sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ihana kamala Suomi

En oikein tiennyt, mitä odottaa Suomeen palatessa 10 kuukauden tauon jälkeen. Olinhan ennenkin ollut poissa Suomesta pidempiä aikoja, joten mitään suoranaista shokkia en tosiaankaan odottanut. Ja toisaalta ei 10 kuukautta edes niin pitkä aika ole. Kuitenkin monilta muilta olin kuullut (tai blogeista lukenut), kuinka se "suomalaisuus" iski pahasti päin kasvoja sinne palatessa. Ja kyllähän se asiakaspalvelun tylyys itseäkin vähän ärsytti silloin viime kerralla Jenkeistä palatessa. Mietiskelin kuitenkin että enhän mä nyt ole voinut unohtaa millaista siellä Suomessa on. Niin kauan siellä kuitenkin on tullut asuttua. Mutta annas olla, kun Lontoon kentälle laskeuduttua kävin hakemassa meille vesipullot "kaksi vitosella" ja summa oli sen tasan viisi (ilman kassalla lisättyjä veroja), tuli ekaa ahaa-elämys: Aivan, täällä Euroopassa ei lisättykään veroja kassalla.


Seuraavaksi (Suomeen jo laskeuduttuamme) Eric kysyi multa "Miksi kaikki tuijottaa, mutta ei sano mitään?". Sen jälkeen aloin itsekin kiinnittää asiaan huomiota. Suomalaiset (tai vaasalaiset) tosiaan ovat kovia tuijottamaan. Suoraan päin naamaa ja sanomatta "hei" tai edes hymyilemättä. Pari kertaa sitten moikattiin tällaista tuijottelijaa ja äkkiäpäs kääntyi katse pois päin (mutta sitä tervehdystä ei kyllä kuulunut takasin). Suomalaisilla on muutenkin aika vakava tuo perusilme. Suunpielet kääntyvät automaattisesti alaspäin ja kulmat ovat kurtussa. 

Itseäni alkoi myös naurattaa Welcome to Sweden-sarjaa katsoessa, kun päähenkilö kurkkii käytävää ovisilmästä ennen ulos astumista välttääkseen törmäämisen naapureihin. Pystyin niin samaistuman tuohon Suomessa. Naapureihin törmääminen oli jotain tosi kiusallista ja sitä yritti vältellä parhaansa mukaan. Se "hein" sanominenkin tuntuu joillekin olevan liikaa vaadittu ja tuollaiset törmäykset käytävässä tuntuivat kauhean kiusallisilta. Eric taas reippaasti yritti suutaan avata näissä tilanteissa pariin otteeseen, mutta eihän siitä luonnollisesti mitään hyvää seurannut :D


Ravintolassa käydessä tarjoilijan huomiota tuntui olevan hyvin vaikea saada. Ei käyty pöydässä tarkistelemassa viiden minuutin välein onko kaikki hyvin. Toisaalta kiva ettei keskustelua keskeytetty, mutta toisaalta ärsyttävää, kun se laskukin oli niin hankala saada tilattua sieltä peräpöydästä. Ruoan hinta vähän järkytti myös: 20e per annos. Ja vesikin maksaa? Syötiinkin kyllä lähinnä vaan kotona, kun teki enemmän mieli ruisleipää, riisipuuroa ja karjalanpiirakoita sen perus Amarillon tex-mexin sijaan! Sitä saa täältäkin. Ja puolet halvemmalla.



Moni asia yllätti kuitenkin positiivisesti. Asiakaspalvelun taso kaupoissa tuntui suht hyvältä. Ihan kuin jotain kehitystä olisi tapahtunut? Suomalainen hanavesi on parempaa kuin pullovesi täällä Teksasissa. Pakkanenkaan ei (alkushokin jälkeen) tuntunut yhtään niin pahalta kuin olin pelännyt. Sisätiloissa sen sijaan oli tosi lämmin joka paikassa. En ollut ennen asiaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Nyt kaupoissa piti ihan alkaa riisumaan takkia, kun tuli niin hiki pintaan. Tätä ongelmaa ei kyllä täällä Houstonissa ole, kun julkiset tilat on jäädytetty niin kylmiksi. (Ja mulla oli siis sama takki Suomessa mukana, mitä oon täällä viileillä ilmoilla käyttänyt.)






Talvimaisema on kyllä ihana, kuten! Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Hiihto oli hauskempaa kuin muistinkaan. Tuolta jenkiltä se ei kyllä ihan ottanut sujuakseen. Oli raukka ekaa kertaa suksien päällä eikä meistä oikein ollut opettajiksi, kun tulee se oma tekniikka niin selkärangasta. Olin laskenut sen varaan, että jääkiekkoilijalta sujuu hiihtokin. Ainakin luistelutyylillä ;) Mutta ei se ihan niin taida mennä!


Ps. Anteeksi pieni yleistäminen!

8 kommenttia:

  1. Ton mäkin huomioin että perusilme on suunpielet alaspäin. Muttawhkö meidän suomalaisten anatomia on sellainen ;-)

    Ja tuo Welcome to Sweden on ihan huippu, suurin osa jutuista pätee kyllä Suomeen/Suomalaisiin myös. Olenkin mainostanut sitä ulkomaisille kavereille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla että on anatomiasta kyse. Ihan kuitenkin alkoi meitä nauratttaa pankissa (noin tunnin) jonottaessa kun kateltiin ihmisiä ja kaikilla kääntyi suunpielet alaspäin paitsi mustilla miehillä :D eihän se pankkiasiointi kauhean kivaa oo, mutta oli tuo aika huvittavaa katella niitä murjottajia siellä!

      Poista
  2. Oivia huomioita, mä olinkin jo unohtanut noi vaikeat rappukäytävässä kohtaamiset :) Asuttiin meidän viimeisessä Suomen asunnossa neljä vuotta, eikä seinänaapuri moikannut kertaakaan (edes vastannut tervehdykseen). Huvittavinta (siinä taloyhtiössä) oli se, ettei asukkaat vahingossakaan menneet samalla kertaa hissiin samassa talossa asuvien kanssa, vaan mielummin kävelivät portaat ylös, vaikka oli painavat ruokakassit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä on niin kamalaa :D meijän lontoo-hki lennolla istui kans vieressä (käytäväpaikalla) joku tuollanen perus "Suomijuntti", joka ei sanaa saanut suustaan. Käytiin molemmat vessassa ja mitään ei tyyppi vastannut kun pyydettiin nousemaan. Tuijotti vaan muualle ja nousi ylös :D

      Poista
  3. Toi "en moikkaa tuntemattomille ja tutuillekin vain joskus" on kyllä niin suomalaista! Just yks päivä Danielille sanoin, että miten kivaa kun Itävallassa on ihan normaalia moikata jollekin, jonka kanssa käy zumbassa, vaikkei muuten tunneta eikä olla ikinä zumbassakaan varmaan juteltu. Suomessa ei ikinä varmasti tulis moikattua jotain joka käy samalla kuntosalilla :D Ekan kerran kun oltiin yhdessä Suomessa, moikkas Daniel reippaasti kaikille bussi- ja sporakuskeillekin...yleensä vastaukseksi tuli maksimissaan pieni nyökkäys. Tylsää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, meillä sama! Kun asuttiin vielä molemmat Suomessa Eric huuteli vastaantulijoille "moi" tai "mitä kuuluu", mutta harvoinpa sai mitään vastausta. Luulivat varmaan että oli hullu tai kännissä :D Ja samoin täällä on alkanut luonnollisesti moikkailemaan (tai jopa vaihtamaan pari sanaa) "tuttujen" kanssajumppareiden kanssa. Ei ois Suomessa tullut mieleenkään!

      Poista
  4. Minä olen myös hihitellyt tuolle Welcome to Swedenille, moni juttu olisi suoraan siirrettävissä Suomeen :). Tekisipä joku siitä sellaisen Suomi-version!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eikös! Harmillista että se loppui niin lyhyeen! (Tai en tiedä onko toinen kausi tuloillaan?)

      Poista