keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Mun rahat vai meidän rahat?

Aloin tuon edellisen blogitekstini ja sen saamien kommenttien myötä pohtimaan vähän enemmän tätä amerikkalaista "lainauskulttuuria", vieraanvaraisuutta ja "mun rahat vai meidän rahat"-periaatetta.


Meillä on Ericin kanssa aika alusta asti ollut selvää, että rahat on yhteisiä. Vuorotellen asioita maksellaan, ei koskaan puoliksi. Amerikkalaiset miehethän ei (kai) muutenkaan veisi tyttöä treffeille ja pistäisi häntä maksamaan omaa osuuttaan. Suomessa olen kyllä monta kertaa saanut maksaa oman drinkkini/ruokani/leffalippuni sekä asiakaspalvelualalla nähnyt monia tapauksia kun ruuat maksetaan puoliksi tai kumpikin maksaa oman leffalippunsa.

Suomessa minkäänlainen "tarjoaminen" muutenkaan ei kovin yleistä taida olla. Ainakaan tyttöporukassa. Baaritiskille mennään porukalla ja jokainen maksaa oman juomansa. Ei muuten täällä! Täällä yksi maksaa mahdolliset sisäänpääsymaksut ja jokainen vuorollaan tarjoaa kierroksen. Tämä tuntuu olevan ns. kirjoittamaton sääntö. Siitä ei millään lailla sovita etukäteen, se vain on kohteliasta. Samoin illanistujaisissa emäntä tai isäntä vastaa tarjoilusta ja saman kirjoittamattoman säännön mukaan jokainen yleensä kuitenkin kohteliaasti tuo jotain mukansa. Mitään "mun pullo sun pullo"-meininkiä täällä ei harrasteta. En tiedä onko tuo nyt oikein yleistä muuallakaan päin maailmaa. Monenkirjavassa vaihtariporukassa sitä jo aikoinaan huomasi kuinka eteläeurooppalaiset varsinkin olivat hyvin vieraanvaraisia.


Amerikassa kun sinua pyydetään tuomaan "sikspäkki mukanasi" kukaan ei ole kyselemässä paljonko on nyt sinulle velkaa. Suomessahan tämä on hyvinkin normaalia; "tässä kuitti, 6,55e oot mulle auki".

Tykkään kovasti tästä vieraanvaraisuudesta ja siitä, että turhasta ei nipoteta eikä joka penniä lasketa. Kuitenkin silloin kun sääntöä sovelletaan toisen omaisuuden omimiseen (kuten siihen "lainaamiseen") palaa multa käämi. On eri asia tarjota toiselle kalja kuin luopua vastentahtoisesti omasta arvokkaasta tai tunnearvoa omaavasta esineestään.


Olisi kiva kuulla miten nämä jutut menevät muualla päin maailmaa ja minkälaisia yhteentörmäyksiä muilla on sattunut eri kulttuurien edustajien kanssa? Nämähän olivat vain mun henkilökohtaisia kokemuksia (täällä Teksasissa). Jollain muulla USAssa asuvalla suomalaisella voi tietysti olla ihan muunlaisia kokemuksia.

Kuvat ovat nyt ekstrahuonoja tällä kertaa. Ne on otettu Erkin Iphonella!

17 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu! Täällä on ihan samanlainen tarjoamiskulttuuri eli yksi maksaa kerrallaan tai jos ollaan ravintolassa syömässä isommalla porukalla loppulasku maksetaan tasapuolisesti pariskuntien tai henkilöiden kesken riippumatta siitä kuinka paljon jokainen kulutti. Kiva ettei tarvitse laskea joka pesoa ja tippikin maksetaan kaikkien kesken! Muutamaan kertaan suomalaisen kaverin kanssa pyydetiin lasku puoliksi ja tarjoilija ensin ihmetteli mutta toi kuitenkin kaksi laskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, minä kyllä tykkään tästä, ettei joka pennosta tarvi laskea ja touhu on muutenkin paljon rennompaa:) oisi kiva tietää ollaanko muualla kuin Suomessa (ja ehkä muissa pohjoismaissa?) yhtä niuhoja...

      Poista
  2. Mä oon törmännyt täällä kans siihen, että miehet kyllä tarjoaa juomat helposti - vaikka eivät edes yrittäisi iskeä. ;) Muutamassa Meetup-tapaamisessa on katsottu vähän pitkään, kun oon yrittänyt jälkikäteen tarjota rahaa mun limsoista. :D

    Siitä, että kukin maksaa vuorollaan eikä jokainen vain omaansa, kielii ehkä sekin, että hyvin harvassa raflassa täällä saa laskua jaettua. Ainakaan, jos siitä ei mainitse etukäteen tilausta tehdessä. Itse kun on tottunut Suomessa siihen hyvin tiukkaan tapaan, että jokainen maksaa selkeästi omansa, mun on tähän tyyliin ehkä hiukan vaikea tottua.

    Juttelin yhden venäläisen vanhemman naisen kanssa, joka on asunut joku 20 vuotta sitten Suomessa ja joka ihmetteli edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen sitä, miten suomalainen tuo juhliin oman pullon ja sitten juhlien loputtua vie sen mukanaan, jos siellä vielä jotain on. Venäläinen ei tällaista ymmärtänyt ollenkaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh tuo "oman pullon bileistä mukaanottaminen, jos siellä jotain on jäljellä" on kyllä jo suhteellisen pihiä/noloa :D teininä tuota teki itsekin kun sitä alkoholia oli vaikea muutenkin saada ja varat oli rajalliset...

      Mä oon ihan yllättynyt kuinka täällä on välillä porukalla rafloissa käydessä kysytty ihan oma-aloitteisesti haluaisimmeko erilliset laskut... Harvoin tätä kyllä käy mutta ehkä pikkuhiljaa täälläkin yleistyy tuo erikseen maksaminen.

      Poista
  3. Ei liity mitenkään tähän postaukseen mut ihana kun kirjoitat Houstonista! Mun yks opiskelukaveri on sieltä ja asuu siellä eli toivottavasti pääsisi joskus vierailulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aino ja kiitos kommentista :) blogit on kyllä mainio tapa lueskella tarinoita eri puolilta maailmaa! En ehkä anna maailman positiivisinta kuvaa H-towninsta, mutta kyllähän tämä vierailun arvoinen paikka on. Tai Teksas ylipäätänsä!

      Poista
  4. Nämä ulkomaan tavat on välillä aika käsittämättömiä ja sitten kun luulee, että tietää miten toimitaan, niin kaikki meneekin eri lailla....
    Sain kutsun amerikkalaisen ystäväni syntymäpäiville - ravintolaan meidän pikkukaupungissa. Varasin rahaa, kun en ollut varma miten tämä taas hoituu. Kun dinneri oli loppumaisillaan, huomasin että joku pyysi itselleen laskun. En tietysti tiennyt, oliko se koko porukan lasku vai vain ko, parin - melkein jo kysyin, mikä oma osuuteni olisi. No sitten selvisi, että tyyppi oli pyytänyt laskun itselleen ja avecille. Seuraavaksi tarjoilija kysyi, kuinka monta laskua tarvitaan ja siitähän se selvisi. Nämä oli synttäri dinnerit, joissa jokainen maksoi oman laskunsa. Kun pääsin kotiin, piti tilannetta vielä selvitellä miehen kanssa....jos joku kutsuu, eikö kutsujen pitäisi maksaa ? Jotenkin tuntui kummalta - mutta kai se oli taas näitä kulttuurieroja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nää on aina vaikeita juttuja ja ei ihan kehtaisi kutsun saadessa kysyäkään "niin meinaatko maksaa munkin ruuat?" :D Mäkin oon vastaavassa tilanteessa ollut muutamaan otteeseen...

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen teksti! Tästähän saisi vaikka romaanin kirjoitettua :D. Itseä meinaan täällä Suomessa välillä kismittää se kun toiset laskee jotain euroja tai jopa senttejä.

    Toisaalta kuitenkin ymmärrän sen joissakin kohtaa. Esim. täällä baarihinnat voivat olla korkeita ja esim. opiskelijoilla ei välttämättä ole varaa maksaa kaikkien porukassa olevien sisäänpääsymaksuja tai edes niitä 4-8 euron juomia useammalle hengelle. Omissa piireissä nyt onneksi rahaa käytetään toisten kanssa höllemmin ettei tarvi siellä baarissa niitä euroja laskea. Kaveripiirissäni on kuitenkin myös bailaavia absolutisteja, joiden juomat ei maksa välttämättä mitään, joten ymmärrän, etteivät he halua sen ilmaisen jääveden tai limun lisäksi maksaa muiden kalliita juomia siellä baaritiskillä käydessään.

    Mutta ylipäätään tarjoaminen uusillekin tuttavuuksille voisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt se riippuu niin paljon millaisia ihmisiä porukassa on. Kerran esim. olin baarissa porukalla, jossa oli tuttuja ja vähemmän tuttuja. Yksi porukasta sitten sanoi, että viinipullossa on vielä viiniä, että juo loppuun. Otin vajaan lasillisen iloisena. Myöhemmin sain sitten tämän 2 euron arvoisen viininjämän velan anteeksi kun pullon ostaja oli päässyt samalla kyydillä kotio :D. En tiennyt itkeäkö vai nauraa kun ensin tarjotaan ja sitten mainitaan erikseen myöhemmin ettei tarvi maksaa kun en sitä olettanutkaan.

    Ja mitä parisuhteeseen tulee, niin siinä varsinkin. En ole oikein ymmärtänyt miten vielä yhdessä asuvillakin on monilla omat rahat. Tämä on kummallisen yleistä jopa vuosia kestäneissä suhteissa! Menisi rasittavaksi laskea kuka on maksanut mitäkin. Enkä näe miksi edes pitäisi kun yhdessä ollaan.

    Täällä Suomessa kun elää, niin ei aina voi olla varma miten pitäisi toimia, varsinkin jos kyseessä on uusi tuttavuus. Annanko nyt tästä kahvista sen euron takaisin vai en silloin kun toinen maksaa koska itellä ei ole käteistä tms :D. Itse kun en todellakaan perään kyselisi ja mielelläni tarjoilen juomia, lounaita yms., mutta toiset laskevat kymmeniä senttejäkin enkä halua pahoittaa mieltäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep nimenomaan! :D itekkin voisin vaan paasata menemään tästä aiheesta.

      Opiskelijoilla tosiaan ei oo varaa ja ymmärtää hyvin, ettei tarjoilla. Kaikkein eniten mua ihmetyttää kans tuo parisuhteissa/avioliitoissa kaiken puoliksi jako: maksetaan omat leffaliput, ruuat, drinkit. Mutta saa kai kaikki tehä omalla tavallaan. Mulla vaan menis kyllä heti (ja on mennytkin) maku ainakin ensitreffeillä jos mies kysyy "mites tää nyt maksetaan" tai ei millään tavalla tee elettäkään maksaakseen munkin juoman tms. En pystyis enää tässä iässä olemaan sellasessa parisuhteessa. Teininä asia oli toki eri.
      Nyt tais mennä vähän asian vierestä : D Juuri heränneenä tässä kirjoittelen näitä. Mutta siis ymmärrän sun pointin ja oon samaa mieltä!

      Poista
    2. Ja poikkeuksiakin toki löytyy, on mulla Suomessa sellanenkin kaveri, joka yleensä aina baariin tultua ilmoittaa heti tarjoavansa eka. Itekin on kiva tuollasille kavereille tarjota, mutta eipä sitten niinkään sellasille, jotka vaan tyytyväisenä syö/juo tarjotut jutut, muttei koskaan ite tarjoudu ostamaan mulle mitään...

      Poista
  6. Eksyin tänne blogiisi tuolta ulkosuomalaisten blogien Facebook-ryhmän kautta. Nauratti, kun luen tämän postauksen. Meillä se tilanne, että asutaan Suomessa miehen kanssa ja miestä naurattaa aina ihan hulluna, kun just jonkun viinipullon oston jälkeen jaetaan hiluja kavereiden kanssa.

    Aurinkoa,
    Anita
    http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anita ja kiitos kommentistasi! Kuulostaa tutulta :D on se kyllä välillä niin älytöntä kun kyse on just jostakin parista eurosta! Käynpäs kurkkimassa sunkin blogissasi:)

      Poista
  7. Mun kaveripiiri on onneksi semmonen, että siellä ei turhia hiluja laskeskella ja kaikki tarjoaa aina vuorotellen. Ihan sama onko naisia vai miehiä, vai molempia ryhmässä. Ehkä sekin johtuu siitä, että mun kaverit on mua n. 10 v vanhempia, niin se ei ole enää niin tarkkaa? Niin ja mulla on myös paljon ulkomaalaisia kavereita, joilla on sitten kans se sama tapa. Jos ollaan isolla porukalla ravintolassa ja lasku on iso, niin sitten vaan jaetaan se tasan kaikkien kesken ja jos jollakin jää vaikka 10€ vajaaksi, niin ei se ole niin justiinsa. Toki ymmärrän, että tilanne on eri opiskelijoilla tai jos jollakin on väliaikaisesti huono rahatilanne. Mutta kaverit on kyllä aina sanonu heti suoraan, että rahaa ei ole ylimääräistä ja se on ihan ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep usein se varmasti on kiinni iästä eli rahatilanteesta (jos on opiskelija tms), mutta kun kyse on vaan piheydestä, niin se on aika ärsyttävää.

      Poista
  8. Hyvä postaus, Emmi!

    Mulla on samanlaisia ajatuksia tuosta tarjoamisesta ja rahan käytöstä. Hauska on huomata, että Englannissa ystäväpiirini kanssa tarjotaan vuorotellen ja ei ole niin tarkkaa... siis ei muutamasta punnasta jää kiinni.

    Suomessa sitten taas ollaan aika tarkkoja ja lasketaan jutut hyvin tarkasti, ihan sentilleen oikeastaan. Mä olen jotenkin tuon Englanti (ja Yhdysvallat) tavan kannalla, lopuinviimein tilit on ihan varmasti suunnilleen tasan eikä tarvitse koko ajan olla laskeskelemassa. Mikä on mun mielestä ihan kohteliastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lena :)
      Varmaan aika monilla ulkomaille muuttaneilla suomalaisilla tulee tällasia ajatuksia. Mulla on tullut ainakin tämän ja monen muunkin asian suhteen sellasia oivalluksia kun on ensin saanut vähän välimatkaa asioihin. Monet asiat on Suomessa hyvin ja suomalaisissa on hyviä piirteitä, kuten rehellisyys ja suoraselkäisyys, mutta sitten toisaalta voitais olla vähän rennompia taas tietyissä asioissa...

      Poista