keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Takki ja Houstonin työtilanne

Haasteen seuraava kohta kuuluu "Mitä sinulla oli tänään yllä + kuva". Kaupungin työtilanteesta sen sijaan esitettiin aamulla radiossa sellainenkin väittämä, että en voi olla työntämättä omaa lusikkaani tähän soppaan. Otsikon kaksi asiaa eivät siis liity mitenkään toisiinsa.

Tänään sain kaivaa kaapin uumenista....TAKIN! Ensimmäistä kertaa sitten kevään ja Chicagon reissun! Mittari näytti aamulla 9c:n lukemia!

Taisi olla peilissä pari pölyhiukkasta (tai jotain..)! Koitin leikkiä vähän mun uudella kuvanmuokkausappilla piilottaakseni ne, mutta tuloksetta. Niin ja muuten huomatkaa nuo mun "raidat", eikös ookin ihan selvä ombre?!

Aamulla työmatkalla kuuntelin aika mielenkiintoista radio-ohjelmaa. Kuulemma 9% ihmisistä (amerikkalaisista?) aloittaa aamunsa itkemällä. Tässä vaiheessa pääsi pieni epäluuloinen "mitä vit..." suusta (tai pitäisikö sanoa what the f..." kun Amerikassa ollaan). Ensimmäinen soittaja kuitenkin vahvisti väitteen. Nainen kertoi menevänsä joka aamu töihin saavuttuaan vessaan itkemään koska vihaa työtänsä niin paljon. Tähän väliin radiotoimittaja esitti saman kysymyksen, minkä minäkin olisin esittänyt: oletko ajatellut hakea muita töitä? Nainen kertoi työnsä olevan "an administrative position in the oil and gas industry" (elikkä samoissa hommissa mun kanssa) ja sanoi töiden saamisen olevan niin vaikeaa Houstonissa, ettei viitsi edes yrittää hakea muita töitä. Oli kuulemma tämäkin työ ollut ihan kiven alla. Lopuksi hän kuitenkin totesi, että jos ohjelmaa kuuntelee joku, jolla hänelle olisi töitä tarjota saa ottaa yhteyttä. (Miettiköhän radiojuontajat tässä vaiheessa samaa kuin minä?)

Muistaakseni luin juuri taannoin että työtilanne Teksasissa on yksi maan parhaista. Työpaikkailmoituksia myös oli, ainakin silloin kun itse töitä etsin, pilvin pimein ja uusia ilmeistyi päivittäin. Minäkin mamuna pääsin useampaan haastatteluun.

Yllättävää kyllä, seuraava soittaja ilmoitti tarjoavansa itkijänaiselle töitä kaupungin isoimmasta öljyalan firmasta. Sen enempää en kerinnyt ohjelmaa kuunnella, koska työmatka loppui kesken! Jäin myös miettimään, että tulikohan naisella mieleen, että hänen pomonsa saattaa kuunnella radiota... Tai ylipäätänsä mitä naisen päässä oikein edes liikkui!

Mikä oli mun pointti? Jos vihaat elämääsi/työtäsi, niin tee jotain asian eteen äläkä valita vain valita siitä. (Ilmeisesti voit myös soittaa radioon, itkeä ja saada työtarjouksen.)

Sain pomolta luvan aloittaa aamuni jo seitsemältä, tehden tunnin pidemmän päivän ma-to ja täten pääsen perjantaisin jo yhdeltä. Viikonloppu alkaa siis neljää tuntia aiemmin. Jee! Siksi olen jo tähän aikaan ekalla kahvipaussilla kirjoittelemassa blogia (ja koska mulla ei yksinkertaisesti oo mitään tekemistä tänä aamuna).

2 kommenttia:

  1. Käsittämätöntä! Jotenkin amerikkalaiset on muuten niin yritteliästä porukkaa, että tällainen ihmetyttää toden teolla. Mietin, että johtuuko se siitä, että nämä näkevät ylipäänsä työnsä keskeisempänä osana elämäänsä ja työlle uhrautuminen on täällä suurempi arvo kuin mitä Suomessa (ainakaan nuorten keskuudessa). Ja tietty jos on $100 000 opintolainaa, niin vaihtoehdot alanvaihtoon tai muuhun on aika rajoitetut.

    Mutta oikeasti, kuka tarjoaa tuollaiselle tyypille töitä? Itse en ainakaan tarjoaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mäkin mietin! Tyttö itkeä ruikuttaa radiossa ja kertoo kuinka joka päivä vain itkee. Ja sitten seuraava soittaja ilmoittaa että hänelle olisi töitä :D minä pysyisin kaukana tuollaisista!
      Tosiaan jos sata tonnia on lainaa voi alanvaihto olla vähän enemmän harkinnan alla, mutta ei sen siltikään pitäisi täysin mahdoton este olla jos nyt työtään niin paljon VIHAA että joka aamu itkemällä täytyy aloittaa! Onneksi ei itellä oo asiat noin huonossa jamassa!

      Poista