maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kielitaidottomuutta, haastatteluita ja puheluita

Nyt seuraa sekametelisoppa.. (...ajatukset ei tahdo pysya kasassa ja on muka hirveasti kirjoitettavaa)!

Aamulenkilla voi tormata vaikka KILPIKONNAAN :D

Nyt kun toiden alkaminen saattaa olla hyvinkin lahella oon vihdoin alkanut oppia nauttimaan tasta "lomailusta" :D Ei enaa arsyta tekemattomyys ja liika vapaa-aika, vaan jopa valilla tuntuu silta, etta aikaa ei ole tarpeeksi. Onhan tassa naita velvollisuuksia ollutkin kuten tyonhaku, koiranlenkittaminen ja kukkienkastelu :D rankkaa! Tanaan oli myos todella rankkaa kun kello heratti 7.30 (haastatteluita varten). Normaalistikin saatan noihin aikoihin herata, mutta koska nyt oli PAKKO niin se oli ihan kamalaa! Mitenhan sita tottuu taas tyontekoon ja vahaiseen vapaa-aikaan kun ne tyot alkavat.... Joku pehmea lasku ois mukava!



Hotellilta on nyt tehty kuitenkin joka tapauksessa tarjous. Sanoin, etta pitaa miettia asiaa (koska oli se toinen haastattelu viela edessa, ja koska en ollut tyytyvainen tarjoukseen). Pian haastattalun jalkeen hotellilla mun peraan soitettiinkin ja tarjottiin edes vahan parempaa diilia.

Hotellilla ei tanaan myoskaan tosiaankaan mennyt viitta tuntia, niinkuin olivat sanoneet, vaan pikemminkin puoli tuntia. Luulivat ilmeisesti, etta hyvaksyn tarjouksen mukisematta ja jaan suoraan harjoittelemaan. Onneksi en hyvaksynyt, koska sain ainakin vahan nostettua tuota tarjottua palkkaa!


Mulla oli tanaan myos kolmas "haastattelu", jonka suoritin bikineissa aurinkotuolilla maaten :D Kyse oli siis puhelin"haastattelusta". Ja haastattelu siksi sulkumerkeissa, etta mies puhelimessa piti 45 min monologin, enka sanonut puhelun aikana muuta kuin "Thank you, bye"! Olin siis luullut, etta kyseessa oli haastattelu, mutta kyse olikin tyon esittelysta, jonka jalkeen pitaisi lahettaa uusi hakemus perusteluineen miksi olisi sopiva tahan tyohon. Puhelu ei herattanut mussa minkaanlaista kiinnostusta tyota kohtaan ja en siis mitaan uutta hakemusta tuonne oo lahettamassa! Tarkkaan yritin keskittya koko puhelun ajan muistiinpanoja tehden, koska luulin, etta jossain vaiheessa mulle esitettaisiin jotain kinkkisia kysymyksia. Niin ei kuitenkaan kaynyt. Ilmoitettiin vain jatkotoimenpiteista ja kiitos hei!

Tuo puhelimessa asiointi alkaa muutenkin sujumaan jo vahan luontevammin taalla. En koskaan oo ollut mitaan puhelimessapuhuja-tyyppia, vaan suosin aina tekstareita kun mahdollista! Mun puhelin onkin melkeen aina aanettomalla, etten edes kuule kun se soi. Hehe! (Joo oon outo!) Amerikkalaisethan rakastavat puhua puhelimessa ja puhua lorpottovat siihen aina ja joka paikassa (Eric mukaanlukien - arsyttavaa!). Mun on pitanyt taalla hoitaa viisumiasioita ynna muita juttuja puhelimessa ja se on tuntunut kauhean vastahakoiselta. En Suomessakaan tykannyt mitaan hoitaa puhelimessa ja taalla viela vahemman, kun ei valilla saa mitaan selvaa mita siella toisessa paassa mumistaan. Nyt kun tyonhaku on ollut ajankohtaista, niin on vahan PAKKO ollut pitaa ne puhelimen aanet paalla ja vastata siihen luuriin :D Lahes aina joudun kylla pyytamaan soittajaa tavaamaan ainakin osoitteet ja puhelinnumerot, koska niista yleensa en ainakaan saa selvaa ja nehan ovat aika tarkeaa tietoa jos haastattelu on kyseessa! Toinen asia, mita oon miettinyt on se, etta kun soitan jonnekin niin menen aina suoraan asiaan. Amerikkalaisen puhelinetiketin mukaanhan kai kuuluisi ensiksi kysella kuulumiset (ventovierailtakin). Pidetaankohan mua ihan tosi tylyna kun kayn suoraan asiaan? Pitaa yrittaa tastedes aina ne "how are you:t" siihen alkuun... Niin ainakin kaikki ihmiset tekee, jotka mulle taalla soittaa!

10 kommenttia:

  1. Ymmärrän sua tosi hyvin tuossa kieliasiassa! Kuten oot varmaan jo huomannutkin niin mun suomi alkaa olemaan jo tosi heikossa hapessa. Oon opiskellut ja kirjoittanut virallista suomea viimeksi lukiossa :O. Sen jälkeen kaikki opinnot ja työt on ollut enkuksi. En muista enää ollenkaan miten ja missä pilkkuja käytetään ja huomaan, että monesti niitä tuleekin käytettyä "englantilaisittain". Tosin Oulun murteesta en pääse eRRoon vaikka kuinka yritän! :D Oonkin nyt alkanu lukemaan kirjoja enemmän suomeksi, että se oikeinkirjotus ees jotenkin pysyis yllä... Niin ja tuosta sun työnhausta tuli mieleen sama sääntö mikä pätee miehiinkin.. Ensin niitä ei näy missään ja on ihan hiljasta ja sitten yhtäkkiä niitä puskeekin ovista ja ikkunoista ;). Haha! :D
    Niin ja mulla on ihan sama juttu ton puhelimen kans! Mulla on puhelin koko ajan äänettömällä, koska inhoon niitä ääniä ja katon sitä puhelinta sillon ku se mulle sopii :D. Enkä myöskään tykkää puhua puhelimessa ihan vaan sen takia, koska en saa siitä mitään selvää, millään kielellä! En ymmärrä mikä se juttu on. Ehkä mulla on kuulossa jotain vikaa? Mutta siis tosiaan, mulla on vaikeuksia saaha puheesta selvää puhelimen kautta. Tai ehkä se johtuu siitä, että kaikki elekieli jne. jää pois?

    Mutta paljon tsemppiä koirien ja kasvien kaitsemisessa! :D Koirat on ihania, mutta ne tosiaan vaatii sitä aikaa, joten ei sovi kiireiselle ihmiselle. Sama sen puutarhan kanssa! :D Mulla ei oo ainuttakaan kukkakippoa tai muuta kasvia kotona, koska tapan kaktuksetkin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkää muista mitään pilkkusääntöjä MILLÄÄN KIELELLÄ :S hehe! Aika noloa näin kieltenopiskelijalta! Mä kans yritän lukea blogeja ja kirjoja suomeksi justkin kielitaidon kannalta! Kaikki muu onkin sitten englanniksi. Täällä on vaan valitettavasti aika heikko tarjonta suomenkielisiä kirjoja hehe!
      Ja niin totta tuo verrattavuus miesten ja työpaikkojen tarjonnan välillä ;)
      Hyvä tietää että löytyy kohtalotovereita tässä puhelinasiassa. Oon pitänyt itteeni aina aika outona sen asian suhteen!
      Mullakaan ei oo ainuttakaan kasvia ja koiraa en varmasti tuu hommaamaan! On riittänyt aina ettå saa vanhempien koirulia "lainailla". Pelotti jo tää kissankin hankinta oman meneväisyyden vuoksi, mutta eiköhän tässä hetki olla nyt aloillaan ja lyhyiden reissujen ajaksi saa helposti onneksi hoitajan:) ja eihän siitä enää voi luopua kun on jo tottunut siihen että se tuossa on. Kissa muuttaa mukana sitten jos ollaan muuttaakseen:)!

      Poista
  2. Kaikista ärsyttävimpiä on ne jotka lörpöttelee puhelimessa ja kaiutin on päällä. Oltiin pitsalla yksi kerta niin joku teini juttelee puhelimessa niin että kaikki kuulee (just se kaiutin puhelimessa päällä..) ois tehnyt mieli käydä sanomassa että ei ketään oikeasti kiinnosta kuunnella sua ja sun juttujas!! jessus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep totta :D mikähän pointti siinäkin on!? Jos ei jaksa pitää puhelinta korvalla niin mites ois vaikka hands free?

      Poista
  3. Hahaa, huojentavaa kuulla että on muitakin jotka ei oo puhelimessapuhujatyyppiä - en ookaan ainoa 'outo' :D En tiedä mistä se johtuu, mut en osaa höpötellä ollenkaan luonnollisesti puhelimessa ja soitankin vaan sillon, jos mulla on oikeasti jotain asiaa, mikä vaatii puhelinkeskustelua. Mäkin pidän puhelinta usein äänettömällä päivisinkin ja tästä saa välillä kuulla huutoa kavereilta :D Lähimmät toki tietää, että mulle kannattaa ennemmin tekstata ku soittaa, niin asia menee paremmin perille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep mä suorastaan IHNOAN sitä että puhelin soi. Mä jotenkin onnistun yhdistämään sen negatiivisiin asioihin. Lieki siksi että yhessä vaiheessa töistä soitettiin JATKUVASTI tuuraamaan ja jouduin perumaan omat suunnitelmat. En kyllä tykkää puhelimessa puhumisesta missään muodossa. Tekstarit rules :)

      Poista
  4. Mä en myöskään ole puhelimessapuhuja-tyyppi. Onneksi nykyään on whatsapp ja Facebook :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! En oikeen skypestäkään tykkää samaisesta syystä. Mielummin suosin viestittelyä:) töissä myös yritetään tyrkyttää mulle noita rekryhommia mut karsastan niitä myös just sen takia että joutuis tekeen "cold calling" eli soitella tuntemattomille ihmisille (vaikkakin hyvässä asiassa eli työntarjoamisen merkeis, mut silti eihhh!!)

      Poista
  5. Täältä löytyy kans yks, joka inhoaa puhelimessa puhumista yli kaiken! Turvaudun soittamiseen vain äärimmäisen pakon edessä ja muuten hoidan kaiken aina kasvotusten, tekstarilla, s-postilla tmv. Ehkä oon traumatisoitunut siitä, kun olin aikoinaan duunissa puhelinasiakaspalvelussa, jossa joutui harva se päivä kuuntelemaan asiakkaiden huutoa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha sama. Toissa on pakko puhua puhelimessa PALJON (ja siihen oon siis jo tottunut), mutta muuten valttelen sita kuin ruttoa. Varmaan monilla (suomalaisilla) tama sama vamma :)

      Poista