tiistai 14. lokakuuta 2014

Miten elää hetkessä?

Palataanpa haasteeseen taas pienen tauon jalkeen. Vuorossa “pahimmat tapani”, jonka meinaan kirjoittaa omasta nakokulmastani. Tulisi ehka vahan erilainen teksti jos vaikka Ericilta kysyttaisiin, heh!

Nasalla pari viikkoa sitten!
Eniten mua on viime aikoina mietityttanyt mun hirvea (tulevaisuuden) suunnitelun tarve. Tuntuu etten valilla osaa elaa hetkessa ollenkaan ja nauttia siita, mita juuri nyt tapahtuu. Odotan jatkuvasti jotain ja teen suunnitelmia. Tai ainakin yritan tehda. Tuntuu, etta paa on valilla ihan sekaisin siita, mita haluan ja missa haluan olla vaikkapa vuoden tai viiden paasta. Tavallinen arki tuntuu kauhean tylsalta. Nyt kun on tahan tyohonkin jo kerennyt tottua (ja kyllastya). Aikahan kylla on mennyt kylla uskomattoman nopeaa uuteen totutellessa , uusiin paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa, matkustaessa ja Suomivieraita viihdyttaessa. Nyt kun ei ole lisaa vierailuja tiedossa sita odottaa sitten tulevaa joulua ja Suomen matkaa. Siihen valillekin mahtuu Halloween, kiitospaiva ja muuta mukavaa. Veikkaanpa, etta aika tulee menemaan aika vauhdilla.

Siina se Houstonin kaduilla kulkenut lentokone nyt on.

En kuitenkaan voi yksin paattaa asioista, vaan yhdessa E:n kanssa pitaisi sumplia jotain, joka miellyttaisi molempia. Aika paljon ollaankin (no lahinna mun aloitteesta) tassa viime aikoina puitu tulevaisuutta ja mietitty mita ja missa. En taalla “aaneen” taida viela kuitenkaan meidan suunnitelmista viitsia avautua. Suunnitelmat on viela kuitenkin sen verran auki.


Tahan suunnitteluun toisena arsyttavana piirteena liittyy myos mun karsimattomyys ja malttamattomuus. Kaikenhan pitaisi tietysti tapahtua nyt heti. Odottaminen on inhottavaa. Vaikka tiedan, etta sitten kun joku asia toteutuu alan odottaa seuraavaa. Kuulostaako tutulta? Vai onko kaikki muut kauhean seesteisia ja rauhallisia elamastaan nauttijoita? :D

Kemahin halloweenkoristeluita.
Piti myos vanhemmat cowboybaariin vieda!
Loppuun viela iso kiitos kaikille, jotka ovat tanne Teksasiin asti tulleet mua katsomaan! Tiedan etta suurin osa niista, jotka ennen lahtoani visiitille lupailivat tulla, eivat loppupeleissa tule, mika on toki ymmarrettavaa matkan pituuden, lippujen hintojen, loman puutteen ynna muun vuoksi ja siksi oonkin erityisen kiitollinen siita, etta jopa kolme tanne suuntautuvaa reissua on jo toteutunut :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti