keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Amerikkalaisista puhelintavoista

-Omaan henk.koht. puhelimeen vast(at)aan "This is Emmi". Harvemmin "hello", kuten telkkarissa.

-Työpuhelimeen vastaan "(Firman nimi). This is Emmi. How can I help you?"/"Good afternoon. How can I help you?". Olisipa tuntunut oudolta Suomessa vastata puhelimeen "Hyvää iltapäivää. Emmi puhelimessa. Miten voin olla avuksi?". Suomessa vaikkapa Anttilaan soittaessa sieltä vastattiin ennemminkin tyyliin: "Anttila Vaasa Sirpa".

-Soittaessa jonnekin voi alkaa suoraan selittämään asiaansa, ilman että aluksi esittelee itseään. Esim. lääkäriaikaa tilatessa voi puhelun aloittaa sanomalla "haluaisin varata ajan". Suomessa mun mielestä aika usein aloitetaan esittelemällä itsensä. Meille töihin soittaa päivittäin useita ihmisiä, jotka sanovat vain "Are you hiring?" tai "Can I talk to Chris?". Varsinkin tuon ekan lauseen oisin kokenut Suomessa aika tylyksi. Siellä kun opetetaan olemaan kohteliata ja edustavia työpaikkaa etsiessään...

-Sellaiset ihmiset, jotka jo tuntee (muttei kuitenkaan ole superläheinen heidän kanssaan) aloittavat puhelun hirveällä kohteliaisuus-virrellä tyyliä "Hey this Jack. How are you today? Oh I'm excellent, thank you for asking..." jne..

-Myös tekstarit/s-postit aloitetaan yleensä kyselemällä kuulumisia ennen kuin päästään itse asiaan.

-Tekstatessa uudelle kaverille kirjoitetaan alkuun "This is Emmi", eikä loppuun kuten Suomessa ("T. Emmi").

-Toisin kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa/leffoissa, tosi harvoin kukaan oikeasti sulkee luuria sanomatta ensiksi heipat.

Rakas (not) työpuhelimeni

Nämä huomiot perustuu mun omaan kokemukseen puhelimessa puhumisesta. Tammikuussa siirryin tähän uuteen hommaan, jossa joudun, tai saan, miten sen nyt ottaa, puhumaan puhelimessa kymmeniä kertoja päivässä. Välillä puhelin soi ihan jatkuvalla syötöllä.

Aiemminkin kirjoittelin siitä, kuinka mua aluksi hirveästi jännitti tämä puhelimessa puhuminen ja suorastaan ahdisti tämä uusi työtehtävä. Nimiä, numeroita ja osoitteita tuntui olevan erityisen vaikea puhelimessa ymmärtää. Varsinkin kun kyseessä oli joku Benicio-Angilberto Rodriguez-Gonzalez. Vieläkään en rakasta puhelimessa puhumista, mutta ainakaan se ei enää aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tässä(kin) asiassa taas auttoi vaan se omalta mukavuusalueelta poistuminen. Nyt se on jo ihan liukuhihnahommaa!

14 kommenttia:

  1. Haha, mä juuri soitin uudelle kampaajalle ja yritin toimia oppimani mukaisesti eli olla esittelemättä itseäni alkuun, mutta ei... Sieltä se esittely vain mölähti suusta. Vaikka kuinka yritin. :D

    Mua niin väsyttää tekstareissa se "how are you?". Etenkin jos kyse on kahdesta mamusta, joille kummallekin tämä tapa on varmasti uusi. Mutta niin sitä vaan opitaan maan tavoille. :) Toisaalta oon huomannut, että jos jotakuta usein nähtävää "hyvän päivän tuttua" tervehtii vaikkapa kuntosalilla sanomalla vain "Hi!", se tuntuu töksähtävältä. Siinä se "how are you" tulee jo automaattisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HEhe tuo kahden mamun välinen kohteliais-fraasien jakelu on kans jännä. Esim mun anoppi, joka on asunu täällä yli 10v alottaa puhelut aina noilla "miten menee"-hölönpölö-jutuilla ennen kun voi mennä asiaan:D mä oon vielä ainakin niin suorasukanen Suomijuntti et meen ihan suoraan vaan asiaan:D

      Ps. Onnea kampaajan kanssa! Se on aina jännittävä kokemus täällä:D

      Poista
  2. Ah, nää erilaiset tavat on niin mielenkiintoisia! Olipas hauska teksti :)

    Tuo "Are you hiring?" varsinkin kuulostaa kyllä hieman tylyltä ilman itsensä esittelyä, sitä on niin tottunut itsensä joka kerta puhelimessa esittelemään. Toisaalta voisin ehkä jopa mielellänikin tottua siihen, koska puhelimessa asioiminen ei ole lempipuuhaani :D. Mielenkiintoista kuulla, että noin on siellä!

    "Tekstatessa uudelle kaverille kirjoitetaan alkuun "This is Emmi", eikä loppuun kuten Suomessa ("T. Emmi")"

    Tää on hauska huomio! Itse tosin koen useimmiten luontevammaksi esitellä itseni alussa mikäli tuttavuus on uusi tai en ole varma muistaako toinen kuka olen jos viime näkemiskerrasta on aikaa. En ole kiinnittänyt huomiota miten muut ovat hoitaneet Suomessa taikka muualla, mutta tosin mitä useampi sana / lause viestissä on, sitä järkevämpää mielestäni se nimi (ja mahdollisesti muistutus missä on tavattu) on laittaa alkuun.

    "Toisin kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa/leffoissa, tosi harvoin kukaan oikeasti sulkee luuria sanomatta ensiksi heipat."

    Välillä amerikkalaisissa sarjoissa ja leffoissa ärsyttävät pienet epäloogiset kohdat ja tämä lukeutuu niihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, jep. Kerran yks tyyppi sanoi vaan "I need a job" (oli kyllä joku hispaano, kun oli vahva aksentti). Multa meinas päästä tyrskähdys ku tyyppi tuolleen vaan suoraan tokas puhelimeen!

      Heh, eikö ookin raivostuttavaa tv:ssä/leffoissa kun luuri vaan suljetaan hyvästelemättä:D se on sellanen juttu, mikä ei onneks pidä paikkaansa, toisin kun esim kengät jalassa sisällä tallustelu ja vaikka sohvalla makoilu. Yök!:D

      Poista
  3. Asiakaspalvelijalle soittaessa yleensä lopuksi vielä kysellään, että voiko olla vielä jotenkin muuten avuksi. Joskus tekisi mieli heittää, että no nyt kun kysyit, niin mitenkähän toi Target on auki. :D

    Meidän kadunnimi Teksasissa on varmaan jokaisen tavaajan painajainen. Siinä on mm. aata, yytä ja uuta ja se lausutaan aivan erilailla kuin kirjoitetaan. Joskus olen sekä minä että siellä luurin toisessa päässä oleva koittanut naurun keskellä saada tolkkua siitä kadunnimestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta. Aina kysytään muuten loppuun vielä miten vielä muuten voisi olla avuksi! Viimeksi eilen kun soitin apteekkiin uusiakseni reseptin... (vai miten se refill nyt sanotaan suomeksi?)

      Meillä on onneksi osoitteet ollut helpot, mut mun nimi tuottaa kyllä kamalasti vaikeuksia ja nyt esim viime aikoina oon ollut Memmi monta kertaa jostain syystä. En tajua!?miten ne kuulee sen m:n siihen tai edes luulee että Memmi on joku nimi:D

      Poista
  4. Mäkin inhosin ennen puhelimessa puhumista ja hoidin kaikki asiat sähköpostilla tai netissä aina kun se oli suinkin mahdollista. Mutta nyt kun töissä joutuu puhumaan niin paljon, niin nykyisin ei oo mitään vaikeuksia soittaa yhtään mihinkään. :)

    Oon muuten lukenut sun vanhempia postauksia läpi ja sun blogi on ihan huippu, jään ehdottomasti seuraamaan! Jotkut jutut on niiiin tuttuja (esim. oma muovipussi jokaiselle tavaralle kaupassa, argh!), mutta toisista en kyllä tunnista "omaa" Houstoniani. Mutta niinhän se menee, että ihmiset kokee juttuja niin eri tavoin.

    Siitä olin järkyttynyt, miten ihmiset teidän töissä (?) suhtautui lemmikkieläimiin ja pilkkasi kun halusit viettää aikaa kisujen kanssa. Mun tuntemista amerikkalaisista melkein puolella on lemmikkejä, eikä kukaan oo noin välinpitämätön eläimiään kohtaan, vaan tosi tunnollisesti kyllä varmistaa kaikki lomahoidot sun muut. Ja hyvä niin, koska mulla palais hihat heti, jos joku pilkkais kun haluan vaan huolehtia mahdollisimman hyvin meidän kissasta. Siinä kohtaa työkaveri kyllä vähän nauroi mulle kun kerroin ostaneeni Mikolle synttärilahjan, mutta silleen hyväntahtoisesti vaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hoidan kyllä vieläkin mielummin s-postilla/netissä jos mahdollista, mutta ei onneksi enää kuitenkaan puhuminenkaan mikään ongelma oo :)

      Ja kiitos! Samat sanat itsellesi. Oon myöskin käynyt lueskelemassa sun ekoja postauksia. Siinä menee hetki kun pääsen "ajan tasalle", kun oot kirjoitellut niin pitkään. Sen voin sanoa, että ota huumorilla mun jotkut alkuaikojen raivoamiset sun muut. Pistän ne kulttuurishokin piikkiin haha!

      Tuo on muuten jännä kuinka eri tavalla toiset kokee jonkun paikan. Ite oon samaa ihmetellyt toisten blogeista kuinka niillä on täysin erilaisia kokemuksia kuin itellä! :) Tuo kissahomma mua todella ärsytti. Varsinkin kun kävi ilmi, että ihan aiheesta olin huolissani, kun meidän pikku-Misu oli vakavasti sairas (se jouduttiin lopettamaan tuossa kuukausi takaperin). Nyt on kaksi nuorempaa karvattia täällä temmeltämässä ja lievittämässä ikävää! Mä oon ihan crazy cat lady, mulle ei kannata alkaa heittää mitään typerää läppää kissoista! Ne on mun vauvoja<3 ja synttärilahja kissalle on todellakin aiheellinen haha!

      Poista
    2. Voi ei, tosi ikävä kuulla Misusta. Päätös oli varmasti vaikea mutta välttämätön. :(

      Ja joo, pienellä varauksella kannattaa tosiaan lukea munkin blogista vanhempia juttuja. Sitä ehtii moni asia muuttua kuudessa vuodessa, eniten ehkä minä itse. ;)

      Poista
    3. Pidetaan mielessa ;) Nainhan se menee! Itsekin tuntuu, etta jo reilussa vuodessa on muuttunut hirveasti hehe!

      Poista
  5. Mielenkiintoisia juttuja! Onkohan tuossa omaan puhelimeen vastaamisessa alueellisia eroja, koska olen aina vastannut puhelimeen "hello" jos on tuntematon numero ja "hey *soittajan nimi*" jos tunnen soittajan? Mies vastaa kanssa aina "hello" samoin kuin uudet Marylandin tutut. Täytyykin seurailla miten muut vastailevat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla. Mielenkiintoista. En mäkään kyllä todellakaan vastaa "This is Emmi" jos Eric tai joku kaveri soittaa:) Helloa en oo kuullut paljoa..oiskohan se liian tylyä täällä Texasissa?:D

      Poista
  6. Kiva lukea millainen puhelinkulttuuri siellä on! Täällä on aika samantyylinen meininki eli puhelimeen vastataan "koulun nimi, hyväá huomenta/ päivää" jotkut lisäävät tuohon vielä "teitä palvelee (nimi)", mutta itse vastaan aina lyhyesti.

    Yleensa puhelimessa ei koskaan sanota nimia ellei kyseessa ole tuttu. Esim tuntemattomaan numeroon vastatessa sanotaan vaan "bueno". Ja samoin jos on joku tuttu kyseessa niin mita kuuluu, miten meni viikonloppu -kysymykset on ihan perus. eli itse asiaan mennaan vasta monen mutkan kautta :)

    Kiva etta oot saanut enemman itseluottamusta tuohon puhelinhommaan! Itsellanikin alkoi sydan tykyttamaan kun ekoja kertoja harjoittelin puhelimeen puhumista kun oli niin vaikea tajuta ihmisten puhetta. En edelleenkaan pida puhelimessa puhumisesta mutta nyt se on jo tullut tavaksi eika jannita missaan maarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle kylla erityisen iso hatunnosto, kun oot espanjaksi opetellut puhumaan puhelimessa :) Ite kuitenkin on enkkua opiskellut lapsesta asti, joten tama on kuitenkin ollut tuttu kieli jo kauan aikaa! Mutta tosiaan, taalla asuessa sen on oikeasti tajunnut kuinka kielitaito on kaikkea muutakin kuin vain se, mita oppikirjoista on oppinut. Nyt on oppinut kayttamaan englantia enemman kulttuurisidonnaisella , amerikkalaisella tyylilla :) Voihan sita kaiken kaantaa suoraa suomesta englantiin, mutta ei se valttamatta sitten kuulosta kovin luonnolliselta. Nama puhelin-tyylien erotkin sen todistaa!

      Poista