perjantai 6. kesäkuuta 2014

Eka työhaastattelu Amerikanmaalla

Vaikka mulla tyolupaa ei viela ookkaan, niin oon talla viikolla lahetellyt CV:tani muutamaan paikkaan siina toivossa, etta sen tyoluvan pian saisin. En osannut edes toivoa, etta kukaan mulle vastaisi. Mutta kavi niinkin hassusti etta heti samana paivana kaksi paikkaa pyysii haastatteluun. Toiselle sanoin kylla heti "kiitos mutta ei kiitos", koska paikka olisi ollut toisella puolella kaupunkia (ilmoituksessa sita ei sanottu, mika oli outoa). Tanne toiseen paikkaan, joka oli noin puolen tunnin ajomatkan paassa, lupasin sitten menna haastatteluun.

Haastattelu oli tanaan ja tyo oli vakuutusyhtiossa. Olin ilmoittanut puhelimessa, etta mulla ei ole viela tyolupaa (eika edes autoa, haastatteluunkin piti pyytaa kyyti) ja halusivat silti haastatella. Ericin isa oli sita mielta etta taitavat olla aika epatoivoisia, mista vedin hetkellisesti herneet nenaan. Kai ne voi mut haastatteluun haluta myos siksi, etta mulla on korkeakoulututkinto ja hyva cv, eika siksi etta ovat epatoivoisia ja tarvivat vaan jonkun akkia??? No oon jo leppynyt tuosta ja nyt kun haastattelu on takana niin tiedan, ettei mua haluttu haastatella siksi, etta olivat epatoivoisia. Itse asiassa heilla ei ollut minkaanlaista akuuttia tarvetta tyontekijalle, "kunhan etsivat jos joku hyva tyyppi loytyisi". Olisivat myos olleet valmiita odottamaan etta mina tyolupani saan, vaikken pystynytkaan sanomaan kauanko siihen viela menee.


Haastattelu oli tosi rento, pikemminkin juteltiin niita naita, kerroin itsestani ja haastattelija, Joe, kertoi tyosta. Suomessa oon tottunut tosi virallisiinkin haastatteluihin kinkkisine kysymyksineen jopa paljon "vahemman virallista" tyopaikkaa haettaessa. Haastattelun jalkeen katoin kelloa, etta kokonainen tuntihan siina oli hurahtanut. Tuntui lahinna 20 minuutilta tuo aika!

Joe ilmeisesti sitten tykkasi musta, koska kysyi haluanko jatkohaastatteluun hanen pomolleen. Han kuulemma olisi valmis mut sinne lahettamaan. Sanoin, etta mun taytyy miettia asiaa. Joe sanoi suosittelevansa mua joka tapauksessa pomolleen, joka paattaa soittaako mulle vai ei ja saan sitten hanelle kertoa haluanko jatkohaastatteluun vai en. Tiedan jo kylla etta en halua, mutta oli silti kiva kuulla, etta musta ilmeisesti on johonkin.

Perjantain kunniaksi naamakuva. Tukan vari meni myos vaihtoon!
Syita miksi tyosta en innostunut:
-Peruspalkka olisi kahden ekan vuoden ajan $10-$12/h + provikka. (Siis vahemman mita sain Suomessa kaupan kassalla!) Toki tiedan etten voi taalla "ulkomailla" liikoja vaatia ja saan olla kiitollinen, jos toita saan. Mutta provikalla tyoskentely ei innosta ja kylla mulla jokin raja on mita palkkaan tulee kun tuon koulun eteen oon raatanut!
-Provikan lisaksi tyossa on minimimaara vakuutuksia, joita kuukausittain taytyy myyda. Tyo on siis sita niin kutsuttua tyrkyttamista. Ja se ei oo mun juttu.
-Paivat olisi 10-12h riippuen asiakkaiden maarasta ja siihen viela noin 30min ajomatka suuntaansa.
-Ei vaan yksinkertaisesti tuntunut mun hommalta. Haluan tyon missa viihdyn enka stressaa itseani kuoliaaksi!

Oon silti tyytyvainen etta menin ja sain harjoitusta tulevia haastatteluja varten. Tiedan ainakin ettei naita tilanteita tarvi jannittaa, jos ne noin rentoa jutustelua on. Ihme kylla mua ei oikeastaan edes jannittanyt, mika varmaan johtui siita etta mulla oli jo etukateen sellainen fiilis, etta meen tuonne vaan "harjoittelemaan". Muutama vuosi takaperin en ois voinut kylla kuvitellakaan itseani tallaiseen tilanteeseen ja jos koulussa piti pitaa esitelmia luokan edessa englanniksi tai ruotsiksi jannitti mua kylla aikas paljon :D jotain kehitysta on siis tainnut tapahtua.

Toivottavasti taa teksti ei kuulostanut leuhkimiselta. Suomalaisena sita heti pelkaa, etta "mitahan kaikki nyt musta ajattelee, jos sanon nain". Tarkoituksena ei ollut kuitenkaan leuhkia, vaan todeta, etta kiva tietaa ettei tyopaikat taalla oo ihan kiven alla.

Viikonloppuja kaikille :)


2 kommenttia:

  1. Tosi kiva, että pääsit kokeilemaan miltä tuntuu työhaastattelu siellä päin! :) Varmasti on hyöytä tulevaisuutta ajatellen, vaikka työ ei mieluista ollutkaan. Ja kyllä sitä pitää joku itsekunnioitus olla, ettei mitä tahansa "paskatyötä" ota vastaan. Siis mikään työhän ei ole turhaa, mutta jos on vuosia raatanut koulutuksen eteen ja siinä samalla kerryttänyt työkokemusta niin kyllä niillä tiedoilla ja taidoilla pitää jo jotain vähän paremmin maksavaa saada. Niin ja itseään saa aina kehua! Ei tarvi olla niin suomalainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi:) kato heti pitää suomalaisena täs puolustella "en mä yritä leuhkii" :D pelkäsin et siel haastattelus kysytää just jotain "miksi meidän pitäisi valita juuri sinut"-tyylisii kyssäreitä ja pitäs alkaa kehuu itteensä:D amerikkalaiselle se kun varmaan on helppoa ja si mun vaatimattomuus ois voinu kostautua!

      Poista