sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Perheenlisäystä

Tehtiin perjantaina pieni reissu tuonne Houston SPCA:n ja kuinkas ollakaan palattiin sielta pieni karvatti mukana kotia. Kissojahan tuolla on pilvin pimein ja meilla oli noin tunti aikaa ennen kuin paikka suljetaan joten keskityttiin lahinna sitten tuijotteleen kissanpentuja, koska E halusi mielummin pennun kuin aikuisen. Mulle ei niin ollut valia. Yhdessa hakissa oli 3 kissanpentua  ja pyydettiin saada kaikki kolme pentua leikkihuoneeseen meidan kanssa. Kaksi naista kissoista oli tosi seurallisia ja leikkisia ja oltiin ihan rakastuneita noin minuutissa. Mietittiin vaikka kuinka kauan kumpi otettaisiin, ruskea tyttokissa vai musta poika. E ehdotti jo etta otettaisiin molemmat, mutta yritin siina ite pitaa jarjen paassa ja sanoin etta kylla yksi on ihan tarpeeksi ja saahan taalta aina tulla hakemaan lisaa kissoja jos silta alkaa tuntua. Paadyttiin sitten ruskeankirjavaan Tuesday-pentuun, koska se tuntui olevan rohkeampi ja seurallisempi, (ja silla oli kauniimpi naama :))

Kone on mukavan lammin paikka makoilla, ihan sama jos Emmi ei saa kirjottaa blogia!
Wine Drinkers Gather Here!
Kotimatkalla mietittiin milla nimella kissaa kutsuttaisiin, koska Tuesday ei ollut meista tarpeeksi helppo. Yritettiin keksia vaikka mita nimia, mutta mikaan ei tuntunut hyvalta. Kissaa on nyt sitten kutsuttu Misuksi, Missyksi ja Pikku-Misuksi. Eli Misu,tai englanniksi Missy,taitaa olla nyt sitten neidin nimi!

Nokosilla!
Keeping up with the Kardashians on mielenkiintoinen ohjelma!

Pelkasin etukateen etta mitahan tasta tulee kun E ei ole mikaan kissaihminen.Luettelin automatkalla saantoja: kissalle ei olla vihaisia (ei se tarkoita mitaan pahaa), sille ei saa huutaa eika sita saa lyoda tai potkia tms! Pelko oli kuitenkin aika turha koska tama pikkuneiti on jo sulattanut sen sydamen ihan taysin. Jopa toihinlahto meinaa viivastya kun pitaa leikkia pennun kanssa. Tehtiin kylla ihan oikea valinta, Missy on maailman kiltein, utelian ja  leikkisin pentu, joka ei valita patkaakaan miten pain sita kaantelee ja vaantelee! Syliin pitaa paasta koko ajan ja kauhea kiljuminen alkaa kun joutuu olemaan lattialla tai eri huoneessa hetkenkin.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Spinning

Kotiuduin just salilta kotisohvalle. Spinning-tunti takana ja fiilis mitä parhain. Spinning on ehkä kaamein jumppa ikinä. Mutta se tunne sen tunnin jälkeen on kyllä paras ikinä. Varsinkin kun näillä täällä ei oo niitä 45 minuutin tunteja joihin Vaasassa on tottunut (tai siis no "tottunu ja tottunu", ehkä kerran kahes kuukaudessa kävin spinnaas Suomes). 60 minuuttia spinningiä ja siihen 50 kyykkyä perään. Ai että. Nyt on takalisto ja reidet tulessa. (Keskittymistä spinningissä kyllä häiritsi hieman edessä polkevan miehen hieman speedoja isommat sortsit, joita koristi iso Texasin lippu. No taas voi vaan todeta: maassa maan tavalla.)

Limusiinilla salille, no why not?! Kelpais mullekin!
Nyt oon kyllä täysin ansainnut mun orange chicken-leftoverit, jokka haettiin Wong's chefistä eilen:P (nuo annokset on kyllä ihan jumalattomia, yhestä syö sellaset kolme neljä kertaa eikä hintakaan oo paha (vajaa $10).)

Mun kesa on nyt alkanut! Sellasissa 25 pysyy lampotila paivittain. Ihan sama jos paikalliset kattoo mika ihme tyyppi menee altaalle keskella kevatta (vai talviko nyt on?)
All mine ! :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kausieläjä

Oon huomannut olevani kausi-ihminen. Mun elämässä vaihtelee ja toistuu erilaiset kaudet. Kaudet koostuu eri asunnoissa/maissa elämisestä, eri työpaikoissa työskentelystä, eri projektien kanssa työskentelystä (esim. kandi ja gradu). Eri ihmiset kuuluu mun elämään eri kausina. Pitkään oli menossa kausi "tee gradu loppuun, oo mahollisimman paljon töissä, saa tää kausi että uus voi alkaa". Nykyinen kausi onkin sitten ihan erilainen kun tuo edellinen hektinen kausi, niin kyllähän tähänkin mahtuu pientä stressaamista viisumista (ja sen takia rahasta). Mutta on kyllä ihan tervetullutta vaihtelua ottaa välillä ihan lunkisti ja pitää taukoa opiskelusta ja töistä.

Mikä sitten on syynä tähän kausittain elämiseen? Laskin että oon muuttanut yhteensä 12 kertaa sen jälkeen kun muutin kotoa pois ekan kerran. Suomesta pois ja takasin, asunnosta asuntoon. Oon myös ollut kuudessa eri työpaikassa viimeisen kahden vuoden aikana (joissakin kyllä samaan aikaan, mulla on ollut 3 työtä maksimissaan yhtä aikaa!) Kyllästyn helposti jos elämä on kauan aikaa samanlaista. En myöskään oo löytänyt sitä "mun juttua", työtä jota haluisin tehä loppuelämäni tai kaupunkia/maata johon haluaisin jäädä. Toki valmistuinkin vasta vajaa kk sitten (eilen tuli paperit postissa!) että työt joita oon tehnyt on ollu vaan opiskelun ohella tehtäviä hommia tai kesätöitä.

Sielta se vihdoin tuli! Kauan on odotettukin.
Nyt oon ollut kohta 2 kk "tekemättä mitään" ja hektisen opiskelu- ja työkauden jälkeen on välillä käynyt aika vähän pitkäksi. Harmittaa etten saa tehdä töitä täällä. Oonkin kattonut jos löytyis jotain vapaaehtoistyötä, mutta sekin on vähän hankalaa kun kaikki pitää olla kävely/pyöräilyetäisyydellä.

Tosiasiahan on se että en osaa elää tässä päivässä. Suunnittelen koko ajan mitä ja minne seuraavaksi. Elän tulevaisuudessa. Nyt olisi korkea aika oppia nauttimaan tästä päivästä ja alkaa miettimään mitä voisin tehdä että viihtyisin tässä paikassa, kaupungissa ja asunnossa. Tietenkään en aio lopettaa matkustelua tai siitä haaveilua, mutta jos nyt onnistuisi edes jonkin vuoden pysymään aloillaan tässä paikassa.

Onneksi on kuitenkin enää 2 viikkoa niin Saana tulee kylälle ja saa ainakin vähäksi aikaa vaihtelua näihin päiviin:)


Ps. Eilisen "piristys" tapahtui kirjastossa kun kävin hakemassa kirjastokortin ja täti kysyi oonko varmasti jo täyttänyt 18. "Nojoo täytän kesällä 26 ..". Ja silti ikäkriisi pukkaa välillä päälle.

Pps. HIM tulee ens viikon ti Houstoniin. En tiedä miten oon missannu tän. Oli pakko ostaa liput heti kun näin tuon mainoksen!

Ihana Ville

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Joskus joku voi myos olla helppoa

Meidan pitaa lahettaa USCIS:lle (johon viisumihakemus siis lahetetaan) kaksi shekkia tai money orderia (?en tieda onko tuolle joku suomenkielinen sana). Tuollaisen voi kayda tekemassa vain pankin asiakas omassa pankissaan. Ongelmana on etta E menee toihin joka paiva ennen kuin pankit aukeaa ja paasee toista vasta kun ne menee kiinni. Paatin (en kovin toiveikkaana) menna kysymaan Wells Fargosta voisinko ma mitenkaan hoitaa asian E:n puolesta tai vaihtoehtoisesti avata tilin pankissa (jossain vaiheessahan se pitaisi joka tapauksessa avata). Sain kuin sainkin avattua tilin ja kaiken lisaksi viela nopeasti ja helposti. Oon vielakin ihan ihmeissani koska yleensa asioiminen kaikenlaisissa virastoissa on ihan taytta tuskaa ja mikaan ei meinaa onnistua. Ja enhan ma ole edes tan maan kansalainen. Riitti kun naytin suomalaista ajokorttia, passia ja visa electronia todistukseksi henkilollisyydesta. Eika tarvinnut edes maksaa mitaan, mista oon viela enemman hammastynyt. Nyt mulla on sitten pankkitili taalla :) Tunnen oloni lahes amerikkalaiseksi.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kuvia kotikonnuista

Siella se meijan uima-allas odottelee auringonottajia
Ajattelin muuttaa tuohon tien toiselle puolelle asuinkompleksiin nimelta The Palms kun ollaan rikkaita :) 
Vaalit tulossa ja tienvierukset taynna vaalimainoksia.
Taustalla nakyy vesitorni. Jokaisella kaupungilla on omansa, jossa lukee kaupungin nimi.
Texas Longhornsit laiduntaa Nasan niityilla. Niiden sarvien vali voi olla yli kaksi metria. 
Nasa (huomaa kyljessa olevan raketin koko..)

Valoa tunnelin paassa...

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kotona

Paastiin kotia yolla yhden maissa. Matka kesti pari tuntia normaalia pidempaan koska highwayt oli joko suljettu tai kaaoksen vallassa. Lampotila laski lopulta -6:n asteeseen ja tiet oli mustan jaan peitossa. Mietittiin kauan etta uskalletaanko lahtea edes ajamaan mutta paatettiin sitten lopulta ainakin yrittaa.

Ekat pari tuntia ajettiin noin 30-40km/h hatavilkut paalla. Nahtiin yhteensa VIISI onnettomuutta: katoilleen/kyljelleen lentaneita autoja ambulanssien ymparoimana. Oli aika pelottavaa nahtavaa. Autot oli ihan romuna. Vastaantulijoiden kaista oli kokonaan pysahdyksissa onnettomuuksien takia.

Houstonissahan oli eilen viela lammin saa, joten tiet alkoi pikku hiljaa olla paremmassa kunnossa ja loppumatka pystyttiin ajaa sitten ilman sen kummempia ongelmia.

Kuskina meilla oli Julie, ihan uskomattoman mukava nainen, jonka poika pelaa E:n valmentamassa joukkueessa. E ja Julien poika nukahti aika nopeasti ja pidin sitten Julielle seuraa. Taalla oon huomannut, etta kaiken ikaisten ihmisten kanssa on ihan yhta helppo jutella. Sukupuolella ei myoskaan ole valia. Pakko myontaa etta Suomessa en kylla tunne montaa mua parikymmenta vuotta vanhempaa ihmista, joiden kanssa loytyy nain paljon juteltavaa. Meilla oli tosi pitka ja mielenkiintoinen keskustelu Julien kanssa ja sain kuulla mm. sen Nasalla toissa olevasta astronauttimiehesta, joka tallakin hetkella on avaruudessa. Mies soittikin sielta Julielle kesken automatkan :) Cool!!

Fort Worth, stockyards ym. nahtavyydet jai sitten talla reissulla nakematta. Ei voi mitaan. Taivaalta tuli rakeita, lunta ja ilma oli ihan jaatava! Kotimatkalla ajettiin kuitenkin Fort Worthin downtownin ohi etta nahtiin edes se.

28c:n helteesta -6:n yhdessa yossa. Ugh!
Starbucks lammittaa! 
Sitten viela loppukevennys: taalla myydaan kaupoissa pakastettua kaurapuuroa. Voiko joku olla niin avuton ettei osaa kaurapuuroa ite keittaa vaan ostaa sen valmiina :o ?!


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Stuck

Ollaan jumissa hotellin aulassa. Huoneet piti luovuttaa klo 12 ja koska sää muuttui yhdessä yössä 28 asteesta -3:n on täältä pois vievä valtatie suljettu. Kuulostaahan se aika tyhmältä näin suomalaiselle että tiet suljetaan parin pakkasasteen takia, mutta en kyllä haluis kesärenkailla lähteä luistelemaan tonne mustalle jäälle liukkaaseen tiehen tottumattoman kuskin kyytiin. Toivottavasti edes iltaan mennessä tilanne korjaantuu että päästään aamuksi Houstoniin (ja E töihin). Sightseeing jää valitettavasti nyt myös välistä. Onneksi tiedossa on kuitenkin aika todennäköisesti toinen reissu tänne. Ehkä sitten kerkeisi tutustua kaupunkiin paremmin.

Eilen oli vielä näin lämmin.. Haettiin In n Out burgerista läskiruokaa
Houstonissa ois lämmin!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Hurst, TX

Perilla ollaan. Mutta ei sittenkaan Dallasissa vaan Fort Worthin rajalla paikassa nimelta Hurst. Lahettiin ajamaan illalla about 22 aikaan Houstonista ja perilla oltiin siten about 2.30 yolla. Onneksi mulla oli takapenkki itellani niin nukuin melkein koko matkan makuuasennossa isoa tyynya halaillen.

Oli kiva yllatys kun paastiin perille ettei meille ollutkaan huonetta varattuna ja koko hotelli oli taynna. E:n joukkueen toinen coach, jonka kyydilla tultiin siis, oli kuitenkin varsinainen herrasmies ja antoi oman huoneensa meille ja meni itse vahan matkan paassa olevaan hotelliin. Sanoi vaan E:lle etta tottakai me otetaan se huone kun "she is with you" :) Aamulla saatiin sitten huoneongelmakin selvitettya ja meilla olisi oikeesti pitanyt olla sviitti, jossa on erilliset huoneet kahdelle coachille ja yhteinen kylppari. No en tieda kuka oli mokannu, team management vai hotelli, mutta tama huone oli pelkastaan toisen coachin nimella eika mikaan kahden huoneen sviitti vaan ihan perus huone yhdella parisangylla. No onneksi taalla Amerikassa ei ole valia kenen nimella huone on varattu ja kuinka monta ihmista sinne huoneeseen menee. Suomessa/Euroopassa ym ei aina oo niin helppoa. Alanyassa taannoin ei saatu edes tuoda vieraita kaymaan meijan huoneeseen....

Huone ja koko hotelli on tosi kiva, vaikkakin sisustus onkin taas sita perusamerikkalaista tyylia... Mutta en valita kun ilmaiseksi saa asua :D myos aamupala oli tosi hyva!

Tuo sanky on maailman pehmosin .. Ahh!! 
Kylpyhuone.. En ihan valitsisi naita vareja omaan kylppariin
Nyt lahdetaan syomaan lounasta, sitten yksi latkamatsi ja illalla tutustumaan Fort Worthiin tarkemmin. Oon vaan iloinen etta ollaankin Fort Worthissa (tai sen lahella) eika Dallasissa niinkuin luulin, koska Dallas on jo nahty :)