torstai 4. kesäkuuta 2015

Aada

Aada-paada-paaduskainen sai eilen terveen paperit. Ihanaa! Mikä helpotus. Mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa eläinlääkärin kävellessä sisään ovesta testitulokset hyppysissään. Ja kun kuulin sanat "testitulos oli negatiivinen", teki mun mieli kiljua ja hyppiä tasajalkaa ylös alas siinä klinikan aulassa. Lykkäsin tätä eläinlääkärillä käyntiä näin kauan koska a) pelotti b) Eric oli työmatkalla viimeisen viikon, enkä halunnut tehdä tätä asiaa yksin.

Vaihdettiin nyt samalla sitten tuota eläinlääkäriä. Vaikkei pidetty tuosta vanhasta lääkäristä ollenkaan, niin ei haluttu Misun aikana vaihtaa paikkaa kuitenkaan, kun tuo lääkäri tunsi Misun tapauksen alusta alkaen. Saatiin ainakin nyt ekalla kerralla paremmat vibat tästä uudesta paikasta. Ja oli muuten tuo feline leukemia-testikin lähes puolet halvempi täällä uudessa paikkaa ($42) kuin vanhassa ($78). Aika hullua! Täällä tosiaan näköjään on väliä sillä, mihin menee. Yksi asia näissä eläinlääkäreissä kuitenkin on yhteistä: mun nimeä ei osata kirjoittaa oikein. Vanhan paikan papereissa olin Memmi. Nyt uudesta paikasta lähtiessä huomasin, että papereissa luki Emmie. Olin kyllä sekä tavannut nimen puhelimessa, että kirjoittanut sen itse uuden asiakkaan info-lomakkeeseen. On tuo mun nimi niin vaikea:D

Aadalle Misun poismeno ei ole ollut yhtään sen helpompaa kuin meillekään. (Itse välttelen koko asian ajattelua, koska tulee niin paha mieli). Misu tykkäsi aina livahtaa ulko-ovesta pihalle ja istuskella rappukäytävässä tuijottelemassa lintuja (jostain syystä parveke ei ollut ollenkaan yhtä jännittävä). Nyt Aada onkin sitten alkanut istua ulko-oven edessä maukuen ja pihalle pyytäen. Aada (joka on siis oikea nynny) ei ennen uskaltanut rappukäytävään paljon tulla, vaan odotti mielummin kiltisti sisällä Misun ulkoillessa. Nyt vaikuttaakin siltä, että Aada etsii Misua sieltä pihalta kun sekin yhtäkkiä haluaa mennä rappukäytävään. Monena päivänä töistä kotiin/lounaalle tullessa oon kuullut jo kaukaa rappusista kun Aada on itkenyt oven takana. Raasu pieni. Eric kertoi myös, että aamuisin kun mä olen lähtenyt lähtenyt töihin, Aada on myös jäänyt maukumaan oven taakse mun perään. (Ericillä alkaa työt noin tuntia mua myöhemmin.) Tämäkin on alkanut vasta nyt sen jälkeen kun Misu lopetettiin. Nyt ollaan sitten taas tultu siihen tilanteeseen, että iltaisin ei viitsi oikein lähteä enää mihkään, ettei Aadan tarvi olla enempää yksin. Varsinkin viimeiset seitsemän päivää oli aika rankat kun E oli työmatkalla ja mä olin Aadan kanssa kahdestaan.


Nyt meillä onkin harkinnassa sitten (taas) uuden kissan hankinta. Ei uusi kissa Misua korvaa, mutta Aada ei näytä sopeutuvan yksinoloon nyt ollenkaan kun kerran sai tottua alusta asti siihen, että täällä kotona on aina kaveri. Saas nähdä suunnataanko viikonloppuna sitten löytöeläinkotiin. Ja senhän tietää, että jos sinne mennään niin sieltä ei tyhjin käsin takaisin tulla:D






15 kommenttia:

  1. Mahtava juttu, että sieltä ei löytyny mitään ikävää! :)

    Varmasti ollut tosi kova paikka teille kaikille rakkaan perheenjäsenen poismeno. Koittakaa jaksaa siellä <3 Mutta siis eihän tuo uuden kisun hankkiminen huono idea ole... ;) Varmasti tekee hyvää Aadallekkin, että sillä on siellä kissakaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti:) Joo saattaapi olla, että meijän perhe on taas pian nelihenkinen ;D

      Poista
  2. Hieno juttu, että Aada sai terveen paperit! Ja ei uudesta karvakaverista varmaan haittaakaan voi olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se taitaa niin nyt olla et viikonloppuna suunnataan SPCA:han (samalla voi käydä Ikeas täyttääs irttis-varastot myös kätevästi ku se on siin melkee vieres:D)

      Poista
    2. Kysypäs samalla, sattuisko niillä olemaan jackrussellinterrierin pentuja pelastettavana :) Oi, mäkin niin haluisin taas sinne Ikeaan... Olin hölmö, kun ostin viimeksi niin vähän niitä irtsareita :/

      Poista
    3. Joo mä voin kysyä ;D ja kattoa...jos tehään kiekka pikkukoirien puolellakin!

      Ei se jättisäkkikään kauan kuule kestänyt kun tälläinen irtsarivieroitusoireista kärsivä sai sen käsiinsä:D

      Poista
    4. Ihqua :D Yritän nyt pysyä kovana ja pärjätä seuraavat viikot ilman Ikea-reissua, kun heinäkuussa on todennäköisesti tiedossa Suomi-reissu ja sillon tulee ehkä vähän herkuteltua...

      Poista
    5. Ei vitsi ku te pääsette Suomeen. Ite vasta jouluna :/ (kaikkien herkkujen takia sinne haluisin varmaa eniten haha)

      Poista
  3. Ihana Aada<3 tosi kiva kuulla että hän on terve!

    Voin kuvitella että Aada ihmettelee mihin kaveri on mennyt :( kun meidän naapurin Kitty kuoli Luna istui joka päivä maukumassa aidan vieressä ja odottamassa että toinen tulis leikkimäán. Niinkuin sanoit ei uusi kissa korvaa Misua mutta varmasti Aada tykkäisi uudesta kissakaverista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin suuri kivi vierähti sydämeltä <3

      Selailin varmaan tunnin eilen illalla Houston SPCAn nettisivuja ja katoin kuvia kisuista:D Ei varmaa täs oo enää mitää epäilystä siitä siis, että viikonloppuna tehään reissu sinne .. sitten tuleekin vaan valinnanvaikeus kun haluis pelastaa taas ne kaikki söpöliinit sieltä :'/

      Poista
  4. Ihania uutisia Aadan terveydestä :) Joku onnellinen kisuli saa siis hyvän kodin ja Aada uuden ystävän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö <3 en malta oottaa! Voiko olla mitään parempaa kuin kissanpentu...(Kuvia on tässä selailtu jo pari päivää;))

      Poista
  5. Nyt vasta luin Misun kohtalosta - tosi, tosi surullista! Mulla on tämä 12-vuotias Ines, jolta on kuollut jo kaksi kaveria rinnalta. Ensin sisko 4-vuotiaana perinnölliseen sairauteen ja sitten sitä seurannut Roope myös 4-vuotiaana pahaan haimatulehdukseen just ennen Norjaan muuttoa :(. Ines ei kuitenkaan pärjää ainoana kissana, vaan aina on ollut pakko ottaa sille uusi kaveri, vaikka itse ei niiin olisi välittänytkään.

    Ei uusi kissa sitä vanhaa korvaa, tietenkään, mutta tuo vähän iloa elämään ja muotoutuu sitten omaksi persoonakseen :). Yhtä rakkaita kaikki, ne jotka ovat muistoissa ja nämä jotka maakaavat tässä vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Sunkin kissoilla ollut kova kohtalo! Itsellekin riittäisi hyvin yksi kissa, mutta oma petipä tässä on pedattu ja opetettu kissat siihen, että aina on seuraa. Toivotaan että nämä kaksi nyt oisivat pitkäikäisiä, ettei jouduta mihkään kierteeseen :/ Ja itsellekin se on rankkaa menettäå noita karvaisia ystäviä kuten säkin eläinten ystävänä tiedät! Ne todellakin on kaikki omia

      Poista
    2. persooniaan ja vaikka uusi ihana kissa taloon muuttaakiin, niin ei se sitä vanhaa korvaa. (Lähti kommentti vähän etuajassa ja siksi tuli tämä kahdessa osassa, hehe)

      Poista