tiistai 31. maaliskuuta 2015

Altaalla

Kaytiin eilen toiden jalkeen testaamassa meidan uusi allas. Pidin! Erityisesti tuosta "suihkulahde"-hommelista, joka pitaa mukavaa kohinaa taustalla. Nyt ilmat ovat juuri sopivat, n.25-30'c. Ei siis ole viela lakahdyttavan kuuma. Altaalla oli meidan lisaksi aika moni muukin, mutta kukaan ei kuitenkaan alkanut juttelemaan meille ihme kylla. Sopii talle suomalaiselle;) Toiden jalkeen halusinkin vain rentoutua kirjaa lukien.

Aurinko meni valilla pilveen, mutta silti ei tullut yhtaan kylma. Oikein taydellinen ilma siis! Ja suojakerroin 50 tietysti kaytossa :)

Altailun jalkeen kavin myos treenaamassa asuntokompleksin salilla ja ekaa kertaa siella oli mun lisaksi muitakin ihmisia. Vielapa melkein kymmenen! Sali on suht pieni ja kymmenen ihmista ahkimassa noin pienessa tilassa teki ilmasta aika raskaan:D Taidan kuitenkin pitaa jasenyyteni viela 24 Hour Fitnekselle, se kun ei kuitenkaan maksa kuin vajaa $30 kuukaudessa. Meidan uuden asunnon lahella sijaitseva 24H on muutenkin enemman mieleeni kuin se entisen laheisyydessa sijaitseva. Taman ketjun saleja on taalla pilvin pimein ja saamme kayda milla vain niista. Aika hyva konsepti siis :) Harmi vain ettei mistaan loydy suosikkituntejani Body Steppia, Attackia tai Sh'Bamia.

Kotisalin seinalla mainostettiin asuntokompleksin yhteistiloissa tanaan jarjestettavaa Pizza Nightia, "Free pizza and drinks". Taytyy ehka kayda katsastamassa, mika tama juttu oikein on :D

maanantai 30. maaliskuuta 2015

I'm in love

Kaksi yötä takana uudessa asunnossa. Oon ihan rakastunut! Varsinkin meidän isoon parvekkeeseen (vanhassa oli puolet pienempi ja näkymä parkkipaikalle ja roskiksille:D) Ensin vähän harmittelin tämän uuden parvekkeekin sijaintia. Meillä on näkymä pellolle, jossa on jonkinlaisia siiloja tai tankkeja. Allas- tai lampinäkymä olisi houkutellut enemmän. Altaalla näyttää kuitenkin olevan aikamoinen meno ja melske ainakin viikonloppuisin kun lapset (ja vähän isommatkin lapset) polskivat menemään. Olinkin aika yllättynyt, että porukka jo käy altaalla - eihän vielä ole kesä paikallisten mielestä :) Edellisen kämpän altaalle ei kyllä kovinkaan moni eksynyt viime vuonna ennen kesäkuuta! Ihan hyvä siis sittenkin että ollaan vähän kauempana tuosta altaasta. Saadaan nauttia hiljaisuudesta. Myöskään autoteitä ei nimittäin kulje meidän asunnon puolella:) Lisäksi uudelle parvekkeelle paistaa ilta-aurinko. Ja mikäs sen mukavampaa! Parvekekalusteet ovatkin seuraavana ostoslistalla. Vanhaan kämppään ei ikinä niitä hommattu kun ei se parkkipaikalla suhaavien autojen tai haisevien roskalavojen tuijottelu oikein houkutellut:D

Misukan lempipaikka
Ilta-auringossa
Lampi

Ei ollut ruuhkaa salilla

Allasalue on meiltä vielä testaamatta, mutta houkuttelevalta se kyllä näyttää täytyy sanoa! Kuntosalin ikkunasta on muuten näkymä altaalle. Pientä lisäitsekuria treenaamiseen, haha! On kyllä ihan huippu juttu myös tuo "oma" sali. Oli meillä itseasiassa vanhassakin asuntokompleksissa kuntosali, mutta siellä ei ollut muuta kuin juoksumatto, crosstrainer ja muutama irtopaino. Tätä salia tulee varmasti käytettyä moneen kertaan. Niin helppoa kun saa vain KÄVELLÄ salille! Luksusta suorastaan täällä autolandiassa.

Lisäksi ajomatka töihin lyheni melkein 15 kilometristä noin 4,5 kilometriin! Matka töihin aamulla kesti noin 7 minuuttia. Ei enää ruuhkissa istumista ja kiroamista! Jee! Olen HAPPY!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Muutto lähestyy

Kertoessani muutosta uuteen, parempaan, asuntoon olen saanut aika paljon kommentteja tyylia "miksette osta samantien omaa taloa" tai "noniin siita se lahtee, askel kerrallaan, seuraavaksi sitten omakotitalo (ja lapsi)". Just nain! Joillakin on sitten hirvea tarve kommentoida ... ja olettaa, etta kaikki haluavat elaa juuri sen saman kaavan mukaan! Vaikka tallaisilla kommenteilla ei pitaisi paatansa vaivata, niin valilla tassa itsestakin alkaa tuntua silta, etta kun se kolmenkympin ika nyt kerran alkaa lahestymaan niin pitaisiko mun nyt sitten (alkaa miettimaan sita omakotitalon ja lapsen hommaamista). Blaah. Ja vain ja ainoastaan sen vuoksi nama asiat on olleet mielessa kun niin nyt kuuluisi tehda. Ei siksi, etta itsella tassa mikaan kiire, tai tarve, olisi. Mitas jos en edes halua omakotitaloa tai lasta? Niin!? Eikai mun ole pakko "koska kaikki muut niin tekee". Ei nama asiat tunnu itselle nyt ainakaan mitenkaan ajankohtaisilta! Seuraava utelija tai kommentoija saa kuulla suorat sanat! :D

Karvalapsi 1
Karvalapsi 2

Mutta asiaan...Nyt on siis tosiaan viimeiset paivat vanhassa kampassa (jee). Joka tyomatkalla muistutan itseani, etta "ensi viikolla ei enaa tarvi ajella tata matkaa" (jeejee). Tai kestaa alakerran aalio-naapurin tempauksia (jeejeejee). Saadaan huomenna avaimet ja yritetaan viikonlopun aikana saada roudailtua suurin osa tavaroista uuteen kamppaan. Vaikka pakkailut on tassa kylla viela aika pahasti vaiheessa :D Sanky on luvattu saapuvaksi keskiviikkona, eli siihen asti nukutaan varmaan ilmapatjalla (ellei karvalapsi nro 2 paata sabotoida tata suunnitelmaa). Tuota vanhaa sankya ei kylla lahdeta raahaamaan uuteen kamppaan vain parin yon vuoksi. Nukun vaikka lattialla (tai makkarin kokolattiamatolla) ne pari yota :D

Laitan kuvia sitten kun ollaan asetuttu taloksi ja saatu tavarat omille paikoilleen :) Ilmatkin ovat nyt jo kivan kesaiset, etta taytyy varmaan uutta poolia kayda pian testailemassa!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Ekaa kertaa Teksasissa

Ensimmäisen kerran vierailin Teksasissa elokuussa 2013. Vietin koko kuukauden täällä. Oli muuten kuuma kuukausi. Kuulemma harvinaisen kuuma. Mutta minähän nautin :D Tuolloin en vielä tiennyt tulevani jonain päivänä asumaan täällä. Oltiin me siitä puhuttu tietysti, mutta ajatus tuntui jotenkin tosi kaukaiselta ja epärealistiselta. En tiennyt viisumiprosessista mitään (olin suurinpiirtein siinä uskossa, että voisin vain hakea töitä täältä Suomesta käsin ja sitten vain muuttaa tänne) ja muutenkin koko ajatus tuntui jotenkin, noh, ei niin houkuttelevalta. Mä en koskaan nimittäin ollut mikään Jenkkifani ja haikaillut edes tänne matkustamisesta hehe.

Tämän kuuman elokuun aikana me...

...uitiin paljon.


...syötiin paljon (ja epäterveellisesti).

 

..juotiin paljon drinkkejä.

  

...nautittiin lämpimistä illoista ja auringonlaskuista.

 
 
 

...käytiin kaikki seudun turistipaikat läpi.

Kemah ja "ihanat" kissakalat

...soudeltiin kanootilla kivoissa maisemissa.

 

...vierailtiin Galvestonissa.

  
Pool partyt Galvestonin rantakadun allas-baarissa!

...koimme aktiviteetin nimeltä "tailgaiting" ensimmäistä kertaa elämässämme.

 

...yritimme myös urheilla vähän kaiken laiskottelun vastapainoksi.

 

...vierailimme Dallasissa.




Houstonissa vietetyn kuukauden jälkeen vierailin täällä vielä uudemman kerran saman vuoden kiitospäivän aikoihin. Tällä kertaa vietin Houstonissa vain viikon. Suomessa odotti työt ja gradun kirjoituskin oli kesken. Seuraavan kerran lensinkin tänne sitten ihan pysyvästi palautettuani gradun helmikuussa 2014! Aika nopea tahti oli kyllä nyt kun näin jälkeenpäin miettii :) Vain viisi kuukautta ensimmäisen visiitin jälkeen tulin tänne pysyvästi. Välillä elämä yllättää ja ihan kiva niin!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Paikalliskulttuuria

Kirjoitin aiemmin #ReilutBlogit-kampanjan yhteydessä täällä vuosittain järjestettävästä Rodeosta. Sen yhteydessä järjestetään myös konsertteja ja stadionin ulkopuolelle pystytetään tivoli ruokakojuineen ja baareineen. Lisäksi sieltä löytyy iso messualue, josta voi ostaa vaikkapa karkkia, buutsit...tai lehmän.

Meille tarjottiin lippuja yhteensä viiteen eri konserttiin. Ihan hullua. Päätiin ottaa lipuista vain kahdet, sillä tuota ajomatkaa keskustaan ruuhkassa ei huvita tehdä jatkuvalla syötöllä. (Oonko jo maininnut miten paljon inhoan Houstonin ruuhkia??)



Näiden ruokakojujen lisäksi alueelta löytyi myös kiva Wine Garden, heinäpaaleilla sisustettu kiva aikuisille suunnattu ulkoilmabaari, jossa me nautittiin lasit viiniä (ja josta unohdin ottaa kuvan).
Kaikki alueella oli tietty törkeän kallista. Meillä meni ekana iltana melkein satanen, vaikka ei edes ostettu mitään. Maisteltiin muutamia "pakko maistaa kerran elämässä"-ruokia (kuten tornadoperunaa, uppopaistettua Oreota ja kalkkunankoipea) ja juotiin parit juomat. Lisäksi parkkeeraus maksoi tietysti parikymppiä.

Mulla tuli näistä koivista mieleen Disneyn Miekka Kivessä-elokuva :D Näyttää muuten paremmalta, kuin maistuu!
Niitä Oreoita. Nämä taas oli parempia, kuin oisin uskonut. Taitaa silti riittää tämä yksi kerta!

Ekaan konserttiin mentiin Ericin kanssa. Esiintyjänä oli Pitbull. Meno oli aika kova tuolla areenalla, johon mahtuu 70000 ihmistä! (Ja keikkahan oli loppuunmyyty!) Olin ekaa kertaa tuolla stadionilla ja olihan se nyt iso!!

Lava vielä rakennusvaiheessa
Vähän ihmetytti tuo rakettien ampuminen sisällä. Stadionin katon saa kyllä aukikin, mutta nyt se oli suljettu.

Tokaan konserttiin, joka oli eilen, E ei päässytkään, koska oli (tai on) työmatkalla Kansasissa. Sain kaverini Eevan onneksi seurakseni. Käytiin syömässä, pyörittiin messualueella tuijottelemassa (läskejä) lehmiä, sekä juotiin lasit viiniä Wine Gardenissa ennen konsertin alkua.

Esiintyjänä tänä iltana oli Blake Shelton. Herra Sheltonista tiesin sen verran, että hän on Miranda Lambertin kanssa naimisissa. Hänen biiseistään tiesin tasan yhden :D Tuo country-musiikki vielä vaatii multa vähän totuttelua :D Keikalla opin myös, että heppu on mukana The Voicessa. Tämä oli mun elämäni eka country-konsertti. Nyt on sekin sitten koettu. Tämä oli vähän niinkuin must, kun kerran Teksasissa ollaan! Yli puolet Rodeo-konserttien esiintyjistä on muuten juurikin country-tähtiä. Yllättävää vai mitä?

Kyllä riitti Sheltoninkin konsertissa porukkaa, vaikkei ihan loppuunmyyty tainnut stadium tällä kertaa ollakaan.

Jätettiin itse rodeo rodeo väliin ihan tarkoituksella kummallakin kerralla. Pitbullin keikalle saavuttiin sen verran hyvissä ajoin, että esiintymislavaa vielä rakennettiin. Siinä samalla tv-ruuduilta näytettiin klippejä rodeon ilmeisesti "parhaista paloista". Täytyy sanoa, että oli kyllä aika karua katsottavaa. Teki pahaa nähdä eläinten lentelevän miten sattuu jo pelkästään teeveessä! Ihmeellistä "hupia" tuollainen eläinten tahallinen kiusaaminen ja satuttaminen!

Vihreä hurri

Mua ei politiikka ole koskaan kiinnostanut erityisemmin. Oon vain aina äänestäessä valinnut Vihreihen puolueesta jonkun äänestettäväksi, koska tiedän, että he ainakin jakavat samat ympäristöarvot kanssani. Aika noloa :D Päätinkin tänään aamupalaa syödessäni tehdä Vaalikoneen testin, jotta saisin selkoa siihen, mitä puoluetta mun oikein tulisi äänestää. Aikuisiahan tässä ollaan, joten pitäisi ehkä olla enemmän kartalla näissä asioissa. 


Näyttää siltä, että aika nappiin oon osunut. Taidan jakaa muitakin arvoja ja periaatteita Vihreiden kanssa. (Tiedoksi niille, joille Vaalikone ei ole tuttu: testissä vastataan joukkoon kysymyksiä omista arvoista ja mielipiteistä.) Tuo RKP tulikin sitten ihan yllätyksenä... Pakkoruotsi rulettaa vai miten se meni.... :D

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Mongolialainen käristys

Oonko aiemminkin kertonut, että innostun tosi helposti jostain ruoasta ja sitä on sitten pakko syödä koko ajan? Viimeisin innostus, wingsit, on nyt selätetty ja tilalle on tullut stir fry. Genghi's Grill-niminen ravintola lupailee mongolialaista stir fryta (mikä lie tiristys käristys suomeksi) ja ollaankin jääty tähän paikkaan nyt ihan koukkuun. 

Konsepti on seuraavanlainen:

Valitse proteiini(t)
Mausta
Heitä joukkoon valitsemasi rehut
Soosi sekaan
Valmiina käristettäväksi - munat rikotaan joukkoon. Lisäksi saa valita lisukkeen (pasta, nuudelit, riisi).
Pojat käristää - annokset erotellaan kepeillä
Nauti!
Kulhoon mahtuu niin paljon ruokaa, että ainakin puolet jää kotiinvietäväksi.

Parasta tässä on se, että täydellisen makuyhdistelmän löytämiseen jää koukkuun. Ja toisaalta, kun annoksen saa koota itse, ei epäonnistuneesta valinnasta voi syyttää kuin itseään. Me ollaan ainakin onnistuttu kerta kerran jälkeen luomaan aina vaan parempia, ja tulisempia, makuyhdistelmiä :) BBQ-kastike (kuten wingseissäkin) on mun suosikki!

Ihania työkavereita ja vesikannuja

Mun kaikkein "ihanin" työkaveri, on taas tänään yrittänyt ajaa mua raivon partaalle.
Mulla on teoria, että tämä kyseinen rouva on vain yksinkertaisesti päättänyt vihata mua ja yrittääkin kaikilla kivoilla pikku tempuilla ärsyttää mua/saada mut mokaamaan jotenkin. En ainakaan tietääkseni ole hänelle mitään tehnyt.

Muutama esimerkki hänen tyypillisistä "tempuistaan":

- "Emmi skannaa nämä laskut ja laita ne mun kansioon koneella". Normaalisti me skannataan laskuista vain eka sivu, joten toimin näin nytkin. 10 min myöhemmin saan s-postin, josta lähtee myös kopio esimiehelleni: "Miksi kansiossani on vain ensimmäinen sivu skannattuna, näiden firmojen laskut täytyy skannata kokonaan." (Ei sitten voinut asiaa kertoa mulle etukäteen?)

-"Emmi tee uusi vakuutuskansio meidän uudelle työntekijälle!". Vietyäni kansion hänelle: "Tämä on väärän kokoinen, me käytämme työntekijöiden kansioina isoja kansioita, ei näitä pieniä!" (Jaa mistä oisin tämänkin voinut tietää, kun työntekijöiden kansiot ovat hänen toimistossaan lukitussa kaapissa. Muuten käytämme noita pieniä kansioita kaikkeen.)

-"Emmi muista tarkistaa kopiokoneen paperitilanne monta kertaa päivässä. Kopioni eivät tulostuneet kun paperi oli loppu!" (Öö..? Mistä lähtien se on ollut mun tehtävä tarkistaa paperin tila? Eiköhän kaikki, jotka sitä käyttää osaa itse katsoa, että siellä paperia on. En edes istu kopiokoneen vieressä.).

En myöskään ole tämän naisen "alainen" tai assistentti. Hän vain tykkää jostain syystä pomottaa mua, mikä on mulle ihan ok, mutta voisi olla vähän mukavampi/kohteliaampi!

Onneksi tiedän, että firman omistajat ainakin ovat muhun tyytyväisiä. He päättivät tuossa kuukausi takaperin alkaa palkitsemaan viikon työntekijän ja olin kolmas, joka palkittiin :) Sain kiitokseksi lahjakortin Amazoniin. Päätin käyttää tuon lahjakortin Brita-kannuun. Riikka suositteli näitä blogissaan ja muovipulloihin kyllästyneenä päätin sitten tilata meillekin tällaisen vedensuodatuskannun. Hanavesi (joka siis täällä on täysin juotavaa, mutta maistuu vain pahalle=kloorille) lorotetaan kannuun ja se tulee sieltä ulos hyvän makuisena. Mahtavaa! Sekä kukkaro että luonto kiittävät! Tuo on ihan huippuvekotin. Oon ollut ihan innoissani tästä ja vettä onkin tullut nyt juotua paljon enemmän kotona ollessa. Sitruunaviipaleiden kera :)


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Reissusuunnitelma

Huomasin tuossa töissä vuoden 2015 lomakalenteria tutkiessani, että tämän vuoden Memorial Day osuu maanantaille. Ja tämähän tarkoittaa pitkää viikonloppua. Ja pitkä viikonloppu taas tarkoittaa mahdollisuutta pikku reissuun! (Meidän firmassa saa huimat 5 maksettua pyhäpäivää per vuosi ja usein nämä ei paljoa hyödytä, kun osuvat keskelle viikkoa.)

Aivonystyrät siinä alkoivat heti kamalasti raksuttaa, että minne voisi lähteä. Eric ehdotti Losia (siellä on perhettä, ei tarvisi hotellia), mutta lentohinnat olivat törkeän korkeat tuolle viikonlopulle: reilu $500 per naama. Lisäksi kissahotelli (ollaan melkeinpä luovutettu näiden kissavahtien etsinnöissä) tulisi reilut parisataa. Jos suostuisivat edes ottamaan tuota meidän Misu-ressua erityisvaatimuksineen.

Aloinkin sitten miettiä mahdollisuutta matkustaa kissojen kanssa. Autolla tietysti ja tarpeeksi lähelle pitäisi niiden kanssa lähteä. Täytyisi vain löytää eläinystävällinen hotelli. Hotelleja hetken tutkiskeltuani totesin että lähes mihinkään hotelliin ei saa viedä eläimiä palvelueläimiä lukuunottamatta. Ja veikkaanpa ettei meidän katit menisi läpi tuohon kategoriaan kuuluvina elukoina:D Eivät ole kamalan palvelualttiita nimittäin (pikemminkin päinvastoin).

Aloin jo turhautua etsintöjen kanssa, kunnes löytyi La Quintat! Ketjun puljuihin saa tuoda lemmikit ja vieläpä ilman mitään lisämaksuja tai pantteja! Mahtavaa! Enpä ole La Quintoissa ennen yöpynyt, saas nähdä millainen murju on kyseessä. Kelpaa varmaan karvapalloille ainakin vallan mainiosti ja saavat siellä köllötellä meidän ollessa turisteilemassa. Varmasti parempi ratkaisu tämä kuin hommata joku "hoitaja", joka vaivautuu käymään ruokkimassa kissat nopeasti ja jättää ne loppuajaksi oman onnensa nojaan.

Uskon myös, ettei ajomatkakaan tuota kisuille ongelmia. Tyytyväisinä ovat tähän asti autossa möllöttäneet maisemia katsellen ja paikkoja tutkien. Hiekkalaatikonkin käyttö tuli testattua yhdellä lyhyellä 15 minuutin kotimatkalla hakiessamme Misun kotiin hoitopaikastaan. Alkoi nimittäin yhtäkkiä kesken matkan kuulua hirveää kuopimista takaluukussa olevasta hiekkalaatikosta :D

Minne me sitten ollaan menossa? No tuohon itänaapuriimme Louisianaan. Olemme ensin yhden yön Lafayettessa, missä tarkoituksena on mennä suolle (swamp) alligaattoreita ja muita luontokappaleita pällistelemään. Lafayettesta ajamme pariksi yöksi vielä New Orleansiin. New Orleansissa olen halunnut käydä siitä asti kun tänne muutin, joten olen aika innoissani tästä tulevasta reissusta:) New Orleans on kuitenkin yksi niitä tunnetumpia, voisi jopa ehkä sanoa turistikaupunkeja, Jenkeissä, joten siitä on jonkinlainen ennakkokäsitys. Toisin kuin oli esim. Houstonista tai vaikkapa tuosta Corpus Christistä :)

Toivottavasti tämä reissu nyt tulee onnistumaan (etten taas turhaa täällä intoile). Sää ainakin pitäisi tuolloin jo olla hyvä!




perjantai 13. maaliskuuta 2015

Myöhästyin tänään töistä

No nyt tama saa teki seuraavat temput:


Ihmettelin aamulla tyomatkalla, miksi liikenne liikkui tavallista hitaampaa. Eiliset tulvatkin kun olivat jo muisto vain (vaikka niita tulvavaroituksia kylla puhelimeen satelee vielakin). No syy selvisi noin 20 minuutin paikoillaanseisomisen (ja kiroilun) jalkeen. Puuhan se siihen tielle oli kopsahtanut keskella yota. Oli pakko ottaa kuva todisteeksi mun ihanille tyokavereille, jos tulee valittamista mun myohastymisesta. Normaalisti en ole koskaan myohassa, mutta nama mukavat naiset tuntien pitaa olla varautunut kaikkeen!

*****

Tein eilen muuten pikku reissusuunnitelmat tuohon parin kuukauden paahan. Varattiin hotellit myos heti samoin tein. Siita lisaa myohemmin:)

torstai 12. maaliskuuta 2015

Täällä tulvii

Täällä vaan sataa, sataa, sataa... Viime viikonloppuna vielä tämän alkavan viikon säätiedotusta katsellessa näytti siltä että tämä sade olisi nyt tässä, mutta ei...Se vain jatkuu jatkumistaan. Saan noin kerran tunnissa puhelimeeni tulvavaroituksen. Täällä ei (ymmärtääkseni) ole ihan kunnon viemärijärjestelmää ja vesi jääkin sitten tuohon teille pyörimään toimettomana.

Tänä aamuna tilanne alkoikin jo olla sitä luokkaa, että pahimmissa kohdissa vettä oli parikymmentä senttiä, jollei enemmänkin. Vesi loiskui joka puolelle (mm. auton ikkunaan heikentäen näkökenttää) ja motarilla köröteltiin etanavauhtia. Onneksi lähdin ajoissa ja kerkesin kuin ihmeen kaupalla ajallaan töihin!

Minä tänä aamuna. No ei, mutta oisin voinut olla. Lisäksi ympärillä oli sata muuta autoa!


Kun nyt kerran sataa, niin olisi mun puolesta voinut sataa edes sen verran kunnolla, ettei töihin meno olisi onnistunut ollenkaan. Siellä on nimittäin ollut tosi tylsää koko tämän viikon. Siis oikeasti tyl-sää. Ei ole tarpeeksi tekemistä. Jos yritän hetkeksikin poistua pöytäni edestä, vaikka järjestelmään paikkoja tai hakemaan lasin vettä, hyökkää joku noista hapannaamoista kimppuuni. En saisi jättää toimistoani, koska puhelin soi vähän väliä ja siihen pitää vastata. Parempi siis vaan istua paikoillaan tylsistyneenä ja odottaa puhelimen soimista. Täällä annetaan potkuja ihmisille ihan äärettömän helposti. Yksikin päivä kaksi naista lensi pihalle tuosta nuin vaan! Ilmaan mitään varoitusta tai irtisanomisaikaa. Aika varpaillaan saa siis olla. Mun "edeltäjätyttökin" sai myös potkut tästä samaisesta hommasta. Mulla on sellainen tunne, että välillä nämä naiset eivät ihan tahallaan anna mulle kunnon ohjeita (tai ei ohjeita ollenkaan), jotta tekisin virheitä ja saisivat sitten nauraa mulle "hahaa mokasit" ja heittää mutkin pellolle. En vaan tajua tällaista lapsellista touhua. Miksei voi vaan olla mukava työkavereilleen ja yrittää edes tulla toimeen? Joka päivä kun kuitenkin nähdään ja tehdään töitä yhdessä.

Jos jotain postitiivista pitää löytää, niin ainaki musta on tullut tässä uudessa hommassa aika hyvä puhelimeen vastaaja. En edelleenkään tykkää puhelimessa puhumisesta, mutta nyt ainakin saan (suurimmaksi osaksi) selvää ihmeellisistäkin murteista ja muminoista. Plus oon oppinut muutamat perusletkautukset, jotka on hyvä heittää tietyissä tilanteissa sen sijaan, että menee sormi suuhun ja sieltä suusta ei tule ulos muutakuin "ööö"! Oikeastaan ainoa asia, joka vieläkin tuottaa ongelmia on meksikolaiset nimet. Ja ylipäätänsä meksikolaisten tapa lausua jotkin sanat. Usein joudun pyytää heitä tavaaman nimensä. Ja siltikin ne menee väärin heidän kummallisen lausumistapansa vuoksi! Onneksi en ole tämän ongelman kanssa yksin. Ei nimittäin monet paikallisetkaan tunnu meksikolaisnimiä handlaavan yhtään paremmin!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Viikonlopun höpinät

Vietettiin aika rauhallinen, mutta silti touhuntäyteinen viikonloppu. Tuo lause on ehkä vähän paradoksaalinen, mutta ihan sama... Ericin lätkäkausi on nyt loppu (JEE) ja saatiin siis viettää toinen viikonloppu putkeen yhdessä. Ei tehty mitään ihmeempiä, vaan hoideltiin rästissä olleita asioita ja roudattiin jo osa kamoista E:n enon luo säilöön. Meidän tuleva muutto tapahtuu keskellä viikkoa ja epäilen että jaksetaan kaikkia kamoja raahata yhdessä päivässä. Tai siis illassa, koska itse päivä ollaan töissä. Voi sitten pikku hiljaa hakea niitä pahvilaatikoita sieltä enon nurkista...

Käytiin myös pitkästä aikaa vähän shoppailemassa. E:lle kauluspaitoja uutta työtä varten ja mulle jumppavaatteita. On muuten hankala löytää miesten tyköistuvia paitoja siedettävään hintaan. Mistään muualta kuin H&M:stä ei löytynyt? Täkäläisten kauppojen paidat tuntuvat olevan sellaista "autokauppiasmallia" (=löysä pussi, istuvuudesta ei tietoakaan). Eihän sellainen nyt näytä hyvältä pohjoismaalaisen silmissä :D

Löysin pari viikkoa sitten Marshallista 90 Degreen jumppatrikoita $14.90 hintaan (normihinta taitaa huidella jossain $60-80 hujakoilla). Ostin yhdet, ja kerran ne päällä jumpattuani totesin ne parhaimmiksi jumppahousuiksi ever ja pakkohan niitä oli lähteä hakemaan lisää...valitettavasti mun kokoa kivalla kuosilla ei löytynyt enää kovin montaa paria (näitä oli alunperin kaupassa ainakin 10 eri värillä ja kuviolla). Parit ihan kivat löysin kuitenkin mukaani. Näille ainakin löytyy käyttöä kun tuolle urheilulle ei näy loppua :) Jumppavaatteisto kaipasikin kyllä vähän piristystä!

Ammattivalokuvaaja taas asialla

Yritettiin myös vaihtaa painajaismaisesta (ja kalliista) At&t:n liittymästä T-Mobileen, mutta homma vähän lässähti kun oisi pitänyt maksaa uusista luureista $500 käsiraha ja tästä mun muutaman kuukauden vanhasta Samsung 5:sta oisin saanut vain $118 hyvityksen (törkiää!!). Nykyiset puhelimet kun on lukittuja, eikä niitä voi "avata" T-Mobilelle sopivaksi...At&t:llä mennään siis vielä ainakin toistaiseksi.

Sellainen ilmoitusluontoinen asia vielä loppuun, että varattiin myös viiden päivän risteily Galvestonista Tytin ja Jussin kanssa, jotka ovat tänne tulossa kyläilemään syyskuussa. Jee jee! Päästään näkemään vähän tuota etelänaapuria Meksikoa :) Pidemmille risteilyille, joissa näkisi muitakin maita (Jamaikaa yms) ei löytynyt enää halvempia hyttejä joten nyt sitten tämä "vain" Meksikoon menevä paatti saapi kelvata.

Eipäs tässä sen kummempia tällä kertaa! Hauskaa viikon alkua täältä sa-tei-ses-ta Teksasista !!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Näin meillä syödään

Kissalle ei niin vaan opetetakaan temppuja koiran tavoin. Tiukka "ei" ei myöskään auta mitään...kuten kuvista näkyy :D 

Epätoivoinen yritys asetella kissannaksuja tuohon naaman eteen. Lautasella oleva ruoka haisee paljon paremmalle!

"Haluaisin tuon makkaran tuosta leivältä"
Ei näille nappisilmille voi sanoa ei!
Kun katseensa kääntää sekunniksi muualle katoaa koko voileipä aika nopeaa lautaselta. Aikakin hyvä maku meidän kissoilla kun suomalainen ruisleipä kelpaa ;)

Ps. Ei meillä oikeesti oo näin sekaista, muuttoa varten on alettu jo pakkaamaan niin paikat on vähän hujan hajan :)