tiistai 30. kesäkuuta 2015

Sali- ja kieliongelmia

Meidän 24 Hour Fitness-salilla on Les Millsin tunneista vain Body Pumpia ja Combatia, eikä kumpikaan näistä kuulu mun ykkössuosikkeihin. Huomasinkin tuossa jokin aikaa sitten, että Pearlandiin, joka on tästä noin puoli tuntia lähteen, on avattu uusi 24 Hourin Supersport-sali (saleja on eri tasoa, ja tämä, jolla me käydään on pelkkä Sport) ja heidän ohjelmistoon kuului myös Body Attack. Meidän jäsenyys ei oikeuta käyttämään Supersport-tason saleja, mutta oltiin toiveikkaita siitä, että saataisiin käydä saliin tutustumassa.

Body Attack-tunti oli Supersportin ohjelmassa lauantai-aamuna kello 8.30 ja sinnehän me sitten lähdettiin viime lauantaina ajelemaan kukonlaulun aikaan. Onhan se vähän hullua ajella melkein 30 kilsaa jumppasalille, mutta täällä Houstonissa näihin välimatkoihin on jotenkin tottunut, eikä ajatus 30 km:n ajomatkasta tunnu enää kovin pahalta. Body Attack on mun kolmanneksi lempparein Les Mills (1. Body Step, 2. Sh´Bam) joten olin aika innoissani päästessäni tunnille melkein 1,5 vuoden tauon jälkeen. Pitkästä aikaa sai jumppatunnilla oikein hyvän hien pintaan. Täällä lähes kaikki tunnit spinningiä lukuunottamatta on vähän pliisuja, ja usein paremman treenin saa itse tekemällä! Täällä myös ärsyttää, ettei salin valoja saa himmennettyä. Joko ne on päällä tai pois. Piste. Niin oli nytkin (päällä). Ja musakaan ei ollut kauhean kovalla. Mutta se nyt ei menoa haitannut, kun oli sen verran intoa omasta takaa pitkän tauon jälkeen!

Tämä oli mun eka vierailukerta 24Hr:n Supersport salilla ja täytyy sanoa, että olin vähän ihmeissäni, että mistä se super, siihen tulee. Sali oli melkeimpä pienempi kuin meidän normi sport ja laitteetkin ihan samoja. Ainoa ero taisi olla jumppaohjelman runsaudessa ja monipuolisuudessa. Harmi kun tuo sali tosiaan on noin pitkän ajomatkan päässä. Maksaisin mielelläni heidän laajemmasta jumppavalikoimasta sen +$15dollaria enemmän kuukaudessa, mitä se maksaa. Nämä salijäsenyydet ei täällä tosiaan ole hinnoilla pilattuja. Me maksetaan tällä hetkellä $26.99/kk!

Oli muuten hauska sattuma, että salin työntekijä, joka meitä "haastatteli" (jouduttiin tietysti sellaiseen extra-kuulusteluun, kun tulimme Supersportille pelkän Sportin jäsenyyksillä) osoittautui ruotsalaiseksi. Olin jopa pakotettu puhumaan ruotsia hänen kanssaan muutaman minuutin, kunnes sanoin, että sori tuo mun mies ei puhu ruotsia, nyt on pakko vaihtaa takaisin englantiin:D Tuntuu ihan hiton oudolta puhua yhtäkkiä ruotsia, kun pelkkä englanti on ollut jokapäiväisessä käytössä nyt melkein puolitoista vuotta. Luen kyllä kirjaa tällä hetkellä ruotsiksi, eli ei se kielitaito sieltä mihkään ole hävinnyt. Puhuminen on vaan jotenkin ihan eri juttu! Muutenkaan tuollainen jokapäiväinen käytännön keskustelu ruotsiksi ei ikinä ole oikein tuntunut täysin luonnolliselta. Onhan se ihan eri asia kuin vaikka puhua gradusta tai kirjoittaa akateemista kieltä paperille...

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Ampumavälikohtaus

Pian eilisen tekstin julkaisemisen jälkeen tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista ja aika kammottavaakin. Liityin pian siitä koneen äärestä sohvalle poikien seuraan kattomaan tv:tä kun jostain ulkoa kuului kova pamaus. Vilkaistiin E:n kanssa toisiamme mielessä ajatus: "Mikähän se oli?". Ei kuitenkaan vaivattu asialla päätämme sen kummemmin vaan jatkettiin tv:n katselua. Pian ulkoa alkoi kuitenkin kuulua kovaa "HELP, SOMEBODY HELP"-huutoa ja juostiin parvekkeelle katsomaan mitä siellä oikeen tapahtuu. Nähtiin, että puun takana liikkui kaksi miestä, joista toinen sanoi "there's blood everywhere". Tässä kohtaa käännyin poispäin ja sanoin E:lle, että voitko katsoa jäikö jonkun koiran auton alle, mä en halua sitä nähdä. Seuraavaksi kuultiin kuitenkin toisen miehistä huutavan "I have been shot". Alkaa taas kamala "HELP"-huuto. Toinen mies laittaa paitansa haavan ylle, ammuttu mies asettuu jalkakäytävälle makaamaan ja Eric soittaa hätänumeroon.

Pian ympärille kerääntyy iso joukko ihmisiä. Poliisi saapuu noin viiden minuutin päästä. Melkein heti perään paikalle kurvaa myös ambulanssi, paloauto ja kaksi muuta poliisiautoa. Ainut, mitä kuullaan kaiken metelin yli on "three black guys" ja "white car". Pian selviää, että mies oli meidän seinänaapuri viereisestä rapusta. Häntä oli ilmeisesti ammuttu asunnon ovella, koska sieltä veritipat johtivat tuohon meidän parvekkeen eteen.



Koko tilanne oli ohi yhtä nopeaa kuin se oli alkanutkin. Varmaan valitettavasti aika rutiinihommaa tällaiset tapaukset virkavallalle täällä.

Luoti oli osunut käsivarren yläosaan, joten miehellä tuskin hengenvaaraa onneksi oli, kun apukin saatiin paikalle noin nopeaa. Kaikenlaista sitä kuitenkin voi tapahtua. Tämäkin on aidattu asuinalue, missä me asutaan...

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Pool & BBQ

Viime viikonlopun brunssilla sain vähän noottia parilta tytöltä, kun me ei olla vieläkään pidetty tupareita, vaikka jo kolmisen kuukautta on vierähtänyt tässä uudessa paikassa. Lupasin sitten eilen pitää pienen Pool & BBQ-tyylisen illan muutamalle kaveripariskunnalle. Me saataisiin oikeasti tuoda vain kaksi vierasta per asukas uima-allasalueelle, joten oltiin vähän rikollisia hehe! Ei onneksi jouduttu pulaan, vaikka sekä itse manager, että Amykin olivat altaalla.

Lähdettiin E:n kanssa valloittamaan hyvä nurkkaus altaalta ennen vieraiden saapumista.




Oli ihan superhauska ilta! Ja arvatkaas, mitä me saatiin Christineltä ja Jonakselta tuliaisiksi! Ruispaloja ja Fazerin sinistä!! He ovat lähössä pian Suomeen lomalle ja malttoivat luopua kallisarvoisista herkuistaan. Ihan kuin joulu olisi tullut! :) Tämän päivän aamupala olikin sitten extraherkullinen.


Siinä olikin sitten taas se viikonloppu. Tai onhan tässä tätä sunnuntaita vielä jäljellä, mutta itsellä tulee vähän sellainen "se oli sitten siinä"-fiilis yleensä jo sunnuntaiaamuisin erityisesti jos mitään ihmeempiä ei ole suunnitelmissa. Pitäisi ehkä aina tehdä kunnon pläänit sunnuntaille. Aamun aloitin tänään sillä, että väsäsin kakun huomiselle työpaikan nyyttäri-lounaalle, joka on nyt ilmeisesti joku uusi perinne meidän osastolla! Perheen pojat taas ottavat rennosti tuossa sohvalla, kun niillä on vähän väsy eilisillan jälkeen :D (Älkää kertoko, että laitoin kuvan tänne hehe). Mä lupailin itse lähteä illalla tallille auttelemaan ja ratsastamaan, jos säät vaan sallii! Sadetta on nimittäin luvattu! Vähän laiskottaisi ja tekisi mieli lähteä mielummin vaikka leffaan. Mutta se on vain tuo ajomatka (n.30 min per suunta jos ei ole ruuhkia), joka siinä mättää. Tiedän, että tallilla on kuitenkin kivaa, kuten aina.


PS. Ika laittoi eilisestä vähän parempia kuvia omaan blogiinsa, kuin nämä mun surkiat kännyräpsyt, jos haluatte käydä kurkkimassa!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Inhokkikotityöt

Mun ehdoton inhokkikotityö on nykyään näiden putsaus:


Ensinnäkin: Miksi tälläsiä edes tehdään? Tuonne koloihin tipahtelee ruokaa, joka sitten palaa kiinni noihin kuppeihin. Nuo koko kierukat kuppeineen pitäisi varmaan irrottaa jokaisen kokkauskerran jälkeen ja hinkata puhtaaksi, mutta todellisuudessahan ne tulee irrotettua kerran pari kuukaudessa. Mulla on ikävä suomalaista keramiikkaliettä!

Kakkosinhokiksi yltää pyykkäys. Ei siksi, että se olisi erityisen työlästä. Onhan meillä kuivurikin. Inhokkihommaa se on siksi, että lähes joka pyykkäyskerran jälkeen turhaudun siitä, ettei taaskaan tullut kunnolla puhdasta. Varsinkin valkoiset pyykit tuottaa päänvaivaa. Tuntuu että kaikki valkoiset vaatteet ja pyyhkeet on saaneet uuden kellertävän sävyn harmailla länteillä koristeltuna. Annas olla jos pyyhkeeseen eksyy vähän ripsaria naamaa kuivatessa, niin ei varmana lähde irti pesussa. Melkein itkettää mun valkoisten Muumi-lakanoiden kohtalo. Mikä näitä paikallisia koneita/pesuaineita vaivaa!? Vai onko kyse vedenlaadusta? Ei mulla tälläsiä ongelmia koskaan ollut Suomessa! Näin kesällä erityisesti olisi kiva pitää valkoisia toppeja, mutta nyt olen alkanut vältellä kaikkien valkoisten vaatteiden ostamista koska ne on melkein kertakäyttökamaa täällä!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Mainoksen uhri

Mä olen totaalinen mainoksen uhri. Jos luen lehdestä tai jostain blogista hyvältä kuulostavasta tuotteesta on sitä melkein pakko päästä kokeilemaan tai vähintäänkin hiplailemaan kaupan hyllylle. Sama koskee tarjouksia. Mut on siis aika helppo houkutella ostoksille lähettämällä mulle postissa kuponki tai vaikkapa hyvä tarjous sähköpostiin. (Oikeasti pitäisi varmaan perua kaikki uutiskirjeet ja muut vastaavat.)

Eilen huomasin, että mun kalenterin välissä oli pian vanhaksi menevä kuponki meikkikauppa ULTA:n. Kupongilla saisi ilmaisen ripsivärin minkä vain ostoksen yhteydessä. Pakko käyttää siis. Nakitinkin siis E:n tänään kotiin lounastauolle kotiin kissanhalailuhommiin ja lähdin itse pitkästä aikaa hoitamaan näitä tärkeitä velvollisuuksia.

Itse pääostokseksi valikoitui yllättäen eräästä mainoksesta pari päivää sitten bongattu Living proofin Blowout-suihke. Kuka nyt voisi vastustaa mainosta, joka lupaa Jennifer Anistonin hiukset parilla suihkaisulla? Otin kyllä kokeeksi vain tuollaisen 50ml:n minipullon jos tuote ei olekaan sitä mitä luvattiin... Jennifer muuten myös omistaa osan tuota Living proof-firmaa, mikä lisää tuotteen uskottavuutta ennestään.

Lupaan kommentoida ja laittaa kuvia mun tukasta jos se föönauksen jälkeen näyttää tältä:)
Ilmais-ripsarikin oli minikokoa tietysti.
Tämäkin paketti lupailee aika paljoja.
Paketissa on myös mittanauha, jolla voi kätevästi mitata ripsensä!:D Siis mitä muuta voi ihminen enää tarvita..?
Oikeasti suunnistin ULTAan etsimään kulmakarvaväriä. Kauppa tarjosi ei-oota, niinkuin kaikki muutkin tähän asti tarkistamani paikat. Eikö tästä maasta muka mistään saa kulmaväripaketteja, häh?! Hiusvärilläkö nämä kulmansa värjää? Kulmaväri helpottaisi kesäistä meikkausta huomattavasti... (Tytti: taidat joutua tuomaan yhden paketin tullessanne.)

Mitä jos hurrikaani iskee?

Meillä on töissä yksi työntekijä, jolla on myös meteorologin koulutus, mutta joka ei tuolla alalla työllistynyt ja hän päätyikin sitten tänne meille töihin. Me muut työntekijät saatiin eilen meneillään olevan hurrikaanikauden kunniaksi häneltä hieno tietoisku hurrikaaneista ja miten valmistautua niihin. 

Aiheeseen sopien naamataulu piilotettu ukkospilvellä:D
Oli tosi mielenkiintoista saada noin asiantunteva esitelmä aiheesta. Maantieto oli heti biologian jälkeen ihan mun suosikkiaine koulussa. Tuli muutenkin tosi koulumainen fiilis, kun kokoushuoneen tietokoneet ei remontin takia toimineet ja esitys tapahtui vanhanaikaisesti "liitu"taulua käyttäen.

Tiesittekö muuten, että muurahaiset voivat lähteä kellumaan röykkiönä tulvavesien mukana ja majoittua esim. ihmisten sohville:D Tämä ei ainakaan täällä Texasissa olisi kovin mukava yllätys kun suurin osa murkuista on mallia fire ants. Ne puree! Myrskyjen jälkeen on hyvä myös tarkistaa muutkin kodin nurkat koska myös esim. käärmeitä voi löytyä lymyilemästä nurkista. (Oon aina vaan tyytyisempi siihen, että me asutaan kolmannessa kerroksessa:D)

Jälkikäteen saatiin vielä powerpoint-esitelmä sähköpostilla, kun sitä ei tosiaan pystynyt itse esitelmässä käyttämään
Säämies muistutti myös, että vaikka Bill ei vakavaksi tapaukseksi muuttunutkaan, niin tulisi jokaiseen myrskyyn muistaa suhtautua tosissaan. Sitten ei paljon naurata, jos kunnon hurrikaani yllättää ja kotona ei ole tarvittavia vesi- ja ruokavarastoja ja sähköt on poikki ja hanavesikin saastunutta. Täytyypä yrittää muistaa pitää kuivaruokakaapit täynnä siis kotosalla... Kaikkeen sitä kanssa pitää totutella täällä tropiikissa asuessaan!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Autolla ajamisen lyhyt oppimäärä USA edition

Nyt kun on opeteltu puhumaan puhelimessa amerikaksi, niin opetellaan samaan syssyyn myös täkäläiset liikennesäännöt.


  • Vilkkujen käyttö tapahtuu täysin summamutikassa. Tuntuu, että useimmat ei niitä käytä ollenkaan. Ei kaistaa vaihtaessa eikä kääntyessään ja välillä joutuukin tehdä äkkinäisiä liikkeitä jonkun kiilatessa suoraan eteen ilman mitään varoitusta. Toinen vaihtoehto on laittaa vilkku päälle satoja metrejä ennen suuntana olevaa risteystä, jolloin vieruskaverit saavat arvailla millekähän tielle tämä tyyppi on kääntymässä, kun vilkut ovat päällä monta sataa metriä putkeen, mutta auto senkun jatkaa suoraa. Myös motarilla näkyy välillä sellaisia "vilkuttelijoita", joilla vilkku tuntuu olevan vain unohtunut päälle.
  • Suomalaisessa ajokoulussa opetettiin, että käännyttäessä valitaan se lähin kaista "uudelta" kadulta. Oikealle käännyttäessä oikeanpuoleinen ja vasemmalle vasemmanpuoleinen, tiedättehän? Täällä käännyttään ihan mille kaistalle huvittaa. Yleensä sille kaummaiselle silleen loogisesti. Noita "miten sattuu kaistanvalitsijoita" on muuten tosi kiva väistellä!
  • Moottorijarrutus on tuntematon käsite. Punaisiin valoihin ajetaan kauheaa vauhtia ja loppumetreillä tehdään äkkijarrutus. Samaten jos edellä ajava auto on kääntymässä, tulee takana ajeleva tietysti ihan persheeseen kiinni ja saattaapa jopa töötätäkin jos oikeen ärsyttää edellä olevan hidastelu. Saan myös välillä tööttäilyjä lähestyessäni punaisia valoja jonkun mielestä liian hitaasti. Luonnollisesti.
  • Peruuttaminen parkkiruutuun tuntuu monelle olevan rakettitiedettä. Meidän työpaikan Safety Manager kehotti taannoin kaikkia työntekijöitä peruuttamaan ruutuun aamulla töihin tullessaan, koska muutamia läheltä piti-tilanteita on sattunut ihmisten lähtiessä töistä kotiin väsyneenä. Eräs nainen sitten tähän tuumasikin että hän ei uskalla peruuttaa ruutuun, koska menee peruuttaessaan ihan paniikkiin, eikä tiedä yhtään minne on menossa! (Mitenköhän se ruudusta POIS peruuttaminen sitten on naisen mukaan yhtään sen turvallisempaa? En kyllä halua olla lähimaillakaan kun tämä nainen lähtee töistä kotiin!)
  • Autolla ajaminen on hyvää luppoaikaa, jonka voi käyttää vaikka meikkaamiseen, kampauksen tekoon, syömiseen tai tekstaamiseen.
  • Jos moottoritiellä nopeusrajoitus on 65 mph, niin lähes poikkeuksetta yleinen ajonopeus on kuitenkin 80. Myös sillä vieressä ajelevalla poliisiautolla. Tämä on E:n sanojen mukaan ns. kirjoittamaton laki. Poliisikin ajaa ylinopeutta, koska olisi turvallisuusriski ajella hiljempaa kuin muut.
  • Liikennevalot eivät ole paaluissa tien vieressä, kuten Suomessa ollaan totuttu, vaan roikkuvat naruissa tien päällä. Amerikkalaisen ajourani alkuvaiheissa en meinannut millään huomata niitä, ja jouduinkin tekemään muutamia äkkijarrutuksia punaisiin valoihin. Kerran köröttelin jopa tyytyväisenä päin punaisia. Mun onneksi olin risteyksen ainoa ajelija.
  • Kaistoja yhteen suuntaan voi olla vähän usempi kuin mihin vaikka Suomessa on tottunut. Esim. meidän lähimoottoritiellä niitä on 4 per suunta (lisää ollaan juuri rakentamassa). Eka kaista vasemmalta on ns. HOV-lane (high occupancy vehicle lane), eli sillä saa ajaa kun kyyditsee autossaan muita ihmisiä. En kyllä osaa sanoa toimiiko tämä käytännössä, koska en ole koskaan muistanut kiinnittää asiaan huomiota. Ainakin ruuhkan aikaan kaikki kaistat on ihan yhtä tukossa.
  • Lähijuna- tai bussiyhteyksiä ei tänne taajamille ole, mikä kieltämättä on aika typerää ottaen huomioon esim. järkyttävät työmatkaruuhkat. Yksi bussiyhteys joiltakin alueilta on kerran aamulla ja sitten takaisin työpäivän loputtua, mutta siellä ruuhkassa autojen keskellä olen vaan noiden bussienkin nähnyt olevan jumissa.

Matkalla tallille. Huomatkaa ruuhka alhalla motarilla, minne olen suuntaamassa!


  • Välillä ajellessa täytyy katsoa, ettei vahingossa eksy Toll roadille, eli tielle, jolla on tietullimaksu. Noille teille tarvitsee EZ Tag-tarran, joka auton ikkunaan liimattuna automaattisesti veloittaa vaaditun summan luottokortiltasi. Vaihtoehtoisesti summan voi maksaa käteisellä tielle saapuessa, mutta se on vähän kalliimpaa. Plus hankalampaa, koska mulla ainakaan ei aina löydy lompakosta käteistä.
  • Oikealle saa kääntyä punaisillakin valoilla. Tämän kanssa saattaa tulla ongelmia Suomeen (tai muualle Eurooppaan) palatessa.
  • Pysähtynyttä koulubussia on turha lähteä ohittamaan mistään päin tai tulee tupeenrapinat. Onneksi nyt on kouluilla kesäloma, niin ei tarvi noita keltaisia hökötyksiä väistellä ja odotella.

Autolla ajaminen, kuten se puhelimessa puhuminenkin, oli aluksi vähän sellainen sykettä nostattava toimenpide täällä Texasissa. En Suomessa hirveän usein autoa ajellut, vaikka kortti 18-vuotiaasta asti taskussa onkin ollut. Vaasan välimatkoilla polkupyörä oli täysin kelpo kulkuväline paikkaan kuin paikkaan. Mutta myös tähän auttoi vaan se omalta mukavuusalueelta poistuminen. (Ja navigaattorin käytön opettelu hehe. Aluksi yritin kovasti vastustaa navia ja ajella ulkomuistista). Ericin vanhalla pickupilla oli myös hyvä opetella täällä ajelu:D Sai siinä pikkukaupungin tyttö jännitystä kerrakseen ison auton ratissa uudessa paikassa. Mutta eipä se ajelu täällä sen kummempaa oikeasti ole, oli kaistoja ja motariluuppeja kuinka paljon tahansa! Täytyy vain tietää minne on menossa (se navi), ja kaikki on hyvin. Toki välillä pelottaa, mutta vain siksi, koska kaikkia aivan johonkin muuhun kuin ajamiseen keskittyviä idiootteja löytyy liikenteestä. Plus onhan se autokoulukin vähän eri luokkaa täällä...

Mites muissa osavaltioissa asuvat? Kuulostiko nämä kohdat tutuilta, vai sujuuko ajelu teillä kuin unelma?:)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Amerikkalaisista puhelintavoista

-Omaan henk.koht. puhelimeen vast(at)aan "This is Emmi". Harvemmin "hello", kuten telkkarissa.

-Työpuhelimeen vastaan "(Firman nimi). This is Emmi. How can I help you?"/"Good afternoon. How can I help you?". Olisipa tuntunut oudolta Suomessa vastata puhelimeen "Hyvää iltapäivää. Emmi puhelimessa. Miten voin olla avuksi?". Suomessa vaikkapa Anttilaan soittaessa sieltä vastattiin ennemminkin tyyliin: "Anttila Vaasa Sirpa".

-Soittaessa jonnekin voi alkaa suoraan selittämään asiaansa, ilman että aluksi esittelee itseään. Esim. lääkäriaikaa tilatessa voi puhelun aloittaa sanomalla "haluaisin varata ajan". Suomessa mun mielestä aika usein aloitetaan esittelemällä itsensä. Meille töihin soittaa päivittäin useita ihmisiä, jotka sanovat vain "Are you hiring?" tai "Can I talk to Chris?". Varsinkin tuon ekan lauseen oisin kokenut Suomessa aika tylyksi. Siellä kun opetetaan olemaan kohteliata ja edustavia työpaikkaa etsiessään...

-Sellaiset ihmiset, jotka jo tuntee (muttei kuitenkaan ole superläheinen heidän kanssaan) aloittavat puhelun hirveällä kohteliaisuus-virrellä tyyliä "Hey this Jack. How are you today? Oh I'm excellent, thank you for asking..." jne..

-Myös tekstarit/s-postit aloitetaan yleensä kyselemällä kuulumisia ennen kuin päästään itse asiaan.

-Tekstatessa uudelle kaverille kirjoitetaan alkuun "This is Emmi", eikä loppuun kuten Suomessa ("T. Emmi").

-Toisin kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa/leffoissa, tosi harvoin kukaan oikeasti sulkee luuria sanomatta ensiksi heipat.

Rakas (not) työpuhelimeni

Nämä huomiot perustuu mun omaan kokemukseen puhelimessa puhumisesta. Tammikuussa siirryin tähän uuteen hommaan, jossa joudun, tai saan, miten sen nyt ottaa, puhumaan puhelimessa kymmeniä kertoja päivässä. Välillä puhelin soi ihan jatkuvalla syötöllä.

Aiemminkin kirjoittelin siitä, kuinka mua aluksi hirveästi jännitti tämä puhelimessa puhuminen ja suorastaan ahdisti tämä uusi työtehtävä. Nimiä, numeroita ja osoitteita tuntui olevan erityisen vaikea puhelimessa ymmärtää. Varsinkin kun kyseessä oli joku Benicio-Angilberto Rodriguez-Gonzalez. Vieläkään en rakasta puhelimessa puhumista, mutta ainakaan se ei enää aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Tässä(kin) asiassa taas auttoi vaan se omalta mukavuusalueelta poistuminen. Nyt se on jo ihan liukuhihnahommaa!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Vähän erilainen juhannus

Tänä vuonna vietin mun toisen juhannuksen täällä USAssa ja täytyy myöntää, että melkein unohdin koko juhlan. Meidän ei alun perin pitänyt tehdä mitään erikoista, mutta perjantaina kesken työpäivän sain kutsun tulla illalla grillaamaan meidän suomalaisen kaveripariskunnan, Christinen ja Jonnen, luo. Ei oltu heidän luona ennen käytykään, joten oli kiva päästä näkemään heidän kämppäkin siinä samalla. Oli vähän erilaiset parvekemaisemat tuolla puolen kaupunkia :)




Pojat ei oo nyt ihan mukana tässä kuvassa :D


Grillattiin tietysti asiaankuuluvasti makkaraa. Lisäksi pöydästä löytyi mm. ihania uusia perunoita muistuttavia pikkuperunoita (jotka täällä on harvinaisia!) ja Ikean leipämix-paketilla leivottua "ruisleipää". Jos joku on muuten miettinyt tuon paketin ostamista, niin OSTA. Se oli superhyvää!

Oli hauska ilta ja aika meni nopeaa hyvässä seurassa:)


Lauantaina lähdettiin samaisen pariskunnan kanssa käymään Galvestonissa. Käppäiltiin ensiksi vähän aikaa vanhan kaupungin The Strand-kadulla, jossa tuli vähän turistimainen fiilis, kun ihmisiä oli aika paljon liikkeellä. Tuo katu on ihan kiva. Siitä löytyy muutamia ravintoloita ja pubeja, sekä sitten moooonta turistikauppaa!


Los turistos
Risteilijälaivat lähtee ihan tuosta Strandin tuntumasta ja sattuipa siinä olemaan "parkissa" itse Carnival Triumphkin (ei kuvassa), jolla me ollaan parin kuukauden päästä lähdössä seilaamaan!
Vähän aikaa Strandilla pyörittyämme otettiin nokka kohti rantaa. C:llä ja J:llä oli joku vakkarispotti vähän syrjemmässä tuosta päärannasta ja suunnattiin sitten sinne. Se olikin ihan hyvä idea, niin välttyi pahimmilta ryysiksiltä.



Minä ja E heitettiin molemmat talviturkki ja tulipas taas sokkina tuo veden lämpötila. Miten merivesi voi edes olla noin lämmintä! Ihan kuin linnunmaidossa uisi! Vähän eri kuin pari juhannusta sitten, kun heitin talviturkin Suomessa Päijänteellä, hrr :D




Mun ja E:n rantailut loppui valitettavasti lyhyeen, koska meillä oli liput illan Jurassic World-näytökseen. (Oli muuten hyvä leffa, käykää kattomassa!) Olin ostanut liput netistä hetken mielijohteesta aiemmin viikolla E:lle yllätykseksi kun en silloin muistanut koko juhannuksen olemassaoloa hehe!

Sellainen juhannus. Vähän erilainen, vaikkakin joitan perinteisiä juttujakin sieltä löytyi. Nyt suihkuun ja valmistautumaan brunssille!:) Palaillaan!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Niin mikä myrsky?

Tosiaan.... se myrsky. Aika säälittävä tyyppi tämä Bill. Ei nämä sateet ja tuulet paljon normaalista ole ainakaan tällä alueella poikenneet (tai no normaalista ja normaalista kun koko kevät on tainnut olla aika epänormaali säiden suhteen). Siksi jätin eilen kertomatta täälläkin, että se katto on tosiaan tallella. 

Kaikki kuvat viimeistä lukuunottamatta on eiliseltä. Viimeinen napattu tänä aamuna meidän toimiston ovella. Eric sai koko päivän vapaaksi töistä, koska heidän toimisto oli suljettu (mahdollisten) tulvien vuoksi. Mut lähetettiin kotia kahden maissa. (Ei kyllä todellakaan olisi tarvinnut, koska mitään tulvia ei edes tälle alueelle muodostunut.) Nyt on sitten kiva korvailla noita menetettyjä tunteja jälkikäteen... No saipahan ainakin viettää rennon illan kotona "myrskyltä" suojassa. Taidettiin katsoa yhteensä 6 jaksoa Bates Motellia:D


Aika hurjat on tulvat!




tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kysymyksiä ja vastauksia matkailuun liittyen

Sain taas Liebster Awardsin, mutta tällä kertaa kysymykset olivat matkailuaiheisia, joten mikäs tässä uudestaan vastaillessa. Taidan kuitenkin jättää ne faktat ja mun kysymykset ja muiden haastamiset nyt pois, kun siitä ei montaa viikkoa ole kun ne tein :) Haasteen mulle tällä kertaa lähetti Anne. Kiitos siis Annelle:)



1. Minne et haluaisi missään nimessä matkustaa ja miksi?
En osaa nimetä yhtä paikkaa. Lähtisin aika avoimin mielin mihin vaan, kunhan paikkaan on turvallista mennä (siellä ei ole esim. sotia/levottomuuksia tai matkustaminen kohteeseen ei ole epäeettistä).

2. Mitä ilman et lähde reissuun?
Kameraa (eli mun tapauksessa puhelinta). Vanhoja reissukuvia on kiva katsella. Suomessa mulla onkin kaikki vanhat kuvat teetettyinä albumeissa.

3. Suositko suoria lentoja vai menetkö useammalla pompulla ja miksi?
Riippuu minne olen matkalla. Suora lento Suomesta Houstoniin oisi ihana! Tällä hetkella joutuu ottamaan 3-4 eri lentoa päästäkseen kotiin. Usein Istanbulin kautta näyttäisi olevan halvin lentää Suomeen, mutta jo valmiiksi pitkä lento pidentyisi vielä noin 10 tunnilla pitkän pysähdyksen vuoksi, mikä ei houkuttele. Tällaisissa tapauksissa lentoaika on hintaa tärkeämpi, kun taas esim. Ruotsiin Vaasasta lentäessani mielummin lensin Helsingin kautta kuin maksoin pari sataa enemmän suorista lennoista. Tykkään käydä uusilla lentokentillä, mutta en ikinä kuitenkaan ole varannut jotain tiettyä reittiä päästäkseni vain matkan varrella käymään jollain tietyllä kentallä.

4. Missä ja miten näet itsesi matkustamassa 10 vuoden päästä?
Ehkä kymmenen vuoden päästä voisi olla Aasian vuoro. Nyt keksitytään USA:n ja toki tuonne Etelä-Amerikkaankin päin olisi kiva suunnata jossain välissä.

5. Matkalaukku vai rinkka? Miksi?
Matkalaukku on se yleisin mun matkoilla. Omistan kyllä rinkan, mutta oon käyttanyt sitä vain kolme kertaa. Ainakaan mun iso rinkka ei mene käsimatkatavarana, joten se ei ole niin käteva kun sitä voisi kuvitella. Lähtisin kyllä mielelläni reppureissulle, eipä siinä!

6. Mikä on ollut suurin seikkailusi matkailun saralla?
Eka vaihto-opiskelu Varsovassa. Tuolloin olin vielä tosi kokematon matkaaja (ei sillä että nytkään oisin mikään pro-reissari) ja asuntoasiat sun muut oli sovittu vain s-postin välityksellä yksityisen kanssa, joten vähän pelotti paikan päälle saapuminen ja onko siellä mitään kämppää edes odottamassa! :D Kaikki meni kuitenkin onneksi hyvin ja opin tuon puolen vuoden aikana paljon uutta. Tuona aikana myös tajusin, että haluan tulevaisuudessa asua ulkomailla!

7. Jos saisit valita yhden maan, jossa voisit enää matkustaa, mikä se olisi?
Apua. Ei tällaiseen voi vastata!? Sanotaan nyt sitten vaikka Italia, koska en ole siellä koskaan käynyt. Italiassa on niiiin paljon eri kaupunkeja ja paikkoja, joista suurinpiirtein KAIKKI näyttää ihan unelmapaikoilta mun silmissä! Joskus vielä toteutan kiertomatkan tuossa maassa!

8. Mikä on mielestäsi maailman eniten turistirysämäisin kohde ja miksi?
Niistä paikoista joissa oon itse käynyt ehdottomasti Bulgarian Kultahietikko ja Sunny Beach. Koska kumpikin noista paikoista on rakennettu vaan ja ainoastaan turisteille. Ja nehän onkin "elossa" vain kesällä turistisesongin aikaan ja talvisin siten ihan autioina kun hotellien ja ravintoloiden työntekijätkin lähtee pois.

9. Minkälaiset kengät sinulla on reissuilla mukana? Lähdetkö yhdellä parilla vai useammalla?
Riippuu ihan reissukohteesta, matkan pituudesta ja säästä. Esim viikonloppumatkalla voi pärjätä yhdellä parilla, kun taas pidemmälle matkalle voi tarvita sandaalit rannalle, mukavat kengät kaupungilla kävelyyn ja mahdollisesti lenkkarit urheiluun.

10. Oletko koskaan matkustanut ulkomaille festareille/keikalle? Jos olet, minne ja mitä tykkäsit / Jos et, haluaisitko ja minne?
En ole matkustanut itse keikan takia, mutta keikoilla ulkomailla oon kyllä ollut muutamaan otteeseen. Festarit olisi kiva kokea vaikka täällä Jenkeissä (mutta ehdottomasti EI mitkään tekno-jumputus-valoshow-tyyliset, vaan sellaiset rennot kesäfestarit).

11. Paketti- vai omatoimimatka? Miksi?
Ihan kumpi vaan käy. Pakettimatkoja on ihan kiva tehdä Suomesta niiden helppouden ja halvan hinnan vuoksi. Olkoonkin niillä vähän juntti maine :D Mutta onhan se nyt kiva kun lentokenttäkuljetuksia sun muita ei tarvi itse järkätä ja miettiä! Oisi kiva kokeilla pakettimatkaa täältä Jenkeista vaikka Etelä-Amerikkaan, mutta en tiedä järjestetäänko sellasia (ainakaan täältä Houstonista). Siltikin ehkä omatoimimatkat saa multa loppupeleissä hitusen korkeammat pisteet kuin pakettimatkat. Ainakin kohteet on usein mielenkiintoisempia omatoimimatkoilla, kun ne on vapaammin valittavissa.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Trooppinen myrsky Bill

Tv:ssä uutisoitiin juuri, että trooppinen myrsky Bill on nyt muodostunut tuossa Meksikonlahdella ja se on suuntaamassa tänne maihin. Vielä ei tiedetä mihin kohtaan se iskee. Taivas on tumma ja ilma tukalan kuuma. Muutama sadekuuro ollaan jo saatu... Jännityksellä jäädään odottelemaan mitä tuleman pitää.


Tältä näytti pihalla muutama tunti sitten:






Käytiin varmuuden vuoksi kaupassa täyttämässä ruoka- ja vesivarastot matkalla salilta kotia. Moni muukin näytti olleen samalla asialla. En nimittäin ole KOSKAAN nähnyt meidän lähikauppaa tuollaisen ryysiksen vallassa. Kassajonossakin meni hyvä tovi! 99% shoppailijoista näytti varautuneen myrskyyn sipsipussein ja mac and cheese-valmispaketein!? Ei kai tässä huolestumaan tarvi ruveta, kun nämä paikallisetkin evakkoon lähtemisen sijasta kantavat vain roskaruokaa kotia kasseittain... Eiköhän nämä texasilaiset ole kuitenkin aika kokeneita mitä tulee trooppisiin myrskyihin! 

Lupaan raportoida huomenna, onko meidän kämpän katto vielä tallella. Tulvat taidetaan saada riesaksi ainakin. Just kun niistä edellisistä päästiin.

Miten löytää uusia kavereita aikuisiällä?

Mun mielestä uuteen paikkaan muuttamisen yksi parhaita puolia on uusien ihmisten tapaaminen. Uusia ystäviä ei ehkä ole enää ihan yhtä helppoa saada kuin lapsena, mutta ei se mitenkään mahdotonta mun mielestä ole! Täytyy vaan olla avoin erilaisille tutustumistavoille ja -tilanteille.

Mä oon asunut täällä Houstonissa pian puolisentoista vuotta, Eric reilun vuoden kauemmin. Kummallakaan meistä ei (E:n perhettä lukuunottamatta) ollut minkäänlaista sosiaalista verkostoa täällä etukäteen.

Suurimman osan täällä tuntemistani ihmisistä mä oon "löytänyt" somesta (jos työkavereita ei lasketa). Lähinnä täältä blogimaailmasta ja sitten Facebookista. Tämän blogin yksi tärkeimpiä perustamissyitä olikin se, että toivoin muiden täällä asuvien suomalaisten löytävän mut:) Niin onkin käynyt muutamaan otteeseen ja samoin itse oon ottanut yhteyttä toisiin blogien kirjoittajiin ja siten tavannut heitä ihan livenä.

Reilu kuukausi sitten kyselin Facebookin heppasivustoilla ratsastusmahdollisuuksia näillä seuduilla ja eräs skotlantilainen nainen, Helen, otti muhun yhteyttä. Meillä oli yhteistä sekä hepat, että Euroopasta tänne Texasiin muutto. Aikamme Facebookissa juteltuamme Helen kutsui mut ja E:n heidän ranchilleen käymään. Ja mehän lähdettiin! Eilinen heppavideo olikin juuri Helenin tiluksilta, jossa me vietettiin useampi tunti ja tavattiin sekä Helenin perhe, että hänen miehensä sukulaisia, jotka olivat juuri samaan aikaan kyläilemässä heidän luonaan Austinista. Vietettiin tosi mukava päivä ja E:kin tuli hyvin toimeen miesten kanssa. Lopuksi saatiin vielä kutsu tulla uudestaankin!

Lauantaina sen sijaan tavattiin erästä amerikkalaista pariskuntaa, johon E oli salilla tutustunut. Miehet olivat huomanneet toistensa lätkäaiheiset paidat/lippikset ja siitä se sitten lähti (täällä Houstonissa ei paljon lätkäfaneja ole). Mä tapasin nyt tämän pariskunnan ekaa kertaa ja he vaikuttivat oikein mukavilta! Saatiin myös kutsu heidän luokseen grillaamaan ja katsomaan lätkää. Varmaan siis tavataan heitä uudemmankin kerran! He asuvat sopivasti myös melkein naapurissa.

Ericin uudet lätkäfani-kaverit tavattiin downtownin lähellä sijaitsevassa pubissa
Pubihan oli tietty lätkäaiheinen. Screeneillä käynnissä Chicago-Tampa-peli ja paikka täynnä kovaäänisiä lätkäfaneja. Ihan mun tyylinen ilta siis:D
Helenin luokse saavuttuamme saimme ensin kierroksen ympäri maita ja mantuja. 
Aikamme kierreltyämme ja höpistyämme sain ratsastaa Helenin nelivuotiasta Sassy-heppaa, joka oli ihan superlaiska, mutta suloinen tyyppi:D
Eric lähti mun ja Sassyn kanssa pienelle kävelylle. Jalat kuitenkin tukevasti maassa. En oo vieläkään saanut sitä hevosen selkään!

Ratsastuksen jälkeen viskattiin satula veke ja rullattiin housunlahkeet ylös ja pulahdettiin lampeen. Ja voi kun Sassy nautti tuosta touhusta! Se ei olisi millään halunnut tulla pois vedestä. Kastuin ihan vyötäröön asti märäksi. Niin syvälle kahlailtiin. Onneksi ulkona oli kolmisenkymmentä astetta niin ei tullut kylmä märät housut päällä:D


 



Ratsastuksen ja uinnin jälkeinen tyytyväinen polle...
...ja ratsastaja!
Pikku piehtaroinnit oli paikoillaan.
Ja loppuun vielä maisema kotimatkalta...Autossa märät housut alkoivat muuten käymään vähän epämukaviksi:D