perjantai 30. toukokuuta 2014

Vitutus-potutus-ärsytys-valitus

Essi pyysi mua kirjoittamaan postauksen, jossa kerron mika tassa kulttuurissa, paikassa ja maassa arsyttaa. Hetken aikaa piti tata miettia ja nyt oon saanut kasaan 11 kpl arsytyksen aiheita :)

Aika paljon yhtalaisyyksia oon kylla tata asiaa koskien bongannut muiden Jenkeissa (tai muualla ulkomailla) asuvien blogeista. Samat asiat taitavat siis arsyttaa muitakin Suomeen ja suomalaisiin tapoihin tottuneita. Voidaan siis myotaelaa toistemme ahdingossa! ;)

Muuta jarkevaa kuvaa ei nyt loytynyt puhelimen katkoista kun tama miettelias kissanpentu. Jostain kumman syysta mun puhelin on vaan taynna toinen toistaan kaameampia tukka-kuvia ja niita on nyt tullut jaettua ihan tarpeeksi !

Tassapa nama:
  1. Olet riippuvainen autosta. Ilman autoa et paase mihinkaan. Valimatkat on hurjan pitkia ja jos kavelet lyhyenkin matkan pidetaan sua kummallisena. Julkista liikennetta tuskin onkaan keskustan ulkopuolella.
  2. Kun kavelet jonnekin niin  mies-autoilijat huutelevat ja toottailevat sulle jatkuvasti - menee hermo! Tasta ei varmaan tarvi sanoa enempaa. (Toottailyja & huuteluja saa myos viereisesta autosta jos on itse auton ratissa pysahtyneena liikennevaloissa. Tan olen huomannut tassa hiljattain. Ajan ikkuna auki.)
  3. Julkista terveydenhuoltoa ei ole. Ainakaan samoissa maarin kuin mihin me Suomessa ollaan totuttu. Laakaria tarvittaessa on oltava vakuutus, tai alennuttava koyhien klinikalle jonottamaan. Vakuutuksenkin kanssa hinta on suurempi, mita Suomessa maksaisi kyseisesta palvelusta. Esimerkkina E:n pikkusiskon hammasraudat. Hammaslaakari oli sanonut niiden hinnaksi tulevan $5000. E:n isa ihmetteli miten se niin paljon on kun E:n raudat aikoinaan maksoivat "vain" $3000!
  4. Myos monet muut asiat ovat hullun kalliita. Meidan kahden puhelinlasku on kuukaudessa noin $170, mika on taalla ihan normaalia. Myos vastaanotetuista puheluista maksetaan.
  5. Julkiset vessat on saastaisia. En tieda miten nama ihmiset pissii kun istuin on taynna roiskeita. Vessa on myos usein vetamatta. Lieko kaikki tottuneet niihin itsestaan huuhteleviin pyttyihin. Ravintoloiden vessoissa on myos aina kyltti tyontekijoille muistuttamaan etta kadet on pestava ennen toihin paluuta. Eiko tuo nyt pitaisi tajuta ihan ilman mitaan kyltteja.
  6. Palveluiden taso. Et voi luottaa saavasi ammattitaitoista palvelua paikoissa, joissa sita odottaisi. Esimerkkina tuo kampaaja. Myos mm. kuntosalilla ja puhelinliikkeessa (At&t) ollaan saatu suorastaan ala-arvoista palvelua.
  7. Ruokakauppojen pakkaajat. Jonkun mielesta taa on varmaan kiva juttu, mutta ma en halua etta joku muu pakkaa mun ostokset. Jotenkin aina se vesipullo, jonka ostin heti juotavaksi, on siella alimmaisena pohjalla. Viidelle ostokselle saan myos keskimaarin kolme pussia. Hedelmat omaansa, lihat omaansa, kosmetiikat omaansa ym. Hirveaa tuhlausta. Siksi mulla onkin oma kangaskassi mukana. Myoskaan pullonpalaustusta ei ole mika on ihan jarkyttavaa huomioden etta lahes kaikki juomavesi ostetaan taalla pullotettuna. Kierratys muutenkin puuttuu taysin. Meidan pihassa on tasan yksi iso roskis, johon heitetaan ihan kaikki: metalli, lasi, muovi jne.
  8. Vanhanaikaisuus mita tulee maksuasioihin. Mm. ruokaostokset voi kaupan kassalla maksaa sekilla, mika on aarettoman hidasta. Me maksetaan meidan vuokra joka kuukausi sekilla, joka viedaan vuokranantajan pankkiin (Chase). Ilmeisesti oman pankin (Wells Fargo) "sisalla" voi vain suorittaa siirtoja nettipankissa. Nettipankki on muutenkin taysi vitsi verrattuna siihen suomalaiseen versioon. Sirukortista taalla ei myoskaan ole kuultukkaan. Kaytan E:n luottokorttia onglemitta. Kunhan hoylaan ja avot! Kukaan ei tarkasta kenen korttia siina hoylailen (ellei summa ole jarisyttavan suuri).
  9. Ihan kiva, etta ihmiset on iloisia ja juttelee mutta rajansa kaikella. Tarjoilija kay yleensa vahintaan 5 kertaa varmistamassa etta onhan kaikki nyt ok. Jos yritat jutella siina kaverin kanssa juttusi keskeytyy etka varmasti muista enaa jalkeenpain mita olit sanomassa. Kaupan kassan kanssa on myos aina vaihdettava kuulumiset. Suomessa olisi taysin ok sanoa vain "hei", "kiitos" ja "heippa". Ei aina yksinkertaisesti vaan jaksa jutella sille kassatytolle. Onneksi monissa kaupoissa on itsepalvelukassoja, joita voi kayttaa jos myrtsittaa. 
  10. Jos satut mainitsemaan jollekin etta muutit juuri tanne (tai joku kuulee aksentistasi olevasi ulkomaalainen) saat vastata seuraaviin kysymyksiin: "Where are you from?", "How long have you been here?", "How do you like it here?", "Is it a lot different?" Joka.ikinen.kerta! Voisin nauhottaa puhelimeen jonku valmiin vastauksen tuohon ja painaa aina vaan "play"-nappulaa nuo kysymykset saatuani. Joo ymmarran etta suomalainen on eksoottinen taalla eika ihmiset tarkoita mitaan pahaa, mutta on se vaan niin samperin arsyttavaa vastata tuohon kysymykseen 68767764298:n kerran.
  11. Ruoka! Miksei kaupasta voi loytya ruokakermaa, kunnon leipaa (leipahylly koostuu noin 50 eri versiosta paahtoleipaa) ym. Kokkaaminen on ainakin mulle tylsaa, yksipuolista ja hankalaa, mika on pyllysta koska Suomessa oikeasti tykkasin ruuanlaitosta. Kaikki erikoinen on taalla myos kallista (esim. ranskankerma & mozzarella/fetajuusto lähes $5). Siksi aika usein tekee mieli syödä ulkona. Miksi maksaisin ruokavarkeista yhta paljon kun ravintola-annoksesta? 
Naa ei oo missaan jarjestyksessa. Mun ei myoskaan tarvii alkaa puolustelemaan tassa mitenkaan kuinka taalla oikeesti kuitenkin on monta hyvaakin asiaa ja blaa blaa blaa :) Olen sen tehnyt niin monta kertaa, etta olkoot tama postaus pyhitetty taysin ja yksinomaan negatiivisuudelle!


torstai 29. toukokuuta 2014

Memorial Day

Noniin nyt kun on toivuttu tuosta hius-disasterista niin voinkin julkaista nama vikat kuvat Memorial Day Weekendilta (joissa mulla viela oli hiukset tallella, nyyh!). (Mulla on joku kirjoituspuuska nyt menossa.) (Kaytan liikaa sulkeita.)(Anteeksi ja anteeksi.)

Maanantaina eli itse Memorial Dayna oltiin grillailemassa Ericin perheen luona. Oli kiva ja rento paiva ja saakin oli viela hyva ennen taman viikon tornadovaroituksia ja sateita. Kaytiin ruuan jalkeen vieressa sijaitsevalla lentopallokentalla pelaamassa beach volleyta (mina olin kylla katsoja, joukkuelajit ei vaan oo mun juttu kiitos yla-asteen ihanan liikkaopen, joka traumatisoi mut) ja sen jalkeen uima-altaalla pulahtamassa.

Ericin pikkuveli Niko poseeraa aina yhta kauniisti
Saatiin kotiinviemisiksi viela suomalaista pullaa seka raesokeria ja kardemummaa, joita ei taalta saa. Voi sitten itsekkin pyorayttaa vaikka korvapuustit tassa joku paiva!

Saatte talla kertaa kaksi loppukevennysta tahan, naista kun ei oikein omaa postausta saa aikaiseksi:

1.Misu paastelee ihmeellisia "piipitys"-aania (availee suuta kuin kala kuivalla maalla) ja kutsuin sita pillipiipariksi. Eric kysyi "What is pillupipari?". Nauroin tuolle pillupiparille kippurassa varmaan tunnin. Ihana suomen kieli!

2. Salilla useampaan otteeseen yksi 40+ nainen on tullut mulle juttelemaan. Noh tanaan han sai vahan hammentyneen olon mulle kun kysyi multa "are you single?". Mun oli pakko kysya etta anteeksi mita (koska en ollut varma kuulinko oikein). No kuulinhan mina. Sanoin etta en kylla ole, johon nainen vastasi "that's too bad cause you are so cute". Mietin aika kauan tan jalkeen etta tulinkohan nyt lesbon iskemaksi (ei silla etta mulla mitaan homoja ja lesboja vastaan olisi:) ), mutta jotenkin tuo tilanne oli vaan niin outo enka oo ikina ennen ainakaan huomannut etta tuo nainen olisi mua silla silmalla katsellut! :D Mietinkin, etta jos naisella on vaikka mun ikainen poika, jota han olisi ollut mulle naittamassa. Who knows...Mutta joka tapauksessa jai vahan ihmetyttamaan ... Nainen ei kylla nayta ihan tarpeeksi vanhalta ollakseen mun ikaisen aiti, mutta mua nyt on taas luultu taalla high school-ikaiseksi etta etta....

tiistai 27. toukokuuta 2014

Beach!

Eilen illalla tosiaan alkoi tama ihana kaatosade taalla. En ole varma onko koko yon satanut kun korvatulpat korvissa nukuin, mutta talla hetkella ainakin ropisee niin maan perkeleesti. Paivan ohjelmassa taitaa siis olla sohvalla makoilua blogeja lueskellen :D Ei voi kuvitella astuvansakaan ulos jos tuo saa ei tuosta muutu ja saatiedotuksen mukaan ei muutosta ole tiedossa.

Eilen illalla lueskelin Essin blogia ja tama teksti pisti miettimaan. Muistan vaihtoon ekan kerran lahtiessani miettineeni kulttuurishokkia kasittelevalla orientaatioluennolla etta muhun tuskin koskaan mikaan kulttuurishokki iskee. Kunnes nyt sitten aloin muistella tuota luentoa tuon Essin tekstin luettuani. Kulttuurishokkihan voi ilmeta myos siten etta suurinpiirtein kaikki erilainen pistaa arsyttamaan. Ja juuripa siina kulttuurissa eika itse paikassa sinansa. Ruotsissa en kokenut minkaanlaista shokkia, Varsovassa muistan joidenkin puolalaisten piirteiden (kuten alyttoman huonon ja hitaan asiakaspalvelun) arsyttavan ajoittain. Taalla Houstonissa tama arsytys on kuitenkin ollut paljon suurempaa ja niinkuin aiemmin kirjoitinkin, niin valilla oon ajatellut suurinpiirtein vihaavani tata paikkaa! Tama arsytys haihtui taas viikonlopun aikana tipotiehensa, koska niin kivaa meilla oli. Tuntuu hyvalta oivaltaa etta tama vi**tus johtuukin tuosta lievana ilmenevasta "shokista" eika siita etta vihaisin tata paikkaa. Ehka ma pikku hiljaa alan tottua tahankin kulttuuriin ja seuraavan kerran Suomeen tullessa saan kulttuurishokin siella! Mutta nyt siihen asiaan....

Lauantaina ajeltiin Galvestoniin rannalle. Koska oli Memorial Day weekend ja viikonloppu ylipaatansa niin oltiin paatetty menna johkin vahan syrjaisemmalle rannalle kuin tuohon "paarannalle". Koko ranta oli ihan tupaten taynna. Edes talta syrjaisemmalta rannalta ei meinattu saada parkkipaikkaa. Ihmiset olivat pystyttaneet grilleja ja katoksia parkkipaikalle autojen valiin. Kaveltiin vahan kauemmas sitten tuosta parkkipaikasta, etta saatiin edes vahan omaa rauhaa.

Rantataloja

Ratsupoliisit rannalla :) 
Tassa syjaisemmassa rannassa oli yksi huono puoli: merileva. Rantoja ei ollut viela keretty siivoamaan ja sita oli koko rantaviiva taynna. Uimaan pystyi kylla menna, mutta noita merilevan palasia lillui ympariinsa siella vedessa, mika ei ollut kauhean mukavaa :D Meidan viereen leiriytynyt nainen lapsineen alkoi myos syottaa lokkeja (!!!), joten niita parveili kymmenittain siina meidan vieressa ja ylapuolella.. Kaikenlaista.... Muuten oli kylla ihanan rentouttavaa makoilla siina rannalla. Ilmakaan ei tuntunut tukalan kuumalta pienessa tuulenvireessa. 

Siella sita merilevaa nakyy kasautuneena...
Rannalla makoiluhan on tunnetusti rankkaa puuhaa ja meille molemmille iskikin ihan hirvea nalka noin tunnin makoilun jalkeen. Ajettiin tuohon paakadulle, ja kuin ihmeen kaupalla onnistuttiin saamaan auto parkkiin yhden ravintolan pihaan. Itse ravintolassa oli kuitenkin jono ulos asti. Ja niin oli kahdessa seuraavassakin ravintolassa, jotka sijaitsi siina kavelyetaisyydella. Ei muuta kuin auto alle ja etsimaan ravintolaa jostain vaha syrjaisemmasta paikasta...

Loydettiin sitten sisamaasta kiva italialainen ravintola nimelta Mario's. Muuten ihan kiva paikka, mutta pizza maksoi $20 mika on musta kylla kallis hinta pizzalle. Iso se kylla oli. Syotiin puoliksi ja tayteen tultiin.

Marioksen terassilta

maanantai 26. toukokuuta 2014

Bar hopping

Memorial Day Weekend on nyt takana ja oli mukava viikonloppu kaikin puolin. Meilla oli paljon ohjelmaa ja otin paljon kuvia, joten laitan erikseen postauksen joka paivalta.

Perjantaina paatettiin illalla lahtea kaymaan muutamassa baarissa koska ei hetkeen olla oltu ja teki mieli tehda vaihteeksi jotain muuta kuin maata tuossa sohvalla leffoja kattoen. Aloitettiin meidan kierros Kemahista, pubista nimelta Skallywag. Siita edettiin Seabrookiin Caboon ja Boondoggles-nimiseen baariin. Naista kolmesta paikasta tuo Cabo on mun suosikki. Baarilla on iso terassi seka yla- etta alakerrassa. Alakerran terassi on "sisustettu" beach bariksi ja siella on tosi rento tunnelma.

Skallywags
Skallywags
Ilta oli tosi mukava ja rento. Taalla rannikoilla pubeissa on on paljon rennompi tunnelma ja tykkaankin kayda naissa paikoissa mielummin kuin ajaa downtowniin tai midtowniin. Tunnelmaa ei myoskaan hairitse liian kannissa olevat ihmiset kuten Suomessa. Talla kertaa kyllakin Cabossa oli muutama suht humalainen mies taco-jonossa, mutta muuten oli tosi asiallista porukkaa.

Muita eroja baareilussa Houstonin ja Suomen valilla:

-Taalla on suurimmassa osassa paikkaa poytiintarjoilu.
-Kortti jatetaan tiskille ja kun ollaan lahdossa maksetaan koko lasku kerralla, eika jokaista juomaa erikseen     kuten Suomessa.
-Baariin tullaan autolla ja sielta myos lahdetaan autolla. Kaikilla baareilla on isot parkkipaikat. Drink & drive   on pikemminkin saanto kuin poikkeus.
-Niita "hitaita" soitetaan lapi koko illan eika vain illan paatteeksi. Musiikki on muutenkin enemman vaihtelevaa   kuin Suomessa.
-Baarimikko ei ole vittuuntunut kaikkiin humalaisiin ihmisiin (koska ihmiset osaa kayttaytya) ja palvelu on         hyvaa. Cabossa baarimikko mm. kutsui mua "sweetieksi" :)
-Vessoista saattaa loytya paperia ja saippuaa ojentava henkilo, jolle on hyva jattaa tippi (niinkuin tietysti           myos baarimikolle).

Cabo sijaitsee rannalla ja sen terassilta on kivat nakymat. Harmi kun pimealla ei saanut parempia kuvia. Cabon terassilla myydaan myos hyvia $2:n tacoja!

Houstoniin on nyt muuten annettu tornadovaroitus ja odotettavissa on kuulemma tulvia ja sahkokatkoksia. Jos musta ei hetkeen kuulu mitaan niin se johtuu sitten siita ettei ole sahkoja! Koko viikonlopun on ollut aivan ihana aurinkoinen saa. Tanaan saa on ollut pilvinen ja taivas tumma. Paatin lahtea asken iltalenkille tassa lahella sijaitsevaan puistoon. En paassyt edes puistoon asti kun vetta alkoi sataa aivan kaatamalla. Pakko siina oli kotiinpain kaantya, vaikka sade ei kylmaa ollutkaan. Eteenpain ei kuitenkaan nahnyt mitaan. Sen verran kovaa se vesi sielta taivaalta tuli. Tai tulee vielakin. Koko lenkki kesti sitten vaan 15 min ja vaatteet ja hiukset oli kuin uimassa olisi kaynyt.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Viisumiasiaa

Viisumista ja prosessin etenemisestä on tullut nyt niin paljon kyselyjä, että avataampa nyt asiaa vähän täällä blogin puolella jos siten vaikka välttyisin jokaiselle erikseen selostamasta samoja asioita :)

Papereissa Eric on mun SPONSOR ja hänen täytyy siis pystyä todistamaan olevansa kykenevä elättämään mua. (Vaikka aion kyllä sillä sekunnilla alkaa niitä töitä hakemaan kun sen työluvan saan!) Meidän piti todisteena lähettää kolmen vuoden verotiedot immigrationille ja tämä ei ollut mahdollista, koska E on asunut Suomessa noin viisi vuotta (vuoden -12 loppuun asti). Vuoden 2013 E teki täällä Houstonissa töitä; joista iso osa koostui työstä "itsenäisenä" keikkatyönä. Lähetettiin siis maahanmuuttoviranomasille selostus tilanteesta ja verkkopankista kopioitu kuva jokaisesta shekistä joka viime vuonna on tilille talletettu. (E oli fiksusti ajatellut olla ilmoittamatta näitä "sivutöitä" verottajalle välttääkseen maksamasta veroja. Verojen ilmoittaminenhan täällä Jenkkilässä pitää tehdä itse toisinkuin Suomessa. Lokakuussa -13 E aloitti vakituisessa työssään, jossa verot pidätetään suomalaiseen tapaan suoraan palkasta.) Maahanmuuttoviranomaiset eivät tietenkään hyväksyneet näitä meidän lähettämiä kopioita shekeistä todisteeksi (niinkuin olin pelännytkin) ja vaativat täydelliset verotiedot. Saatiin tuo kirje tuossa noin kuukausi sitten jonka jälkeen E kävi heti töissä pyytämässä kopiota W-2-lomakkeesta. Tuo w-2 tarvitaan jokaisesta työstä (tai vaihtoehtoisesti 1099, jos työ on "ei vakituinen") että verot voi valtiolle ilmoittaa.

Olisi luullut että yhden paperilappusen saisi nopeasti. Mutta eipä tietenkään saanut kun amerikkalaisista on kyse. E kävi pari kertaa viikossa lappua kysymässä ja vastaus oli joka kerta "se tulee postissa". No tällä viikolla mulla alkoi lopullisesti mennä hermo tähän odotteluun ja soitin itse sinne toimistoon josta vastaukseksi sain "yes we tried sending it but it didn't work". Anteeksi mitä? Miten niin ei "onnistunut" lähettää paperilappua postissa? Nainen puhelimessa käski pyytää E:tä hakemaan lapun firman pääkonttorista. No meni noin tunti kun sain viestin E:ltä "what did you do?? Thank you!!!". W-2 lappunen oli viety hänelle töissä suoraan käteen.

No nyt kun tämä lappunen saatiin, joka oli siis viimeinen puuttuva dokumentti verojen ilmoittamiseen saatiin vihdoin veroilmoitus tehtyä (kiitos Brandien, joka hoiti homman noin puolessa tunnissa netissä). Mulla ja E:llä ei kummallakaan ollut hajuakaan miten tämä tapahtuu. E muutti Suomeen 18-vuotiaana eikä siten ole koskaan joutunut verojaan ilmoittamaan. Monet amerikkalaiset turvautuukin erilaisten vero-toimistojen (mikä lie) apuun veroilmoituksissa. Sen verran hankalaa hommaa se on.

Meidän täytyy siis valtiolle todistaa että E on viime vuoden aikana tienannut yli 125% köyhyysrajasta. (Onneksi selvitään sen kolmen vuoden sijaan nyt vain yhdellä!!) Valittiin vakituisen työn lisäksi noista "yksityisten" töiden joukosta juuri sen verran shekkejä, että tuo 125% köyhyysrajasta ylittyy, ja siten saadaan maksettavaksi mahdollisimman pieni summa veroja.

Tajuttiin vasta tietysti kun valmis veroilmoitus oli kädessä että netto on eri kuin brutto ja tuo netto ei ylitäkään sitä vaadittua rajaa. Ja me ei tiedetä kumpaa numeroa tässä katsotaan. Brandie ilmoitti kuitenkin itse ryhtyvänsä meijän "joint sponsoriksi", jos nyt taas saadaan se kieltävä kirje. Perheenjäsenellä tai ystävällä on siis mahdollisuus ryhtyä toiseksi "sponsoriksi" mulle jos pää-sponsorin tulot eivät riitä. Tämä olisi toki vain muodollisuus paperilla, eikä Brandien tietenkään tarvitsisi mitään maksaa. Ainoastaan laittaa allekirjoitus paperiin ja todistaa kansalaisuutensa viranomaisille.

Pitkä, hankala ja paljon hommaa vaativa on siis tämä prosessi. Oltaisiin tietysti voitu lukea tarkemmin kaikki nämä ohjeet ennen prosessiin ryhtymistä. Nyt on siis otettu toivottavasti yksi askel lähemmäs viisumia. Toivotaan että tämä olisi ollut nyt viimeinen takapakki. Ainakin oon tässä nyt samalla oppinut paljon tästä veroprosessista tulevasuutta varten jos jotain positiivista pitää keksiä:)




keskiviikko 21. toukokuuta 2014

My name is Emmy

E ilmoitti aamulla että on lukinnut autonavaimensa töissä autoon ja Brandie tulee hakemaan multa vara-avaimet ja vie ne sille töihin. No tajusin vasta tietysti sen jälkeen kun Brandie oli lähtenyt että uima-altaan avain oli tuossa vara-avainnipussa. Mun suunnitelma oli nimittäin mennä aamujumpan jälkeen altaalle lukemaan kirjaa koska oli niin kiva ilma.

Ajattelin sitten uima-altaan sijaan sitten mennä lounaalle johkin terasille edes. (Hitto kun meijän parvekkeelle ei voi paistaa aurinko!!) Hirveästi vaihtoehtoja ei ole tässä kävelyetäisyydellä ja päädyin Einstein Bros Bagels-nimisen ketjun ravintolaan (on muuten hyviä bageleita).

Mun nimi aiheuttaa täällä usein kummastusta, koska monessa paikassa tilaus tehdään nimellä. Tällä kertaa osuttiin kuitenkin suht lähelle: Emmy. Oon ollut myös mm. Amy, Ammi, Emy, Memmi (hehe) ja tietysti Emma. Kertaakaan ei oo taidettu osua oikeeseen :) ja mun nimi on kuitenkin vielä suht helppo.


Siinä syödessä huomasin että yks meijän salin työntekijöistä kurvasi ravintolan pihaan. Autolla. Ja sali sentään sijaitsee toisella puolella katua. Siitä ravintolan terassilta mulla oli suora näköyhteys salin sisäänkäynille. Voiko tuosta enää amerikkalaisemmaksi mennä....?

Ollaan E:n kanssa innostuttu juomaan smoothieita, koska kumpikaan meistä ei oo kauheen innokas hedelmien ja vihannesten syöjä ja noista smoothiesta niitä saa kunnon annoksen. Parhaaksi paikaksi ollaan todettu Jamba Juice. Siellä juomat tehdään vaan oikeista hedelmistä, marjoista ja vihanneksista eikä esim. valmis-smoothieseoksista niinkuin eräissä toisissa paikoissa. Harmi vaan kun tuo lähin Jamba Juice sijaitsee noin 45 min kävelymatkan päässä. Muuten tuon matkan voisikin kävellä, mutta menee hermo noihin huutelijoihin ja tööttäilijöihin. Ja osa matkasta pitäis kävellä autotien reunaa pitkin. Ei kiitos. Ja nyt alkaa muutenkin olla nää lämpötilat sen mukaset että 10min kävelynkin jälkeen alkaa jo olla suht hikiset oltavat. Usein käydäänkin tuolla sitten "iltapalalla", koska autolla menee 5-10min! Nam!

tiistai 20. toukokuuta 2014

No se Chicago

Perjantaina Chicagossa otettiin siis auto alle ja hurautettiin meijan hotellilta Elmhurstista downtowniin, jonne meni sellaiset 30 minsaa ajella. Aikaa meni myos about 15min etta loydettiin parkkipaikka. Jokaikinen parkkialue oli taynna. Vihdoin loydettiin parkkihalli, jossa oli tilaa. Ja eika maksanut kun vain $18 puolitoista tuntia. Kylla halapaa! Not. (Taalla Jenkeissa parkkeeraus on sikahintaista. Houstonin keskustassa parkkeeraaminen maksaa noin $10-$15 riippuen paikasta.)

Sears Tower tai nykyisin Willis Tower. Jenkkilan korkein rakennus.
Parkkihalli, johon auto parkkeerattiin oli onneksi (koska satoi vetta) ihan lahella tuota Sears Toweria, jonka huipulle oltiin siis menossa. Mietittiin kylla etta millanenhan nakyvyys tornista on tuolla ilmalla ja eihan siina kehumista ollut. Meille kylla kerrottiin lipunmyyntipisteessa etta nakyvyys on huono, mutta silti yllatti kuinka huono se olikaan! Suoraan alaspain naki ja se olikin sitten siina. Lipuista sai silti pulittaa tayden hinnan.

$19 per nassu etta paasi tornin huipulle kattomaan "ei mitaan". Pa**a keli - zero visibility. Hyvalla saalla kuulemma nakyy 50 mailin paahan.
Huomaa kuvan ylareunasta alkava sumukerros!
Korkealla oltiin! Hississa matkalla huipulle meni korvat lukkoon. Tai no ne ei ollut kylla viela edes auenneet edellisillan lennon jaljilta.
Ma en uskaltanut korkeanpaikankammoisena menna noille lasi-tasanteille menna seisomaan. E kylla meni niinkuin meni moni muukin! 
Kun oltiin tornin huipulta paasty alas kaytiin hakemassa auto parkista ja paatettiin ajella rantaviivaa pitkin. Sateella ei paljon tehnyt mieli kavella ympariinsa kun ei oikeen edes tiennyt minne oli menossa. Kumpikaan meista ei ollut erityisemmin tutustunut kaupunkiin etukateen koska tiedettiin ettei meilla paljon vapaa-aikaa tule olemaan. Rantaviivaa ajellessa mieleen muistui "ainiin Chicagossa on se Cloud Gate mennaanko sita kattomaan". Muistelin etta se on jossain "parkissa". Kartasta bongasin Lincoln Parkin. Ajettiin sinne. No eihan se siella ollut. Eikun tarkistus googlesta missa Cloud Gate sijaitsee. Millenium Park! Okei ajetaan takas juuri sinne mista lahettiin. Oltiin oltu sen vieressa. No saatiinpahan katsella maisemia!

Luotin ihan perinteiseen paperikarttaan ei-tekniikka-ihmisena. E suunnisti IPhonensa avulla.
Sateinen maisema auton ikkunasta kuvattuna!

Ei ihan rantakeli!
Kun oltiin Cloud Gate nahty halusi E viela kayda tarkastamassa United Centerin edessa olevat urheilijoiden patsaat ja ottamassa niista kuvat. Sen jalkeen alkoikin olla jo nalka ja paatettiin etta napataan matkalla hotellille jostain drive thru:sta jotkut pikaiset annokset. Taalla Houstonissa ollaan totuttu siihen etta periaatteessa ihan joka kadunvarsi on taynna (pikaruoka)ravintoloita, joista useimmat on viela varustettu drive thru-kaistalla, joten jos nalka yllattaa on helppo napata nopeasti ruokaa messiin. No asian laitahan ei ollutkaan ihan nain Chicagossa. Puolen tunnin matkalla hotellille ei nahty yhta ainutta ravintolaa saatika noita drive thru-kaistoja. Chicagolaiset eivat vissiin ole samanlaisia pikaruoan suurkuluttajia kuin Houston- tai Texasilaiset. Kaytiin sitten hotellimme vieressa sijaitsevassa Panera Breadissa pikaisesti syomassa ennen hotellille paluuta ja viikonlopun ekaa pelia.

Elmhurstin keskustaa

Chicago ei herattanyt mussa mitaan "wow" fiilista. Ei meilla kauheasti ollut aikaa kaupunkiin tutustuakaan kylla. Mun mielipide oikeastaan vaihteli hetkittain. Kun oltiin jumissa ruuhkissa en tykannyt kaupungista. Kun taas huomasin, etta taalla on oikeasti mahdollista kavella paikkoihin (ihmisia kaveli kaduilla downtownissa toisinkuin Houstonissa) ja kayttaa julkisia kulkuvalineita olin taas sita mielta etta oikeastaanhan tama on aika kiva kaupunki. Mulle ei jaanyt minkaanlaista "pakko paasta tanne uudestaan"-fiilista, mutta jos joskus sinne palaan, niin varmaan voi mielipide muuttua jos on enemman aikaa tutustua kaupunkiin ja eri kaupunginosiin.

-------------------------------------------------
Ai niin joo oon unohtanut kertoa! Eric kavi tuolla taloyhtion toimistolla kysymassa miksi emme saa kuivata pyykkia parvekkeella. (E ottaa yleensa tallaset asiat suht rauhallisesti, mutta tasta veti sekin herneet nenaan). Pyykin kuivaaminen nayttaa mauttomalta. Ai jaa. Mun mielesta tuo yhden naapurin roskapussikollaasi tuolla parvekkeella on ehka vahan enemman mauton! Kuivataan nyt sitten pyykkia meijan komerossa. Jos pyykkitelineen jattaa kissan ulottuville voin olla varma etta jokaikiset alkkarit, rintsikat ja sukat on saaneet uuden reikaisen koristelun paivan loppuun mennessa!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kotona jälleen

Kotona ollaan! Olin jo ihan kerennyt unohtaa tuon viikonlopun aikana miltä "huonosti lämmitetty sauna" eli Houstonin nihkeä ilma tuntuukaan. Lentokentältä ulos astuessa (yöllä noin klo 00.30) tulvahti kasvoille se ihaaana kosteus. Ei muuta kun äkkiä sullomaan talvitakki matkalaukkuun ja auton ilmastointi täysille. (Ihanaa kun ON ilmastointi, E:n autovanhuksesta ei sellasta ylellisyyttä löydy!)


Onneksi oltiin hoidettu tuo "turisteilu" alta pois perjantaina koska koko lauantain vietin sängynpohjalla. Joku kiva flunssakuume iski ja eihän siinä muu auttanut kun jäädä hotelliin makoilemaan. Onneksi oli mukava sänky ja suht kattava kanavapaketti. Muutama leffa tuli katottua. Siinä leffoja kattoessa kiinnitin huomiota siihen että kohtauksia oli niistä jätetty pois!? Mm. American Piestä se itse piirakkakohtaus oli sensuroitu (niinkuin monta muutakin kohtausta ja repliikkiä). Vissiin liikaa amerikkalaisten herkille silmille ja korville. En kyllä silti ymmärrä. Leffoistahan häviää monta hauskaa kohtausta ja kommenttia. En oo ennen tähän asiaan kiinnittänyt huomiota, koska oon täällä vaan katsonut leffoja ihan elokuvateatterissa (ja silloinhan en voi ennakkoon tietää mitä odottaa) ja sitten netflixistä ja dvdltä.. Netflix/dvd-leffoja ei sitten ilmeisesti sensuroida....


Laitan Chicago-kuvia ja kerron mielipiteeni seuraavalla kerralla. Nyt täytyy lähteä kauppaan  hakemaan jääkaapintäytettä. Hauskaa maanantaita!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Terveisiä Chicagosta!


Chicagoon lennettiin Southwest Airlinesilla, joka oli mulle kyseisen lentoyhtiön eka lento. Paikat oli numeroimattomat, mikä oli mulle myös ihan uutta. Kun päästiin koneeseen oli pelkästään KESKIpaikat enää vapaana sekä muutama takarivi. Ja kone tuli ihan täyteen. Stuertti kuuluttikin että "ne koneen takaosassa olevat keskipaikat on ihan yhtä epämukavia kuin edessäki. Istukaa alas vaan rohkeasti että päästään matkaan" (ei sentään suomeksi kuuluttanut, mutta otin vapauden kääntää tän!) Me saatiin E:n kanssa varmaankin viimeiset viereikkäin olevat paikat koneen takaosassa!

Päästiin perille Chicagoon siinä klo22 jälkeen eilen. Sitten odoteltiin vielä matkalaukkua ja jonotettiin autovuokraamojonossa (ihania nää suomalaiset sanat) about puolisen tuntia. Ei lennetykään O'Harelle niinkuin olin luullut vaan Midwest-nimiselle kentälle. Kentältä matkaa oli hotellille vielä sellaset puoli tuntia. Meidän hotelli sijaitsee Elmhurstissa (koska hallit, joissa E valmentaa on siellä päin), joka on sellaset puolisen tuntia keskustasta. Onneksi meillä on tuo vuokra-auto käytössä koska julkiset ei tuonne asti kulje. Tänään ajeltiin downtowniin ja käytiin ne pakolliset turistinähtävyydet kurkkimassa. Mutta siitä myöhemmin lisää. Nyt täytyy suorittaa hockey wifen roolia ja keskittyä peliin. (Aika jännä että Houston on tässä turnauksessa mukana ns."ei lätkäkaupunkina",muut osaanottajat on täältä pohjoisesta (New york&Chicago ym))

Ainiin! Täällä on 5'c ja sataa. Huh! Talvitakki päällä mennään:)



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Heipparallaa!

Misu vetelee sikeitä mun jalkojen juuressa. Heittelin sille teeveetä kattellessani lelua (meidän kissa noutaa niinkun koirat). Kerrankin saa mennä rauhassa nukkumaan ilman että tarvii kuunnella sen meuhkaamista. Odottelen vielä E:tä kotia myöhäisestä lätkämatsista.

Online check-in huomiselle Chicagon lennolle suoritettu. Siellä ollaan sitten sunnuntaihin asti. Mulla on ollut tänään kurkku kipeä. Toivottavasti en nyt oo tulossa sopivasti kipeäksi reissuun. "Kivat" säätkin luvattu tuonne pohjoiseen: 10'c ja sadetta. Huh. Voi olla että pitää ottaa talvitakki mukaan kun on tottunut näihin Texasin säihin. Täälläkin oli kyllä tänään aamulla vain viitisentoista astetta kun lähdin salille ja kyllä tuntui vilpoiselta:)

Tässä vain tälläiset pikaiset päivitykset ja hyvät yöt! (Tai hyvät huomenet sinne Suomen/Euroopan puolelle!)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Armand Bayou

Kaytiin eilen aitienpaivalounaalla E:n perheen kanssa yhdessa aasialaisessa buffet-ravintolassa. Ei oltu edes aamupalaa syoty viela koska nukuttiin pitkaan ja tuollainen tuhti buffet sai olon aika ahkyksi. Ehdotin sitten etta mentaisiin kavelylle tassa ihan lahella sijaitsevaan Armand Bayoun luonnonpuistoon. Oltiin siella viime kesanakin ja eksyttiin aika vaikeakulkuisille poluille (jos niita nyt enaa poluiksi voi kutsua kun niin umpeenkasvaneet oli!) Ajateltiin nyt menna joen toiselle puolelle (molemmilta puolilta jokea lahtee polut) siina uskossa etta siella oisi helpompaa kavella. 


Aluksi polku olikin suht hyvassa kunnossa, mutta noin 15 minuutin kavelyn jalkeen alkoi olla taas vaikeaa erottaa missa polku kulki. Ei vissiin nama paikalliset paljon perusta luonnonpuistoissa kavelysta kun "polut" on tuossa kunnossa. Paadyttiin ihan keskelle metsikkoa taas tallakin kertaa. Kasilla piti oksia ja risuja siirrella naaman edesta. Yllatys olikin aikamoinen kun tormattiin keskella pusikkoa MAJAAN. Eika ihan mihin tahansa majaan vaan tosi taitavasti kasvien lehdista rakennettuun pyoreaan majaan. Ei mitaan aavistusta kuka tuon majan on rakentanut ja mihin tarkoitukseen. Keskelle metsaa.


Oviaukkokin loytyi



Toinen arvoitus keskella metsikkoa oli autonromu. Pusikossa oli aika hankala kulkea jalankin joten vahan ihmetytti miten tuo auto on sinne onnistuttu ajamaan. Oltiin kuitenkin jo aika syvalla tuolla pusikossa!

Naita liskoja taalla nakee ihan hirveasti nyt lampoisella saalla. Joka kerta kun omallakin pihamaalla liikun, niin tormaan valehtelematta vahintaan viiteen. Tama lisko paistatteli paivaa tuolla Armand Bayoun sisaanpaasylla.
Ma tykkaan tosi paljon kayda kavelylla (tai vaeltamassa) ja taalla Houstonin alueella on tosi surkeasti mitaan kunnon paikkoija, joissa kavelya voisi harrastaa. Pienia puistoja ym. loytyy kylla, mutta ite haluaisin menna ihan luonnonmukaisille alueille kavelemaan. Vaasassa tapasinkin usein kayda rantaviivaa pitkin kavelylla raittiissa meri-ilmassa tai sitten pururadoilla metsan keskella. Tuota Suomen luontoa on oikeastaan nyt vasta oppinut arvostamaan valimatkan paasta. Aiemmin kun opiskelin Varsovassa ja Ruotsissa ei asiaa tajunnutkaan koska nuo molemmat maat on kuitenkin niin samanlaisia Suomen kanssa. Tai no, Ruotsi on, mutta Varsovasta loytyi myos kunnon metsapolkuja ja Varsovassa asuessa keskityin enemman siihen kaupunkiin tutustumiseen ja siella ympariinsa kavelemiseen.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Opa!

Huomattiin viime viikolla Seabrookiin pain ajellessa etta Clear Lakella jarjestetaan tana viikonloppuna Kreikkalaiset festivaalit. Haluttiin tietysti (tai siis lahinna mina halusin) menna kattomaan mista on kyse.

Kavin tapahtuman nettisivuilla ja selvitin etta perjantaina klo 16-18 on happy hour. Juomat puoleen hintaan. Paatettiin suunnata sinne siis tuohon aikaan. Noh, paikan paalla selvisi etta portit avattiin klo 16, eli aika nihkeasti oli porukkaa tuolloin :D mutta eihan se haitannut, ei tarvinnut jonottaa sisaan eika ruoka/juomakojuille. Tuolloin avausaikaan ei myoskaan ollu tanssi- ym. esityksia mutta sekaan ei haitannut koska kreikkalaisen ruuan takia tuonne halusinkin menna.



Gyros ja sekalainen kreikka-ruoka-lautanen. Eric maistoi ekaa kertaa Mythosta. Ei kuulemma ollu hyvaa. Ite en kaljaa juo. Viini kyllakin oli hyvaa :)
Kovin hiljaista on...
Tapahtuma jarjestettiin 21:n kerran joten taitaa kuitenkin olla suht suosittu.
Tuolla lavalla ois myohemmin sita tanssia...
Sopot Kreikka-tytot


Ruoka oli hyvaa. Ei kylla yhta hyvaa kuin Kreikassa. Mutta ainakin sai vahan vaihtelua naihin jenkkisafkoihin. Ostettiin kotia myos laatikollinen perinteisia kreikkalaisia leivoksia. Ruuasta tuli niin tayteen ettei paikan paalla jaksanut niita syoda. Pakko oli kuitenkin niita saada kun kerran oli tarjolla :)

Paiva on ollut taas niin kuuman kostea ja painostava vaikkei aurinko olekaan paistanut. Huomaa kylla etta hurrikaanikausi on aluillaan. Toivottavasti Gulf coast sailyy tana vuonna sen suuremmitta myrskyitta. Nyt alkaa itteakin jo tuskastuttaa taa ilman kosteus ja kuumuus. Elokuussa taalla vieraillessa nautin vaan ja ihmettelin mita naa paikalliset valittaa :) Kauppaan ym. mennessa saa aina ihanan viilean "tuulahduksen" ja taas ulos mennessa tuntuu kuin astuisi huonosti lammitettyyn saunaan. Tukka on liimautuneena niskaan 24/7. Samoin vaatteet ihoon. Ei kiva! Ja tata tiedossa seuraavat about 4 kuukautta :D

maanantai 5. toukokuuta 2014

Meksikolaista ruokaa

Viime elokuussa taalla Houstonissa lomalla ollessani kaytiin kerran yhdessa meksikolaisessa ravintolassa syomassa ja kokemus oli mun mielesta ihan kamala. Oon tosi nirso ja mm. pavut kuuluu mun "hyi"-listalle. Ihmettelin tuolla ravintolassa syodessani miksi mun riisi maistuu ja nayttaa niin oudolle ja tajusin vasta jalkeenpain etta riisiin oli sotkettu jotain papumuhennosta. Tuon jalkeen ei oo tehny mieli ollenkaan syoda meksikolaista ja oon ihmetellyt kun niin monet on suositellut taalla juuri meksikolaisia ravintoloita koska oma kokemus ei tosiaan ollut mikaan erikoinen.


Kunnes....Ostin Texas monthly-lehden, jossa oli artikkeli enchiladoista. Jutun kirjoittaja oli kaynyt eri meksikolaisissa ravintoloissa testaamassa niiden enchiladoja ja ottanut toinen toistaan herkullisemmat kuvat naista annoksista. Paatin antaa meksikolaiselle ruualle uuden mahdollisuuden. (Tai siis nimeenomaan enchiladoille.) Kun E kyseli tuossa viikonloppuna voidaanko menna Panda Expressiin (aasialainen pikaruokaketju, josta saa juuri orange chickenia ym) ehdotin etta mentaisko mielummin johonkin meksikolaiseen paikkaan. Sopi E:lle. Valittiin tassa lahella sijaitseva paikka nimelta Moreno's.

Siina niita enchiladoja...
Tilasin tietysti niita enchiladoja. E jotain tortillan tyylisia. Ja ison coronaritan :D Ruoka oli musta ihan ok. Parempaa kuin kesalla papumuhennos-riisi-paikassa. Ei silti vielakaan mitenkaan tajunnan rajayttavaa. En siis vielakaan voi sanoa ymmartavani tasta ruuasta hehkuttamista. Ehka taytyy antaa viela kolmas mahdollisuus....

Meidan omat annokset. 
Viikonloppu hujahti taas nopeasti ohi vaikkei mitaan ihmeempaa ollut ohjelmassa. Tai no, eilen olin kylla TOISSA :D Meidan kissaa viime viikonloppuna hoitanut Brandie kysyi multa voisinko lahtea tarjoilijaksi yhteen museotapahtumaan ja minahan lahdin. Henkilo, jonka oli ollut tarkoitus palkata tarjoilijat tuohon tapahtumaan oli unohtanut ja tilanne piti siis korjata asap. Normaalisti tuossa tapahtumassa on kuulemma 3-5 koulutettua tarjoilijaa. Nyt meita oli kaksi. Plus Brandien 9-vuotias poika Jakob, joka koko ajan kulki mun perassa ja kysyi miten voisi auttaa :))) Aivan ihana pikku herrasmies muuten tamakin - miten naa amerikkalaiset lapset/pojat kasvatetaan kun kaikki on niin hyvakaytoksisia:D?! "Tyopaiva" kesti vain kolme tuntia ja kivaa oli. Meidan tyopanosta kehuttiin. Kuulemma oltiin kahdestaan tehokkaampia kuin edellisina vuosina palkatut 3-5 "oikeaa" tarjoilijaa ja saatiin (tai ainakin ma sain) tuplapalkka :)

Ensimmainen "palkka" nyt siis saatu Amerikassa ja aionkin tanaan hemmotella itseani ja kayda mani- ja pedikyyrissa! Mutta sita ennen meen jumppailemaan, koska MAANANTAI ja aika palata takaisin ruotuun taas viikonlopun jaljilta. Tuli "vahan" syotya eilen kekseja ym. leivonnaisia museolla jonka jalkeen lahdettiin viela E:n toisen joukkueen kaudenlopettajaisiin jossa oli erilaisista pastoista ja suklaakakusta koostuva seisovapoyta. (Ja tulihan siella pari viinilasillistakin otettua...)

Heippa ja hyvaa viikon alkua kaikille :) !!!


torstai 1. toukokuuta 2014

Sam's Boat

Kaytiin tuossa yksi paiva Seabrookissa Sam's Boat-nimisessa kivassa ravintolassa lounaalla. Siella on halpa (n.$6-8) ja hyva lounas ja ravintola sijaitsee kivalla paikalla jarven rannalla. 

Tuossa varjossa katoksen alla oli ihan kiva istuskella.

Ei vaan tainnut olla ihan paras paiva lounaalle ulkoilmassa, koska mittari naytti aika huikeita lukemia (mittari oli varjossa terassilla!).
105 F tai 40'c ... !