perjantai 8. toukokuuta 2015

Eka ratsastustunti takana

Eka ratsastustunti takana ja voi poijjat on kipeä takapuoli. Ja reidet. Ja pohkeet. Eipä sitä vakkariratsastajana tajunnutkaan kuinka paljon eri lihaksia siinä tulee käytettyä. Miten oikeasti voi istumalihaksetkin tehdä noin paljon töitä?

Oli kivaa taas päästä hepan selkään pitkästä aikaa, vaikka me ei mun ratsun, Artistin, kanssa oltukaan heti ihan samaa mieltä kaikesta (kuten kuvista näkyy, ne on aikajärjestyksessä). Artistista huomasi heti, että se oli oikein perus ratsastuskouluponi, koska mikään, mitä siltä yritin pyytää ei tahtonut mennä perille. Tyyppi olisi seisoskellut mielummin vain keskellä kenttää ja sinne se yrittikin mua vetää ekat 20 minuuttia. Käyntiä lujempaa Artistia myöskään ei ois yhtään huvittanut mennä. Mua vähän kävi heppa sääliksi kun se oli ihan hikinen (yksi tyttö sillä oli jo ratsastanut mua ennen) plus aika hoikassa kunnossa myöskin. Näkyvät kylkiluut hepalla ei oikeen oo mun makuun.

Sain todella hienon pyöräilykypärän lainaan :D
Mites se käsien asento kröhöm?
Pikkuhiljaa se alkoi siitä rentoutua (kuten itse ratsastajakin hehe)
Mites se itse talli ja opetus sitten? Tallissa oli noin 30 heppaa, joista kuulemma 20 oli paikan omistajan (ja samalla opettajan) omia. Paikka oli aika ränsistynyt ja vanha, mikä ei sinänsä mua haittaa. En vaadi mitään viiden tähden puitteita. Kunhan hepoista pidetään hyvää huolta niin se on pääasia. (Tästä en oo vielä ihan vakuuttunut, koska kovin hoikilta näytti nimittäin suuri osa tallin hepoista...)

Netin mukaanhan tuntien piti olla yksityistunteja, mutta kyllä siellä kentällä mun kanssa oli kaksi muutakin ratsastajaa häärimässä. Vähän lisäksi häiritsi nuo esteet tuolla kentällä. Niitä ei näytetty olleen liikutettu piiitkään aikaan. Olivat nimittäin ihan pölyn ja hämähäkinseittien peitossa. En oikein ymmärrä miksi ne pidetään siinä tiellä silloin kun niitä ei hypätä. Minkäänlaisesta ohjatusta ratsastustunnista ei myöskään oikein voi puhua. Sanoisin että ratsastimme vain ympäri kenttää. Muut tytöt tekivät mitä lystäsi ja mä keskityin Artistin kuriinsaamiseen ja odotin, että opettaja antaisi meille jotain tehtäviä ja harjoituksia. Niitä ei kuitenkaan tullut. Pari kertaa sain käskyn mennä lujempaa, korjata asentoa tms. Mutta se oli siinä. Oisin toivonut että oltaisiin oikeasti päästy tekemään jotain. Eipä siinä että oisin ymmärtänyt mitään jos oisi vaikka käsketty vetää pohkeenväistöä. Mun englanninkielinen ratsastussanasto nimittäin koostuu tähän mennessä eri askellajeista ja ehkä säkällä varusteet osaan nimetä hehe.



Ja katse ylöspäin!!
Ja mites toi selän asento! Selvästi mulla ihan samat ongelmakohdat vielä(kin) mun ratsastuksessa, kuin mistä jo Suomessa tuli noottia!
Yksi oikein positiivinen asia tässä kokemuksessa kyllä oli. Nimittäin se, miten ystävällisesti meidät tallilla otettiin vastaan. Moni hevosenomistaja/tallilla pyörinyt ihminen tuli nimittäin juttelemaan, kyseli kaikenlaista ja halusi esitellä pollensa. Suomessa ei IKINÄ ole tällaista tapahtunut hevospiireissä. Joka tallilla, jolla oon käynyt on "hevossnobit" kattoneet nenänvartta pitkin meitä tuntiratsastajia ja perustallityttöjä, joilla ei omaa heppaa tai edes vuokraheppaa ole. Yhdellä tallilla kävin vuodenpäivät ratsastelemassa yhtä yksityisheppaa, jolloin sain erittäin erittäin ystävällistä kohtelua. Myöhemmin kun palasin tallille tuntiratsastajana niin olin taas heille kuin ilmaa :D Mikähän siinäkin oikein on? Onko kellään muulla tällaisia kokemuksia Suomen tallimeiningistä?

Keksin muuten vihdoin miten tavoittaa täkäläiset heppaihmiset: FACEBOOK. Liityin paikallisiin hepparyhmiin ja postailin siellä etsiväni ratsastuspaikkoja. Ja nyt mulla onkin sitten treffit sovittuna muutamaankin paikkaan. Jee! Huomenna oon mm. menossa yhdelle rescue, eli löytö- ja kaltoinkohdeltujen heppojen tallille. Vähän pelottaa jos näen siellä jotain tosi huonokuntoisia heppoja :/ Mutta ainakin tiedän, että siellä oikeasti tehdään hyvää työtä ja välitetään niistä eläimistä! Kaikki nimittäin ovat ymmärtääkseni siellä vapaaehtoismeiningillä. Sellaiseen lahjoittaisin mielelläni omaakin vapaa-aikaa!

Hikinen Artist tunnin jälkeen. Se paasi onneksi suoraan suihkuun! (Mä olin onneksi tajunnut Suomesta pakata ratsastushousut ja -hanskat mukaan. Kenkinä toimi mun Steve Maddenin bootsit ja ne sopikin oikein hyvin ratsastukseen. Tuo laukku sen sijaan oli ehkä vähän liian fancy hevostallille :D)
Itse ratsastukentän yhteydessä oli osa hevosten karsinoista
Itse päätalli
Tallikissoja paikasta löytyi ainakin kymmenen!
Töpöhäntä
Tää tyyppi asettui vaan autotielle tyytyväisenä ja varovaisesti piti meidänkin lähteä kotimatkalle, ettei toinen jäänyt alle.

6 kommenttia:

  1. Kiva että pääsit ratsastaa! Ja ymmärrän niin että kaikki paikat on kipeet, minäkin kun pääsiäisenä 2 h rantaratsastuksella niin hyvä kun pääsin edes hepan selästä alas. SIIS VOI ELÄMÄ miten voi sattua niin paljon :D

    Ja joo, heppapiirit Suomessa on mun mielestä samanlaiset kun koirapiirit, sulle tulee ne tietyt tyypit joiden kanssa olet kavereita ja muuten kaikki sit kyräileekin selän takana. Ei kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mulla on viela tassa kaksi paivaa taman jalkeenkin ihan paikat hellina (ja lisaksi sormet rakoilla, koska unohdin eka hanskat laukkuun),

      Lapsena kaytiin tallilla yhella ruotsinkielisella paikkakunnalla ja siella oli ruotsin- ja suomenkieliset jakautuneet omiin "puoliinsa" ja siita viela sitten pienempiin omiin ryhmiinsa. Ja toisilleen ei puhuttu, jos ei ollut pakko :D Jotenkin lapsista viela ymmartaa tallasen meiningin, mutkun ihan aikusetkin tuntuu harrastavan samaa...

      Poista
  2. Suomalaiset hevospiirit... Mistä sitä edes alottais. Silloin, kun itse ratsasteli tunneilla, omien hevostensa kanssa puuhaavat olivat aivan omassa maailmassaan. Vasta vähän isompana oppi tajuamaan niitä piikkejä, onneksi silloin pienempänä ei! Mä siirryin loppuenlopuksi melko pian mun tädin luokse ratsastamaan, ja on se jännä - olet sukua, sua kohdellaan käsittämättömän hyvin siitäkin huolimatta, että sitä omaa hevosta ei ole.

    Oman hevosen / hevosten jälkeen mä en ainakaan koe muuttuneeni, mutta joitakin asioita ymmärrän paremmin nyt toisesta näkökulmasta. Mua ei missään vaiheessa harmittanut, jos ihmiset tulivat kyselemään tai juttelemaan - mä en koskaan nimittäin oo ymmärtänyt sitä, millä tavalla hevosia harrastavien täytyis edes jakautua eri leireihin. Yhteinenhän se mielenkiinnon kohde on, eikä sillä kyräilyllä voita mitään! Joka tapauksessa, mitä aiemmin sanoin - kyllä mulla alkoi siinä vaiheessa pinna kärytä, kun mun (hevosten) henkilökohtaisia tavaroita alkoi siirtyä jotenkin kummasti toiseen satulahuoneeseen, tai selvästi näki aina samojen pienten tyttöjen syöttävän nameja ovenraosta... Siitäkin huolimatta, että asiasta huomautteli. Monesti. Eipä se(kään) kuitenkaan tarkoittanu mulle sitä, että olis pitänyt ruveta ilkeilemään tai leiriytymään :)

    Ja tuo kaksikielisyys muuten on aika mielenkiintoinen juttu. Oliko teillä tunnit vain jommalla kummalla kielellä / ohjaus molemmilla kielillä? Me oltiin kaikki yhtä, suurta perhettä siitäkin huolimatta, että osa puhui pelkkää suomea - vaihdettiin aina vaan kieltä sitten sen mukaan, keitä missäkin tilanteessa oli porukassa mukana juttelemassa. Tunnit puolestaan oli aina molemmilla kielillä :) En tosin tiedä, missäpäin oot käynyt - mun kokemukset tässä asiassa rajautuu Itä-Uudellemaalle :D

    (Krhm, pahoittelut kilometrikommentista!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkaan, etta sakin oot heppatyttoja saatika etta sulla on ollut ihan oma heppa. Se oli nuorempana munkin unelma, mutta ei meille sellasia ikina hommattu!

      Ymmarran kylla sen etta jotkut toopet aloittelijat ja pikkutytot siella tallilla voi ottaa kokeneempia hermoon, mutta sita en ymmarra, etta taytyy ihan alusta asti tuntematta koko tyyppia tuomita se, koska se on "vain" tuntiratsastaja. Ihan niinkun se tekis toisesta jotenkin eriarvoisen.

      Me kaytiin Vaasan lahistolla yhella pikkupaikkakunnalla vuosia yhella tallilla, jossa suurin osa oli ruotsinkielisia. Se vahan riippui keita siella tunnilla oli, mutta yleensa ohjaus oli molemmilla kielilla tai vahan sekaisin: jotkut asiat ruotsiksi, jotkut suomeksi. Oppi ainakin hevos- ja ratsastussanaston hyvin ruotsiksi silloin :D Nyt sen opettelu onkin edessa englanniksi :)

      Poista
  3. Ratsastaminen on todella koko kroppaan käyvä laji. Hieno juttu, että vihdoin pääsit kokeilemaan!
    Pahaa teki vain tuo hevosten laihuus, omalla hepalla taisi kyllä olla kuntoa liikaakin. Siis, ei minulla ole hevosta itsellä ollut, vaan veljen luona kävin ratsastamassa, siitäkin huolimatta että vähän pelkäsin sitä hevosta :)
    Ihania tallikissoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todella on, mutta sitä ei samalla tavalla muista kun säännöllisesti ratsastaa:)
      Mun kans kävi sääliksi tuota heppaa. Näytti siellä muutkin olevan aika hoikassa kunnossa. Miksihän ei voi ruokkia kunnolla...jaksaisi varmasti heppakin paljon paremmin tehdä töitä!

      Poista