keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kissa ja pussi

Jos Miss Aada onnistuu saamaan kynsiinsä pussin, paperisen tai muovisen, ei mene kuin noin sekunti kun se on sukeltanut pussin kahvasta läpi. Sitten alkaa armoton taistelu pussin kanssa.

Räyh!

Mur!

Miten tässä nyt näin kävi?

Voisitko auttaa?

Ja sitten sama uudestaan:D

Tuon maha kyllä kasvaa sitä vauhtia, että kauaa ei kyllä enää mahduta pussinkahvoihin. Ellei sitten löydy isompikahvaisia pusseja!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lauantai aamusta iltaan

Aamulla heräsin siihen, että Aada-ADHD poukkoilee ympäri makuuhuonetta ja hyökkii lakanan alta pilkistavien jalkojen kimppuun. Kellokaan ei ollut kuin vasta vähän yli kuusi. Joku on selvästi tottunut meidän arkirytmiin. Osaisipa kissat ottaa itse ruokaa kaapista. Mutta eivät ne osaa, joten ei auttanut muu kuin kömpiä ylös ja ruokkia ne. Ruokittuani kissat menin takaisin sänkyyn vielä noin tunniksi, koska E:kin nukkui vielä. Itseä ei enää kuitenkaan nukuttanut, joten selailin Instagramia ja blogeja kännykällä.

Ruuan saatuansa oltiinkin sitten näin kiltisti

Reilun tunnin sängyssä makoilun jälkeen oli E:kin hereillä. Noustiin ylös, syötiin aamupala ja lähdettiin asuntokompleksin salille.

Sukkakorista löytyi taas yllätys. Ainakin puolissa meidän sukista on jonkun hampaanjäljet :D


Ulkona oli satanut yön aikana ja ilma oli ihanan raikas.


Salin ja suihkun jälkeen oli E:n aika lähteä lentokentälle. Koska minä olin päättänyt leipoa muffinsseja, oli mun lähdettävä kaupoille metsästämään muffinssivuokaa, sellaista kun ei meiltä löydy. Yksi ulkomaille muuttamisen huonoja puolia onkin se, että koska omaisuuteensa kotimaassa joutuu myymään/lahjoittamaan pois ennen muuttoa, on kaikki ostettava uudestaan uudessa kotimaassa.

Matkalla kaupoille alkoi taas sataa.

Suuntasin Marshalliin, joka ei pettänyt tällä(kään) kertaa. Lähdin sieltä uuden muffinssivuuan onnellisena omistaja. Jonottamisessa meni kyllä taas tovi kuten yleensä.


Marshallissa on ovelasti aseteltu kaikenlaisia houkuttimia kassojen viereen, jotta jonottaessa tulisi vielä tehtyä  heräteostoksia. Itsekin nappasin siinä jonottaessa vielä mukaan Oscar De La Rentan aurinkolasit. Maksoivat nimittäin vain kymmenen dollaria! Aika hyvä löytö sanoisin.

Takki mukana, koska kaupoissa on kylmä!


Kotimatkalla poikkesin lempparissani Jamba Juicessa hakemassa smoothien, jonka jälkeen ajelin meidän uuden kodin vieressä sijaitsevaan kynsisalonkiin. Mulla oli sinne -$10 kuponki ja ajattelin taas vaihteeksi laittaa rakennekynnet. Mulla on ärsyttävä tapa repiä kynsinauhoja. Rakennekynsillä tätä ei pysty tekemään, joten ne on hyvä laittaa välillä, että saa kädet parempaan ja nätimpään kuntoon! Täällä tämä kynsien laittokaan kun ei kallista ole. Normihinta oli tässäkin paikassa $35, joten alennuksen jälkeen maksoin hommasta vain $25+tippi.

Yllättäen kynsipaikassa olikin ruuhkaa ja mulle sanottiin, että menee puolesta tunnista tuntiin ennen mun vuoroa. Päätin siis käydä kotona ruokkimassa kissat ja makoilemassa vähän sohvalla siinä välissä, koska asutaan ihan vieressä.


Palattuani salonkiin, sain värivaihtoehdot (joita oli PALJON) ja, joista yritin valita itseä sillä hetkellä eniten miellyttävän sävyn. Päädyin sävyyn nimeltä "Pearly Pink", joka kyllä oli musta enemmänkin vaalean beessi. Mun kynnet laittoi tällä kertaa mies (vietnamilainen tietysti), joka oli erityisen puhelias. Yleensä näissä kynsipaikoissa saa istua ihan hiljaa, mikä sopii mulle mainiosti. Tykkään tarkkailla työtä hiljaisuuden vallitessa suomalainen kun olen. Musta kampaaja/manikyyri on sellaista omaa hemmotteluaikaa, josta tykkään nauttia hiljaa omissa ajatuksissani. Tänään se ei kuitenkaan onnistunut. Tämä heppu oli yllättävän amerikkalaistunut ja yritti pitää keskustelua yllä koko ajan. Mulla on välillä todellisia vaikeuksia ymmärtää näiden aasialaisten aksenttia ja välillä en ollut edes varma puhuiko tyyppi mulle englanniksi vai vieruskaverilleen vietnamiksi! Lisäksi tyyppi uteli ihan hirveästi kaikkia omasta mielestäni aika henkilökohtaisia juttuja (kuten yksityiskohtia mun ja E:n parisuhteesta, miten me tavattiin jne!?). Oon kai jo niin tottunut pinnallisiin jenkkeihin, jotka ei paljon "How are you":ta ja "Ooohhh I´m GREAT":ia syvällisempiä keskusteluja tunnu haluavan käydä :D (Sallikaa pieni yleistys.)


Kynsisalongista ajelin kauppaan hakemaan muffinssiainekset ja vähän muutakin syötävää. Täällä kaikenlaiset breakfast muffinsit ovat oikea hitti ja halusinkin tehdä kaksi eri satsia: suolaisia egg muffinseja (munamuffinssi kuulostaa aika hassulta suomeksi) sekä makeita, mutta terveellisiä muffinseja.


Kotiin tultuani huomasin, ettei jääkaapissa ollut kuin kolme munaa ja olin unohtanut ostaa lisää. Munamuffinsit saivat siis odottaa seuraavaan päivään ja tein nyt vain satsin makeita muffinsseja.

Ei sokeria, ei maitoa, ei valkoisia jauhoja, ei voita, ei munia. Oon siis ihan muodin harjalla kun tälläsiä leivon! Hyviä olivat kuitenkin!

Leivottuani istuskelin parvekkeella hetken. Ilmat täällä alkaa olla taas sitä luokkaa, että päivisin on vähän liiankin kuuma. Kello oli tässä vaiheessa lähemmäs viisi iltapäivällä, joten päivän pahin helle oli jo ohi. Päätin käydä vielä vähän altaalla makoilemassa. Tämä olikin itseasiassa vasta mun toinen kerta meidän uudella altaalla!




Huomasin yhdestä mulla altaalla mukana olleesta lehdestä tällaisen mielenkiintoisen jutun. Oltiinkin juuri edellisenä päivänä oltu Cheesecake Factoryssa syömässä ja siellä ihmetelty miten heidän leipä, etenkin se tumma on niin hyvää. Kysyttiin tarjoilijalta mitä leipään tulee ja sokerin lisäksi kuulemma kaakaota :D Todellinen terveysleipä siis. Älkää antako sen tumman värin hämätä haha!

Illalla kävin hakemassa vähän wingsejä sekä pullon viiniä ja parkkeerasin persukseni teeveen eteen. Tai no itseasiassa tabletin. Katsoin kaverini vinkkamaa Fitnesspäiväkirjat-ohjelmaa jakson, lueskelin blogeja ja sitten olikin aika mennä nukkumaan. Oli kiva, rentouttava päivä. Välillä on ihan jees olla koko päivä vaan yksin ja tehdä sellaisia asioita, mitä itse haluaa.

En suosittele tätä viiniä :D Itse haen viinit usein hetken mielijohteesta, joten vaihtoehtoina ovat vain ne muutamat kylmäkaapin viinit (aina ei ole kärsivällisyyttä odottaa viinin jäähtymistä jääkaapissa). Lisäksi kierrekorkki on plussaa, ellei E:tä ole avaamassa pulloa :D Meidän pullonavaaja on tosi surkea, enkä ikinä muista ostaa parempaa...

Tällä kertaa olin Emmy. Oon myös ollut Emy ja Emee tällä viikolla :D

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ratsaille

Nyt löytyi huippudiili: 3 ratsastustuntia 40 dollaria! Selailin eilen Amazon Localia, joka on samantapainen sivusto kuin Groupon, josta ostin meidän paddle boarding-liput, ja silmiini osui tuo kolmen ratsastustunnin diili. Talli, jossa ratsastustunnit pidetään sijaitsee tästä noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Ei paha ollenkaan. Nopeasti siis klikkasin diilin ostoskoriini ja maksoin pois.

Tunnit ovat yksityistunteja, eli ei tarvi minkään (lapsi)ryhmän kanssa ratsastaa, mikä on iso plussa. Nyt tarvisi vain opetella hevos/ratsastussanasto englanniksi. En ole nimittäin koskaan ollut englanninkielisellä ratsastustunnilla, joten terminologia on mulle ihan vierasta tällä kielellä. Mutta eiköhän sen nopeaa opi. Jos vaikka kävisi hakemassa kirjastosta jonkun ratsastusoppaan ja sen selailisi läpi. (Vai onko jollain vinkkiä hyvästä nettisivusta, jolla voi opetella eri ammattisanastojen terminologiaa?) Mulla on tässä kuitenkin vielä melkein 2 viikkoa ennen ekaa tuntia (miten maltan odottaa!!), koska tunnit oli niin täyteenbuukattuja, eli hyvin ehtii.

Peukut pystyyn, että tämä talli olisi hyvä ja voisin taas jatkaa tuota rakasta harrastusta. Se, mikä mua on tähän asti estänyt menemästä ratsastamaan on ollut se, että ainoat mun kriteerit täyttävät tallit, jotka oon löytänyt on ollut liian pitkän ajomatkan päässä. Lähistöltä on löytynyt vain perus ratsastuskouluja, joissa ryhmätunti on hintaluokkaa 50 usd. Ja luulenpa vähän että mun ryhmätuntiajat on jo takanapäin! Ainakin jos perinteisistä lapsiryhmistä on kyse:D Puuhastelu hepoisten kanssa tallilla ja ihanat maastot yksin tai pikkuryhmässä kuulostaisi enemmän mun jutulta:)

Saa nähdä pääsenkö kokeilemaan lännenratsastusta kun kerran Teksasissa ollaan:)

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pala Suomea

Postimies toi eilen mieluisan paketin: 


Oli kiva tulla töistä kotia, keittää kuppi suomalaista teetä (suomalaisen) hapankorpun ja (ruotsalaisen) näkkärin kera:)


Parin viikon sisällä olen saanut myös pari pientä karkkilähetystä sieltä Suomesta. Kiitos niistä <3

Karkit me syötiin jo, mutta nämä teet riittääkin varmaan vähän pidemmäksi aikaa:D Sitä on nimittäin kokonaiset 19 pakettia!

Suomalaisen nettikaupan palvelukin pelasi kuin unelma; laitoin jälkikäteen sähköpostia vielä heille, että voisivatko laittaa sittenkin työosoitteeseen (ettei pakettia jätetä kotioven taakse lojumaan työpäivän aikana). Vastaus tuli nopeaa ja paketti saapui oikeaan osoitteeseen. Iso peukku siis tästä! Saisivat amerikkalaiset ottaa näissä asioissa kyllä mallia suomalaisista. Kaikenlainen säätäminen ja lupausten pitämättä jättäminen alkaa nimittäin pikkasen ottaa pannuun:D

Tällainen satsi tuli reilut 50€ USAaan postitettuna, jos jotakuta muuta kiinnostaa tilailla teetä. Ja ihan Nordqvistin omilta sivuilta on tilattu. Itse sain vinkin Innalta :)

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Rentouttava sunnuntai järvellä

Saatiin vihdoin eilen käytettyä jo kuukausia sitten Grouponista ostamani paddle boarding-liput. Eric on niin monena viikonloppuna ollut joko lätkä- tai työreissulla, tai sitten sää on ollut surkea, että koko homma on vaan jäänyt. Vihdoin löytyi sopiva tilaisuus lähteä kokeilemaan suppausta ja vitsit se olikin kivaa. Eikä yhtään niin vaikeaa kuin olin luullut.


Laudalla lähdettiin liikkeelle istumalla sen päällä ja vaikka eka ajatus olikin että "miten tästä noustaan seisomaan tippumatta veteen", niin hyvinhän se meni. Tasapaino löytyi noin minuutissa eikä kumpikaan käynyt uimassa kertaakaan, vaikka lautavuokrauspaikan työntekijä niin veikkailikin kun kuuli että ollaan ekakertalaisia:D Mentiinpä me vielä suht isojen aaltojenkin läpi! Vuokrauspisteeltä joutuu nimittäin poikkeamaan järvelle (jossa tuulee ja ajaa veneitä), jotta pääsee näille pienemmille kanaaleille, joilla me suurin osa ajasta suppailtiin.

Luotettiin tasapainoomme sen verran, että otettiin mun (vedenkestävä) kännykkä mukaan (minigrip-pussissa). Ja onneksi otettiin, koska nyt jälkeenpäin kuvista voi ihailla maisemia paremmin. "Lautaillessa" sitä tuli tuijoteltua alas veteen aika paljon.

Pelastusliivit lensi veke heti kun oltiin "kulman takana" vuokrauspaikasta





Oli kyllä mukavaa ja rentouttavaa touhua! Täytyy mennä uudestaankin.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Myrsky

No nyt on tullut todistettua myös se tosiasia, että rakennustekniikka täällä on surkeaa. Eilen oli nimittäin vuosisadan rankkasade ja ukkosmyrsky. Vettä tuli vaakatasossa ja sitä rataa. Ja sisällehän se tuli ovista ja ikkunoista. Mukava ilta Revengeä tuijotellen ja viinilasillisesta nauttien vaihtuikin äkkiä siivoushommiin kun huomasin että partsin oven "tiivisteistä" virtasi vettä lattialle.  (Ja menihän ne sähkötkin taas muutamaan otteeseen siinä myrskyn aikana!) Sellaista vauhtia se myös tuli, että puolet olkkarin matosta kerkesi kastua läpimäräksi. Seuraavaksi vettä alkoi vuotaa myös ikkunoista sekä ulko-oven alta. Parveke sijaitsee parimetrisen katoksen alla ja ulko-ovi on katetulla käytävällä. Normaalilla sateella partsi ja käytävä pysyvät siis kuivina ja parvekkeen oven voi jopa jättää auki. Eric totesikin, että tornadon jälkeen tästä talosta ei olisi mitään jäljellä!

Ainakin viisi pyyhettä oli läpimärkänä kuivausoperaation jälkeen!
Tässä kohtaa vähän pelotti


Aadaa pelotti
Onneksi oltiin kotona tämän sattuessa. Tilanne ei varmaan olisi paljon naurattanut jos tämä olisi sattunut vaikkapa meidän ollessa lomalla.

Nyt nousen sängystä ja menen katsomaan tuliko pysyviä kosteusvauriota...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kaksitoista toivetta

Sain Jenniltä haasteen. Tällä kertaa täytyy kertoa 12 tämänhetkistä toivetta. Tässäpä nämä:

1. Asia, jota toivon joka päivä on, että Misu olisi terve. On kamalaa miettiä kauanko pienellä on aikaa jäljellä ja katsoa kun toisen kunto heikkenee. Onneksi välillä on parempiakin päiviä ja kausia. Kuitenkin tiedän, että jossain vaiheessa se vaikea päätös on edessä.

Minun rakas

2.  Terveyttä toivon tietysti myös muulle perheelle, läheisille, itselleni sekä pikku-Aadalle.

3. Toivoisin tuntevani intohimoa työhöni. Periaatteessa tämä meinaa, että pitäisi keksiä mikä se mun juttu oikein on. Oon vähän kateellinen ihmisille, jotka saavat tehdä unelmatyötään. Musta tuntuu, että monet asiat kiinnostavat, mutta mikään (sellainen, millä itsensä elättäisi) ei niin paljon että olisin intohimoinen asian suhteen.

4. Edellisestä kohdasta päästäänkin tähän: toivoisin lisää tunteja päivään (tai lyhyemmät työpäivät). Haluaisin käyttää enemmän aikaa asioihin, jotka tekee mut onnelliseksi. Esimerkkinä vaikkapa urheilu. Miksei siitä voitaisi maksaa!?

5. Enemmän lomaa. Tässä kirotussa maassa ei lomia ole tarpeeksi! Jouluun ajoittuvan Suomen reissun jälkeen ei ole vielä koittanut edes yhtä ainokaista lomapäivää...Ja vieläkin saa odottaa sinne toukokuulle asti että saa sen YHDEN  Memorial Day-maanantain vapaaksi. Huoh. Lisäksi ulkosuomalaisen kirous on se, että suurin osa lomasta on käytettävä kotimaassa vierailuun. Pakko siellä kai on kerran vuodessa käydä. (En kävisi, jos ei perhettä ja kavereita siellä olisi. Mielummin menisin jonnekin "oikealle" lomalle.)

6. Haluaisin oppia olemaan stressaamatta. Varsinkin asioista, joihin en voi vaikuttaa. Mindfullnessia ja sisäistä rauhaa tänne pliis.

7. Toivoisin todella että vuoden päästä me asuttaisiin jossain muualla. Uudet maisemat piristäisi kyllä varsinkin kun matkustelu on nyt niin minimissä!

8. Haluaisin ratsastamaan! Mielellään johkin ihaniin maisemiin luontoon. En ratsastuskentälle tai maneesiin. Tätä asiaa oon yrittänyt työstää viime aikoina ettimällä internetin ihmeellisestä maailmasta mahdollisuuksia. Toistaiseksi vielä tuloksetta.

9. Vaeltamaan voisin lähteä ihan omin jaloinkin. Mielellään jonnekin vähän haastavampaan maastoon kuin näille tämän kaupungin sorapoluille (joka paikallisten mielestä kyllä on "hiking".)

10. Koska olen välineurheilija, etsin jatkuvasti uusia urheiluvaatteita. Onhan se nyt paljon kivempi lähteä lenkille kun on kivat vaatteet. Ja kengät. Ja lippis... ja ja ja...

11. Uuden auton voisin myös ottaa. Tai en uutta, mutta mulle uuden. Mun autossa ei nyt sinänsä oo mitään pikkuvikoja suurempaa pielessä tai ainakaan en tiedä jos näin on (menipä se katsastuksenkin (state inspection) läpi viime viikonloppuna, mutta onhan se nyt vanha...ja ruma...Jos ostan uudemman auton niin toivelistalla olisi automaatti-ikkunat (power windows) :D Manuaalista en aio luopua! Tykkään siitä enkä halua unohtaa miten se toimii. Työautot ja Erkin auto kun ovat kaikki tietysti automaatteja.

12. Toivoisin vihdoin löytäväni luottokampaajan. Taas meni mönkään tukanleikkuu. Ärsyttävää. Ja turhaa rahan ja ajan tuhlausta!

Tällänen tulos tällä kertaa! Ei yhtä paha kuin silloin aikoinaan, mutta onhan tää nyt p*rseestä kun tän näkösenä päästetään kävelemään kampaajalta ulos! Menin vieläpä salonkiin, jonka piti olla laadukas! (Tilanne on jo korjattu, tämä kuva on muutaman viikon takaa!)

Kiitos Jennille haasteesta :) Itse laitan sen eteenpäin Unalle ja Teealle!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Sali vaihtui meno ei

Oon ennenkin kirjoitellut salimeiningistä täällä, mutta nyt kun vakkarisali on vaihtunut (24 Hour Fitness Nasasta 24 Hour Fitness Pasadenaan) niin uskallan ehkä kirjoittaa täkäläisestä treenauksesta vähä enemmän yleistäen kun on kokemusta toiseltakin salilta. Aivan sama meininki nimittäin jatkuu tälläkin salilla. Lisäksi oon käynyt kolmella muulla salilla täällä tutustumiskäynneillä, eikä meno näillä musta poikennut mitenkään 24 Hourin saleista.

24 Hour Fitness Pasadena
Aina jaksan ihmetellä sitä, miten ihmiset tuntuvat käyttävän ajan salilla juoruiluun tai vaikka tv:n katsomiseen ennemmin kuin itse treenaamiseen. (Onko tää juuri sitä että voi ainakin sanoa olleensa salilla?) Itse oon sitä tyyppiä, että treenaan mielummin lyhyemmän aikaa, mutta tehokkaasti. Oon ihan varma, että jotkut näistä ihmisistä viettää salilla monta tuntia! (Miten niillä on aikaa??)


Jumppatunneilla meininki vasta onkin pliisua. Liikkeet tehdään vähän sinne päin. Välillä jutellaan vieruskaverin kanssa (siis kesken tunnin) kymmenen minuuttia. Tunnille tullaan ja sieltä lähdetään milloin huvittaa.

Kävin Vaasassa ihan huippusalilla, jossa tunneilla oli usein kuusikinkymmentä ihmistä, valot salissa himmennettiin ja fiilis oli ihan huippu. Usein jumpassa onnistui saavuttamaan sellaisen flow-tilan. Täällä tätä ei ole vielä tämän reilun vuoden aikanakaan päässyt tapahtumaan edes yhtä ainutta kertaa. Siis jumppatunneilla. Lenkkipolulla kyllä on!

Kun pienessä valoisassa salissa ähkii (tai lorvailee) ehkä maksimissaan parikymmentä henkilöä, kukaan ei huuda tai taputa mukana ja liikkeet tehdään vähän sinne päin ohjaajan itsekin sekoillessa liikkeiden kanssa, ei fiilis ole kovin huipussaan.

Tästä täällä vakiona olevasta puolitehoisesta lorvailu-jumppatyylistä johtuen varmaan mullekin tuli kerran yksi kanssazumbaaja sanomaan "you are a very good dancer":D Koska tanssitaitoja multa ei todellakaan löydy, oonkin vakuuttunut, että komentti johtui siitä että olin ehkä ainut tunnilla, joka teki liikkeet niin että tuli hiki.

Zumba alkamassa. Salissa kolme ihmistä. Hyvä tilaisuus siis salakuvata tilanne muka ottamalla selfie. (Selfieiden ottaminen täällä salilla on myös varsin normaali näky. Niitä varten voi vaikka nostaa paitaa (tai ottaa sen kokonaan pois) että vatsalihakset näkyy).

Pari viikkoa sitten kävin toista kertaa tällä meidän uudella salilla Body Combatissa. Combat ei Suomessa kylläkään koskaan ollut mun lemppari, mutta siellä tunneilla kyllä oli aina mitä mahtavin tunnelma kiitos kaikkien combat-hullujen jumppareiden. (Combatissa käyneet tietää, mitä tarkoitan.) Täällä tunnelma oli ihan päinvastainen. Mikä pettymys! Ihan kuin johkin mummojen keppijumppaan olisi mennyt! Jotenkin olin etukäteen kuvitellut että täällä isossa maailmassa, missä ihmiset ovat enemmän ulospäinsuuntautuneita ja eivät pelkää avata suutaan, meininki jumppatunneilla olisi parempi. (No varmasti tästä maasta löytyy myös hyviäkin saleja, mutta itse en sellaiseen vielä toistaiseksi oo törmännyt.) Ainut tunti, jossa kukaan on täällä laulanut mukana, huutanut tmv. on ollut spinning. Muut jumpat menee selvästi täällä tuohon keppijumppakategoriaan. Ja sen näköistä on usein myös osanottajakaarti kauhtuneissa verkkareissaan ja mainosteepaidoissaan vuosimallia -90 :D

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Texas music

Paatin tehda pienen koosteen siita, millaista musaa taalla kuulee paljon. Nyt on siis country musiikista kyse (luonnollisestikin kun Teksasissa ollaan). Ennen tanne muuttoa en montaa country-biisia tiennyt, mutta nyt niita biiseja, jotka jaavat paahan soimaan on kertynyt jo muutama, eika ne edes kuulosta niin typerilta enaa kuin silloin aluksi :D En tosiaankaan ole mikaan alan asiantuntija ja aito cowboy ehka nauraisi mun esimerkeille rakaisesti. Mutta eniveis, taalta pesee:








Tama viimeinen on uusin hitti taalla. Soi koko ajan radiossa :)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Lenkillä

Käytiin juoksemassa työkaverin (tämä työkaveri EI ole yksi niistä ärsyttävistä kirjanpidon naisista) kanssa mun uusi lemppilenkki töiden jälkeen. Hänkään ei ollut tiennyt tämän paikan olemassaolosta mitään! Ja puistoon on meidän työpaikaltakin vain noin viiden minuutin matka. Niin hyvin se on piilotettu hehe. Tämä oli ihan täydellinen lopetus päivälle. Humpsahdettiin vauhdilla kyttyrän yli (keskiviikko-hump day!). 

Päätin mitata reitin Sports Trackerilla, ja eihän se ollut kuin noin 5,5km, mikä oli musta yllättävää. Kai ne pienet mäet ja mutkat saivat lenkin tuntumaan pidemmältä kuin se todellisuudessa olikaan. Vaikka oikeasti kun on seuraa niin aika menee kyllä tosi nopeasti! 


Kohta onkin taas niin kuuma, että juoksulenkit ulkona alkaa olla aika tuskaisia :D Nyt ollaan vielä siinä rajoilla.

Tuolla reitillä näkyy muuten hevosen kavioiden jälkiä (vaikka puiston sisäänkäynnillä on kyllä kyltti "no riding"). Mun missio onkin törmätä siellä ratsastajaan ja saada suhteita hevosihmisiin tällä seudulla! Jos vaikka pääsis ratsastamaan. Mihkään parinkymmenen kilsan päähän ratsastuskouluun tunnille (meiningillä tunti kerran viikossa/$50) mua ei kiinnosta ryhtyä, vaan haluaisin nimenomaan löytää jonkun paikan (lähempää), jossa voisin rauhassa puuhastella hevosten kanssa ja vaikka ratsastaa tallitöitä vastaan. Tai tietysti maksaakin voin, mutta en ratsastuskouluperiaatteella "tunti kerran viikossa". Nuo maastot oisi niiiiin täydelliset heppalenkeille... Sen osa-alueen kun vielä saisi elämässä "järjestykseen" niin oisin taas vähän onnellisempi:) Uusi koti ja luontopolkujen löytäminen olivat jo hyvä juttu. Askel kerrallaan...

Oops!

I just looked at your folder and I see that I did. Oops! I have so many move-ins and I am trying to get everything done so it is not so hectic when everyone moves in. 

Siina Amyn viimeisin kommentti (kopioituna suoraan sahkopostista) kysymykseeni, kysymykseen etta eikos han hoitanutkin jo taman sahkosopimuksen (kun toisen kerran jo asiaa multa tiedusteli silloin ennen muuttoa). Oops. Nyt mua jo vahan naurattaa. Sahkot saatiin takaisin eilen illalla! Ei siis oltu kuin reilu vuorokausi ilman loppujen lopuksi! Katsotaan viedaanko asiaa eteenpain vain ei. Ma oon vahan huono enaa valittamaan, kun asia on jo kerran saatu korjattua, mutta jos Eric haluaa kayda managerin kanssa juttelemassa niin ei mulla sitakaan vastaan mitaan ole. 

Toisaalta mua arsyttaa kylla vahan myos, etta ollaan kayty pyytamassa meille roskaponttoa jo kolme kertaa, eika vielakaan olla sita saatu (valet trash-palveluun kuuluu firman logoilla varustettu roskis joka asuntoon ja meilla sita ei ole). Ensin pyydettiin roskista pizza nightissa toimiston toiselta tytolta. Vastaus oli "tomorrow" (ja tasta on nyt yli viikko). No ei kuulunut roskista. Pari paivaa tan jalkeen kavin toimistossa uudestaan, talla kertaa pyysin roskista Amylta. Vastaus oli "I'll get that fixed first thing tomorrow morning.". Ei tullut roskista vielakaan. Viimeisimpana pyysin sita talta huoltomiehelta, joka maanantaina kavi katsomassa poikki menneita sahkoja. Han sanoi, etta roskikset ovat loppu talla hetkella, mutta he voivat tilata lisaa ja han tuo siksi aikaa meille valiaikaisroskiksen. Arvatkaa saatiinko valiaikaisroskistakaan. Rayh! Pitaako tallaiseen turhanpaivaiseenkin asiaan kayttaa oikeasti nain paljon aikaa? Toisaalta tamakin asia alkaa jo huvittamaan, koska taas on niiiiiiin tyypillista taman maan asukeille. Miten se voi olla niin vaikeaa pitaa sanansa tai saada hommat hoidettua? Ei kasita!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

One long earth hour

Nyt ollaan taas yhta kokemusta rikkaampia nimittain saatiin kokea (tai mina sain, koska Eric on onnellisesti tyomatkalla), mita tapahtuu jos ei maksa sahkolaskuaan. Paitsi etta me ei kylla olla jatetty mitaan maksamatta.

Muistatteko ihanan apartment officen tyttosen Amyn, joka on omien sanojensa mukaan laiska ja saamaton maanantaiaamuisin? Taitaa olla vahan muulloinkin kuin vain maanantaiaamuisin, nimittain nyt kavi niin etta neiti oli unohtanut hommata meille sahkot kamppaan. Ensimmaisen viikon ajan meilla oli sahkot (ehka Amy oli unohtanut irtisanoa entisen asukkaan sahkot?), mutta eilen maanantaina toista kotiin tullessani siella odottikin pimea kamppa ja puolisulat pakasteet.

Kun asunnon vuokrauksesta oli sovittu, kysyi Amy multa sahkopostilla haluaisinko, etta han tekisi sopimuksen eraan sahkoyhtion kanssa puolestamme, etta paasisimme itse vahemmalla vaivalla. Vastasin luonnollisesti kylla. Amy pyysi mua antamaan tilinumeromme (account number) ja kysyin etta pankkitilinko (ja miksi?). Amy sanoi "ei pankkitilin" ja "voidaan hoitaa tama asia kun tulet katsomaan asuntoa".  Kun kavin katsomassa asuntoa han ei maininnut enaa mitaan tilinumeroista. Noin kuukauden paasta sain taas sahkopostiin kysymyksen etta haluanko, etta han hommaa meille sahkot kamppaan. Vastasin, etta luulin etta asia oli jo hoidettu. Amy vastasi "no niinpa onkin, en muistanut keiden kaikkien kanssa olin jo puhunut asiasta ja keiden kanssa en" (koska ilmeisesti niin paljon uusia hakemuksia oli vireilla samanaikaisesti).

Kun kirjoitimme vuokrasopparin, Eric viela varmisti Amylta, etta mites se sahko. Amy totesi vain, etta saamme laskun kerran kuussa suoraa sahkoyhtiolta.

Maanantaina sahkojen ollessa poikki soitin asuntotoimistoon, josta lahetettiin talkkari tarkistamaan asiaa. Talkkari tutki asiaa noin puoli tuntia ja sanoi sitten etta sahkot on pistetty kokonaan poikki meidan asunnosta sahkoyhtion toimesta. Talkkari tiedusteli olenko jattanyt kenties sahkolaskun maksamatta, jolloin sanoin hanelle, etta se on vahan mahdotonta, koska me muutettiin tahan asuntoon vasta viikko sitten. Kerroin etta toimiston Amy oli tehnyt sahkosopimuksen meidan puolestamme, johon talkkari totesi ymmartavaisesti hymyillen, etta "ne toimiston tytot voi joskus olla vahan huolimattomia, kun niilla on niin kiire" (Mika kiire? Aina kun kuljen toimiston ohi, istuvat he tupakalla pihalla.).

Talkkarin lahdettya soitin toimistoon uudestaan ja kysyin mika tama homma nyt oikein on. Meilta on sahkot poikki ja ilmeisesti koko sopimusta ei ole tehtykaan. Amy vannoi faksanneensa sahkoyhtiolle tietomme (ja faksasi ne nythetipaikalla uudestaan), mutta ei ollut kuullut heista mitaan sen jalkeen (pitaisikohan Amyn huolestua siina vaiheessa kun ei kuule sahkoyhtiosta mitaan, vaikka on sinne infomme lahettanyt? Eika vain olettaa etta homma on hoidossa?) Epailen oliko edes koskaan niita sinne alunperin faksannutkaan. Tassa vaiheessa soitin sahkoyhtion asiakaspalveluun, (jonne tietysti oli pitka jonotusaika), jossa joku erittain arsyttava nainen vain hoki "no mam you haven't paid your bill" antaessani hanelle osoitteemme. Tassa vaiheessa meni hermot ja melkein huusin takaisin puhelimeen, etta miten hitossa oisin voinut maksaa laskun, kun meilla ei sita tilia edes sahkoyhtion kanssa ole ja muutimme tahan vasta viikko sitten. Puhelu oli siis taysin hyodyton.

Noin vartti taman jalkeen sain tekstiviestilla linkin sahkoyhtion nettisivuille joltain Davidilta, joka sanoi etta hanen veljensa Paul on sahkoyhtiolla toissa ja kaski minun tayttaa hakemus heidan nettisivuillaan (anteeksi mutta miksi sahkoyhtion tyontekijan VELI tekstaa mulle?). Yritin tayttaa hakemusta, mutta lomake vain herjasi, etta tiedoni eivat tasmaa. Soitin numeroon, josta olin tekstiviestin saanut ja kysyin etta mita nyt oikein teen. Lomakkeen taytto ei onnistu ja tarvitsen sahkot takasin asap! Tama veli David kaski minun lahettaa tietoni (mukaanlukien sosiaaliturvatunnus) hanelle tekstarilla, ja han sitten lahettaisi ne eteenpain veljelleen (miten tama kuulostaa jotenkin epaammattimaiselta? Ja eihan henk.koht. tietoja pitaisi tuolleen luovuttaa jollekin tekstarilla?). Tein kuitenkin kuten kaskettiin (jo toivoin etten joutunut tassa jonkun huijauksen tai identity theftin uhriksi. Jostakinhan nama miehet olivat saaneet tietoni seka tilanteeni tietoonsa, joten paatin luottaa heihin). Myohemmin itse sahkoyhtion kirjoilla oleva veli Paul soitti mulle ja sanoi, etta sahkoja ei valitettavasti saataisi tanaan enaa takaisin. Sahkoyhtiolla menee tahan normaalisti 4-6 arkipaivaa, mutta jos haluan ne seuraavaksi paivaksi, sen han voi luvata, mutta joudun maksamaan $80 pantin.

Tanaan tiistaiaamuna sain jalleen puhelun Paulilta. Han pyysi luottokorttitietojani, jotta $80 pantti voitaisiin lunastaa. Sahkot luvattiin takaisin 24 tunnin kuluessa. Jaamme siis odottamaan.

Sain sahkopostiini ainakin vahvistusviestin sahkoyhtiolta, jossa mainittiin meidan tilin numero (account number). Toivotaan etta tama on hyva merkki. Tata tilinumeroa se Amykin siis ilmeisesti tarkoitti silloin aikoinaan. Ei sitten tullut mieleen, etta jos en ymmartanyt mista tilinumerosta oikein oli kyse, en varmastikaan missaan vaiheessa ole mitaan vahvistuksia saanut sahkoyhtiolta? Amy ei missaan vaiheessa selventanyt tata asiaa myoskaan mitenkaan. Etta mistas tilinumerosta nyt onkaan kyse. Ja yritin kylla kysella.

Onneksi annoimme tosiaan Amyn hoitaa sahkosopimusasiat puolestamme, kun paasimme itse nain helpolla. Oli tosi rentouttava ilta mulla eilen! Not.

Eric meinasi, etta soittaa toimistoon ja pyytaa saada puhua itse managerin kanssa. Oli sita mielta, etta meidan pitaisi saada, jos ei koko ensi kuun vuokraa ilmaiseksi, niin ainakin jotain hyvitysta. Katsotaan mita tuumaavat :D

Sahkottomyys menee ehka third world problems-luokkaan, mutta nyt ilman sahkoja sita tajuaa miten moneen asiaan se oikeasti vaikuttaakaan.
-Jaakaapissa ei voi pitaa ruokaa (suurin osa ruuista meni roskiin ja osan kiikutin akkia tyopaikan jaakaappiin. Onneksi pakkasessa oli enaa yksi paketti ruisleipaa, etta sita ei sentaan tarvinnut heittaa pois).
-Hella tai mikro ei toimi (en saanut ilta/aamupalaa).
-Teevee ei toimi. Lapparia/tablettia/puhelinta ei voi ladata (Illalla ei ollut muuta tekemista kuin istua partsilla ja tuijottaa kaukaisuuteen. Kirjan lukeminenkaan ei pimeassa onnistu. Kannykka oli ainut vekottimista, jossa enaa oli akkua jaljella.)
-Valot ei toimi ja mm. meikkaaminenhan ei pimeassa onnistu. Myoskaan hiusvekottimet eivat toimi. (Aamulla jouduin lahtea salille meikkaamaan ja suoristamaan tukan. Toihin ei ihan viitsi menna suoraan sangysta nousseena, siella kun vaaditaan siistia pukeutumista ja ulkonakoa.)
-Silitysrauta ei toimi. (Mulla oli ovenkahvassa monta henkarillista pestyja tyovaatteita odottamassa silittamista. Onneksi loytyi yksi mekko, joka ei ollut kovin ryppyinen ja sain sen sitten laittaa paalle.)

Kotoa loytyi tasan kolme kynttilaa, joiden valossa sitten mm. kavin suihkussa.


Pimenee...
Jotenkin en ole yhtaan yllattynyt etta tallaista paasee tassa maassa tapahtumaan...

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Viikonlopun puuhailut

Viikonloppu lähti käyntiin anopin 40-vuotissynttäreillä. Perjantai-ilta meni siis rennoissa tunnelmissa bbq:sta nauttien ilta-auringossa. Noin 30 ihmisen joukosta 9 oli suomalaisia tai puolisuomalaisia. Aika hyvin! Oli mukava ilta, mutta nyt on koivet täynnä kutiavia ötökänpuremia!!

Lähdössä synttäreille.






Tapasin muutaman uuden ihmisenkin ja sain uusia kontakteja. Rupesin nimittäin tuossa jokin aika sitten mukaan vaihtari-hommaan, jossa mun tehtävänä on etsiä isäntäperheitä vaihto-oppilaille. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty kaupungissa, jossa ei tunne kovinkaan paljon ihmisiä:D Onneksi on Facebook! Mietin vielä kehtaanko asiaa työpaikalla mainostaa. Itseä kun ärsyttää se kaikkien jatkuva tuotekaupustelu ja rahan kerjääminen milloin mihinkin hyväntekeväisyys-kohteeseen.

Kaikki eivät tällaisen vaihtari-homman ideaa myöskään näytä ymmärtävän ja sainkin perjantain bbq:lla aika erikoisen vastauksen eräältä naiselta (joka oli vieläpä koulussa itse töissä jonkinlaisena kuraattorina tms.). Nainen ihmetteli, miksi kukaan haluaisi lähteä ulkomaille vuodeksi, kun siitä saatavia opintopisteitä ei saa edes hyväksilaskettua omassa kotikoulussaan (ja täten lukio kestää neljä vuotta kolmen sisään). Ehkäpä vaihtarivuodesta on muutakin iloa kuin vain ne opintopisteet? Oisi pitänyt kysyä tältä naiselta onko hän itse käynyt koskaan USAn (tai Teksasin) ulkopuolella...



Maailman hirveimpiä Jelly Beanseja. Maistui ihan kukille. (Jelly Beansit nyt ylipäätänsäkään ei kuulu mun suosikkeihin).

Lauantaiaamun ihanan lenkin jälkeen lähdettiin lounaalle meidän uuteen lähiraflaan. Kannu olutta tuolla kustantaa $6, joten Ericin mielestä oli parempi idea tilata kerralla koko kannu :D pelkästään itselleen siis. Minähän en kaljaa juo!

Alkupalat; porkkanatikkuja ja mini corn dogseja

Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan parvekekalusteita. Tämä oli jo kolmas kerta muuton jälkeen:D Nyt luovutin sen suhteen, että löytäisin omaa silmää miellyttävät kalusteet tästä maasta! Kaikki on niin Jenkkiä! Ericille olisi tietysti kelvannut suurinpiirtein kaikki ja herra saikin sitten valita mieleisensä kun mulle oli ihan sama. Kai se on tärkein että ovat mukavat istua.


Laatikot osoittautuivat niin isoiksi, etteivät mahtuneet auton takaluukusta sisään (jäi ihan muutamasta sentistä kiinni) ja jouduttiin siinä parkkipaikalla ne sitten avaamaan, että saatiin kalusteet kotia:D

Kissoille ainakin kelpaa! 

Huomatkaa Aadan muodot. Paa on enaa ainoa, joka on pienempi kuin Misulla. Tuolle tytolle nimittain maistuu ruoka!

Eilen Eric suuntasi taas työmatkalle. Tällä kertaa Pohjois-Teksasiin Amarillon suunnille. Itse vietin rennon päivän lukien, teeveetä tuijotellen ja leipoen. Oli muuten suuri järkytys kun lähikauppaan mennessä ovelle oli lappu "Closed on Easter Sunday". Onko täällä muka joskus kaupat kiinni? Eka kerta kun tälläiseen hulluuteen törmäsin! Ei auttanut kuin körötellä seuraavaan kauppaan. Se onneksi oli auki:)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaverit!