tiistai 20. tammikuuta 2015

Vaihtelu virkistää, vai miten se meni?

Uuden oppiminen on kyllä kivaa ja virkistävää! Nämä uudet työtehtävät ovat tuoneet mukavaa vaihtelua päiviin ja viime viikko, eli ensimmäinen viikko uudessa hommassa, menikin supernopeaa. Mutta... kuitenkin jo näin yhden viikon jälkeen alkaa vähän tuntua siltä, että kaikki uusi on sisäistetty ja lounastunnin jälkeen alkaa taas tuijottelemaan sitä kelloa. Mikähän mua vaivaa? Jatkuvasti pitäisi kai olla jossain muutoksen tilassa... No työ kuin työ se kai on. Ei auta :D Ellei sitten joskus löydä jotain unelmatyötä, jossa kaikki päivät lentävät kuin siivillä eikä mikään koskaan kyllästytä.

Mukavaa on ollut kuitenkin huomata, että se pelkäämäni puhelin (minähän vihaan puhelimeen puhumista ja varsinkin englanniksi) ei ollutkaan niin pelottava. Siitäkin selviää ihan hyvin. Vaan välillä mm. meksikolaiset nimet ja aksentit saattavat tuottaa vähän päänvaivaa. Teki siis jälleen ihan hyvää poistua siltä omalta mukavuusalueelta! :)

Lisäksi pakollinen harmi tässä uuteen tehtävään siirtyessä oli firman "akkanurkkaukseen" siirtyminen (entisestä miesvaltaisesta rakennuksesta). Uusiin työkavereihin kuuluu neljä 50-60-v ja yksi noin kolmekymppinen nainen. Se, mikä tästä tekee harmillista, on toimistolla vallitseva ilmapiiri. Se on aika kireä nimittäin. Kaksi naista tästä nurkkauksesta on jo tässä tämän puolivuotiseni aikana mennyt vaihtoon, koska eivät tulleet toimeen porukan pomon kanssa. Yritän siis olla mahdollisimman neutraali etten vain ärsytä ketään. Jätän henk.koht. jutut töiden ulkopuolelle (kuten kuuluukin) ja yritän tarkoituksella jäädä vähän taka-alalle rupeamatta liian tuttavalliseksi näiden naisten kanssa. Tottakai ihastelen heidän lasten ja lastenlastensa kuvia tarpeen vaatiessa, mutta en viitsi omia henkilökohtaisia asioitani alkaa heidän kesken jakamaan. Ainakaan kysymättä.

Olihan tuolla entisessä rakennuksessakin draamaa. Ja se yksi tyttö, joka itki töissä vähän väliä. Siellä tunnelma kuitenkin oli enimmäkseen positiivinen (varmaankin johtuen miesvallasta). Täällä uudessa rakennuksessa tuntuu välillä kuin ilmaa voisi leikata veitsellä. Tuntuu inhottavalta kysyä neuvoa henkilöltä, jonka naama on norsun vit*lla (anteeksi en keksinyt nätimpääkään ilmausta tähän) ja vastaukseksi saa syvän huokauksen tyyliä "Etkö sä tätäkään tajua dille. Pakko kai mun on tästä nousta ja näyttää huoh!" (No okei, ei nyt kirjaimellisesti ihan tuota luokkaa, mutta tuolta se suurinpiirtein tuntuu). Jännä juttu, että kaikki rakennuksen miehet ovat kyllä oikein mukavia ja avuliaita ja enimmäkseen olen heille "sweetie" tai "dear" (täällä on siis ihan normaalia kutsua tyttöjä/naisia kullaksi, heh).

Toivotaan, että tämä akkalauma pian hyväksyy mut joukkoonsa, eikä ainakaan savusta mua pellolle kuten kahta edeltäjääni.

* * * * *

Mitäs muita kuulumisia sitä tässä olisi? Kissat ovat uskaltautuneet jo noin puolen metrin päähän toisistaan (Misun äännellessä kyllä vieläkin vihaisesti). Viime viikonloppu pyhitettiin täysin näille karvapalloille. Varmaan ensi viikonloppukin menee aika samoilla linjoilla. Paitsi että Eric on lähdössä taas vaihteeksi Dallasiin pelireissulle, joten jäädään vaan tyttöjen kesken tänne. Paria kaveria meinaan ainakin keretä tavata myös tässä viikonlopun aikana. Ehkäpä käydä tutustumassa muutamaan uuteen kuntosaliin, kun tuo 24H Fitness alkaa nyt totisesti pänniä. Ainut hyvä puoli siinä onkin nuo aukioloajat. Monet pienemmät/yksityiset näyttävät menevän viikonloppuna kiinni jo 17-18 aikaan, mikä on meille vähän turhan aikaisin. Onneksi illat tästä alkavat pikkuhiljaa taas valkenemaan ja voi alkaa taas käymään juoksulenkeillä töidenkin jälkeen. Nyt se on mahdollista vain viikonloppuisin.


Nyt olisi aika palailla lounastunnilta takaisin työpöydän ääreen. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)

4 kommenttia:

  1. Joskus joutuu kauankin etsimään että löytyy tarpeeksi haasteellinen ja kiinnostava työ.
    Heh, vähän nauratti tuo akkalauman kanssa alkuun pääsy. Tulee mieleen hiekkalaatikkoleikit :)
    Kissatkin leikkii omanlaistaan hiekkalaatikkoleikkiä, Misu haluaa olla pomo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe aika hauska muuten. Nämä "akat" ovat aika suoraan verrannollisia meidän kisuihin. Ja Misu tosiaan on aika pomoainesta. Toivotaan että sieltä joku hoivausvietti vielä löytyisi :)

      Poista
  2. En kestä, tää teidän uusi kissa on niin suloinen tapaus! Haluttais Danielin kanssa kissa, mutta ollaan molemmat allergisia, byhyy :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikos ookkin :)

      Voi etta! Kamalaa! En tieda mita tekisin, jos oisin allerginen. Rakastan elaimia!!

      Poista