maanantai 12. toukokuuta 2014

Armand Bayou

Kaytiin eilen aitienpaivalounaalla E:n perheen kanssa yhdessa aasialaisessa buffet-ravintolassa. Ei oltu edes aamupalaa syoty viela koska nukuttiin pitkaan ja tuollainen tuhti buffet sai olon aika ahkyksi. Ehdotin sitten etta mentaisiin kavelylle tassa ihan lahella sijaitsevaan Armand Bayoun luonnonpuistoon. Oltiin siella viime kesanakin ja eksyttiin aika vaikeakulkuisille poluille (jos niita nyt enaa poluiksi voi kutsua kun niin umpeenkasvaneet oli!) Ajateltiin nyt menna joen toiselle puolelle (molemmilta puolilta jokea lahtee polut) siina uskossa etta siella oisi helpompaa kavella. 


Aluksi polku olikin suht hyvassa kunnossa, mutta noin 15 minuutin kavelyn jalkeen alkoi olla taas vaikeaa erottaa missa polku kulki. Ei vissiin nama paikalliset paljon perusta luonnonpuistoissa kavelysta kun "polut" on tuossa kunnossa. Paadyttiin ihan keskelle metsikkoa taas tallakin kertaa. Kasilla piti oksia ja risuja siirrella naaman edesta. Yllatys olikin aikamoinen kun tormattiin keskella pusikkoa MAJAAN. Eika ihan mihin tahansa majaan vaan tosi taitavasti kasvien lehdista rakennettuun pyoreaan majaan. Ei mitaan aavistusta kuka tuon majan on rakentanut ja mihin tarkoitukseen. Keskelle metsaa.


Oviaukkokin loytyi



Toinen arvoitus keskella metsikkoa oli autonromu. Pusikossa oli aika hankala kulkea jalankin joten vahan ihmetytti miten tuo auto on sinne onnistuttu ajamaan. Oltiin kuitenkin jo aika syvalla tuolla pusikossa!

Naita liskoja taalla nakee ihan hirveasti nyt lampoisella saalla. Joka kerta kun omallakin pihamaalla liikun, niin tormaan valehtelematta vahintaan viiteen. Tama lisko paistatteli paivaa tuolla Armand Bayoun sisaanpaasylla.
Ma tykkaan tosi paljon kayda kavelylla (tai vaeltamassa) ja taalla Houstonin alueella on tosi surkeasti mitaan kunnon paikkoija, joissa kavelya voisi harrastaa. Pienia puistoja ym. loytyy kylla, mutta ite haluaisin menna ihan luonnonmukaisille alueille kavelemaan. Vaasassa tapasinkin usein kayda rantaviivaa pitkin kavelylla raittiissa meri-ilmassa tai sitten pururadoilla metsan keskella. Tuota Suomen luontoa on oikeastaan nyt vasta oppinut arvostamaan valimatkan paasta. Aiemmin kun opiskelin Varsovassa ja Ruotsissa ei asiaa tajunnutkaan koska nuo molemmat maat on kuitenkin niin samanlaisia Suomen kanssa. Tai no, Ruotsi on, mutta Varsovasta loytyi myos kunnon metsapolkuja ja Varsovassa asuessa keskityin enemman siihen kaupunkiin tutustumiseen ja siella ympariinsa kavelemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti