maanantai 25. toukokuuta 2015

Hyvästit Misulle

Viime viikolla jouduin tekemään mun tähänastisen elämäni vaikeimman päätöksen. Me lähdettiin Ericin ja Pikku-Misun kanssa eläinlääkärin vastaanotolle, mutta sieltä kotiin palattiin vain me Ericin kanssa kaksistaan. Misu-raukka meni lyhyessä ajassa tosi heikkoon kuntoon ja jonkin aikaa asiaa mietittyämme päätimme, että taitaa olla parasta päästää pieni kissa kärsimyksistään. 



 


Vaikka Misu olikin meidän elämässä vain reilun vuoden päivät, oli sillä ihan erityinen paikka mun sydämmessä. Misu oli se, jonka kanssa vietin kaikki päiväni silloin kun en vielä käynyt töissä, enkä tuntenut Ericin lisäksi täältä vielä muita. Se oli mun ensimmäinen kaveri täällä Houstonissa. Väkisinkin kiinnyin siis tuohon pieneen kissaan erityisen paljon ja uutiset Misun sairaudesta ottivat tosi koville. Valitettavasti tauti oli vielä Misun tapauksessa sen verran ärhäkkä, ettei sillä ollut enää jäljellä kuin nämä muutama kuukausi diagnoosin saamisesta.



 

Nyt ei kotona ole enää ketään, joka seuraisi mua kaikkialle, ja joka öisin puskisi kylkeä vasten päästäkseen vieläkin lähemmäs. Kukaan ei enää juokse maukuen vastaan ovelle kotiin tullessa tai raavi hurjana parvekkeen ovea päästäkseen ulkoilemaan.





Misu oli ihan erityinen pieni kissa, jolla oli oma persoonansa. Kukaan ei Misua koskaan tule korvaamaan! Parempaa kissaa en olisi voinut toivoakaan. Lepää rauhassa Misu rakas <3

40 kommenttia:

  1. Voi miten surullisia uutisia! Osanottoni. Niin se vain on meidän ihmisten tehtävä tehdä joskus tuokin vaikea päätös ja antaa eläimelle lopullinen rauha :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. Vaikeaa se oli, vaikkakin varmasti oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Kiitos Elina!

      Poista
  2. Lämmin halaus täältä, pieni rakas ystävä on poissa <3 Kyyneleet silmissä täälläkin, itse saman jonkin aikaa sitten kokeneena tiedän miltä se tuntuu. Voimia teille!

    VastaaPoista
  3. Misulle hyvää matkaa sateenkaarisillalle ja lämmin halaus sinulle! <3 Jouduin reilu vuosi takaperin tekemään onnettomuuden seurauksena saman päätöksen juuri 1 vuotta täyttäneen koirani kohdalla, joten pystyn valitettavasti samaistumaan :(

    Olet(te) ajatuksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellen <3 Lemmikin poismeno on aina kamalaa, mutta erityisen rankkaa siitä tekee kyllä se kun joutuu vielä näin nuoren eläimen lopettamaan!

      Poista
  4. Kyyneleet valuu - surullista. Voimia ja halauksia sinne.

    VastaaPoista
  5. Onpas ikäviä uutisia :(. En kovin paljon kissoista tiedä, mutta tämä teidän Misu vaikuttaa kovin leikkisältä ja vekkulilta tapaukselta - ja jatkaa nyt leikkejään jossain paremmassa paikassa :) Ikävä jää mutta hyvät muistot elää :) Voimia teille ja halauksia sulle, Emmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä Misu todellakin oli. Toivotaan, että saa nyt olla jossain paremmassa paikassa ilman kipuja! Kiitos Riikka:)

      Poista
  6. Voi ei, olipa ikävä kuulla :-( Voimia ja jaksamisia ja iso halaus sulle <3

    VastaaPoista
  7. Aloin itkeä tätä lukiessa. Todella surullista mut ärkeintä on ettei toinen kärsi enää. Onneksi Misulla oli teidät ja Aada perheenä <3 paljon voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mulla on sama homma jos luen tälläsia tarinoita tai katon vaikka leffaa, jossa eläin kuolee. On ne eläimet vaan niin onnistunut viemään mun sydämen!

      Poista
  8. Jaksamista!
    Lemmikin omistamisessa on tuo ikävä vastuu, kun joutuu päättämään koska ystävän on aika lähteä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on kyllä se kamala puoli tässä. Niistä on paljon iloa, mutta tämä niistä luopuminen on ihan hirveää!

      Poista
  9. Osanottoni ❤ Ymmärrän niin tuon, että eläin voi olla enemmän kuin lemmikki. Olisin varmaan tullut kahjoksi, jos meidän Koiruus ei olisi ollut mun seurana ja vaatimassa lenkkeilyä sen pari kertaa päivässä. Varsinkin silloin alussa, kun ei tuntenut ketään ja mies oli työreissuilla, niin tuli aika paljon liikuttua siellä missä muutkin ulkoili koiriensa kanssa. Mutta kuten sanottua, muistot jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mun päiviin tuli niin paljon enemmän sisältöä kun Misu muutti taloon! Oli se niin piristävä pieni pallero!
      Ja kiitos <3

      Poista
  10. Voi ei, oon niin pahoillani :( Paljon jaksamisia sinne! <3

    VastaaPoista
  11. Osanottoni suureen suruun :( <3

    VastaaPoista
  12. Voi ei :( Sylin täydeltä voimia ja jaksamisia!

    VastaaPoista
  13. Voi itku, ikävä kuulla ja kamala tapaus. Mä mietinkin tossa yksi päivä, että onkohan sun elämässä tapahtunu jotain ikävää, kun oli pieni postaustauko. Sä kun yleensä postailet niin tunnollisesti ja säännöllisesti.

    Tuollainen päätös ei koskaan ole helppo. Itse olen elänyt sen hetken, kun piti päättää, että lapsuuden kotini koira piti päästää kärsimyksistään, ja se oli kamalaa. Mutta valitettavasti lemmikin omistaja ihminen on se, jonka vastuulla on tehdä nämä päätökset. Ja jos eläin kärsii, tämä päätös on ainoa oikea, niin ikävältä kuin se tuntuukin. Voimia sulle, Emmi, ja Ericille myös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3 Oli pakko pitää pieni tauko tosiaan kirjoittamisesta ja koota ajatuksia, että pystyi edes kirjoittamaan tän tekstin. Nyt vaan päivä kerrallaan. Eiköhän se tästä ...

      Poista
  14. Voi ei! :( Osanottoni ja koita jaksaa siellä <3.

    VastaaPoista
  15. Voi ei, olipa ikävä lukea tälläisiä uutisia. Osanottani myös täältä <3 Lemmikeistä tulee perheenjäseniä ja niistä ei ole koskaan helppo luopua, varsinkiin jos se täytyy tehdä jo nuorella iällä. Itse jouduin luopumaan koirastani ihan liian aikaisin ja se oli todella kova pala. Mutta toisaalta yritän ajatella aina niin, että koska nämä ihanat karvaiset kaverit tuovat niin paljon iloa meidän elämään, myös meidän täytyy osata tehdä näitä vaikeita päätöksiä koska eihän me haluta heidän kärsivän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura <3 Niin sitä koittaa järkeillä päässään, mutta silti se vaan tuntuu pahalta päättää toisen kohtalosta tällä tavalla :/ varsinkin kuten säkin sanoit, kun eläin on näin nuori.

      Poista
  16. Voi kuinka ikävää :( osanotot täältäkin... voimia <3

    VastaaPoista
  17. Voi itku. :( Mekin ollaan jouduttu sanomaan hyvästit vähän yli vuosikkaalle kissalle (joka oli aivan mun vauva!), joten ihan kurkkua kuristi lukea tätä. Ihan kamalasti voimia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni! Kamalaa se onkin. Niin epäreilua! :(

      Poista
  18. Voi onpa ikäviä uutisia! Osanottoni <3

    VastaaPoista