keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Teksasilainen vaiko eikö

Seuraavista asioista huomaan, etten ole tällä kertaa enää vain lomailemassa täällä Teksasissa, vaan olen ehkä jo hieman sulautumassa väestöön:
  • Mun mielestä on täysin ok ajaa autolla meidän salille tai lähikauppaan (kumpaankin on alle 1km).
  • Cowboy-hattu tai -bootsit ei aiheuta minkäänlaista reaktiota mussa - nehän on täysin normaaleja asusteita!
  • Myöskään jättimäiset autot eivät enää kiinnitä huomiotani. 
Marraskuussa 2013 tämä auto vielä hymyilytti niin paljon, että siitä piti ottaa kuva.
  • En kysy enää 3 kertaa "mitä" teksasin aksentilla puhuvalta tarjoilijalta ennen kuin tajuan että hän vain kysyi olenko valmis tilaamaan.
  • Tiedän, että voin ravintolassa tilata pelkän alkupalan ja tulla siitä täyteen. Voi myös olla etten jaksa edes syödä sitä kokonaan.
  • En hörähtele tyhmästi country-musiikin soidessa radiossa. Itseasiassa tunnistan kappaleita ja artisteja ja multa löytyy jopa omat suosikit!
  • Jos lämpötila laskee 20'c:n on farkut ja pitkähihainen paita sopivat vaatteet. 
  • TOIVON että lämpötila laskisi 20'c:n!
  • Moikkailen sujuvasti vastaantulijoita sekä juttelen kaupan kassalle.
  • Tiedän, että kun amerikkalainen sanoo tulevansa hakemaan mua 9ltä, mun ei tarvitse olla valmis kuin vasta noin 9.30-10 tienoilla. Enkä vedä tästä herneitä nenään, koska asia oli odotettavissa.
  • Tiedän mitä ruokalistassa tarkoittaa sanat kuten cajun tai chipotle.
  • Mielestäni flipflopit on soveliaat kengät mihin vaan, jopa salille.
  • Olen tottunut siihen, että ulkona on kuuma ja sisällä kylmä. Kesävaatteisillani valitsen siis ravintolassa pöydän terassilta jos mahdollista. 
  • Toisaalta alan ymmärtää myös miksi ihmiset istuu mielummin sisällä kuumina päivinä. En mäkään jaksa enää maata uima-altaalla tai miettiä esim. olenko nyt ruskettunut tarpeeksi! (Mikä on huima ero viime kesän Houstonin reissuun ja ylipäätänsäkin siihen kuinka paljon oon tykännyt auringonpalvomisesta ja kuumuudesta!)
Onnellinen auringonpalvoja elokuussa 2013
"Jeeee!"
Ihan kaikki paikalliset tavat ei kuitenkaan vielä mene jakeluun. Esimerkkeinä mm: Miksi puhelimeen pitää puhua koko ajan ja joka paikassa? Ja onko pakko puhua niistä kaikkein henkilökohtaisimmista asioista kaiken kansan kuullen? Ja se, milloin kuuluu halata ja ketä on, yksi asia, joka jaksaa ihmetyttää edelleen. Mua on halattu (ja kosketeltu) täysin erilaisissa tilanteissa eri ihmisten toimesta. En muutenkaan ihan tunne vielä oloani kotoisaksi kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.

Tästä kai voimme siis päätellä, etten ole vielä ainakaan ihan täysverinen teksasilainen... ;)

2 kommenttia:

  1. Heippa! Pakko sanoa, että jäin totaallisen koukkuun tähän blogiin :D Tämmösiä arkipäivän kuulumisia suomalaisen näkökulmasta on mielenkiintoista lukea ja sun kirjotustyyli on tosi aito ja hauska :) Itse olen tulossa sinne Houstonista 30min päähän Sugar Landiin vaihto-oppilaaksi vuodeksi, joten siitäkin syystä on mukava nähdä ympäristöä, joka ensi vuonna tulee tutuksi. Hyvää kesän jatkoa sulle sinne kuumaan Texasiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon :) oon käynyt Sugar Landissa muutaman kerran lätkäpelien merkeissä. Se on mun mielestä tosi kivaa aluetta. Tervetuloa. Ehkä törmäillään ;)

      Poista