle, mikä on mun mielestä myös tärkeää.
    Ja voi mitä heppoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi tärkeää. Mä tuisin hulluksi, jos en tuntisi täältä muita kuin E:n perheineen:D Tämä blogimaailma varsinkin on ihan paras!

      Poista
  5. Täältä kanssa peukkua somelle. Sitä kautta löytyy kaikenlaisia kaverinkavereita ja tutuntuttuja, jotka sattuvat olemaan samoilla kulmilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Se on hyvä kun löytyy niitä blogi/somekavereita vähän joka puolelta, niin voi halutessaan ottaa yhteyttä kun on suuntaamassa toisen nurkille:)

      Poista