keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Viisumiasiaa ja autoshoppailua

Meillä oli eilen viisumihaastattelu. Haastattelija ilmoitti heti alkuun ettei meidän tapauksessa ole mitään epäselvyyksiä eikä kysynyt oikeastaan muuta kuin pari virallista paperien vaatimaa kysymystä mm. meidän "rikostaustoista". Ja me kun oltiin valmistauduttu vastaamaan kysymyksiin toistemme lempiväreistä ja millä puolella sänkyä kukin nukkuu (näitähän aina leffoissa kysytään!) Juteltiin lähinnä siis niitä näitä mm. Suomesta ja haastattelijan perheestä ja työstä samalla kun hän pisti meidän papereita valmiiksi ja löi "approved"-leimoja niihin! Oli muuten paksu pinkka, varmaan 3 cm papereita. Huh! Oltiin valmistauduttu itsekin suurella määrällä papereita. Avattiin myös yhteinen pankkitili ja kehitettiin pinkka kuvia todisteeksi että, kyllä, me todella vietämme vapaa-aikaamme yhdessä. Ainoa palaute, mitä saatiin, oli että kuvien joukosta olisi hyvä löytyä perhekuvia eikä pelkästään kuvia meistä kahdesta. Kahden vuoden päästä meidän täytyykin lähettää lisätodisteita siitä, että vielä olemme yhdessä ja saimmekin neuvoksi ottaa sitä varten lisää perhekuvia. Hassua esitellä henkilökohtaisia valokuvia ihan ventovieraalle ukkelille :D


Olen tainnut aiemminkin mainita siitä, että virallisen kaavan mukaan mun olisi täytynyt pysyä viisumiprosessin ajan Suomessa odottelemassa lupaa saapua maahan. No en pysynyt. Tulin tänne ja aloitettiin koko prosessi siis vasta mun jo täällä ollessa. (Maahanhan mua ei olisi edes päästetty jos viisumiprosessi olisi ollut vireillä.) Tästä meidän tavasta ei oikein tietoa löytynyt mistään (paitsi varoitteluja:D), koska näinhän ei saisi tehdä. En siis voi missään tapauksessa suositella kenenkään meistä ottavan mallia jos lukijoista löytyy Jenkkeihin muuttoa suunnittelevia henkilöitä:)

Meidän tapauksessa kaikki meni kuitenkin hyvin ja nopeasti. Pelättiin että saadaan haastatteluissa noottia siitä, etten odotellut Suomessa. Koko asiaa ei kuitenkaan edes otettu puheeksi. Laskeskeltiin eilen että paperit laitettiin matkaan maaliskuun vikalla viikolla. Ja nyt 3,5 kk jälkeenpäin mulla on green card taskussa! Nopeasti siis tapahtui kaikki ja olisi varmaan tapahtunut nopeamminkin jos ei oltaisi saatu sitä lisäselvityspyyntöä niistä verotiedoista. (Ymmärtääkseni tämä perinteisen kaavan mukainen viisumiprosessi (jossa puoliso odottaa kotimaassa) on ainakin tuplasti pidempi?!)

Haastattelu oli kaupungin pohjoispuolella (me asutaan etelässä) ja sen jälkeen päätettiin käydä lounaalla Midtownissa, jossa on kivoja KÄVELY(!!)katuja ravintoloineen. Ericin teki mieli pizzaa ja mentiin hyvänoloisen italialaisen ravintolan terasille istuskelemaan ja ihailemaan mun passia, jota nyt koristaa "permanent residency"-leima :)

Ravintolasta ois myös saanut ihania kakkuja! (Huono kuva, kun nopeaa nappasin)

Illan suunnitelma oli käydä katsomassa mulle yhtä autoa, jonka olin Craigslistiltä edellisenä päivänä löytänyt. Saatiin Ericin eno Timokin houkuteltua mukaan. Timo sattuu nimittäin olemaan automekaanikko :) Kävi niin hyvä säkä, että Timo totesi menopelin ookooksi (ja saatiin hinnasta vielä kolmesataa tingittyä) joten autohan lähti sitten meidän mukana kotia! Saman päivän aikana sain siis green cardin ja auton. Suht hyvä päivä sanoisin! Tajusin muuten vasta matkalla autoa katsomaan, että sehän olikin manuaalivaihteinen. Oletin kai vain, että täällä kukaan ei manuaaleilla aja, eli en ollut koko asiaan edes kiinnittänyt ilmoituksessa huomiota. Noh ei se mitään. Osaanhan mä manuaalilla ajaa. Ekan stop-merkin kohdalle auto sammui (en muistanut että kytkin pitää painaa alas samalla kun painaa jarrua) ja liikkeelle en meinannut päästä (kun en muistanut että manuaalisista löytyy myös käsijarru). Hups :D Alkukankeuden jälkeen alkoikin ajo luistaa. Siellä selkärangassahan se taito taitaa olla!

Ericin auto! Onneksi ei tällä tarvi enää ajella :D (on muuten ihan normaaleja ajopelejä nämä pickupit täällä Teksasissa!)

Tänään on tiedossa autovakuutuksen hommaaminen sekä auton rekisteröinti. Ja tietysti ajelua ympäriinsä uudella autolla. :) !

11 kommenttia:

  1. Onnittelut green cardista! Aika supernopealta kuulosti kyllä sun prosessi verrattuna siihen, miten kauan on kestänyt muista blogeista lukemani tarinat sekä tuttujen kertomat jutut. Ja autosta en onnittele vaan toivotan onnea sen kanssa, toivotaan ettei sitä tarvita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni:) jep nopeasti kävi. Tajusin sen vasta itekin. Muiden blogeista kans lukenu kuinka kauheen pitkiä prosessit ollut. Kannattaa näköjään olla vähän rebel ja toimia ei-ohjekirjan-mukaan:D
      Jep itelläkin peukut pystyssä auton kanssa. Aina vähä riskaabelia näitten käytettyjen kanssa. Onneksi edes löytyy tuo mekaanikko-eno :)

      Poista
  2. Jei, onnea! Sulla pyyhkii nyt hyvin, kun on greencardit, työt ja oma auto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Ja yhtäkkiä kaikki tapahtui yhden viikon sisällä:D eka masistelin kun viisumin kanssa tuli takapakkia, työlupaa ei ole ja autoakaan ei voi ostaa ilman työpaikkaa (eli rahaa:D). Niin ne vaan asiat järjestyy !
      Ja kiitos:)

      Poista
  3. Kivaa, että asiat järjestyy. Sitten vaan kuvia napsimaan :). Hauska, että pitää ihan korostaa, että löytyi KÄVELYkatuja :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha niinpä! Kyllähän täällä JALKAKÄYTÄVIÄ löytyy useastakin paikasta mutta ei niillä kukaan kävele. Tuolla sentään näkyi bisnesmiehiä ym kävelemässä. Keskustassa kulkee julkiset, joka ehkä selittää asian. Täällä "landella" kuljetaan omalla autolla ovelta ovelle:D

      Poista
  4. Onnea taas! Mä tulin K1-viisumilla, ja siinä kyllä kesti tuhottoman kauan koko prosessissa. Meinas jo usko loppua välillä. Meidän haastattelu oli ihan hirvee, se haastattelija oli niin tympeä nainen, et luulin jo, ettei green cardia tipu. Oon varma, et meidät pelasti just valokuvat; onneks oli miehen perhe mukana häissä ja näistä kuvista haastattelija oli kauheen kiinnostunu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! :) Niin olin lukenutkin että K-1:ssä kestää tuhottoman kauan. Ei tehny mieli odotella Suomessa ja mies on "vähän" saamatonta sorttia (tiesin ettei ois koskaan saanut paperiasioita täällä yksin hoidettua kuntoon) joten päätettiin että tuun tänne ja yritetään sillä tapaa ja näköjään kannatti :D
      Hääkuvia meiltäkin kyseltiin, mutta eipäs ollut esittää kun kahestaan käytiin "hoitamassa homma" maistraatissa. Sanottiin että suunnitelmissa pitää kunnon häät Suomessa tulevaisuudessa, joihin perhe(et)kin tulee sitten:) Oon kyllä tosi yllättynyt vieläkin että kaikki meni näin nopeasti ja kivuttomasti eikä mitään p**kaa saatu niskaan kun ei tehty K-1-kaavan mukaan:)

      Poista
    2. Kannatti joo! :) Haha sama juttu meillä, mies on niiiiin saamaton. Mä olin onneks täällä kun alettiin hakemusta täyttään, muutenhan odottaisin varmaan vieläkin :D Mietittiin silloin, et jos oisin jääny maahan, oltais menty naimisiin ja haettu AOS, mutta ei uskallettu ottaa mitään riskejä. Kirosin sitä päätöstä jälkeenpäin aika monta kertaa kun lojuin Suomessa odottamassa...

      Poista
    3. Mulla sama. Suomessa olisin vieläkin odottamass jos miehen vastuulla ois paperiasiat ollut:D ite tein kaiken ja pyysin vaan miehen allekirjoitukset lopuksi papereihin!

      Niin ja tätä tapaahan ei tosiaan suositella missään. Varoitellaan vain :D mutta näyttäisi nyt siltä että ei saa vaan jäädä "naima-aikeistaan" kiinni maahantulossa niin kaikki menee hyvin :D

      Kauanko oot asunu USAssa? Onko koko prosessi jo turvallisesti takana?



      Poista
    4. Vuosi tuli just täyteen! Aika on menny ihan käsittämättömän nopeeta.
      Joo, nyt saa hetken hengähtää, ennen kun tarvii alkaa hakeen kymmenen vuoden green cardia.

      Poista