sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Minun päiväni

Aion olla nyt tylsä ja jättaa välistä nuo haasteen kohdat 13 ja 14 ja mennä suoraan kohtaan 15. Kohtaan 13 tunnen jo vastanneeni useamminkin ja 14 nyt vaan on...tylsä!

Täältä pesee siis kuvaus eilisestä lauantai-päivästäni:

6:30 Aikaisiin työaamujen herätyksiin tottuneena herään ilman herätyskelloakin aikaisin. Makoilen vielä hetken kuitenkin sängyssä, kun ei kerta ole pakko nousta ylös. Seitsemän jälkeen nousen ja menen keittiöön keittämään kattilallisen kaurapuuroa.


8:00 Aamupalan jälkeen lähdetään yhdessä Ericin kanssa tunnin aamulenkille. Ilma on juuri sopiva, vajaat 20 astetta, eikä juostessa tule liian kuuma.

10:00 Suihkun jälkeen lähdetään käymään apteekissa hakemassa yhtä reseptilääkettä. Olen kuullut että täällä reseptilääkkeen saaminen apteekista on hidas ja vaikea prosessi, mutta meillä se kävi yllättävän nopeasti, eikä mitään lisätodistuksia henkkarien ja vakuutuksen lisäksi tarvinnut esittää. Vakuutus vieläpä korvasi lääkkeen eikä senttiäkään tarvinnut maksaa, mikä oli mukava yllätys.

11:00 Eric lähtee valmentamaan ja minä jään kotiin lueskelemaan blogeja ja selailemaan hiuskuvia Pinterestistä. Mulla on aika kampaajalle tänään enkä vieläkään ole päättänyt tarkalleen minkä sävyn hiuksiini haluan.

12:15 Syön nopeasti pientä välipalaa ja lähden köröttelemään ostoskeskukselle, missä tukkasalonki sijaitsee. Mulla oli viime kerralla hyvä kokemus kyseisessä kampaamossa (joku saattaa muistaa toukokuisen tukkakatastrofin, joka piti käydä korjauttamassa toisessa paikassa) ja päätin luottaa siis samaan paikkaan tälläkin kertaa. Sain kuitenkin eri kampaajan tällä kertaa, koska tyttö, joka hiukseni viimeksi leikkasi ei kuulemma enää ole töissä heillä.

Yleensä välttelen ostoskeskusta viikonloppuisin väenpaljouden vuoksi. Tämäkään lauantai ei valitettavasti ole mikään poikkeus (vaikka kuvassa ehkä autiolta näyttääkin).

13:00 Olen ostoskesksella hyvissä ajoin ja kerkeän kierrellä melkein tunnin kaupoissa. Mukaan tarttuu uusi meikkivoide Sephorasta ja paita Charlotte Russelta. Kyseinen meikkivoide todettiin mulle sopivaksi noin vuosi sitten tehdyssä ihoanalyysissa ja nyt vihdoin päätin sen ostaa kun edelliset putelini olin saanut käytettyä loppuun.

Pukki ja kuuset ovat tulleet Houstoniin hyvissä ajoin!

17:00 Tukkani on vihdoin valmis. Eri henkilö pesi, värjäsi ja leikkasi hiukseni ja yhdessä leikkaaja-tytön kanssa tulemme siihen tulokseen että väri on epätasainen. Värin laittanut nainen ei halua myöntää tätä. Olin näyttänyt malliksi kuvaa raidoista, jossa mallin hiukset olivat laineilla, ja värin laittanut nainen sanoo, että oli luullut minun pitävän hiuksiani samalla lailla kiharrettuna. Onneksi leikkaajatyttö on mun puolella ja sanoo, että ei sellaista voi olettaa, tulinhan minä suorin hiuksin tänne tänäänkin. Hiukseni kiharretaan todisteeksi siitä, että raidat näyttävät siten paremmilta. Saan uuden ajan värjäykseen seuraavalle viikolle. Mikä väri se sellainen edes on, joka näyttää hyvältä vain kiharassa tukassa? Totta puhuen tulos ei musta muistuta edes raitoja, vaan liukuvärjäystä. Liukuvärjäys mulla on ollut aiemminkin, enkä nyt välttämättä olisi halunnut siihen palata. Toivon mukaan ensi viikolla saadaan tilanne korjattua. Täytyy varmaan kihartaa tukkaa siihen asti.

Myös palvelun hinta järkyttää mua: $216. En tiedä mitä olin kuvitellut kun luulin selviäväni noin satasella. Tuohon hintaan kyllä oletankin tuloksen olevan sitä, mitä pyydän. Onneksi minulla on ensi viikolla eri henkilö värjäämässä!

(Puolustukseni vielä voin sanoa että tosiaan viime parturikäynnistä on se 5 kk (kröhöm), eli ei ainakaan jatkuvasti tule laitettua tuollaista rahasummaa hiuskuontaloon!)

17:30 Tulen kotia, ruokin kissan ja tutkin hiuksiani peilistä. Tulos ei tosiaan näytä niin epätasaiselta kiharissa hiuksissa, mutto koska tosi harvoin jaksan hiuksiani kihartaa, haluan kyllä korjata värin. En myöskään ole kauhean innoissani tästä liukuväri-effektistä.

17.45 Eric soittaa, että on kotona noin 5 minuutin päästä ja pyytää mua tulemaan ulos ja lähtemään hänen kanssaan syömään.

18.00 Tulemme ihan meidän lähellä sijaitsevaan aasialaiseen buffetiin, syömme nopeaa ja noin vartin päästä olemme jo matkalla kotiin.

Loppuillan katsomme Greyn Anatomiaa Netflixistä ja menemme nukkumaan noin yhdeksältä!:D


Yritin muistaa ottaa muutaman kuvan päivän mittaan, mutta se oli yllättävän hankalaa ja tulos on.....noh suhteellisen surkea :D

Ps. En olekaan muistanut täällä mainita Suklaata ja Kahvia-blogin haastattelusta, joka julkaistiin jo pari viikkoa sitten. Sinne pääsee tästä. Ei välttämättä mun blogia lukeville ole mitään uutta informaatiota kylläkään, mutta ajattelin että se olisi kiva linkata tännekin :)

6 kommenttia:

  1. Oli pakko etsiä sun postaus siitä sun tukkakatastrofista - et oo hei yksin!! Mä yleensä käyn kampaajalla leikkaamassa ja värjäämässä parin kuun välein, mutta nyt oon pitänyt pidempää väliä ihan vain sen takia, että pääsisin Suomeen kampaajalle...siellä sentään yleensä menee kampaajallekin perille, mitä asiakas haluaa. Mä itkin kesällä monta viikkoa mun pilattujen hiusten takia, ja mun oli pakko kihartaa hiukset joka päivä monta viikkoa, sillä suorana tai ponnarilla hiukset näytti ihan kamalalta kun oli "vähän leikattu kerroksittain"... Mikä ihme siinä on ettei jotkut kampaajat vaan kuuntele?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys. Musta tuntuu että ne poimii vaan osan ohjeista tai haluaa tehdä oman makunsa mukaan. Ja täähän on aika typerää koska koko idea on just tehdä asiakas tyytyväiseksi! Ei tää onneksi katastrofi tällä kertaa oo, mutta ei sitäkään, mitä pyysin joten haluan kyllä että se korjataan! Hiukset on naiselle tärkeä asia :D ymmärrän sua täysin!

      Poista
  2. Tuossa on syy, miksi käyn kampaajalla vain Suomessa. Kerran tai pari kävin Jenkeissä kun olin 20v sitten au-pairina siellä, kerran tai pari Englannissa (missä asuin 2,5 vuotta) ja kerran Pärnussa, mihin olin muuten tosi tyytyväinen! Ensi vuonna käyn vain kerran Suomessa, joten saa nähdä joudunko sitten käymään täällä tai muualla ulkomailla :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo eipä taida itella onnistua myöskään tuo vain Suomessa kampaajalla käyminen kun varmaan kerran vuodessa tulee käytyä siellä! Etkö oo Saudikampaajaa kokeillut? :D Tai onko siellä ylipäätään naisten salonkeja vai vain miesten "partureita"?

      Poista
  3. Reilu pari vuotta sitten, kun muutettiin Usaan, mulla oli aika lyhyt tukka. Eka parturikäynti oli ihan täysi fiasko. En edes halunnut mennä sinne enää korjauttamaan leikkausta vaan painelin suosiolla toiseen liikkeeseen. Kysyinkin siellä, että onko heillä ketään, joka osaa leikata naisten lyhyitä hiuksia. :D Sieltä löytyi aivan ihana Londyn, joka leikkasikin hiuksiani niin kauan, kunnes vaihdettiin maisemaa. Mutta vaikka parturi oli taitava, oli mulla silti aina jokaisen käynnin jälkeen pari päivää aika paha bad hair day. Joten päädyin kasvattamaan hiuksia. Kuluneen vuoden aikana olen käynyt kerran parturissa ja sekin Suomessa. En jaksanut alkaa etsimään täältä uutta parturia. Tai ottamaan sitä riskiä, että vaivalla kasvatetuille hiuksille tapahtuu jotain. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no niinhan mullakin meni tuo eka kerta, Oli niin hirvea lopputulos PITKISSA hiuksissa (http://yksimenolippukiitos.blogspot.com/2014/05/vielakin-pakko-jauhaa-tuosta-tukasta.html ), etta en ajatellutkaan samaisessa paikassa korjauttavani tulosta vaan marssin suosiolla ihan uuteen paikkaan..

      Mika taalla oikein on ongelma tassa tukanleikkuussa/varjayksesssa, eiko ne osaa kasitella suomalaista hiuslaatua vai..!?

      Poista