torstai 31. heinäkuuta 2014

Amerikkalainen ruokakulttuuri

Amerikkalaiset puhuu ruuasta ja paljon! Seka uusista ravintoloista, etta ruoka-annoksista. Ja sitten kysellaan muiden lempiruokia. Kokkausvinkkeja sen sijaan ei jaella. Kukaan ei tunnu kokkaamista harrastavan. Monien keittiot ovat kuulemma tahrattomia ja uutuuttaan kiiltavia, koska niita ei kayteta mihinkaan.

Sita meksikolaista
Mulla on nakoetaisyydella mun poydasta kolme tyokaveria, joita pystyn siis "tarkkailemaan": B, A ja D. B syo joka aamu aamupalan poytansa aaressa ja lahes joka paiva aamupalaan kuuluu proteiinipirtelo ja muffinsseja tai muita leivonnaisia. Muffinssit ja pullathan taalla ovat aamupalaruokaa, mika suomalaisesta tuntuu aika kasittamattomalta. Naita B vetaa kuitenkin joka aamu ja niin nayttaa tekevan aika moni muukin. B on 24-vuotias nuorimies. Sita tyyppia, joka voi syoda mita vain lihomatta kiloakaan.

A, 27-vuotias nainen, on laihduttanut viisi kiloa ja haluaa laihduttaa viela toiset viisi. Lounaalla han tilaa joko salaatin (jonka hukuttaa noin kahteen desiin salaatinkastiketta) tai sitten normaalin, eli yleensa todella epaterveellisen, ruoka-annoksen. Eilen meksikolaisessa ravintolassa A tilasi jattiannoksen juustokuorrutteisia tacoja ja sanoi ettei syo mitaan koko loppupaivan aikana. Muodostakoon kaikki oman mielepiteensa tasta.

D on noin neljankymmenen puolivalissa oleva mieshenkilo, jolta loytyy aikamoinen potsi. D sanoo kayvansa salilla 6 paivaa viikossa (mita rohkenen epailla). Meksikolaisessa ravintolassa D tilasi eilen kanaa ja papumuhennosta kuorrutettuna jarkyttavalla maaralla juustoa ja kermaa. D kuulemma syo nykyaan terveellisesti (omien sanojensa mukaan). Kanahan on terveellista. Niinpa.

Perus jenkkiannos
Tanaan jouduin tyokaverien painostuksella lahtemaan taas lounaalle ulos. Talla kertaa Jason's Deliin, josta saa siis myos kohtuuterveellisia annoksia kuten keittoja, salaatteja ja uuniperunoita eri taytteilla. Luulen etta tama terveellisempi ravintolavaihtoehto oli valikoitunut mun eilisen nurinan perusteella. (Ei tarvinnut siis edes itse ehdottaa etta voidaanko pliis menna terveellisempaan paikkaan). Olo eilisen lounaan jalkeen oli nimittain suht tukala koko loppupaivan ajan :D Jason's Delissa mina tilasin pikkukupon ($3!!) tomaattikeittoa ja otin salaattibaarista minilautasellisen siihen kylkeen. Nyt sain sitten vuorostani kysymyksia miksi en syo mitaan, kun eilen ihmeteltiin miten voin syoda niin epaterveellisesti. Ja samalla porukalla oltiin. Kylla ma noista tulin ihan tayteen ja parjasin tyopaivan loppuun asti ihan hyvin. (Tai no omenan taisin syoda viimeisen tunnin aikana.)

Mun suuri rakkaus, kiinalainen orange chicken!
Jason's DeliPanera Bread ja Subway taitavat olla ainoat tietamani ravintolat, joista terveellisia annoksia tasta lahistolta saa. Paitsi mista sita tietaa mita ne niihin annoksiin siella laittavat. Mm. leipa taalla Jenkeissa sailyy "tuoreena" noin kuukauden ja maitokin monta viikkoa. Kylla tyokaverit ihmettelivat kun kerroin etta Suomessa se parasta ennen-paivays on ihan muutaman paivan paasta.


Olisi kiva kokata itse kotona terveellisia aterioita. Mulla tuntuu inspiraatio olevan kuitenkin ihan lopussa. Varsinkin kun pitais tehda jotain suht nopeaa ja helppoa.

Jason's Delin potaatti
Voisin kuvitella, etta muissa osavaltioissa (ainakin jossain Kaliforniassa) loytyy mielin maarin terveellisia ruokapaikkoja. Teksashan on se Jenkkilan kaikkein ylipainoisin osavaltio. Lucky me :D

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kokemuksia toista vol 2

Taidan tehda taman postauksen listan muodossa, koska aivot on sen verran vasyneet tietokoneella vietetyn tyopaivan jalkeen, etten saa aikaiseksi mitaan kunnon tekstia, josta loytyisi jokin punainen lanka.


-Tyokaverit, erityisesti miehet, ovat kauhean avulaita ja kyselevat jatkuvasti voivatko jotenkin olla avuksi.


E:lla tuli niin kuuma etta paita lahti veke!

-Opin joka paiva jotain uutta. En pelkastaan uusia tehtavia, vaan myos sanastoa.

Mua vahan nyt harmittaa, etta kerkesin jo julkasta mun autosta kuvan. Ois ollut kiva juksata teita ja esitella tama uutena autonani ;)
-Puheenvuoro on kamalan vaikea saada isossa porukassa. Paljon vaikeampi kuin Suomessa. Taytyy olla kamalan agressiivinen ja suorastaan puhua toisten paalle jos jotain haluaa sanoa. Kahdestaan tai kolmestaan jutellessa tata ongelmaa ei taas ole. Silloin keskustelu sujuu helposti ja vastapuoli on aina kiinnostunut mita mulla on sanottavana.

SUOMI!
-Lounaalla tyokaverit haluavat yleensa menna syomaan sinne kaikkein epaterveellisimpaan meksikolaiseen ravintolaan (en muuten vielakaan ole oppinut pitamaan meksikolaisesta, se ei taida kylla olla mun juttu). Listalta ei loydy mitaan terveellista ja tilaan yleensa juustokuorrutteisia enchiladoja tms, ja sitten paivitellaan kuinka voin pysya hoikkana syomalla nain. No enhan ma syokaan nain. Tai soisi jos en tyokaverien seuraksi olisi lahtenyt. Tanaan viimeksi tulin niin ahkytayteen lounaalla, etta pelkasin nappini lentavan housuistani. Ei mikaan kumma, etta moni tyokaveri on ylipainoinen jos syo nain joka paiva. Tuun kylla viemaan omat evaat suurimmaksi osaksi toihin, mutta varsinkin nain aluksi on mukava menna tyokaverien mukaan ja samalla tutustua heihin paremmin!

Ja mulla sitten Teksas-paita ;)
-Lounaalla on muutenkin kiva kun on seuraa, koska suurimman osan paivasta istun koneellani yksin. Suomessa asiakaspalvelualalla toissa ollessani suorastaan toivoin, etta kahvitauolla paussihuoneessa ei olisi ketaan muuta, ettei tarvitsisi jutella :D (asiakaspalvelussa kun pitaa olla sosiaalinen lapi koko tyopaivan) Taalla toivon, etta voi kun saisi seuraa lounaalle, ettei yksin tarvi hiljaisuuden vallitessa syoda. Harmi vaan, etta 90% tyokavereista tuntuu lahtevan ulos syomaan.



Sellaista talla kertaa. Kuvat on viime sunnuntain kavelylenkilta :)

Ai niin! Meilla oli tanaan safety meeting, johon tuli kiropraktikko puhumaan selan terveydesta. Taman meetingin jalkeen saimme tutkituttaa kroppamme hanen laitteillaan (jos on vartalon eri puolien epatasaisuuksia, vinoja kohtia, huono ryhti tms). Mun lisaksi kuulin siina neljan muun tulokset ja mun omat oli huomattavasti paremmat kuin naiden muiden. Mitahan nama ihmiset oikein tekevat kun itse ainakaan erityisesti venyttele tms, mika tuohon nyt voisi vaikuttaa. Hyva ryhti varmaan ainakin on ratsastuksen peruja. Ja harrastanhan ma kaikenlaista liikuntaa kylla, jossa corea tulee treenattua. Kiva kuitenkin tietaa ettei omalla kohdalla oo mitaan halyttavaa kuten monilla muilla naytti olevan. Liikunta kannattaa siis varmasti aina :)

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Obsessed with wings

Niinkuin oon aiemminkin kirjoittanut niin elan kausissa. Sama patee myos ruokaan. Kun innostun jostain ruuasta niin sita pitaa sitten saada koko ajan. Nyt on meneillaan wingsi-kausi! Se alkoi siita kun Eric ehdotti kerran Sam's Boatissa etta tilattais koppa wingseja. En aluksi innostunut asiasta kauheasti, mutta sittemmin siita on tullut oikeen pakkomielle! Niin hyvia ne on! Eilen illalla iski hirvittava himo ja paatettiin lahtea kokeilemaan Buffalo Wild Wingsin wingseja. Kyseisessa ravintolassa ollaan kylla kayty ennenkin, mutta tama oli ENNEN mun wingsi-kautta, eli ollaan tilattu siella vaan kaikkea muuta kuin niita wingseja :D Eric on siita hyva siippa etta seuraa mielellaan mun kausia ja syo kaiken erittain mielellaan!

Ravintolaan lahdossa

Wingsinkiilto silmissa!
Wingsi-mausteita eri tulisuusasteilla. Valitsin mausteet listan keskiosasta ja siltikin paloi suu. En halua edes tietaa milta tuo "blazin" tuntuu suussa :D
Boneless is the way to go!
Eric on jo kauemmin kinunut leffaan, mutta en oo suostunut, koska se on musta rahan tuhlausta (olin puolitoista vuotta leffateatterissa toissa, enka haluaisi enaa periaatteesta maksaa leffalipuista). Tanaan annoin periksi. Leffaksi valikoitui Hercules. En suosittele. Disney-versio on parempi ;)


Minileffalippu
Nyt lahdetaan kavelylle viela ilta-aurinkoon. Oon loytanyt tasta lahelta ihania rivitalo-tyyppisia asuntoja ja kivan puiston ja haluan esitella loydokseni Ericille! Hyvaa alkavaa viikkoa kaverit:)

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Missä kirkossa käyt?

Eka tyoviikko on nyt takana ja fiilikset on vielakin hyvat. Yhtakaan samanlaista paivaa ei viela ole ollut tahan mennessa. Sainpa torstaina tehda ekan "tyomatkanikin". Ajettiin parin tyokaverin kanssa rekryhommiin Port Arthuriin, joka sijaitsee tassa vajaan parin tunnin ajomatkan paassa. Ei tosiaan kay aika tylsaksi kun tyotehtavat on nain vaihtelevia. Toivottavasti asia tulee olemaan nain tulevaisuudessakin :)

Otin teille todisteeksi kuvan musta siististi pukeutuneena koska viimeksi kirjoittelin tyovaatteista ja taalla blogissa on ollut kuvia musta lahinna vain sortsit ja toppi paalla :D Ostin taman mekon Forever 21:sta $15:lla. Montakohan kertaa voi kayttaa ennen kuin hajoaa?
Teksashan sijaitsee tassa Bible beltin rajalla, minka tosiaan huomaa taalla Houstonin alueella. Kirkkoja on paljon ja niiden parkkipaikat ovat samaa kokoa Walmartin parkkipaikkojen kanssa. Sunnuntaisin kirkkojen sisaantuloilla seisoo liikeenteenohjaajat. Uskonto on taalla ihan erilailla nakyvilla kuin Suomessa ja kirkossa kayminen on enemmankin saanto kuin poikkeus. Autoissa nakyy paljon uskonto-tarroja ja sahkopostin loppuun on taysin normaalia kirjoittaa God bless.

Multa onkin pariin otteeseen kysytty missa kirkossa kayn ja kun vastaan etten kay kirkossa niin saan vahan kummaksuvia katseita tai vaikkapa jonkin kirkon esitteen kateeni ja kaskyn menna sinne. Mulla ei tosiaankaan ole mitaan naita uskovaisia ja kirkossa kayjia vastaan, mutta en pida siita, etta sita uskontoa/kirkkoa pitaa "tuputtaa" muille. Miksei jokainen saa tehda omia valintojaan ja paattaa itse mihin uskoo?

Talla viikolla on saatu paljon sateita ja ukkosta. Tama kuva on meidan parkkipaikalta juuri ennen alkavaa myrskya.
Uskonnosta aloin kirjoittaa siksi, etta asia on tullut toissa esiin jo pariin otteeseen. Eilen tuli ruokatunnilla puheeksi gayt ja kun mina sanoin, ettei mulla ole mitaan heita vastaan ja kavereistakin heita loytyy pari kappaletta, niin sain takaisin kommentin tyylia "Raamatussa sanotaan etta homous on syntia". Yritan valttaa tallaisia keskusteluja (erityisesti taalla, missa uskonto on isompi juttu) koska en halua alkaa vaittelemaan asiasta varsinkaan tyopaikalla, missa olisi ihan kiva tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Mua rupeaa nimittain ihan kamalasti arsyttamaan tuollaiset "homous on syntia"-jutut ja on vaikea olla hiljaa ja sanomatta omaa mielipidettaan asiaan.

Kaikkia homoihin tai uskontoon liittyvia keskustelunaiheita onkin siis parempi vaan yrittaa valttaa parhaansa mukaan oli seura minka nakoista tai ikaista tahansa. Ulkonaon, ian tai sukupuolen perusteella ei taalla koskaan voi paatella ihmisen kantaa uskonasioihin. Taalla kun suurinpiirtein kaikki tuntuvat kayvan kirkossa.

Tallainen tuijotti vieressa yksi paiva kokkaillessani. Hieman epamukavalta nayttaa tuo asento kylla mun mielesta :D

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kokemuksia töistä

Kaksi ja puoli tyopaivaa takana. Fiilis hyva :) Kirjoittelen tassa ruokkiksella vailla parempaakaan tekemista. Meilla on tunnin ruokkis ja tanaan jain tahan oman poytani aareen syomaan. Ekana paivana mut ja pari muuta tyokaveria vietiin ulos syomaan ja lounaalla vierahti sellaiset puolisentoista tuntia. Ei haitannut ollenkaan :D Eilen pari tyokaveria pyysi mua myos mukaan syomaan heidan kanssa joten omat evaat jai syomatta.

Tyotehtavat ei ole olleet mitaan kauhean erikoisia viela. Helppoa ja rentoa on ollut. Kun mulla ei ole muuta tekemista, niin autan rekry-osastoa etsimaan uusia kandidaatteja, mika on ihan jees. Saan oppia monenlaista uutta. Paaasiassa mun olisi siis tarkoitus olla toissa insinooriosastolle seka auttaa markkinointipuolta. Ihan kiva saada kokemusta "vahan kaikesta" ja siten saada vaihtelevuutta tyotehtaviin. Ainakin saan nyt siis sita paljon puhuttua kokemusta, jota taalla vaaditaan joka hommaan. Tulevaisuutta ajatellen siis :) Nyt oon kuitenkin tosi mielellani taalla toissa eika aamuinen toihinlahto ole tuottanut minkaanlaista vi**tusta. Painvastoin. On ollut kiva lahtea toihin ja ihmisten ilmoille pitkan "lomailun" jalkeen :)

Tyokaverit on myos tosi kivoja ja kaikki toivottaneet mut tervetulleeksi tanne. Monet ovat myos tosi kiinnostuneita mun suomalaisuudesta. Ja Suomesta. Hassua on se, etta jotkut kuulevat heti aksentista etten ole taalta ja jotkut sanovat etteivat olisi huomanneet ollenkaan etten ole taalta kotoisin ellen olisi erikseen maininnut... :) Valilla joku jaa juttelemaan puoleksikin tunniksi ja pelottaa etten saa valituksia kun vaan juttelen ihmisille, hehe.

Tyopukeutuminen sen sijaan on asia, joka on vahan tuottanut paanvaivaa. Meilla pukukoodi (onko se pukukoodi suomeksi?) on aika formal, mika ei siis todellakaan oo mun juttu. Itse tykkaan pukeutua rennosti ja tanne Houstoniin Suomesta lahtikin lahinna niita rentoja kesavaatteita. Ja ne "hienommat" vaatteet joutui kirpputorille. Kaikkeahan tanne ei voinut raahata enka silloin tajunnut etta noita siisteja vaatteita tulen tarvitsemaan toissa taalla. Sainpahan ainakin hyvan tekosyyn vahan shoppailla! ;) Arsyttaa vaan hitusesti se, etta taalla Amerikassa pitaisi olla joka paiva uusi asu paalla. Samaa mekkoa tai paitaa ei pideta kahta paivaa putkeen (mun mielesta ainakin Suomessa se on ok, vai oonko ihan vaarassa?). Joka aamu siis taytyy olla uudet vaatteet mietittyna ja silitettyna. Huoh. (Muistan aikoinani Siskoni on noita-sarjaa katsoessani ihmetelleeni, kuinka Phoebe sai tyokaverilta kysymyksia siita missas se yo on tullut vietettya, kun toista paivaa samat vaatteet paalla toissa. Ihmettelin silloin miksei samoja vaatteita muka voisi kahta paivaa putkeen kayttaa? Mutta ei se tainnutkaan olla mikaan kyseisen sarjan "juttu" vaan ihan fakta taalla Jenkeissa:) )

Onneksi perjantaina meilla on Casual-Friday ja voi menna rennommissa vaatteissa toihin. Silloin ei siis tarvi paata vaivata silla, onko se kauluspaita silitettyna aamuksi vaan vaatekaapista voi napata normi t-paidan :)

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Suomisunnuntai

Tänään oli oikein suomisunnuntai! Aamupäivästä ajeltiin brunssille tapaamaan kuutta Suomityttöä:) aiemmin olin heistä tavannut vain Hetkiä Houstonissa-blogin Sannan. Muut tytöt olivat ihan uusia tuttavuuksia ja täytyy sanoa että oli kyllä mukavaa tavata kaikki ja kuulla erilaisia tarinoita miten tytöt olivat tänne päätyneet! Tavataan varmasti uudestaankin! :)


Brunssin jälkeen ajeltiinkin sitten Ericin porukoille grillailemaan. Tuli siis syötyä ehkä vähän liikaa tänään, hehe. BBQ:lle oli kutsuttu meidän lisäksi myös eräs suomalainen perhetuttu. Suomea sai siis tänään puhua koko päivän. Eric ilmoittikin mulle että mun suomiaksentti "paheni" tänään. Kiva:D huomenna menen siis sössöttämään huonoa enklantia suurella suomalaisella korostuksella ekaa päivää töihin. Jes!


Ericilla taitaa olla ruuat poskessa.

Piti tehdä lasagne vielä uuniin että saadaan eväät huomiseksi töihin vaikka näitten ruokaorgioitten jälkeen ruoka oli kyllä viimenen asia mielessä.. Nyt sohvalle pötköttämään ja jotain kivaa Netflixistä pyörimään. Ja aikasin sänkyyn että jaksaa herätä reippaana töihin. Jaiks!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Virastoasiointia

Ma niin rakastan amerikkalaisissa virastoissa asioimista! Not! Autovakuutuksen sain itse hommattua ongelmitta ihme kylla, mutta rekisterointi ei kaynytkaan yhta mutkattomasti. Olin heti aamusta asialla valttaakseni ne kuuluisat jonot ja sainkin suoraa kavella tiskille. Sitten selvisi, etta edellinen omistaja, Jose, oli ostanut auton velaksi ja hanen olisi pitanyt luovuttaa mulle paperi, joka todistaa hanen maksaneen velkansa pois tuolle luottofirmalle. Sellaistahan ma en ollut Joselta saanut. Laitoin sitten viestia herra Joselle (joka muuten juuri ja juuri osaa puhua englantia), etta voisinko saada tuon paperin kiitos, auto pitaisi saada rekisteriin. Me no have paper. Go you a tittle loan. I working now please tuli Joselta viesti takaisin. Selvitin sitten missa lahin lainayhtion pulju sijaitsee koska ajattelin paasevani helpommalla ja nopeammin jos itse hoidan asian. Lahin liike sijaitsi onneksi noin vartin matkan paassa ja sain kuin sainkin heilta tuon tarvittavan paperin. Tama "liike" oli muuten sellainen vahan rahjaisen nakoinen traileri epailyttavan parkkipaikan pihassa. Juuri sellainen, joita leffoissa nakee ja, joista pulassa olevat ihmiset kayvat hakemassa lainoja roistoilta :D Jose ainakin oli siis oletettaen (luojan kiitos) velkansa heille maksanut.

Saapuessani takaisin tuohon virastoon, jossa auton rekisterointi tapahtuu, oli jonot jo kasvaneet ihan mukavasti ja eihan siina auttanut kuin odotella. Kun mun vuoro vihdoin tuli, jouduin tayttamaan tarvittavan kaavakkeen KOLME kertaa ennen kuin se hyvaksyttiin. Pienta pilkunviilausta sanoisin! Ja toissa erittain tympeita virastonaisia ei-vois-vahempaa-kiinnostaa-asenteella. Ei auttanut kuin tayttaa paperi kolme kertaa siis ennen kuin kelpasi.

Kaikkeen meni vain ja ainoastaan 4 tuntia! Suht lyhyt asiointiaika Jenkkivirastossa sanoisin! Onneksi lahtin matkaan aikaisin aamulla. Muuten olisi varmaan mennyt koko paiva.

"Kissa jaakaapissa" on norminaky tassa huushollissa. Sinne se juoksee joka kerta kun jaakaapin ovi aukeaa :)
Tanaan luvassa leipomista. Sain huomiseksi kutsun Suomi-brunssille. En olekaan taalla blogissa tainnut kirjoitella, miten uskomattomalla tavalla tormattiin eraaseen suomalaiseen tyttoon tassa noin kuukausi takaperin. Oltiin ajelemassa kotia kun Eric huomasi viereisella kaistalla ajavan auton takaikkunassa FIN-tarran. Jonkin aikaa siina ajeltiin vierekkain kunnes pysahdyttin liikennevaloihin vierekkain, jolloin Eric rullasi ikkunansa alas ja huitoi kovasti kasia ja karjasi "OOTKO SUOMALAINEN?". Ja olihan se! Vaihdettiin siina liikennevaloissa pikaisesti yhteystiedot ja juteltiin myohemmin Facessa lisaa! Ilmeisesti taalta Houstonista loytyy kuin loytyykin muita suomalaisia (kaikki ulkosuomalaiset eivat siis lue tai kirjoitakaan blogeja, minka luulin olevan ihan taysi fakta, hehe). Huomenna treffataan sitten isommalla Suomi-porukalla brunssin muodossa. En malta odottaa!:)

Voisko muuten joku kertoa mulle mista tuollaisia Suomi/FIN-tarroja saa? Minakin haluan autooni sellaisen!!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Viisumiasiaa ja autoshoppailua

Meillä oli eilen viisumihaastattelu. Haastattelija ilmoitti heti alkuun ettei meidän tapauksessa ole mitään epäselvyyksiä eikä kysynyt oikeastaan muuta kuin pari virallista paperien vaatimaa kysymystä mm. meidän "rikostaustoista". Ja me kun oltiin valmistauduttu vastaamaan kysymyksiin toistemme lempiväreistä ja millä puolella sänkyä kukin nukkuu (näitähän aina leffoissa kysytään!) Juteltiin lähinnä siis niitä näitä mm. Suomesta ja haastattelijan perheestä ja työstä samalla kun hän pisti meidän papereita valmiiksi ja löi "approved"-leimoja niihin! Oli muuten paksu pinkka, varmaan 3 cm papereita. Huh! Oltiin valmistauduttu itsekin suurella määrällä papereita. Avattiin myös yhteinen pankkitili ja kehitettiin pinkka kuvia todisteeksi että, kyllä, me todella vietämme vapaa-aikaamme yhdessä. Ainoa palaute, mitä saatiin, oli että kuvien joukosta olisi hyvä löytyä perhekuvia eikä pelkästään kuvia meistä kahdesta. Kahden vuoden päästä meidän täytyykin lähettää lisätodisteita siitä, että vielä olemme yhdessä ja saimmekin neuvoksi ottaa sitä varten lisää perhekuvia. Hassua esitellä henkilökohtaisia valokuvia ihan ventovieraalle ukkelille :D


Olen tainnut aiemminkin mainita siitä, että virallisen kaavan mukaan mun olisi täytynyt pysyä viisumiprosessin ajan Suomessa odottelemassa lupaa saapua maahan. No en pysynyt. Tulin tänne ja aloitettiin koko prosessi siis vasta mun jo täällä ollessa. (Maahanhan mua ei olisi edes päästetty jos viisumiprosessi olisi ollut vireillä.) Tästä meidän tavasta ei oikein tietoa löytynyt mistään (paitsi varoitteluja:D), koska näinhän ei saisi tehdä. En siis voi missään tapauksessa suositella kenenkään meistä ottavan mallia jos lukijoista löytyy Jenkkeihin muuttoa suunnittelevia henkilöitä:)

Meidän tapauksessa kaikki meni kuitenkin hyvin ja nopeasti. Pelättiin että saadaan haastatteluissa noottia siitä, etten odotellut Suomessa. Koko asiaa ei kuitenkaan edes otettu puheeksi. Laskeskeltiin eilen että paperit laitettiin matkaan maaliskuun vikalla viikolla. Ja nyt 3,5 kk jälkeenpäin mulla on green card taskussa! Nopeasti siis tapahtui kaikki ja olisi varmaan tapahtunut nopeamminkin jos ei oltaisi saatu sitä lisäselvityspyyntöä niistä verotiedoista. (Ymmärtääkseni tämä perinteisen kaavan mukainen viisumiprosessi (jossa puoliso odottaa kotimaassa) on ainakin tuplasti pidempi?!)

Haastattelu oli kaupungin pohjoispuolella (me asutaan etelässä) ja sen jälkeen päätettiin käydä lounaalla Midtownissa, jossa on kivoja KÄVELY(!!)katuja ravintoloineen. Ericin teki mieli pizzaa ja mentiin hyvänoloisen italialaisen ravintolan terasille istuskelemaan ja ihailemaan mun passia, jota nyt koristaa "permanent residency"-leima :)

Ravintolasta ois myös saanut ihania kakkuja! (Huono kuva, kun nopeaa nappasin)

Illan suunnitelma oli käydä katsomassa mulle yhtä autoa, jonka olin Craigslistiltä edellisenä päivänä löytänyt. Saatiin Ericin eno Timokin houkuteltua mukaan. Timo sattuu nimittäin olemaan automekaanikko :) Kävi niin hyvä säkä, että Timo totesi menopelin ookooksi (ja saatiin hinnasta vielä kolmesataa tingittyä) joten autohan lähti sitten meidän mukana kotia! Saman päivän aikana sain siis green cardin ja auton. Suht hyvä päivä sanoisin! Tajusin muuten vasta matkalla autoa katsomaan, että sehän olikin manuaalivaihteinen. Oletin kai vain, että täällä kukaan ei manuaaleilla aja, eli en ollut koko asiaan edes kiinnittänyt ilmoituksessa huomiota. Noh ei se mitään. Osaanhan mä manuaalilla ajaa. Ekan stop-merkin kohdalle auto sammui (en muistanut että kytkin pitää painaa alas samalla kun painaa jarrua) ja liikkeelle en meinannut päästä (kun en muistanut että manuaalisista löytyy myös käsijarru). Hups :D Alkukankeuden jälkeen alkoikin ajo luistaa. Siellä selkärangassahan se taito taitaa olla!

Ericin auto! Onneksi ei tällä tarvi enää ajella :D (on muuten ihan normaaleja ajopelejä nämä pickupit täällä Teksasissa!)

Tänään on tiedossa autovakuutuksen hommaaminen sekä auton rekisteröinti. Ja tietysti ajelua ympäriinsä uudella autolla. :) !

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Eroahdistusta

Misu joutui eilen olemaan lahes 10 tuntia yksin, mika on mun mielesta tosi paljon, koska se on saanut tottua siihen, etta ma olen kotona lahestulkoon poikkeuksetta. Pelkasin, etta se olisi ihan kauhuissaan taalla, mutta kiltisti kompi kolostaan kehraten kun tultiin kotia. Oli varmaan nukkunut putkeen koko tuon ajan. Taalla ei koskaan ole tapahtunut mitaan jekkuja muutenkaan silla valin kun ollaan pois kotoa, vaan kiusanteko tapahtuukin aina silla ajalla kun itse ollaan kotona (lukuunottamatta verhoepisodia). 


Tana aamuna tuo riehuminen alkoikin sitten ekan kerran 3 aamuyolla. Misu repi mun yopaidan olkaimia, sortsien kiristysnaruja, laturinjohtoa.... Jotenkin onnistuin sen rauhoittamaan ja saamaan nukkumaan taas siihen klo 6:n asti kun Ericin heratyskello soi. Sitten alkoi ympari kamppaa "kiihdytysjuokseminen" ja mun jalkojen kimppuun hyokkiminen. Kun mun sangyn vieressa ollut vesilasi kaatui kumoon ja bikinit lahti kissan suussa matkaan likapyykkikopasta ei auttanut muu kuin nousta kuivaamaan lattiaa ja pelastaa nuo biksut. Multa on tahan mennessa tuhottu sellaiset 3 bikinit, 3 urheilurintskikat, 4 toppia, parit sukat, sortsit, pari yopaitaa... :D mitahan muuta? Miksei Ericin vaatteet kelpaa? Miksi vain mun omaisuus joutuu taman termiitin uhriksi!?

Jos tama tamanaamuinen energiaplajays oli 10 tunnin yksinolon seurausta, niin pelottaa vahan, etta alkaako tata tapahtua nyt joka aamu(yo) kun alan kaymaan toissa. Sittenhan kissa saa olla tuon 10h yksin 5 paivaa viikossa. Mun tyopaivat on 8h + 1h ruokatunti plus ajomatkoihin menee 15-20 min suuntaansa. No ehka se tottuu...


Ollaan myos puolitosissaan mietitty, etta auttaisiko kissakaverin hommaaminen. Mahdollisuutenahan on, etta sitten meidan kotona asustaa kaksi ADHD-termiittia. :D Ehka joku vahan vanhempi ja rauhallisempi kisuli vahan saisi rauhoitettua tata meidan pikkuhirmua... Toisaalta kaksi lemmikkia tietaa kaksi kertaa enemman hankaluuksia lomalle lahdettaessa. Hoitopaikan hommaaminen yhdelle karvatillekin on jo hankalaa (paikassa, jossa emme kauheasti tunne ketaan). Puhumattakaan siita, jos joskus pitaisi (lento)matkustaa kissojen kanssa. Lemmikit on niin ihania, mutta samalla niista kylla aiheutuu paanvaivaakin.

Onneksi kissat eivat kuitenkaan ole laumaelaimia kuten koirat. Koiran kanssa olisi viela hankalampaa. Saalittaa vaan jattaa tuo pikkuinen yksin kotia. Valilla Misu kiipeaakin ikkunaan katselemaan kun me lahdetaan. Ja on se jopa huutanut meidan peraankin ja raapinut ovea! Onneksi ei kuitenkaan tapahdu joka kerta kun jonnekin lahdetaan.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lauantai-illan hemmotteluhetki

Pitemman aikaa oon jo ajatellut kayda laitattamassa rakennekynnet takaisin, kun niista niin tykkasin kun mulla ne viimeksi oli. Ainut asia, mika niissa arsytti oli se yllapito. Taalla Jenkeissahan tama kynsien laitto ja huolto on toki paljon halvempaa ja paikkoja loytyy pilvin pimein. Lahes jokaisen strip mallin pihasta loytyy vahintaan yksi aasialaisten pitama kynsisalonki. Nytkin kavelin vain tuohon tien toisella puolella sijaitsevaan salonkiin ja sain ajan heti ilman ajanvarausta. 


Talla kertaa halusin tarkoituksella mahdollisimman lyhyet kynnet, koska pituushan kasvaa samalla kun oma kynsi alla kasvaa. Rakastan tuota valkoista varia <3 Ja hintakaan ei paata huimannut, $25 + tippi! Ajattelin, etta pieni itsensahemmottelu olisi nyt paikallaan uuden tyon johdosta ;) 


Jos kiinnostaapi enemman tama aihe, niin Jenni kirjoitteli naista amerikkalaisista kynsipaikoista enemman tassa postauksessa.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Surkea nimimuisti

Mua on nyt alkanut vahan janskattamaan tuo tyon aloittaminen. Ensinnakin tyo tulee varmaan olemaan suht erilaista, mita oon koskaan ennen tehnyt eli paljon uutta opittavaa tulee olemaan. Toiseksi se on mun eka tyo tassa maassa eli senkin vuoksi tulee varmaan olemaan paljon eroja siihen, mihin Suomessa oon tottunut. Eihan mulla ole minkaanlaista (omaa) kasitysta millainen tyomaailma tai -moraali taalla on. Tiedan vain sen, mita oon muilta kuullut.

Tapasinkin jo itseasiassa pari tulevaa tyokaveria, jotka molemmat vaikutti super ystavallisilta ja kyseli multa ihan hirveesti kysymyksia Suomesta ja sopeutumisesta tanne. (Oli vissiin sana levinnyt, etta firmaan tulee joku from Finland :D) Niiden perus How do you like it here-kysymysten lisaksi multa kysyttiin mm. onko Suomessa paljon rantoja :D Missahan ne oikein luulivat Suomen olevan... Ettei taas sekoitettu johonkin ihan muuhun. (Yksi mies, jonka kanssa kerran juttelin luuli jostain syysta Suomen olevan sama kuin Uusi-Seelanti??)

Dallasissa elaintarhassa viime kesana.
Mulla on maailman huonoin nimimuisti. Saman tien kun esittaydyn uuden henkilon kanssa unohdan yleensa sen nimen (tai en edes kiinnita siihen huomiota). Vaikka kuinka yritan hokea itselleni etta kuuntele nyt ne nimet ja paina ne mieleen, niin ei. Onneksi loysin mun haastattelijoiden (eli tulevien esimiesten nimet) firman sivuilta ja kirjoitin ne paperille ylos, joten ne oon nyt oppinut. Mutta naitten kahden nuoren tyontekijan, jotka mulle kysymyksia Suomesta esittivat, nimia en muista sitten millaan. Tosi noloa. Ehka ne tulisi luonnollisesti ilmi sitten toissa ilman, etta mun tarvii kysella "mikas sun nimi nyt olikaan"...

Tama myos Dallasin elainpuistosta.
Meilla on tiistaina viisumihaastattelu. Taytyy todistaa, etta ollaan ihan oikeesti oikea pariskunta, enka ole vain viisumin takia taalla. Hehe. Naurettava ajatus omalla kohdalla, koska mulla ei ikina oo mikaan hinku Amerikkaan ollut. Mutta naita viisumihuijauksiahan tapahtuu, eli ihan ymmarrettavaa. Meidan pitaa vieda heille sinne todistusaineistoa, siita etta oikea pariskunta ollaan. Siksi oonkin kerannyt nyt arkistojen katkoista kuvia meista vietavaksi naytille. Kuvituksena saatte siis nyt niita :) (Jostakin syysta tosi monessa kuvassa ollaan uikkarit paalla tai muuten vaan jotenkin typeran ja nolon nakoisia...missahan se raja kulkee, mita kuvia siella kehtaa nayttaa?)

torstai 10. heinäkuuta 2014

Ajokortti puoliksi taskussa

DPS:lla meni sitten lopuksi melkein nelja tuntia. Mutta tarkeinta oli tietysti etten turhaan mennyt sinne, koska selvisi etta mulla oli kuin olikin taydet edellytykset Teksasin ajokorttiin ja jopa kaikki vaadittavat paperit mukana. Se, mika tuli yllatyksena oli, etta multa kysyttiin haluanko tehda kirjallisen testin HETI. Meni siina vahan pasmat sekaisin kun en mitenkaan ole erityisesti pantannyt testia varten, mita nyt vahan selaillut tuota kirjasta. Testia saa kuitenkin yrittaa kolme kertaa ennen kuin sen joutuu maksamaan uudestaan (maksoi $25 eli ei edes paha), joten annoin menna.

Kysymykset oli suht helppoja lukuunottamatta niita, joissa kysyttiin mittoja, esim. jarrutusmatkoja ja valimatkoja, koska mitat oli tietysti naissa jenkkien mittayksikoissa eli jaloissa (feet). Enhan ma niista ymmarra mitaan ja niihin vastasin tietysti vaarin. En myoskaan - yllari pyllari - tiennyt kuinka paljon saa sakkoja/linnaa tietyista liikennerikkomuksista. Ekassa osiossa kysymyksia oli 30 ja sain tarpeeksi monta oikein lapaistakseni tuon osion! Painoin "siirry seuraavaan osioon"-nappia, mutta ohjelma ei millaan suostunut yhteistyohon mun kanssa ja sitkeasti palasi aina vaan takaisin tuohon edellisen osion loppuun. Menin tiskille valittamaan, etten pysty etenemaan testissa ja tiskilla tyoskenteleva nainen ilmoitti vaan etta lapaisin testin ja voin varata ajan ajokokeeseen. What? En tieda vielakaan, etta luuliko nainen todella, etta olin tehnyt koko testin vai katsoiko asiaa lapi sormien koska kone ei toiminut. Ihan sama miten asia oli mutta kelpaa mulle ! :D Onhan mulla kuitenkin jo suomalainen ajokortti taskussa etta enkohan ma osaa liikennesaannot ihan tarpeeksi hyvin.

Madden Instagramista "varastettu" ;D 
Ajotestin kanssa en ollutkaan sitten yhta onnekas. Seuraava vapaa aika loytyi vasta elokuun viidennelle paivalle, eli melkein KUUKAUDEN paahan. Ei kylla mikaan yllatys noiden jonojen pituuden perusteella. Ei siis auta muuta kuin odottaa. Onneksi sain kuitenkin ajokortin numeron jo tietooni ja toihin ilmoitettavaksi.

Mulla oli myos ihanaa "viihdyketta" tuolla DPS:ssa jonotellessa. Mun vieressa istuva nainen palatti suureen aaneen puhelimeen (yllatys yllatys). Oon aiemminkin todistanut taalla suht henk koht puheluita, mutta tama oli kylla kaiken huippu. Nainen puhui puhelimessa Lindalle, jota kutsui koko ajan honeyksi tai babyksi seka varmisteli kaiken aikaa "are you sure you love me again?". Jutut meni aika tuhmiksi ajoittain, siina puhuttiin mm. "ihanasta edellisillasta ja videoista, joita he olivat toisilleen lahettaneet", "valitako mies vai naisstrippari Lindan synttarijuhlille", puhelinseksista ja kimppakivasta. Oli siina vahan hymy herkassa :D En olisi ihan valttamatta halunnut kuunnella tata puhelua mutta minkas teet kun nainen istuu siina viereisella tuolilla eika yritakaan hiljentaa aantaan. Heh!

Akrobatiaa. Inkku-raukan peti valloitettu!
Hain asken Ericin porukat lentokentalta. Hauskaa etta heidan reissun aikana seka Katja, etta mina saatiin tyo. Tai siis Katjalla oli toki jo tyo, mutta oli saanut reissun aikana puhelun, etta hanet oli valittu hakemaansa virkaan. Hyva me suomalaiset :)!

Nyt on "muutettu" takaisin kotia. Ja hyi kun tuntuu pienelta tama kamppa ja ankealta tama ymparisto :D Hei hei kauniit lenkkimaisemat. Onneksi meiltakin sentaan loytyy uima-allas jos menisi viimeisia lomapaivia sinne viettemaan :)

Ois varmaan ollut katevampi vieda tavarat matkalaukussa kun nain paljon kamaa oltiin saatu jotenkin kummasti roudattua Seabrookiin:D

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mulla on työ

Instagramissa kerkesinkin jo hehkuttaa, mutta hehkutetaan vielä täälläkin: mulla on vihdoin työ!!

Kaikki tapahtui tosi äkkiä. Olin koko maanantain lähetellyt taas hakemuksia ja kun viimeisen kerran tsekkasin Craigslistin onko tullut uusia ilmoituksia löysin vielä yhden hyvältä kuulostavan paikan ja laitoin sinnekin hakemuksen menemään. Noin 10min jälkeenpäin sain puhelun ja kutsun haastatteluun seuraavalle päivälle.

Mulla oli tiistaiaamulle myös toinen haastattelu ja se menikin musta paremmin kuin tämä jälkimmäinen, jossa tuntui etten osannut edes englantia puhua! Lähdin haastattelusta kiroten änkyttämistäni, kävin kotona syömässä ja menin salille. Olin suht varma että tästä tokasta paikasta en ainakaan tule kuulemaan. Varsinkin kun he ilmoittivat haastattelevansa muitakin mun jälkeen. Matkalla salilta kotia sain kuitenkin puhelun että mut otettaisiin mielellään sinne töihin jos vain haluan! vain pari tuntia haastattelun jälkeen siis! Hyvä etten ajanut kolaria kun niin innoissani olin. Tämä firma on valittu vuoden työantajaksi viime vuonna eli työolot varmasti on hyvät. Saan kaikki edut mukaanlukien KOLMEN viikon maksetun vuosiloman, mikä on täällä USAssa ihan luksusta! Nyt ei enää kaduta että kieltäydyin siitä hotellilta tehdystä tarjouksesta. Muutaman päivän vähä panikoin, että teinköhän nyt virheen ja kukaan ei tule palkkaamaan mua:D varsinkin kun "kukkanaapuri" kertoi mulle että täällä Teksasissa ollaan niin isänmaallisia että ulkomaalaisia ei mielellään palkata!

Nyt uskon että kaikella on tarkoitus ja asiat menee niinkun niiden kuuluukin mennä. Pelkästään se, että haastattelukin sattui juuri sille ajalle kun mulla oli auto käytössä. Tänään köröttelin siis uudelle työpaikalleni kirjoittamaan työsopparin ja muut paperit. Ja voi sitä paperien määrää, mikä täällä vaaditaan. Yli tunti meni niitä täytellessä ja sitten sai vielä käydä huumetesteissä! Oli muuten aika hauska kun mulla oli mekko päällä niin helma piti nostaa lantiolle asti ennen vessaan menoa etten vaan piilottele siellä alla mitään. Ja tämähän oli tosi "uncomfortable" sen nursen mielestä. Suomalaista tuo nyt ei paljon hetkauta! Vessaa ei myöskään saanut vetää, eikä hanasta päästää tippaakaan vettä (=pestä käsiä). Tarkkaa on. Yrittääköhän monet huijata näissä?

Mikä tuli yllätyksenä oli, että työsoppariin vaaditaan ajokortin numero. Siis teksasilaisen ajokortin. Ei voi kuvitellakaan, että Suomessa vaadittaisiin ajokortti! Mulla oli kuitenkin ihan kiitettävästi henkkareita mukana: passi, uusi työlupakortti ja suomalainen ajokortti. Ei auttanut siis muu kuin ajella siitä suoraan DPS:n varaamaan aikaa kirjalliseen ja ajotestiin. Ja vastassa oli yllättäen yli kahden tunnin jonot... täällä istutaan vieläkin. Toivottavasti multa löytyy kaikki tarvittavat dokumentit ja edellytykset ajokorttia varten. Viimeksi Ericin kanssa täällä jonottaessa saatiin kieltävä vastaus koska vaatimuksena on 2 kpl dokumentteja, jotka todistaa sinun asuvan Teksasissa ja Ericillä oli vain yksi.


Tai olihan sillä kaksi, mutta kännykkälasku ei kelvannut. Täytyy olla LANKAPUHELINlasku. Multa löytyy nyt kaikki viisumipaperit, uusi työsopimus ja vuokrasopimus. Toivotaan että kelpaa.

Mun työt alkaa vasta 21. päivä, eli puolisentoista viikkoa on vielä aikaa lomailla ja hommata se auto. Ja ajokortti! Hyvä siis että tässä reilu viikko aikaa on.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Viikonloppu

Torstaina paatettiin lahtea kaymaan baarissa kun taalla oli perjantaina itsenaisyyspaiva ja Ericilla siten vapaat pe+la. Mentiin Scout Bar-nimiseen rock-henkiseen baariin, jossa en ollut ennen kaynyt. Oon vissiin tullut taysin vanhaksi ja tylsaksi, koska heti kun baariin paastiin ajattelin etta voiskohan pian jo lahtea kotia. Oli vasy ja baarissa oli kamala meteli .. :D Hehe. No ei ihan heti viitsitty lahtea kun osa Ericin tyokavereista tyttoystavineen/vaimoineen oli luvannut myos tulla paikan paalle.Lopulta kavi sitten niin, etta vain yksi tyokaveri saapui ja hankin ilman tyttoystavaansa. Muut olivat menneet toiseen baariin. Hoh! Jain siis ilman tyttoseuraa ja kuuntelinkin suurimman osan ajasta naiden kahden tyojuttuja :D Mutta ei se mitaan. Oli kiva tavata Ericin tyokaveri ja tuli siina illan aikana muutakin jutskattua.

Ennen baaria iloisena
Scout Baarissa sai ostaa tuollaisen ison baarin logolla varustetun lasin $5:lla, jota sai sitten illan mittaan tayttaa $1,5. Ja lasinhan sai tietysti vieda kotiin :) Kateen saatiin myos rannekkeet merkiksi siita, etta ollaan yli 21-v ja siis oikeutettuja tilaamaan alkoholia! Joihinkin baareihin siis paasee taalla myos nuoremmat, mutta alkoholia heille ei myyda!
Baarissa vierailleiden bandien kitaroita, ja julisteita nimikirjoituksineen. En tunnistanut kuin Nickelbackin. Volbeatin ja Simple Planin!
Seuraavana aamuna oli vahan vasahtaneet tunnelmat molemmilla vaikka oltiin kotona jo noin yhden aikaan. Eric varsinkin valitteli krapulaansa ja ilmoitti ettei koskaan enaa juo mitaan! (Montakohan kertaa oon kuullut nama sanat.) Koiran lenkittelyn ja aamupalan jalkeen lahdettiin lahikauppaan ostamaan grillailtavaa illemmaksi.
Kaupasta olisi saanut vaikka minkalaisia itsenaisyyspaivan leivonnaisia yms :) 

Vietettiin kiva rento paiva, kaytiin mm. soutelemassa. Tasta E:n porukoilta (jossa siis vielakin majaillaan koiravahtina) lahtee kanaali, jota pitkin paasee Clear Laken jarvelle. Soutelun jalkeen olikin taas nalka ja kerrankin oli mun vuoro vaan istua ja nauttia kun toinen kokkaa. Grillailu on meilla miesten hommaa :) Illalla oli tarkoitus lahtea Kemahiin katsomaan perinteista itsenaisyyspaivan ilotulitusta, mutta taalla alkoi satamaan vetta aika lujaa, joten paatettiin jattaa valista. 



Sain eilen myos vihdoinkin Anulta Suomituliaiseni kun pyorahdettiin heidan talolla :)
Enpas saanut juhlia itsenaisyyspaivaa siis kauhean perinteisella tavalla (tai kaipa tuo BBQ aika perinteista on). Ehka ensi vuonna sitten! Kiva viikonloppu kuitenkin oli. Nyt on taas palattu takaisin ruotuun ja kaytiin eilen illalla taas salilla muutaman paivan tauon jalkeen. Meilla on molemmilla nyt uudet treeniohjelmat, joista ollaan ihan innoissaan... Toivottavasti into myos jatkuu :) Ericilla varsinkin on vaha ongelmia tuon treeni-innon kanssa ollut viime aikoina... Mutta sen toisaalta ymmartaakin kun miettii kuinka pitkia tyopaivat on...

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Minkä rotuinen olet?

Tyohakemuksia on tullut nyt muutama lahetettya ja vielakin jaksaa ihmetyttaa tuo kysymys What is your race?, joka loytyy lahes jokaisesta jonkin yhtion sivuilla taytettavassa valmiista hakemuksesta. Ensinnakin mita se niille kuuluu? Toiseksi, miksi ne sen haluavat tietaa? Peraan kuitenkin aina ilmoitetaan, etta ihmisen "rotu" ei vaikuta paatokseen millaan lailla. Onkohan nain...

Mun "aamukahvi", josta sai protskutkin samalla. 
Tana aamuna koiraa lenkittaessani alkoivat hispano-rotuiset puutarhurit taas yllattaen huudella ja tuijotella tien toiselta puolelta. Mulla ei vaan mene jakeluun miksi nama aijat luulee, etta niilla on joku oikeus huudella ja vislailla naisille? Tai mita muuta ne silla luulee saavuttavansa kuin armotonta vi**tusta? Onko tamakin joku rotukysymys? Huutelijat kun tuntuu lahes aina olevan naita "etelanmaalaisia"? Samaahan harrastavat myos turkkilaiset, egyptilaiset, tunisialaiset ym. miehet! (Missa nyt reissuilla oon kaynyt). Ennen olin ajatellut etta se uskonto (Islam) ehka jotenkin vaikuttaa, koska muslimit ei taida kauheasti kunnioittaa naisia, mutta eihan latinot ole muslimia nahnytkaan. Mene ja tieda! Joka tapauksessa olin erittain arsyyntynyt noihin miehiin juuri sangysta nousseena siina kavellessani ja tuli vahan ikava taas Suomea, missa saa ainakin yleensa kavella ihan rauhassa:) Mulla oli Varsovassa yksi opiskelijakaveri Carl, joka oli puoliksi libanonilainen (ja siten muslimi) ja joka oli opiskellut kolme vuotta Meksikossa. Oisi pitänyt silloin tajuta kysyä Carlilta tästä huutelu-kulttuurista:)

Tuolla kanaalissa UI yksi paiva joku nainen. Mua tuo ruskea vesi (ja mahdolliset alligaattorit) ei kauheasti houkuttele :D
Multa tuli myos yksi nainen kysymaan olenko dog walker. Taallahan voi halutessaan palkata koiralleen lenkittajan. Olisi tehnyt mieli sanoa etta NO SILTAKO NAYTAN (koska olin pahalla paalla noitten miesten takia), mutta sanoin kiltisti etta ei kun ihan perhetta olen. Nainen oli siis naapuri tasta yhdesta saman kadun varrella sijaitsevasta talosta ja olin huomannut sen eilen aamullakin mua katselevan kun olin Inkun kanssa kavelylla. Oisi vissiin halunnut palkata mut omalle koiralleenkin ulkoiluttajaksi.

Toivottavasti loytyy nyt joku parempi tyo, ettei ihan dog walkeriksi tarvitsisi ruveta! Yritan vielakin kuumeisesti loytaa jotain parempaa ennen kuin menen hyvaksymaan sen hotellin tarjouksen. Oon nimittain 100% varma, etta jos sen hotellityon otan vastaan niin seuraavana paivana joku soittaa ja tarjoaa mulle taydellista tyota.


Oon alkanut nyt kiinnittaa huomiota liikennemerkkeihin taalla, koska mulla on alkanut ajokortti-opiskelut. Tahankaan merkkiin en ennen ollut kiinnittanyt mitaan huomiota, kunnes sen eilen bongasin mun opiskelumateriaaleista ja tana aamuna sitten heti kadulta!