torstai 30. lokakuuta 2014

"I'm sorry I didn't mean to call you she"

...sanoi työkaveri mulle tänään. Olin ensiksi vähän äimän käkenä että mistä on kyse. "She":hän minä olen. Työkaveri oli aiemmin huikannut firmassamme tänään  vierailleelle henkilölle että hän (she) osaa varmaan auttaa sinut löytämään etsimänne henkilön. Mun mielestä tuossa ei ollut mitään outoa. En ollut koko asiaan kiinnittänyt mitään huomiotakaan. Mietinkin, että ilmeisesti tämä "she" oli nyt tässä yhteydessä työkaverin mielestä sitten kauhean loukkaavasti sanottu, mutta en kyllä tiedä mikä nimitys tuohon olisi sopinut paremmin. Amerikkalaisethan ovat kauhean kovia hokemaan toistensa nimiä ja aina tervehditään kaveria nimellä, mutta mun mielestä olisi ollut vähän outoa sanoa, että "EMMI osaa auttaa teitä" kun kyseinen henkilö ei mua nimeltä tuntenut. Ja mitkään ma'am:itkaan tuohon eivät olisi oikeen sopineet. Aloinkin miettiä että kuinkahan usein itse huutelen täällä "ask him"-tyylisiä juttuja ja pistetäänkö tämä kulttuurierojen piikkiin vai kauhistellaanko mun suoruutta ja tylyyttä selän takana.

Eilen eräs toinen työkaveri mietti että minkähänlainen olisin humalassa, puhuisinko enemmän :D Ja siihen päälle käytiin keskustelu siitä kuinka olen kovin lyhytsanainen ja menen aina suoraan asiaan ilman small talkia ja jaaritteluita. Itseni taas tekisi välillä mieli tokaista "get to the point" kun ensiksi pitää jorista ummet ja lammet ja vaihtaa kuulumiset ennen kuin voi kertoa asiansa (esimerkiksi puhelimessa). Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi Ericillä aina kestää päästä asiaan niin kauan;) Sehän on vain tyypillinen amerikkalainen!

Oonpa kuitenkin saanut myös sellaista palautetta kahdelta eri työkaverilta että on mukavaa kun olen aina hyvällä tuulella ja hymyilen. Ehkä en "oikeassa" elämässä ole aina yhtä pirteä, mutta mun mielestä ne henk.koht. ongelmat ja murheet pitää pystyä pitämään työn ulkopuolella. Siksi mulla ei riitäkään kärsivällisyys meidän Ms. Drama Queenin kanssa, joka tuntuu itkeskelevän tai raivoavan joka viikko (tai päivä) jostakin! Töissä voisi kuitenkin mun mielestä keskittyä siihen olennaiseen.

Tästä koko tekstistä ehkä vähä katosi punainen lanka enkä enää itsekään tiedä mikä se pointti oli... Jotain kulttuurieroja kai aloin ihmettelemään taas kerran :) (Vaikka haasteen seuraava osa oli alunperin tarkoitus kirjoittaa.)

Ps. Toivottavasti kaikki ymmärtää, että useimmiten kirjoittelen näitä juttuja sellainen pieni pilke silmäkulmassa. Kirjoitettua tekstiä lukiessa kun usein saa ehkä väärän kuvan enkä joka lauseen perään viitsisi hymiötäkään iskeä. Pari kertaa oon saanut kommenttia siihen malliin, ettei lukija ehkä ole ymmärtänyt kritisointiani huumorilla ja on ottanut vähän nokkiinsa. Nämä ovat myös vain MUN mielipiteitä ja kokemuksia ja muilla ihmisillä voi olla ihan toisenlaisia kokemuksia samasta asiasta. Mun mielestä on kiva ihmetellä näitä pieniä kulttuurieroja, vaikka myönnettäköön välillä se menee kauheaksi paasaamiseksi tai jopa valittamiseksi :D Mielelläni luen muiden erilaisista kokemuksista kyllä!

Hyvin mielelläni myös täällä Teksasissa oon just tällä hetkellä, eikä (ainakaan) Suomeen ole ikävä. Vaikka tiettyjä asioita ja ihmisiä sieltä toki kaipaakin:)

10 kommenttia:

  1. Ei sun kommenteissa musta ole mitään vikaa. Blogeissa saa kärjistää.

    Ja tosi ufon kuuloista. En ole itse törmännyt tuollaiseen, mutta voin kuvitella, että tuollaistakin on, ja varmaan muakin pidetään selän takana epäkohteliaana, kun en toistele ihmisten nimiä. En ole itse edes pahoitellut, kun on mennyt he ja she sekaisin, sujuvasti vaan korjannut ja olettanut, että "ei kai siitä nyt voi kukaan ottaa nokkiinsa jos kutsun väärän sukupuolen pronominilla". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin munkin mielestä saa:) sellasia blogitekstejä itekin tykkään lukea muiden blogeista:)

      Sama täällä, varmaan ajatellaan että oon kauhean tyly kun usein sanon vaan "Good morning" tai "Hey" sen "Good morning how are you":n tilalta enkä useinkaan toistele tyyppien nimiä... oon yrittänyt kyllä mutta vielä tuo ei oikeen ainakaan istu mun suuhun!

      Poista
  2. Näitä juttuja kulttuurieroista on kiva lueskella! Tuli sellainen mieleen, että kuinka amerikkalaiset osaa lausua sun nimen? Niille kun käsittääkseni kaksoiskonsonantit ei ole kaikkein helpoimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se lausutaan yleensä "Emi" (tai "Emii") eli kuten amerkkalainen Emma, mutta i:illä. Koska sitä kaksoiskonsonanttiahan nämä tosiaan eivät osaa lausua enkä ole yrittänyt opettaakaan! Itsekin olen huomannut alkavani lausumaan nimen tuolla tavalla esitellessäni itseni uudelle hlölle tai starbucks-tyylisessä paikassa vieraillessani. Harvoin kukaan lausumisen perusteella osaa kuitenkaan sitä oikein kirjoittaa. Useimmat taitavat osua "Emmyyn" joka taitaa olla Emilyn lempinimi :) mulla on ihan helppo nimi vielä. Voi Tarja tai Jaana raukkoja :D

      Poista
  3. Täälläkin on tapana puhutella ihmisiä käyttäen etunimeä, niin töissä kuin perhepiirissäkin, ja esimerkiksi hyvästelytilanteissa aina sanotaan "ciao Teea" jne. Musta se ei tunnu kovin luontevalta ja hankalalta, sillä aina en edes muista kaikkien nimiä...

    Mä en tiedä onko tämä nyt ihan sama asia tuon dramaqueeneilyn kanssa, saattaa mennä vähän sivukujia pitkin, mutta mun työkaverin sun muut kollegat valittaa aina todella suureen ääneen niiden töistä. "Kun pitää tehdä sitä ja kun pitää tehdä tätä ja voivoi kun tuo tyyppi ei tee asioita niinkuin minä haluan". Sitten ne purkaa sitä kiukkuaan vähän kaikkiin, ja hakkaa puhelinluureja ja näppäimistöä. Eiks työhön vois suhtautua niinkuin työhön, että miks se pitää ottaa niin itseensä? Tää asia vaikuttaa tosi paljon mun mielialaan töissä, kun saa kuunnella tuollaista valitusta niin ei hirveästi motivoi.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on vaikeuksia muistaa tämä näitten tervehtimistapa...Nimet kyllä alan pikkuhiljaa muistamaan, mutta siltikään ei vaan tuu luonnollisesti..Ehkä ajan kanssa:)

      Siis no meidän drama queen suhtautuu sekä työhönsä että henk koht elämään aina yhtä voimakkaasti ja mäkin yritän vältellä sen seuraa koska se on tosi raskasta kuunnella sitä ainaista draamaa. Milloin on menny "poikaystävän" kanssa poikki milloin on mokannut jonku työhomman. Kaikista hauskoin oli ehkä se kun hänellä oli sormi tulehtunut ja siinä sitten itkeskeltiin että joutuu sairaalaan ja suurinpiirtein elämä oli nyt tässä. Teki vähä mieli pyöritellä siinä silmiä :D parin päivän päästähän oli sormi kunnossa ja tyttö hengissä lol

      Poista
    2. Eikä :D :D huomionhakuinen tyyppi, ehkä? :D

      Poista
    3. Joo ehkä pikkasen :D just sitä tyyppiä, joka puhuu vaan itsestään ja omista ongelmistaan, muttei kuuntele mitään mitä sulla on sanottavana jos tiedät, mitä tarkoitan!

      Poista
  4. Mulle ei yhtään sovi suuhun se, et pitäis aina kutsua ihmisiä nimeltä. Yks kaveri tunki Hannaa aina joka väliin, ja mietin aina et mitä se ajattelee kun mä en ikinä käytä sen nimeä.
    Ja tuo get to the point... Argh! Mies tänään laitto viestin et miten menee ja ajattelin heti, et se varmasti haluaa nyt jotain. Tulihan sieltä sit viimein ton hirveen eestaas ok, good säätämisen jälkeen se ihan oikea asiakin. Se oli tässä vaiheessa lähteny kotoa pari tuntia sitten, et ois voinu mennä ihan vaan suoraan asiaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Ehkä työkaverit on jo tottunut siihen että oon se outo epäkohtelias, mutta silti iloinen ulkomaalainen :D Vapaa-ajalla kaverit onkin sitten lähinnä suomalaisia ja heidän puolisoitaan!

      Heh, kuulostaa niin tutulta! Koita kestää!

      Poista