perjantai 29. elokuuta 2014

Perjantai ja viikonloppua odotellessa

Kulunut viikko on mennyt ihan uskomattoman nopeasti. Taas on perjantai. Just äskeenhän oli vasta (viime viikon) perjantai ja menin töihin iloisena Suomesta tuliaisena saadun Fazerin suklaalevyn kanssa. Oli pakko viedä levy töihin todisteeksi siitä etten oo vain sepittänyt tarinaa suomalaisen karkin paremmuudesta. Ja kyllähän siitä Fazerista muuten töissä tykättiinkin. Jotkut tulivat pyytämään toista palaa kun taas toiset olivat kuulleet huhuja että Emmillä on suomalaista suklaata ja tulivat kärkkymään apajille. Päivän päätteeksi ei ollut enää montaa palaa suklaalevystä jäljellä. Olisin muuten saattanut olla viemättä tämän tätä nykyä niin harvinaisen herkun töihin, mutta koska vanhempani ovat tulossa kuukauden päästä vierailulle, laskeskelin että pianhan saan taas varastoihin täytettä. Ja Tytin tuomat karkit saattavat riittää siihen asti :)



Taisin ehkä eksyä tässä vähän aiheesta...kuten sanoin viikko on hujahtanut ihan ennätysvauhtia ja enää neljä päivää jäljellä... Oltiin viikonlopulle suunniteltu kaikkea mukavaa kuten rantapäivä Galvestoniin. Nyt kuitenkin pahasti näyttää siltä, että saadaan sateita ja ukkosmyrskyjä vieraiden loppuloman ajaksi. Tosi huono säkä kyllä. Toivottavasti sitä vettä ei nyt ihan 24/7 tulisi ja saataisiin olla pihalla edes. Sää kun kuitenkin on lämmin vaikka aurinko ei paistaisikaan! Nyt pitäisi selvitä vielä tämä työpäivä loppuun ja sitten viikonlopun viettoon... Hitaasti menee aika ja toimisto on puolityhjä koska täällä on Labor day weekend ja lähes kaikki ovat ottaneet päivän vapaaksi.

Nyt vain peukut pystyyn että koko viikonloppua ei sataisi ja saataisiin vietettyä kivat viimeiset päivät ennen kuin vieraat lentävät takaisin kylmään Suomeen!





Kuvat keskiviikolta Turtle Clubista Seabrookista. Kiva paikka veden äärellä, jossa sai itse grillata omat pihvinsä (jotka siis maksettiin ja ostettiin ravintolasta)!



tiistai 26. elokuuta 2014

Amerikkalaisten suusta

Kun kerron taalla ihmisille olevani Suomesta saan valilla kuulla aika erikoisia kysymyksia ja kommentteja asiaan liittyen. Tassa muutama:


  • "Onko Suomessa hampurilaisia?"
  • "Laittaako suomalaiset jaapaloja juomiin?"
  • "Tiedetaanko Suomessa mita sarkasmi on?"
  • "Puhutko suomea perheesi kanssa? Oikeasti? Cool!"
  • "Suomi on se maa, missa Eiffel-torni sijaitsee!" (Tama kyseisen kommentin esittaja ei millaan meinannut uskoa etta ei Eiffel-torni Suomessa ole. Oli tainnut Finland ja France menna vahan sekaisin!)
  • "Suomi ja Irlanti on naapurimaita!" (Kartasta oli pakko tarkistaa ennen kuin uskoi etta ei ole.)
  • Suomi on yhta kuin Uusi-Seelanti ja siten Suomessa on talvi kun USAssa on kesa ja painvastoin. Juuripa nain!
  • "Ole varovainen kun palaat Suomeen, kun siella on niin vaarallista!" Tota noin...? Mihinkahan se Suomi talla kertaa sekoitettiin? Afganistaniin?
  • "Puhutaanko Suomessa hollantia (dutch)?" 
  • "Your dutch-accent is funny!" (Nama kaksi dutch-kommenttia tuli ihan eri ihmisilta. Miksi Suomen kieli olisi dutch? Miksi mun aksentti on dutch kun olen Suomesta????)
  • "Ei Suomessa nayta kylmalta!" (nayttaessani kesakuvaa Suomesta!)
  • "Siella nayttaa ihan normaalilta!" (myos nayttaessani kuvaa Suomesta)


Lisaksi toki paljon kysellaan ihan jarkeviakin juttuja kulttuurieroista, suomalaisista tavoista, ruuasta jne. Monet ovat tosi kiinnostuneita myos kielesta ja haluavat kuulla mun lausuvan jotain suomeksi. Myos sauna (ja alastomuus) kiinnostaa monia!

Mitas kummallisuuksia muut on saaneet kuulla? :)

(Teksti kirjoitettu kaikella rakkaudella uusia maanmiehiani kohtaan ;) itsekaan en taitaisi paljoa ostata kertoa USAn eri osavaltioista.)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kuvia

Vaikken kirjoitella nyt viitsikaan niin laitetaan nyt tanne edes pieni kuvaplajays viimeisilta paivilta. Ollaan kayty Kemahin turistialueella, Houstonin elaintarhassa, syoty hyvin ja saunottu.  Myos pakollinen Walmart-visiitti on hoidettu pois alta! Tanaan suunnitelmissa lahtea outleteille pyorimaan IHOPin kautta! :)








Misun sukulaisia ;)




tiistai 19. elokuuta 2014

Suomikivaa sunnuntaina

Paatettiin pistaa Facebookiin pystyyn Houstonin suomalaisten ryhma ja sinne onkin jo kertynyt sellaiset kolmisenkymmenta jasenta. Aika paljon taalla siis taitaa meita suomalaisia loppupeleissa olla, mutta alue on vaan niin iso etta taidetaan silti monien kanssa asua aika pitkan valimatkan paassa toisistamme! 

Paatettiin Tuijan kanssa kuitenkin yrittaa jarjestaa jonkinlaista happeninkia tuolla FB-ryhmassamme, jos saataisiin edes osa porukasta paikalle ja saataisiin tavata uusia ihmisia. Tapaaminen sovittiin Galvestoniin rannalle sunnuntaille. 10 meita kaiken kaikkiaan paikalle saapui ja valitettavasti ensimmaiset olivatkin jo kerenneet lahtea kun meidan porukka paikalle vihdoin ja viimein pelipaikalle paasi.


Galveston on Houstonin edustalla sijaitseva pitkulainen saari. Meilta pain tullessa ajetaan saarelle tata kuvassa nakyvaa reittia pitkin ja yleensa siella kaydessa ollaankin jaaty siihen paarannan tuntumaan (missa punainen pallero on). Talla kertaa tapaaminen oli kuitenkin sovittu aivan tuonne etelaiseen karkeen (ei taida edes nakya kuvassa), minne olikin meilta tosi pitka ajomatka. Niinkuin aiemmin kirjoitinkin tultiin paikalle kevyet 3 tuntia sovitusta tapaamisesta myohassa! 

Jamaica Beachin vesitorni... Tastakin oli viela ihan kivasti matkaa...
Meilla oli silti tosi kiva paiva vaikka porukka pieni olikin. Rannalla myos tuulee mukavasti joten aurinko ei tunnu tuskallisen kuumalta. Tamahan on kylla toisaalta huono juttu koska sitten ei huomaa palavansa. Taisi munkin naama vahan punoitta illalla!


Meidan "leiri". Aika rauhassa saatiin taalla syrjaisella rannalla olla.

Merivesi taalla on lampimampaa kuin missaan, missa olen aiemmin uinut! Pienessa tuulenvireessa vesi tuntuu jopa ilmaa lampoisemmalta. Uiminen ei vaan mua kauheasti talla kertaa houkutellut, koska olin tyhma ja menin katsomaan Shark Weekin hai-dokumentteja Netflixista edellisiltana :D Tuija voi vielapa todistaa etta haikaloja taalta rannoilta myos loytyy, koska oli evan vedessa nahnyt tassa muutama viikko takaperin! Oon myos monen kalastusta harrastavan tutun kuullut napanneet pienia haita heidan kalastusreissuillaan. Aika hurjaa!

Puolisuomaliset miehet, Eric ja Adam. Toisella isa suomalainen, toisella aiti.

Pikku-Daniel ja Tuija
Kerettiin jutella Tuijan kanssa nyt vahan enemman kuin edellisilla tapaamiskerroilla ja meilta loytyikin aika paljon yhteista. Se tiedettiinkin jo, etta oltiin molemmat Vaasan yliopistossa opiskeltu, mutta nyt meille selvisi, etta meilla oli yhteinen tuttu ja ollaan asuttu jopa molemmat samassa talossa. Mun vanhemmat asuvat tassa talossa vielakin! Suomi on kylla niin pikkiriikkinen. Missa pain maailmaa tahansa toisen suomalaisen tapaakin, tuntuu etta aina loytyy yhteisia tuttuja tai muita yhteisia tekijoita!:)



Photobomb!
Rennon rantapaivan jalkeen olikin aika ajella takaisin kotiin ja palata siella odottavan auto-ongelman pariin. Saatiin auto lopulta tyontamalla kayntiin (Mina ja Adam tyonnettiin, Eric istui kyydissa :D) ja siita vietiin se sitten AutoZoneen naytille. AutoZonen tyontekija ilmoitti yhden akun johdon vain olevan huonosti kiinni. Johdot saatiin kiristettya ja auto kay taas. Toivottavasti edelliskertaa kauemmin!

maanantai 18. elokuuta 2014

Moody Gardens - turhaa rahastusta?

Lauantaiaamu alkoi mukavasti kevyella 2,5 tunnin urheilulla: salitreeni, zumba ja spinning! Tarkoitus ei ollut ihan noin paljon urheilla, mutta olin jo salilla ja zumbaan menossa kun tyokaverilta tuli viesti etta on tulossa spinningiin. Enhan ma sitten voinut sita valiin jattaa. Oli aika hikiset oltavat kun spinning loppui, heh!

Pikaisen suihkun jalkeen lahdettiin ajelemaan Galvestonin saarella sijaitsevaan Moody Gardensiin, jossa Ericin tyopaikalla oli jonkinlainen tyky-paiva. Saatiin ilmaiset liput ja viela buffetkin. Ihan jees diili, koska liput Moody Gardensiin on normisti aika suolaisen hintaiset: $59,95 per henkilo! En ymmarra mika hinnasta tekee noin korkean. (Vertailun vuoksi Houstonin elaintarhaan liput: $15!)


Moody Gardens on jotain teemapuiston ja elaintarhan valilta. Noissa lasipyramideissa on omat teemansa: sademetsa, akvaario jne ja niihin voi myos ostaa erillisia lippuja. Itse en kylla pitanyt koko kokemusta mitenkaan kovin kummoisena. Ihan kiva paikka ja sopoja elaimia joo, mutta ihan liikaa ihmisia. Vaenpaljous saattoi kylla johtua ajankohdasta: viikonloppu (ja koululaisilla on viela kesaloma).

(Nyt seuraa sitten plajays cheesyja poseerauskuvia. Ei vaan osaa olla luonnollisesti tallaisissa "poseeraustilanteissa"!)



Nama kaverukset chillailivat rennosti toistensa kirppuja etsien sademetsa-pyramidin kaytavalla keskella ohi kulkevia ihmisia. Taisi olla ainut ottamani elainkuva!

Moody Gardens sijaitsee rannalla ja yksi puiston vetonauloista on paatti, jolla saa kayda tekemassa LYHYEN (1 tunti) seilauksen pitkin rannikkoa.


Jono paattiin oli pitka.


Ihmisia tuntui riittavan loputtomiin ja istumapaikkoja riitti noin puolelle vaesta. Seisominen tosin nyt ei kauheasti olisi haitannut noin lyhyella matkalla. Me paastiin ekojen onnekkaiden joukossa sisaan ja saatiin istumapaikat. Amerikkalaiseen tapaanhan ihmiset kavivat asettelemassa kylmalaukkujaan (kuka tarvii kylmalaukun tunnin veneajelulle?) ja muuta omaisuuttaan penkeille varatakseen istumapaikat itse huidellen ties missa.

Huomatkaa vasemmassa alareunassa oleva kylmalaukku penkilla! (Ja jonon pituus)

Maisematkaan eivat mitkaan kauhean erikoiset olleet (ainakaan meille paikallisille). Sama nakyma meille aukeaa Houstonista pain Galvestoniin ajellessa. Tuntui etta "risteily" oli ohi ennen kuin oli alkanutkaan. Kiva ideahan tallainen seilailu on: veneessa tuulee sen verran etta auringonpaisteessa on jopa mukava istuskella, mutta kesto oli ainakin mun mielesta ihan liian lyhyt! Koko saaren ympari kiertava (puoli)paivaristeily kuulostaisi itsestani ainakin paljon paremmalta! Paatista kun kuitenkin loytyy baari/ravintolakin!




Kuvat on otettu kannykalla, niinkuin aina, eli laatu ei paata huimaa, mutta saapahan jonkin kasityksen siita, millaiset maisemat risteily tarjosi!

Galvestonista kotia pain lahtiessa alkoikin sitten epaonni auton kanssa kun ilmastointikanavista tulvahti yhtakkia sisaan musta savu ja kamala haju. Timo sai lahtea meita perakarrynsa kanssa noutamaan sitten yli tunnin (suuntaansa) ajomatkan paasta. Seuraavana aamuna selvisi, etta osa nimelta idler pulley oli hajonnut. Timo automiehena osasi onneksi korjata vian ja paasinkin parin tunnin korjailun jalkeen taas ajelemaan. KUNNES: kauppareissulta kotiin lahtiessa autosta ei kuulunut pihahdustakaan. Voitte arvata paljonko nauratti. Olin vielapa yksin liikkeella. Nelja miesta kerkesi tulla tarjoamaan apuaan ennen kuin Eric saapui paikalle. Yritettiin kaynnistaa auto kaynnistyskaapeleilla huonolla menestyksella. Meilla oli sovittuna Suomi-meetinki Galvestonin (taas) rannalle puolen paivan aikaan ja oltiin jo reippaasti myohassa. Meinasin jo antaa periksi mutta lopulta paatettiin jattaa auto siihen kaupan pihaan ja lahtea Timon autolla matkaan. Saavuttiin paikalle rannalle kevyet 3 (!!) tuntia myohassa. Kohtalaisen noloa, koska itse en ole myohastyjatyyppia. Osa ihmisista olikin kerennyt jo lahtea.

Rantapaivasta ja auton kohtalosta kirjoittelen lisaa ensi kerralla ettei tule kilometripostausta!

Maanantai

Eiko maanantaina kuuluisi palata rentoutuneena ja levanneena toihin/kouluun/arkeen? Viimeisina kolmena viikonloppuna en ole valitettavasti kauhen paljon rentoutunut. Tana viikonloppuna meilla oli vaikka mita mukavia suunnitelmia, mutta suurin osa ajasta meni tapellessa mun "uuden" auton kanssa. Niin paljon epaonnea yhdelle viikonlopulle! Kahden edellisviikonlopun jalkeinen vasymys oli kylla ihan oma vika kun tuli juhlittua synttareita liian railakkaasti, heh :D
En haluaisi olla yksi niista "vihaan maanantaita"-ihmisista, mutta valitettavasti viime aikoina olen ollut. Ei siksi, etten tykkaisi toihin menna. Tykkaan edelleenkin! Mutta en ole rentoutunut syysta tai toisesta viikonloppujen aikana ja maanatain fiilikset on olleet aika vasahtaneet.
Kirjoittelen tassa lounastunnilla meidan kokoushuoneessa, jossa saan olla rauhassa ja omissa oloissani. Maanantaisin ei vaan jaksa olla supersosiaalinen. Noin 10 ihmista on jo kysynyt miten viikonloppu meni enka jaksa selittaa jokaiselle erikseen samaa tarinaa. Mun ihana pikkuauto ei olekaan enaa kovin ihana. Se paatti viikonlopun aikana pistaa vastaan oikeen olan takaa. Onneksi meilla on autoekspertti-Timo.
Haluaisin sanoa, etta ensi viikonloppuna kylla lepaan, mutta ei taida onnistua koska sisko poikaystavineen saapuu tanne torstaina. Kivaahan se tietysti on saada kylailijoita, en valita :) !
Nyt taytaa palailla toihin. Kirjoittelen viikonlopusta myohemmin lisaa!


Kerettiin me vahan onneksi rentoutuakin sunnuntaina :)

lauantai 9. elokuuta 2014

Suomitarrat autoon

No nyt on Suomi-tarroja! Vinkkinä muillekin ulkosuomalaisille että netissä on sivustoja, joissa voi itse suunnitella omat tarransa. Itse tilasin carstickers.comista. Näiden tarrojen suunnittelu kävi ainakin erittäin helposti valmiiden mallien avulla! 

Olin myös kotiväkeä pyytänyt etsimään näitä tarroja Suomesta, ja sain heiltä pari päivää omien tarrojen tilaamisen jälkeen viestin että olivat ostaneet tarran, heh! Ja kuinka ollakaan, kaikki tarrat saapuivat postiluukusta vieläpä samana päivänä. Onpahan nyt sitten ainakin varatarroja jos ja kun autot vaihtuu. 



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Missa olin vuosi sitten?

Huomasin hetki sitten vanhan ja samalla viimeisen yliopistokalenterini vetelevan viimeisiaan. Lahdin metsastamaan uutta kalenteria, mika ei ollutkaan ihan helppo tehtava. Mistaan ei meinannut loytya oman tyylisia (ja kohtuuhintaisia) kalentereja, vai mita sanotte A4-kokoisesta ruskeanahkaisesta viidenkympin kalenterista? Lopulta loysin Walgreensista ihan ookoon ja halvan ($5) kalenterin, jonka sitten kelpuutin.


Miksi lahdin tasta kalenteriasiasta kirjoittamaan? No vanhaa kalenteria selaillessa ja sielta merkkipaivia, kuten synttareita, uuteen kopioidessa menin suoraan sanottuna ihan shokkiin. Voiko siita olla jo vuosi kun olin taalla Houstonissa ekaa kertaa? Tuolloin taalla lomaillessa en tiennyt etta vuoden paasta siita tulisin taalla asumaan (ja tyoskentelemaan). Koko ajatus tuntui viela aika absurdilta.

Houstonista Suomeen viime syksyna kotiutuessa aika on mennyt jotenkin ihan todella nopeaa ja suorastaan ihan sumussa. Kirjoitin gradun loppuun, kavin viimeisilla luennoilla ja kahdessa eri tyossa. Kavin salilla ja jumpissa, vietin aikaa kavereiden kanssa mahdollisimman paljon, kavin leffassa jne. Kalenteri ihan pursuili merkintoja, tapaamisia ja tyovuoroja. Onko mun elama oikeasti ollut tuollaista VUOSI sitten?

Meilla on toissa vitsiniekkoja
Joskus joulua ennen taisin tehda lopullisen paatoksen etta tanne oikeasti sitten lahden. Aloin myymaan vaatteita, huonekaluja, kodinkoneita. Kaikkea, mita en matkalaukkuihini ottaisi. Ilmoitin toihin, etta lahden ja sanoin etta voi olla, etta tulen kolmen kuukauden paasta takaisin jos viisumia ei heru:D Viisumiprosessista mulla ei tuossa vaiheessa ollut paljoakaan tietoa ja en siis ollut varma miten meidan kay. Valilla pelotti ihan kamalasti etta jokin menee pieleen, mutta tiesin etta jos en lahde niin tulen sita varmasti katumaan.

Pelkasin myos laheisten suhtautumista siihen, etta olen muuttamassa vastavalmistuneena paikkaan, jossa mulla ei ole toita. Ja, jossa EN SAA tehda toita. Sainkin myos jonkin verran ei-niin-kannustavia kommentteja ja yritin parhaani mukaa olla niista valittamatta ja uskotella itselleni etta kaikki tulee menemaan hyvin. Muistutin myos itseani siita, etta aina voi palata takaisin jos asiat eivat menekaan kuin on suunnitelta.

Meidan oven edessa odotti tanaan postipaketti toista kotia tulessa. Siihen olivat vain jattaneet kun ei oltu oltu kotona. Onneksi ei olleet rosvot (tai naapurit) vieneet. Ja onneksi tulin kotiin ennen Ericia, koska siella saattaapi olla synttarilahja herralle.

Onneksi kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin ja asiat jarjestyivat ihmeenkin nopeaa. Melkein puoli vuottahan tyottomana tuli oltua ja muutamaan otteeseen meinasi huumori loppua matkan varrella!

Jos tasta tekstista, joku tarkoitus pitaa etsia niin olkoon se: menkaa, lahtekaa ja kokekaa hyvat ihmiset jos vahankaan silta tuntuu. Oli kyse sitten lyhyemmasta matkasta, ulkomaille muutosta tai vaikka alan vaihdosta! Se mika ei tapa vahvistaa (nain kliseisesti). Aina paasee palaamaan takaisin ja sitten ei ainakaan tarvitse katua ettei edes uskaltanut yrittaa! En myoskaan itse kuunnellut muita ja heidan "jarkeilyjaan" vaan ihan vaan ja pelkastaan itseani ja se kannatti. Olen myos tosi spontaani ihminen siina mielessa etten paljo mieti tallaisia "isoja paatoksia". Vaihto-opiskelupaikatkin taisi aikoinaan valikoitua aika hetken mielijohteesta. Ja mitaan ei koskaan ole kylla tarvinnut katua!

Saa nahda, missa olen vuoden paasta. Viela Houstonissa vaiko jossain ihan muualla :)

tiistai 5. elokuuta 2014

Kortti taskussa

Mulla oli tänään ajokoe. Voin kertoa että vähän jopa jännitti. Ei itse ajaminen ja se että osaanko nyt varmasti ajaa vaan pelkäsin tekeväni jonkun tyhmän virheen ja mokaavani koko testin! Ja sepä olisi ollut noloa jos ei olisi mennyt läpi. Oon nimittäin niin paljon tästä amerikkalaisesta ajotestistä lukenut (kuinka helppo se on). Täytyy sanoa että en oikeastaan muista suomalaisesta inssistä enää muuta kuin että se kesti kauan ja ihan moottoritiellekin mentiin ajelemaan. 

Jonossa
Täällä mun testi alkoi valojen ja vilkkujen toimivuuden testaamisella jonka jälkeen kokeiltiin taskuparkkeerausta. Sitten ajeltiin parin korttelin ympäri testaten oikealle ja vasemmalle kääntymistä, kaistanvaihtoa ja suoraan tienvartta pitkin peruuttamista. Koko matka ajeltiin omakotitaloaluueella, jossa nopeusrajoitus oli minimisaään (20 mailia/h). Testi oli ohi noin 10 minuutissa. En saanut mitään muuta palautetta kuin "You did really good." Ennen testiä kyydissä istuva nainen oli kuitenkin ilmoittanut että lopuksi käydään läpi vielä mahdolliset virheet ja mitä muuta huomautettavaa nyt tuleekan. Tästä päätellen: en siis tehnyt virheitä!! :D Hah! 


Testiin jonottaminen sen sijaan kesti KAUAN. Noin tunnin istua kökötin autossani hiestä märkänä. Aina 10 minuutin välein sai käynnistää auton ja edetä yhden auton mitan verran!

Testihän täällä ajetaan omalla autolla. En tiedä onko täällä edes mitään autokouluja. Kaiken maailman toopeja liikenteestä ainakin löytyy! Suurimmalle osalle mm. vilkkujen käyttö tuntuu olevan ihan vieras käsite ja oonkin ollut muutaman kerran jo läheltä-piti-tilanteessa tämän vuoksi. Kaistaa vaihdetaan ja tieltä käännytään pihoille vaivautumatta sitä vilkkua päälle laittamaan! Todella ärsyttävää!

Perseessäajajat ovat toinen ryhmä, joka täällä on tullut varsin tutuksi. Minkäänlaistatä turvaväliä ei tajuta pitää ja usein kun jarrutan kääntyäkseni esim. omaan pihaan tulee perässä ajava auto vajaan metrin päähän kiinni! Pointtia en tässäkään ymmärrä. Ei sitä sen nopeampaa pääse tuli sitten metrin tai vaikkapa viiden päässä toisen takamuksesta. Ohi voisi  myös toki mennä, mutta sekään ei monella näytä juolahtavan mieleen.


Olen tuossa meidän pihapiirissä kiinnittänytkin huomiota siihen kuinka lähes jokaisesta autosta löytyy lommo(ja). Tätä en ihmettele kyllä yhtään! Aiemminkin kirjoittelin niistä auton ratissa meikkaajista, syöjistä, tekstaajista ym. Mun työkaveri itseasiassa kertoi mulle juuri tänään meikkaavansa ja laittavansa tukkansa työmatkalla. Siis MITEN!? En mä vaan pystyisi. Hän ajelee vieläpä downtownista asti eli motaria pitkin saa tulla suurimman osan matkaa!

Sitten on ne kännikuskit. Niistä en viitsi edes aloittaa ja oon muutenkin jo muutamaan otteeseen tainnut aiheesta avautua!


Kuvissa Houstonin hurjimpia ruuhkia ja teitä netistä napattuna! Aika harvoin joudun noille teille menemään :)

Kaliforniassa asusteleva Hannael kirjoitti viime viikolla omista kokemuksistaan ja ajokokeesta yleensäkin vähän perusteellisemmin jos kiinnostaa lueskella! Aika samanlaista touhua näyttäisi näissä kahdessa osavaltiossa olevan!

maanantai 4. elokuuta 2014

Juhlatunnelmissa

Mulla oli synttarit lauantaina ja oltiin kutsuttu Suomikavereita ja pari muutakin kaveria meidan kanssa niita juhlistamaan. Vaikken ookkaan yhtaan synttareidenjuhlija-tyyppia (ainakaan enaa), niin oli kylla tosi kiva ilta. 

En itse ollut taysin perilla mita suunnitelmissa oli, koska idea oli Ericin, joka oli kutsunut muutaman tytoista saunomaan Seabrookiin kun taas mina olin kutsunut ihmisia Kemah Boardwalkille. Hehe. Pienia kommunikaatio-ongelmia siis ilmassa, mutta niista selvittiin ja saatiin lopulta koko porukka kasaan Seabrookiin, josta sitten lahdettiin iltaa jatkamaan Kemahiin.

Ericin himoleipuri-pikkusisko Eriika oli leiponut mulle kakunkin! :)
Ja taas tuli bongailtua naita pikkuautoja!
Tytot ja Timo. (Etsi kuvasta italialainen;))
Bubba Gumpissa, joka on siis Forrest Gumpin teemaan sisutettu ravintola!



Kalatarinoita?
Ihanaa kun ollaan loydetty taalta nain paljon suomalaisia. Ei silla etta amerikkalaisissa kavereissa olisi jotain vikaa, mutta kylla suomalaiset aina paremmin toista suomalaista ymmartaa ;) Harmittaa ettei kaikkien kanssa kerennyt jutella tasapuolisesti, kun niin isolla porukalla oltiin liikkeella. Mutta tullaan varmasti jarjestamaan naitten tyttojen (ja poikien) kanssa paljon kaikenlaista tassa lahitulevaisuudessa.

Ensi viikonloppuna juhlitaankin sitten Ericin synttareita :) Yhta monta vuotta taytetaan, mutta Eric tulee 8 paivaa perassa! Hah!

Ja loppuun viela pakollinen Misu-kuva:


Hyvaa viikonalkua kaverit:)