sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää joulua

Matka kohti Suomea alkaa tästä! Kentällä ollaan ja meidän portin vierestä löytyi sopivasti pieni bar&grill. E:lle tulee lätkää teeveestä, joten mulla on sopiva tilaisuus lukea blogeja ja päivittää omaani - Houstonin kentän ilmainen wifi on näköjään nykyään rajaton (viime vuonna oli vielä vain 45min ilmainen), mikä on tietty plussaa.

Matkalta kentälle

Pakollinen passi&lentolippu-kuva!

Oli hauska sattuma, että Suomen värein koristeltu kuusi toivotti meidät heti ovella tervetulleiksi :)


Blogi hiljenee nyt mitä luultavimminkin parin viikon ajaksi, ellen jotain nopeaa innostu päivittelemään.

Hyvää joulua kaikille <3

perjantai 19. joulukuuta 2014

Vähän niitä yleistyksiä

Nyt kun kerkesin juuri todeta, kuinka mua ottaa päähän yleistäminen blogeissa, niin ajattelin itse kirjoittaa vähän lisää yleistyksiä. Aika tekopyhää vai mitä! (Yritän kuitenkin pysyä tällaisissa hölönpölö-jutuissa ettei kukaan pahoita mieltään.)

Seuraa siis 10 ihmettelyn arvoista toteamusta Amerikasta/amerikkalaisista. Loppuun mahtuu myös muutama fakta!

1. Kaikki varmasti tietää, että amerikkalaiseen jääkaappiin kuuluu jääpalakone. Olin silti aika yllättynyt kuinka hulluna täällä jääpaloihin ollaankaan. Työpaikan "suggestion boxista", eli ehdotuslaatikosta, on löytynyt jo kolme kertaa siellä töissäoloaikanani ehdotus lisäjääpalakoneelle, koska firman kaksi jääkaappia eivät kerkeä jääpalasia tuottamaan menekin vaatimalla tahdilla. Suomessa mua on lähinnä ärsyttänyt se jääpalojen liiallinen määrä juomissa (koska itse juomaa saa silloin vähemmän), mutta täällähän on ravintoloissa ilmainen refill, eli limsaa saa niin paljon kuin napa vetää.

2. Yleisillä paikoilla yksikseen puhuminen/laulaminen on ihan ok, eikä siinä ole mitään outoa. Myös sellainen "ei kenellekään kohdistettu puhe" vaikkapa ruokakaupassa on aika yleistä. En aina tiedä pitäisikö vastata vai ei kun joku horisee siinä vieressä leipähyllyllä jotain epämääräistä.

3. Tupakanpolttajia ei täällä näe (tai haista) missään toisin kuin Suomessa, missä kauppaan sisään kävellessään saa yleensä sukeltaa savupilven läpi (ja talloa tupakantumppien päältä).

4. Kuntosalin pukkarissa ei näy alastomia ihmisiä (toisin kuin Suomessa, missä pukkari vilisee nakupellejä). Vaatteet vaihdetaan täällä vessa/suihkukopissa. Ja jos sauna löytyy, sinnekin mennään vaatteet päällä.

5. Saan kummastelevia kysymyksiä (onko kaikki ok?), jos parkkeeraan autoni töissä parkkipaikan toiselle laidalle enkä oven eteen. (Huomautettakoon, että parkkipaikan toiseltakin laidalta on vain ehkä 20 metriä sisälle, mikä nyt suomalaiselle ei ole matka eikä mikään.) Myöskin tien toisella puolella sijaitsevalle huoltoasemalle kävely tuottaa monille ongelmia. Ajoin jopa kerran itse sinne autolla (siis TIEN YLI) välttyäkseni tuijotuksilta.

6. Amerikkalainen naishenkilö voi todeta ihan rennosti "I´m a pretty girl", olematta itserakas. Suomalainen taas vaatimattoma vähättelee itseään saadessaan yhdenkin kehun toiselta (puhumattakaan siitä, että toteaisi olevansa KAUNIS!). Hyvän itsetunnon huomaa myös tavasta poseerata valokuvissa. Tuon taidon osaavat jo amerikkalaiset lapsetkin hammasraudat suussaan. (Rautoja ei täällä opeteta häpeämään kuten Suomessa. Hyvä jos itse suutani kehtasin avata omina hammasrauta-aikoinani. Vähän olen kateellinen näille jenkki-lapsille ja heidän häpeilemättömyydelleen.)

7. On vaikea tietää, kun oikeasti pitää sinusta ja kuka ei. Kaikki on ystävällisiä tai mukaystävällisiä. Suomessa ei tätä ongelmaa mulla ollut vaan näin ihan suoraa kyllä ketä ei kiinnostanut olla mun kaveri. Töissä pitääkin varoa kelle menee kertomaan syvimpiä salaisuuksiaan ettei saa myöhemmin puukkoa selkään.

8. Useimpien teiden varsilla ei ole katulamppuja. Töiden jälkeen ei siis tule kuuloonkaan lähteä lenkille pilkkopimeään puistoon. Ainakaan tällä meidän asuinalueella. Kuntosalille siis käy tie jos mielii kuntoilla töiden jälkeen.

9. Liikennevalot ovat teiden YLLÄ. Ei paaluissa tien reunoilla, kuten Suomessa. Mun henkilökohtaisesti oli tosia vaikea tottua tähän ja pari kertaa ajokortin saatuani ajelinkin rennosti punaisia päin kun en huomannut koko valojen olemassaoloa. Hups. Nyt niihin on jo tottunut ja ne on oikeastaan aika kätevät, koska näkyvät paljon kauempaa kuin suomalaiset paaluvalot.

10. Parvekkeella ei saa kuivata pyykkiä, koska se on mautonta. Sinne ei saa pistää mitään muutakaan mautonta (=rumaa). (Mutta kunnon yankeella onkin kuivausrumpu, joten tämä ei edes tuota ongelmia.)

torstai 18. joulukuuta 2014

Pian

Ollaan oltu nyt pari päivää "evakossa" Seabrookissa E:n enon kämpillä (joka itse on Suomessa tällä hetkellä). Meidän omalle asunnolle tuli eilen torakanmyrkyttäjät eikä haluttu olla siellä kissan takia. Ihana Teksas ja Teksas-ongelmat. Yök!

Se hyvä puoli tässä evakossa on että saatiin saunoa! Lämmitin puusaunan ihan itse (hehe) eilen illalla ja loikoilin lauteilla kissan istuessa alalauteilla. Tomppeli vinkui ja raapi terassin lasiovea joten piti hakea se sieltä saunaan. Sitten oltiin tyytyväisiä.

Pitäisi käydä siivoamassa oma asunto ja pestä lattiat että voitaisiin palata sinne. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta mitä vähemmän myrkynrippeitä sen parempi mun mielestä. Myös viimeiset pari joululahjaa pitäisi käydä ostamassa. Ja PAKATA! Meinasi ihan unohtua. Lento on sunnuntaina. Enää tämä ja huominen päivä töissä ja sitten alkaakin loma :)

Joulukynnet haluaisin myös käydä laitattamassa ennen reissua.

Kissa menee hoitoon Ikan luo, missä se oli Dallasin reissunkin ajan. Tulevat hyvin toimeen Ikan koiran Frankien kanssa. Ei tarvi siis murehtia karvapallosta, kun tiedetään että se on hyvässä hoidossa!

Joulu 2013

Pian se on menoa! Jaiks! Pelkkä ajatus Helsinki-Vantaan lentokentällekin astumisesta on aika innostava! Joka puolella puhutaan suomea ja ympärillä näyttää tutulta ja kotoisalta! 10 kuukautta sitten lähdin Suomesta. Se on tähän mennessä pisin aika putkeen, mitä oon sieltä ollut pois.


Ps. Työkaverit yrittävät käydä vuorotellen syöttämässä mulle PEURA-makkaraa. Joku on taas käynyt metsällä. Arvatkaa söinkö. Näen noita nappisilmä-bambeja päivittäin tienvarsilla seisoskelemassa. Joskus ihan parin metrin päässä. Ei kaveria voi syödä!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Mihin en koskaan kyllästy

No niin jospa nyt veisi haasteen vihdoin päätökseen ja kirjoittaisi sen viimeisen osan, eli "mihin en koskaan kyllästy?".

Yritin kauan keksiä jotain vähän erikoisempaa ja yllätyksellisempää, mutta loppujen lopuksi päädyin niinkin "tylsään" ja yllätyksettömään asiaan kuin matkustaminen. Miten siihen voisi kyllästyä?

Kemah

Tiedän, että oon jauhanut tästä asiasta jo moneen otteeseen. Oon kuitenkin kuullut viime aikoina muutamalta ihmiseltä, ettei heitä kiinnosta matkustaa. Matkustaminen kuulemma aiheuttaa vaan stressiä ja ihaninta on olla ihan kotosalla.  Ei kaikki voi tietenkään pitää samoista asioista. Se on täysin ymmärrettävää. Omaan päähän ei vaan millään mahdu, miten joku ei voi pitää matkustamisesta. En yritä kritisoida näitä ihmisiä, vaan kunhan ihmettelen. Olisi kiva ymmärtää heidän ajatuksiaan tästä asiasta paremmin. Omasta mielestä tuntuu, että he väkisinkin jäävät jostain paitsi. Eihän se ole sama asia nähdä kuvaa jostain kohteesta kuin oikeasti päästä vierailemaan siellä.


Toisaalta ymmärrän, että viikonloppureissu (tai jopa viikon reissu) voi tuntua liian lyhyeltä (=stressaavalta). Lyhyessä ajassa ei välttämättä kerkeä rentoutua ainakaan jos nähtävää on paljon. Myös lomalta töihin ja arkeen paluu ei ole ikinä kivaa.

Maailma on kuitenkin pullollaan uusia erilaisia kohteita ja eri tapoja matkustaa. Itseä melkein stressaa se, että EN kerkeä elämäni aikana nähdä kaikkea, mitä haluan. Aika hullua ottaa stressiä sellaisesta asiasta, mutta varsinkin näin ulkomailla asuessa tämä homma pistää ahdistamaan kun pitäisi päättää käyttääkö lomansa kotimaassa vai uudessa paikassa vierailuun. Mun firma tarjoaa kolmen viikon maksetun vuosiloman. Koita nyt siinä nähdä maailmaa ja vierailla Suomessa. Huoh. Olen funtsaillut, että asuinpaikan vaihtaminen tarpeeksi usein ratkaisisi tämän ongelman ;)

Houston ja sen lähialueet alkavat pian olla nähty. Kun saisi vielä sen downtown-kierroksen ja Austinin reissun toteutettua niin olen tyytyväinen. Niin ja niitä Karibian risteilyjäkin lähtisi tuosta Galvestonin saarelta. Voihan loma ja sen puute!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kesämaa

Voi Teksas, minkä olet tehnyt mulle! Muistan kun ennen tänne muuttoa luin yhden täällä au pairina olleen tytön blogia, jossa hän hän kirjoitti laittaneensa innoissaan farkut jalkaan kun lämpötila laski noin 20 asteeseen. Vähän naureskelin tuolle silloin. Farkut ja 20c?

Houston, farkut ja ehkä vajaat 30c.

Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, ulkona oli 24 astetta ja päätin lähteä kävelylle. 24 astetta kuulosti kuitenkin sen verran viileältä, että päätin laittaa pitkät housut ja pitkähihaisen paidan päälle ettei tule vilu. Virhe. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kuumahan siinä tuli. Teki mieli ottaa paita pois, mutta alla ei ollut kuin rintsikat, niin ei ihan viitsinyt :D

Suomessa pinkaisin rannalle ottamaan aurinkoa monet kerrat viileämmissä lämpötiloissa (18c oli täysin sopiva rantakeli). Nyt pelkään, että tulee kylmä sortseissa, kun lämpömittari näyttää alle 30 astetta. Veikkaan, että moni muukin kesämaahan muuttanut voi yhtyä näihin fiiliksiin ;)

Vaasa, sortsit ja vajaat 20c.

Tämä ainainen kesä myös tuntuu sekoittavan ajantajun kokonaan. Kun miettii, "milloinkas me oltiinkaan sillä ja sillä viikonloppureissulla" huomaa sitä automaattisesti ajattelevansa "kesällä", vaikka reissu olisi tapahtunut maaliskuussa. Toki täällä tulee kylmempiä kausia tai päiviä, mutta niinhän tulee Suomessakin. KESÄLLÄ.

Viime viikonloppuna Dallas taas yllätti viileydellään. Houstonista oltiin lähdetty sortsit päällä eikä mitään takkeja oltu pakattu mukaan. Dallasissa laski lämpötilat illalla alle 10:n ja saatiin hytistä kylmästä. Ei tietenkään voinut tarkistaa säätiedotusta etukäteen kun täällä kesämaassa kerran asutaan!

En millään pysty käsittämään, että jouluun on vain puolitoista viikkoa. No, kai sitä kaikkeen tottuu. Suomessa saakin sitten palata maan tasalle näitten lämpötilojen kanssa :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Uudet lempparit

Nyt teen jotain tavoistani poikkeavaa nimittäin suosittelen teille mun uusia lempparikosmetiikkatuotteita. Ja vapaaehtoisesti sekä tästä mitään hyötymättä!

Tässä kuukausi sitten ostin niin hyvät ihonhoitotuotteet, että ajattelin täälläkin vinkata niistä.

Acuren tuotteista sain itseasiassa vinkin Madden blogista. Olin ajatellut kokeilla luonnonmukaisia tuotteita ja Madde vinkkasi näistä kuin tilauksesta. Tilasin putelit Amazonista heti samana iltana. Acuren tuotteet ovat  vegaanisia ja 100% biohajoavia. Niitä ei myöskään ole testattu eläimillä, mikä on tietysti plussaa.

Beccan meikkivoidetta mulle suositeltiin noin vuosi sitten Sephoran ihoanalyysissa, mutta heiltä oli silloin kyseinen sävy loppu, joten en voinut ostaa sitä. Nyt vihdoin ja viimein sen kävin ostamassa ja en voisi tyytyväisempi olla. En tarvi puuteria enää ollenkaan! Mun iho on rasvoittuvaiseen taipuva ja iltapäivään mennessä otsa kiiltää. Eipä kiillä enää. Tätäkään ei ole testattu eläimillä!

Mun iho on tasoittunut tässä muutaman viikon aikana huimasti, eikä näppyjä ole tullut enää paljon yhtään! Acuren myrkyttömät tuotteet selvästi sopivat ainakin mun iholle ja yhdistettynä kunnon meikkivoiteeseen olen tulokseen erittäin tyytyväinen! Suosittelen :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Pikapikapäivitys

Jouluun on alle 2 viikkoa enaa! En malta pysya housuissani. Mahtavaa paasta Suomeen kaymaan ja nakemaan perhetta ja kavereita. Ja syomaan Suomiherkkuja! Oon myos kirjoitellut listaa, mita kaikkea sielta pitaa muistaa ostaa tanne viemisiksi ;)

Viikonloppu vietettiin Dallasissa, joka on noin viisi tuntia Houstonista pohjoiseen. Siella pain asuu ilmeisesti enemmankin suomalaisia ja he jarjestivat itsenaisyyspaivan kunniaksi bileet, johon saimme kutsun Facebookissa. Meita lahti taalta H-Towninsta nelja pariskuntaa, seka muutama pariton tapaus. Mm. Hetkia Houstonissa-blogin Sanna miehineen oli menossa mukana!

Jostain keskeltä Teksasia

Hauskaa oli, mutta nyt jalkikateen harmittaa, etta lahdettiin juhlista niin aikaisin (miehilla tuli vasy). Bileet kuulemma vain paranivat loppua kohden. Musta on tainnut myos tosissaan tulla vanha. Niin loppu poikki oon tanaan ollut! Ei jaksa enaa tallaista reissu-bile-yhdistelmaa! Pitaisi saada yksi paiva palautua reissun jalkeen ennen toihin paluuta!

Cory, Jonas, Christine, Eeva, mina ja Eric. Mun outo ilme johtuu siita, etta unohdin meikkipussin kotia = mulla ei ole kulmakarvoja :D

Dallasia ei paljon keritty kierrella, mutta ei haittaa, koska se on nahty ennenkin. Kuviakaan ei tullut montaa napsittua.


Ennen kotiinlahtoa kaytiin tankkaamassa Gas Monkey Bar and Grillissa!

Tallainen pikainen paivitys vain talla kertaa! Hyvaa alkavaa viikkoa kaikille. Palaillaan:)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mä oon vaan töissä täällä

Onko kukaan muu täällä USAssa asuva huomannut, että asiakaspalvelualalla töissä olevat henkilöt eivät tunnu olevan hirvesti perillä siitä, mitä myyvät/tarjoilevat? En tiedä onko mulla vain erityisesti pistänyt silmään, kun olen itse ollut asiakaspalvelualalla sellaiset 8 vuotta, mutta välillä mua järkyttää nämä suorat "I don't know"-vastaukset. Mulle on opetettu että "en tiedä" ei ole hyväksyttävä vastaus asiakkaan kysymykseen. Jos et tiedä, sano "En tiedä, mutta annas kun otan selvää/kysyn työkaverilta/soitan yhden puhelun".

Viimeksi yhdessä smoothie-paikassa vieraillessani kysyin myyjältä kuinka paljon smoothien sokeri- ja kalorimäärä kasvaa, jos lisään siihen proteiinia tai kreikkalaista jogurttia. Vastaus "Ei mitään hajua". Tämä selvä.

Toisessa smoothie-paikassa kysyin, mikä on whey- ja soy-proteiinien ero. Vastaus "en tiedä". Tällä kertaa paikalla oli kuitenkin paikan pomo, joka osasi sitten vastauksen esittää.

Eräässä hotellissa kysyttiin lähiympäristön ravintoloita/nähtävyyksiä. Saatiin vastaus "En tiedä, asun itse toisella puolella kaupunkia." Jahas...

Leffateatterissa kyseltiin lippuluukulla, mistä eräs elokuva kertoo (koska leffa, jota oltiin tultu katsomaan oli peruttu). Myyjällä ei tuntunut olevan hajua yhdestäkään elokuvasta, joita leffassa pyöri sillä hetkellä. "Mutkun mä oon vaan töissä täällä".

Tässä vain muutamia ekana mieleen tulevia tapauksia. Näitä sattuu ihan jatkuvasti ja tulee väkisinkin sellainen olo, että työntekijöitä ei kiinnosta pätkääkään.
Voisi kuvitella, että löytyisi edes vähän kiinnostusta sitä työtään kohtaan. Itse muistan ainakin yrittäneeni painaa mieleen kaikenlaista nippelitietoa, mitä asiakkaiden voisi olettaa kysyvän.

Myös työpaikalla pistin aluksi merkille, että lähes kukaan ei osannut vaihtaa kopiokoneeseen mustetta/ottaa kaksipuolisia kopioita ym., mitä nyt luulisi perus toimistotyöntekijöiden osaavan. Ongelman kohdalle sattuessa soitettiin IT-miehelle, jonka tuloa saa usein odotella pidemmänkin tovin. Nyt monet tulevat mun luo kun vaikkapa juuri sen kopiokoneen kanssa on ongelmia ;)

Eilen oli mukava tulla töistä kotiin, kun mua odotti tällainen näky keittiön pöydällä. Se alkaa selvästi oppimaan tavoille ;) En kyllä odottanut mitään, koska sainhan jo sen tabletin viikonloppuna ja sekin oli musta jo enemmän kuin tarpeeksi. (Meillä oli siis vuosipäivä.) Olen kuulemma ollut ekstrakiltti ja ihana ja mitähän vielä .. ;) Ollaan muuten yritetty vähentää kaiken turhan tavaran ja krääsän keräämistä ja ihan vain "huvin vuoksi" shoppailua, mutta sallittakoon nyt tämän verran. Kaikki paketeista löytyvä tuli kyllä tarpeeseen. (Huomatkaa kissa - aina siellä, missä tapahtuu!)

tiistai 2. joulukuuta 2014

15 faktaa minusta

Seuraa haasteen toiseksi viimeinen kohta! 15 täysin satunnaista faktaa musta olkaa hyvä:

1. Olen erittäin nirso. En mahda asialle mitään. En tiedä pitäisikökään. Tiedän, että se varmasti ärsyttää monia ihmisiä, mutta en tee sitä tahallani.

Viikonloppuna kävelyllä

2. Rakastan eläimiä. En voi sietää eläinten huonoa kohtelua. Kaikki eläinrääkkääjät ansaitsevat mun mielestä saman kohtelun, mitä ovat eläimelle aiheuttaneet. Multa riittää myötätuntoa paljon enemmän eläimille kuin ihmisille. Eläimet on aina viattomia, eivätkä tarkoita pahaa. Ihmiset sen sijaan kykenevät vaikka minkälaisiin hirveyksiin sekä toisiaan, että eläimiä kohtaan. En pystynyt mm. katsomaan Blackfish-dokumenttia kuin noin kymmenen minuuttia, kun tuli niin surku.

3. En tykkää huomiosta enkä huomion keskipisteenä olemisesta. En kuitenkaan ole mielestäni ujo.

4. Johtuen pitkästä "kauppa-urastani" alan usein huomaamattani kaupassa (esim. kassajonossa) järjestämään hyllyjä. Vaatekaupassa saatan viikata pinoja siistimmiksi ja ruokakaupoissa "vetää" tavaroita hyllyissä eteenpäin.

5. Olin oikea hikipinko koulussa. (Kunnes aloitin yliopiston ja asenne koulua kohtaan muuttui täysin. Uusi asenne oli "kunhan menee läpi".)

6. En ole koskaan ollut Amerikka-fani enkä haaveillut tänne matkustamisesta.

7. Olen värisokea. En kyllä koe sen haittaavan mun elämää mitenkään. Kerran 18-vuotiaana töissä en erottanut kirkkaankeltaisia ja limenvihreitä lonkerotölkkejä toisistaan ja pomo tuli huomauttamaan, että eri väriset tölkit voisi lajitella omille riveilleen. Olin vain lätkinyt ne sekaisin hyllyyn kun en huomannut, että tölkkejä oli kahta väriä!

8. Rakastan urheilua, mutta vihaan katsoa urheilua teeveestä.

9. En tykkää pelata mitään. Joukkue,-tietokone,- pelikonsoli,- ja korttipelit - ei kiitos. Jostain syystä lautapelit ja mölkky kuitenkin menee!


10. En erota oikeaa ja vasenta nopeasti toisistaan. Joudun miettimään hetken ennen kuin tiedän kumpi on kumpi. Autokoulussa oli aikoinaan kauhun hetket kun opettaja tokaisi "oikea" tai "vasen" ennen risteystä.

11. Olen tosi kärsimätön ja hätäinen. Inhoan odottamista. Jos päätän, että haluan jotain niin se pitää saada heti. Kun päätin haluavani vaihtoon opiskelemaan, kirjoitin hakemukset samana iltana kynä sauhuten ja lähetin ne heti kun haku alkoi. Vaihtokohteita ei siinä paljon kerennyt miettiä.

12. Luulen, että mulla on lievä lukihäiriö tai vastaava. Mun aivot vaihtaa usein kirjainten ja numeroiden paikkaa. Luulin kauan, että Harry Potterin Hermione on Hemrione. Kaupan kassalla töissä olessa saatoin sanoa summan 4,70, vaikka se oli 7,40. Kukaan asiakas ei kyllä koskaan tuntunut huomaavan. Vain minä itse:D

13. En juo kahvia. Teetä opin juomaan Göteborgissa, missä mun huone oli talvella niin kylmä, että oli pakko saada lämmikettä.

14. En tykkää puhua puhelimessa. Puhelin on lähes aina äänettömällä eikä siten tarvi kuulla, jos joku soittaa. Mulle kannattaa tekstata.

15. Kun tapaan uusia ihmisiä, en ikinä kuuntele heidän nimiään. En tee sitä tahallani. Saatan jopa päättää etukäteen, että "nyt kuuntelen ne oikein tarkkaa ja painan mieleeni" . Mutta kun hetki koittaa, menee nimet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosi noloa. Jos taas näen nimen kirjoitettuna niin muistan sen.


Kuvituksena minä, mä ja meitsi, koska aihekin sen verran egoistinen!