keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Eläinten kohtelusta Teksasissa

Taalla Teksasissa nyt lahes vuoden paivat asuneena koen, etta pystyn kirjoittamaan tasta asiasta edes jonkinlaisin perustein. Sen verran olen elainten kohteluun ja niihin suhtautumiseen kiinnittanyt huomiota ja todennut, etta samat kaavat toistuvat lahes poikkeuksetta.

Elaimiin suhtautuminen ja niista valittaminen tuntuu omien kokemusten mukaan olevan aika eri sfaareissa taalla kuin Suomessa. Siina, missa Suomessa kissa tai koira on perheenjasen, on se taalla nimenomaan lemmikki. Lemmikki ei ansaitse samanlaista huolenpitoa tai rakkautta kuin ihminen. Sehan on "vain elain".

Kuva otettu sunnuntai-aamuna noustuani sängystä. Katsokaa nyt kuinka pieni Misu on (vajaa nelikuukautisen pennun vieressä). Pää ja häntä vain ovat isommat.

Tassa muutama esimerkki:

- Tyokavereideni koirat voivat olla jopa 10-12h paivassa yksin, ja tama on valitettavaa, mutta minkas teet. Tyot pitaa hoitaa. Ja sehan on "vain koira". Aamulla kavellaan talon ympari pikaisesti tai paastetaan koira takapihalle juoksemaan. Sama toistuu toiden jalkeen. Koirien lenkitys (tai ainakaan pitkat lenkit) ei tunnu olevan kovinkaan yleista. Yksikin tyokaverini kertoi, ettei ota koiraansa mukaan 3 mailin (vajaa 5 km) kavelylenkeilleen, koska ne on "liian pitkia koiralle".

- Meidan alakerran hullu koputtelija-narkkarinaapuri hommasi ISON ja ilmeisesti viela aika nuoressa iassa olevan koiran muutama kuukausi takaperin (miksi tallaisille ihmisille ylipaataan annetaan koiraa?). Emme ole nahneet kertaakaan hanen vievan koiraa kavelylle naiden kuukausien aikana. Se paasee korkeintaan tien toisella puolella sijaitsevalle huoltsikalle mukaan kaljanhakureissulle. Muu "ulkoilu" tapahtuu hanen betonilattiaisella terasillaan, joka on ehka noin 3x3m "iso". Naapurin ovesta tulvii sen ollessa auki pistava tupakan ja pilven haju, eika itse herra naapuri tunnu koskaan olevan selvinpain. Musiikkia han myos kuuntelee paivittain niin lujaa etta talon seinat tarisevat. Muahan kay koira tietysti saaliksi ja teimmekin tasta tapauksesta ilmoituksen elaintensuojeluun. Pari viikkoa jalkeenpain sain elaintensuojelusta viestin sahkopostiini: "Koiralla oli vetta saatavilla eika se ollut alipainoinen." No siinahan ne tarkeimmat...

- Kun olen joskus erehtynyt mainitsemaan (esim. tyokavereilleni), etta haluan viettaa illan kotona tmv. ettei Misun tarvi olla yksin niin paljon, olen saanut kummaksuvia katseita tai jopa naurua. "Sehan on vain kissa". Se parjaa vaikka viikon yksin, jos sille jattaa vetta ja ruokaa.

- Kun kerroin muutamalle (miespuoliselle) tyokaverille Misun olevan nyt sairas ja olevani tasta huolestunut, sain taas tietysti"sehan on vain kissa"-tyylisia kommentteja. Ja taas jopa sita naurua. (WTF?) Tuntuu, etta kissoihin taalla suhtaudutaan koiria negatiivisemmin ja tata luultavasti edesauttaa kaupungin (tai maan?) kulkukissaongelma. Lahes kaikilla tyokavereillani on koira ja monet eivat pida kissoista ja suorastaan rinnastavat ne tuholaisiin, kuten rottiin tai opossumeihin, joita on ihan ok ampua tai myrkyttaa pihaltaan.


Mutta ... mistas sita tietaa kuka tassa on asiassa on oikeassa, millaista kohtelua elaimet tarvitsevat ja ansaitsevat. Ehka kissa ei voi olla yksinainen, ehka voi. Ehka mun mielipiteet elainrakkaana ihmisena ovat vain ylireagointia. Itselle elain on perheenjasen ja melkeinpa samanarvoinen ihmisen kanssa. Kuten olen aiemminkin todennut: elaimet ovat aina viattomia, kun taas ihmiset pystyvat vaikka minkalaisiin pahoihin ja itsekkaisiin tekoihin. Siksi omat myotatunnot meneekin usein karvateille.

12 kommenttia:

  1. Onpa kurjan kuuloista kertakäyttökulttuuria eläinten suhteen :( Tosin niinhän se on aika hyvin pääteltävissäkin Jenkkin valtavasti määrästä kodittomia koiria ja kissoja. Suomessa ja pohjoismaissa ylipäänsäkin on tosiaan todella hyvä suhtautuminen koiriin. Yleisesti ottaen pidetään itsestäänselvyytenä, että koiran kanssa pitää lenkkeillä ja se on vaativa lemmikki ja samalla perheenjäsen. Kissan asema on käsittääkseni myös paranemassa jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mä ymmärrä tätä, mistä nämä on saanut päähänsä, että on ihan ok kävellä vaan talon ympäri kaksi kertaa päivässä koiran kanssa. Tarviihan se koira liikuntaakin! Mulla nousee aina savua korvista jutellessa tällästen ihmisten kanssa. Ja löytöeläinkoti oli nyt pari viikkoa takaperin siellä vieraillessa pullollaan joululahjaksi saatuja (ei pyydettyjä) eläimiä. Kenellehän tulee mieleen edes ostaa eläin yllätyksenä jollekin, joka sitä ei ole toivonut! Kumpa ihmiset tajuaisi että eläin ei ole mikään lelu!

      Poista
  2. Meiltä aina kysytään mitä koiria meillä on. No ne on kotikoiria, nukkuvat sohvalla ja kuorsaavat kilpaa meidän kanssa. Italialaiset (ainakin näin maaseudulla), kun ottavat koiria lähinnä tryffeleitä etsimään tai metsästämään. Monet kerrat on saanut vakuutella että ei meidän koirat löydä tryffeleitä, kun eivät löydä sohvalle jätettyä suklaatakaan... Samoin koirien asuminen sisällä herättää kummastusta - en edes kehtaa vanhimmille metsämiehille myöntää, että meidän koirat nukkuu jopa sängyssä. Jos koira ei opi löytämään tryffeleitä tai pärjää metsällä, se vaihdetaan.
    Taikauskoisiakin italialaiset on: mustat koirat ja kissat tuovat pahaa onnea ja niitä löytyy löytöeläinkodeista eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on myös paljon metsästykseen tarkoitettuja koiria. En tiedä enkä edes halua tietää miten niitä kohdellaan!
      Sama mulla: en enää paljo halua mainostaa ihmisille kissojani, koska osaksi saa vaan pilkkaa kun kertoo vaikka haluavansa viettää illan kotona niiden kanssa!

      Poista
  3. Täällä on ihan sama lemmikkikulttuuri! Meidän naapurustossa ainakin joka toisella (haukkumisen perusteella) on koira, mutta koskaan ei niitä näe. On vain yksi huskyn omistaja, joka lenkittää koiraansa päivittäin. Muut ovat sitten pikkuruisella patiolla ulvoen läpi yöt ja päivät.

    Ja kissoihin suhtauminen täällä on kanssa nihkeää. Moni on kysynyt että miten voin kiintyä kissaan kun ne ovat niin itsenäisiä eivätkä välitä omistajastaan? Siis mitä?? Luna ainakin kiehnää koko ajan meidän kimpussa, nukkuu sängyssä ja haluaa leikkiä koko ajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo voin kuvitella että on! Teksasissa on varmaan paljon "meksikomeininkiä" kun tässä rajalla ollaan, ja tuntuu että joka toinen vastaantulija on meksikolainen!

      Ai että miten voi kiintyä kissaan? Kissaan, joka kiehnää vieressä kaiken aikaa, kehrää ja puskee sua vasten. Nukkuu vieressä ja tulee syliin. Aika vaikeaa kyllä :D

      Poista
  4. Niinpä, kyllähän eläin vaistoaa välitetäänkö ja rakastetaanko sitä. Meillä myös edesmenneet koirat nukkuivat meidän makuuhuoneessa, hirveä itku kun yritettiin laittaa nukkumapaikka viereiseen huoneeseen. Kyllä oli hellyttävää katsella miten tyytyväisenä nukahtivat taas kun pääsivät takaisin :D

    Hienoa, että yrititte auttaa naapurin huumemiehellä olevaa koiraa, yleensähän sitä ihmiset vain sulkee silmänsä tällaiselta. Sääli eläintä, tupakan ja muun hajun keskellä joutuu elämään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ja jos eläinsuojelu ei tee asialle mitään niin kukas sitten. En ehkä kuitenkaan itse viitti käydä nappaamassa narkkarin koiraa! Aika surullista kyllä.. Suomessa varmasti ois puututtu asiaan!

      Poista
  5. Totta kai kissa voi olla yksinäinen! Pistää vihaksi tuollainen asenne lemmikkejä kohtaan. Kun kerran eläimen ottaa hoidettavakseen, niin totta kai sitä pitää myös sitten HOITAA.

    Boulderissa onneksi koiria näkyi lenkeillä jatkuvasti, jopa niin paljon, että se ajoittain ärsyttää, kun kaikki eivät pidä koiriaan kytkettyinä ja kerrankin eräälle vuorelle kiivetessä yksi irti ollut koira pelmahti keskelle meidän evästaukoa, melkein söi Iiron eväsleivän ja kuolasi housuille. Tosi kiva. Myös Iiron työpaikalla on jatkuvasti koiria, jotka viettävät päivänsä isäntänsä työpöydän alla; Iirohan on koirille allerginen niin tämäkään ei ole pelkästään positiivinen juttu, vaikka pahoja oireita ei vielä ihme kumma olekaan tullut. Pääsääntöisesti siis asiat koirilla hyvin, kun niistä tunnutaan välittävän aika paljon, mutta tässäkin on varjopuolensa. Vähän aikaa sitten oli lehdessä juttu tyypistä, joka oli kiivennyt koiransa kanssa Fourteenerille, kun myrsky oli puhjennut. Koira oli loukannut koipensa ja tyyppi oli sitten jättänyt koiransa sinne. Kun asia oli selvinnyt, Mountain Search & Rescue oli lähtenyt perään ja laskuttanut hakukeikan omistajalta, sentään.

    Kulkukissoja en ole nähnyt Coloradossa tai edes Georgiassa, jossa ne kai selviäisivät talven yli. Ehkä siis osavaltion laajuinen ongelma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua pistää myös vihaksi. Ja siksihän täällä asiasta kirjoittelenkin! ärsyttää ihmisten välinpitämättömyys ja itsekkyys! Ei ymmärretä, että jos lemmikin ottaa niin siihen pitää sitoutua!

      oho, aika eri meininki siellä Coloradossa. Siellä on varmasti paremmat lenkkimahdollisuudet ja -maastotkin! Täällä veikkaan, että ainakin tuohon lenkkeilyn mitättömyyteen vaikuttaa myös kuuma ilma ja lenkkipolkujen puute. Sitä taas en sitten tiedä, miksi se asennekin täällä lemmikkejä kohtaan tuntuu olevan välinpitämättömämpi! Harmillista..

      Poista
  6. Jännä jotenkin, ettei sielläkään ymmärretä lemmiekkien päälle yhtään. En olis heti osannut arvata. Argentiinassa kans koirat haukkuu vaan pienillä patioilla takapihalla, enkä ole montaa kertaa nähnyt kenenkään lenkittävän koiraa Buenos Airesin ulkopuolella. Siellä varmaan sen selittää kerrostalot ja puuttuvat takapihat. Mun host-perhe otti koiran mun vaihdon jälkeen ja sekään ei ole varmaan ikinä päässyt kotitalon pihaa pidemmälle (piha on jotain 20 neliöö) tai oppinut (opetettu) sisäsiistiksi.. mutta mikäs siinä kun kotiapulainen siivoo jäljelt :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin se vaan tuppaa ikävä kyllä olemaan :/ tottakai löytyy niitäkin, jotka välittävät,mutta yleisesti ottaen tuntuu näitten käsitys lemmikkieläinten hoidosta ja tarpeista olevan aika paljon hatarammalla pohjalla ainakin suomalaisiin verrattuna. Ja juur ajatellaan tuolleen "se on vain eläin".. :/

      Poista