keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miten rahkapiirakka upposi amerikkalaisiin?

Vastaus otsikon kysymykseen: todella hyvin. Päätin siis lopulta, että rahkapiirakka saa kelvata viemisiksi kiitospäivän lounaalle, koska leivoin sitä sunnuntaina kaksi pellillistä ja Erickin totesi sen hyväksi ja tarpeeksi makeaksi (ihmettelen kyllä vieläkin, miten se kääretorttu ei muka ollut tarpeaksi makeaa). Rahkapiirakka maistui miehelle vähän liiankin hyvin, koska eilen aamulla huomasin sen huvenneen jääkaapista suht kiitettävästi ja mietin että kehtaanko noin pientä satsia edes töihin viedä. E oli myös tietysti mussuttanut piirakkaa siitä paremmin onnistuneesta pellillisestä (toinen nimittäin tummui vähän liikaa). Onneksi amerikkalaiset eivät tiedä miltä rahkapiirakan kuuluu näyttää!


Olin todella yllättynyt kuinka innoissaan monet tuntuivat odottavan mun "something Finnish" tuomisia. Aamusta alkaen sain yrittää selostaa työkavereille, mitä mystistä suomalaista olen valmistanut, mitä siinä on ja mikä sen nimi on. Lausin sanan "rahkapiirakka" valehtelematta ainakin 20 kertaa päivän aikana hi-taaas-ti ja selvästi. Mutta eihän ne työkaveri-rukat sitä arvatenkaan osanneet ääntää vaikka kuinka yrittivät. Yksi nimesi piirakan sitten "Rock Americaksi" koska siltä se kuulemma kuulosti. Rahkapiirakka, Rock America... Juu! Viime viikolla mulla vasta hauskaa olikin kun eräs työkaveri yritti opetella lausumaan metsäsienimuhennoksen. Ihana suomen kieli.

Suomalainen piirakka hävisi jälkiruokapöydästä ensimmäisenä ja mattimyöhäisille ei palasta edes riittänyt. Pari tuli kysymään, missä se mun tuoma Suomi-ruoka on ja pettyi silminnähden kun kerroin sen olleen jo loppu. Ne, jotka piirakkaa saivat sanoivat sen olevan tosi hyvää. Yksi totesi piirakan olevan "like cheesecake on a biscuit". En tiedä kehuivatko vaan kohteliaisuudesta, mutta mä olen ainakin aika otettu kuinka kiinnostuneita kaikki olisivat olleet maistamaan suomalaista ruokaa. Jopa pari sellaistakin työkaveria, joiden kanssa en oikeastaan koskaan ole jutellut (ja, joiden en edes tiennyt tietävän että olen Suomesta), tuli kysymään mitä suomalaista olen tuonut! Aika sympaattista. Pitää ehkä viedä uudemman kerran töihin jotain tarjottavaksi, kun siellä noin kiinnostuneita meidän ruuista ollaan.

Mitä mieltä sitten itse olin kiitospäivän lounaasta? Ensiksikin olin vähän ihmeissäni siitä, miten ne kaikkein vanhimmat ja paksumahaisimmat miehet rynnistivät apajille ensimmäiseksi. (Kiinnitin samaan huomiota jo firman taannoisella hotdog-tarjoilulla). Ei tietoakaan mistään "naiset ensin"-kohteliasuuksista, mikä on aika outoa, koska mm. ovethan täällä avataan naisille aina. Välillä se on jopa hieman huvittavaa. Näitä "meinaan juuri tarttua ovenkahvaan, mutta parin metrin päässä oleva mies juoksee kauhealla vauhdilla paikalle ja tarttuu siihen ensin"-tilanteita ei pysty enää yhden käden sormilla laskea. Ilmeisesti sama kohtelias asenne ei päde, mitä tulee ruokaan. Minä, yhdessä muutaman muun naisen kanssa, lämmitin ruokia ja asettelin niitä esille ja ennen kuin olimme edes valmiita, olivat ensimmäiset paksukaiset jo saapuneet mättämään ruokaa lautasilleen. Kohta jono oli jo niin pitkä että päätin suosiolla jäädä sivummalle odottelemaan. Kun mun vuoro vihdoin koitti, oli monet ruuista, kuten juustopallerot (cheese balls), joita ehdottomasti olisin halunnut maistaa, jo loppu. Jäljellä ei tainnut olla enää lihojen lisäksi paljon muuta kuin maissileipää (corn bread), perunamuusia ja papuja useassa eri muodossa. Pavuista en tykkää. Maissileipää oon maistanut enkä kauheasti siitä välittänyt.

Jälkkäripöytä sen sijaan oli lähes koskematon mun sinne saapuessa (lukuunottamatta sitä kadonnutta suomalaista piirakkaa) ja sieltä maistoinkin muutamaa erilaista kakkua. Sehän sopi mulle mainiosti. Mulla taitaa olla joku geenivirhe kun tykkään makeasta yleensä enemmän kuin suolaisesta ;) Oon muuten kauhean nirso, mutta makean kanssa en niinkään.

Edes kuvia en kerennyt ruoista nappaamaan ennenkuin paksukaispapat olivat rynnistäneet patojen ääreen. Ainut kuva, jonka otin oli tästä kalkkunakakusta. Siihenkin oli tosin joku jo kerennyt iskeä.





7 kommenttia:

  1. Toi kalkkunakakku näyttää mun silmiin psykedeeliseltä vappupallolta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas nopeaa kännykän kuvia selatessani katoin että "miks mulla on kuva Chupa Chups-tikkarista" ;D

      Poista
  2. Mä katoin tota kakkua eka piñataksi :D

    Ilmeisesti sun rahkapiirakka on ollu tosi hyvää! :) Jos joskus eksyn sinne päin niin saat kyllä ehottomasti tehä mulle kans satsin, että voin antaa oman arvion :D.
    Mä muuten vien ulkomaille aina Fazerin suklaata (ylläri) ja monet kehuu sitä just sen takia, että kun se ei oo niin makeaa ja siinä maistuu suklaa eikä pelkkä sokeri. Vaikka onhan se tosi makeaa niin ei mitään verrattuna vaikka Milkaan. Että kato ehkä ne ei vaan tiiä paremmasta ;) Ja ehkä ne ei niin makeat herkut uppoaakin sitten tosi hyvin.
    Ois kyllä tosi mielenkiintosta kuulla reaktioita muihinki ruokiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä usko että mun rahkapiikakka mitään erityistä oli kun ekaa kertaa elämässäni ite tein :D
      Lupaan kirjoitella jatkossakin, jos tarjoilen Suomiherkkuja täkäläisille :)

      Poista
  3. Rahkapiirakka on hyvaa - ja varmasti vahan muistuttaa juustokakkuakin - ja ilmeisen hyvaa se sitten oli. Voisitko laittaa tarkempaa reseptia piirakasta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto laittaisin jos oisi resepti :D Katoin netista vaan jonkun ekan reseptin,mika kohdalle sattui, enka edes tehnyt taysin sen mukaan. Korvasin pullataikinan jauhoista mm. osan taysjyvajauhoilla ja sitten tietty rahkan korvasin jogurtilla (Chobani) ja myos vahan maustamatonta tuorejuustoa heitin sekaan :)

      Poista
    2. Sovellan aina vahan reseptien kanssa. Joskus onnistuu joskus ei :) Viimeksi juustokakkua tehdessa jai keskusta vetelaksi, kun taisin tehda liian ison "taikinan" kun aloin liikaa soveltamaan ;)

      Poista