sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää joulua

Matka kohti Suomea alkaa tästä! Kentällä ollaan ja meidän portin vierestä löytyi sopivasti pieni bar&grill. E:lle tulee lätkää teeveestä, joten mulla on sopiva tilaisuus lukea blogeja ja päivittää omaani - Houstonin kentän ilmainen wifi on näköjään nykyään rajaton (viime vuonna oli vielä vain 45min ilmainen), mikä on tietty plussaa.

Matkalta kentälle

Pakollinen passi&lentolippu-kuva!

Oli hauska sattuma, että Suomen värein koristeltu kuusi toivotti meidät heti ovella tervetulleiksi :)


Blogi hiljenee nyt mitä luultavimminkin parin viikon ajaksi, ellen jotain nopeaa innostu päivittelemään.

Hyvää joulua kaikille <3

perjantai 19. joulukuuta 2014

Vähän niitä yleistyksiä

Nyt kun kerkesin juuri todeta, kuinka mua ottaa päähän yleistäminen blogeissa, niin ajattelin itse kirjoittaa vähän lisää yleistyksiä. Aika tekopyhää vai mitä! (Yritän kuitenkin pysyä tällaisissa hölönpölö-jutuissa ettei kukaan pahoita mieltään.)

Seuraa siis 10 ihmettelyn arvoista toteamusta Amerikasta/amerikkalaisista. Loppuun mahtuu myös muutama fakta!

1. Kaikki varmasti tietää, että amerikkalaiseen jääkaappiin kuuluu jääpalakone. Olin silti aika yllättynyt kuinka hulluna täällä jääpaloihin ollaankaan. Työpaikan "suggestion boxista", eli ehdotuslaatikosta, on löytynyt jo kolme kertaa siellä töissäoloaikanani ehdotus lisäjääpalakoneelle, koska firman kaksi jääkaappia eivät kerkeä jääpalasia tuottamaan menekin vaatimalla tahdilla. Suomessa mua on lähinnä ärsyttänyt se jääpalojen liiallinen määrä juomissa (koska itse juomaa saa silloin vähemmän), mutta täällähän on ravintoloissa ilmainen refill, eli limsaa saa niin paljon kuin napa vetää.

2. Yleisillä paikoilla yksikseen puhuminen/laulaminen on ihan ok, eikä siinä ole mitään outoa. Myös sellainen "ei kenellekään kohdistettu puhe" vaikkapa ruokakaupassa on aika yleistä. En aina tiedä pitäisikö vastata vai ei kun joku horisee siinä vieressä leipähyllyllä jotain epämääräistä.

3. Tupakanpolttajia ei täällä näe (tai haista) missään toisin kuin Suomessa, missä kauppaan sisään kävellessään saa yleensä sukeltaa savupilven läpi (ja talloa tupakantumppien päältä).

4. Kuntosalin pukkarissa ei näy alastomia ihmisiä (toisin kuin Suomessa, missä pukkari vilisee nakupellejä). Vaatteet vaihdetaan täällä vessa/suihkukopissa. Ja jos sauna löytyy, sinnekin mennään vaatteet päällä.

5. Saan kummastelevia kysymyksiä (onko kaikki ok?), jos parkkeeraan autoni töissä parkkipaikan toiselle laidalle enkä oven eteen. (Huomautettakoon, että parkkipaikan toiseltakin laidalta on vain ehkä 20 metriä sisälle, mikä nyt suomalaiselle ei ole matka eikä mikään.) Myöskin tien toisella puolella sijaitsevalle huoltoasemalle kävely tuottaa monille ongelmia. Ajoin jopa kerran itse sinne autolla (siis TIEN YLI) välttyäkseni tuijotuksilta.

6. Amerikkalainen naishenkilö voi todeta ihan rennosti "I´m a pretty girl", olematta itserakas. Suomalainen taas vaatimattoma vähättelee itseään saadessaan yhdenkin kehun toiselta (puhumattakaan siitä, että toteaisi olevansa KAUNIS!). Hyvän itsetunnon huomaa myös tavasta poseerata valokuvissa. Tuon taidon osaavat jo amerikkalaiset lapsetkin hammasraudat suussaan. (Rautoja ei täällä opeteta häpeämään kuten Suomessa. Hyvä jos itse suutani kehtasin avata omina hammasrauta-aikoinani. Vähän olen kateellinen näille jenkki-lapsille ja heidän häpeilemättömyydelleen.)

7. On vaikea tietää, kun oikeasti pitää sinusta ja kuka ei. Kaikki on ystävällisiä tai mukaystävällisiä. Suomessa ei tätä ongelmaa mulla ollut vaan näin ihan suoraa kyllä ketä ei kiinnostanut olla mun kaveri. Töissä pitääkin varoa kelle menee kertomaan syvimpiä salaisuuksiaan ettei saa myöhemmin puukkoa selkään.

8. Useimpien teiden varsilla ei ole katulamppuja. Töiden jälkeen ei siis tule kuuloonkaan lähteä lenkille pilkkopimeään puistoon. Ainakaan tällä meidän asuinalueella. Kuntosalille siis käy tie jos mielii kuntoilla töiden jälkeen.

9. Liikennevalot ovat teiden YLLÄ. Ei paaluissa tien reunoilla, kuten Suomessa. Mun henkilökohtaisesti oli tosia vaikea tottua tähän ja pari kertaa ajokortin saatuani ajelinkin rennosti punaisia päin kun en huomannut koko valojen olemassaoloa. Hups. Nyt niihin on jo tottunut ja ne on oikeastaan aika kätevät, koska näkyvät paljon kauempaa kuin suomalaiset paaluvalot.

10. Parvekkeella ei saa kuivata pyykkiä, koska se on mautonta. Sinne ei saa pistää mitään muutakaan mautonta (=rumaa). (Mutta kunnon yankeella onkin kuivausrumpu, joten tämä ei edes tuota ongelmia.)

torstai 18. joulukuuta 2014

Pian

Ollaan oltu nyt pari päivää "evakossa" Seabrookissa E:n enon kämpillä (joka itse on Suomessa tällä hetkellä). Meidän omalle asunnolle tuli eilen torakanmyrkyttäjät eikä haluttu olla siellä kissan takia. Ihana Teksas ja Teksas-ongelmat. Yök!

Se hyvä puoli tässä evakossa on että saatiin saunoa! Lämmitin puusaunan ihan itse (hehe) eilen illalla ja loikoilin lauteilla kissan istuessa alalauteilla. Tomppeli vinkui ja raapi terassin lasiovea joten piti hakea se sieltä saunaan. Sitten oltiin tyytyväisiä.

Pitäisi käydä siivoamassa oma asunto ja pestä lattiat että voitaisiin palata sinne. En tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta mitä vähemmän myrkynrippeitä sen parempi mun mielestä. Myös viimeiset pari joululahjaa pitäisi käydä ostamassa. Ja PAKATA! Meinasi ihan unohtua. Lento on sunnuntaina. Enää tämä ja huominen päivä töissä ja sitten alkaakin loma :)

Joulukynnet haluaisin myös käydä laitattamassa ennen reissua.

Kissa menee hoitoon Ikan luo, missä se oli Dallasin reissunkin ajan. Tulevat hyvin toimeen Ikan koiran Frankien kanssa. Ei tarvi siis murehtia karvapallosta, kun tiedetään että se on hyvässä hoidossa!

Joulu 2013

Pian se on menoa! Jaiks! Pelkkä ajatus Helsinki-Vantaan lentokentällekin astumisesta on aika innostava! Joka puolella puhutaan suomea ja ympärillä näyttää tutulta ja kotoisalta! 10 kuukautta sitten lähdin Suomesta. Se on tähän mennessä pisin aika putkeen, mitä oon sieltä ollut pois.


Ps. Työkaverit yrittävät käydä vuorotellen syöttämässä mulle PEURA-makkaraa. Joku on taas käynyt metsällä. Arvatkaa söinkö. Näen noita nappisilmä-bambeja päivittäin tienvarsilla seisoskelemassa. Joskus ihan parin metrin päässä. Ei kaveria voi syödä!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Mihin en koskaan kyllästy

No niin jospa nyt veisi haasteen vihdoin päätökseen ja kirjoittaisi sen viimeisen osan, eli "mihin en koskaan kyllästy?".

Yritin kauan keksiä jotain vähän erikoisempaa ja yllätyksellisempää, mutta loppujen lopuksi päädyin niinkin "tylsään" ja yllätyksettömään asiaan kuin matkustaminen. Miten siihen voisi kyllästyä?

Kemah

Tiedän, että oon jauhanut tästä asiasta jo moneen otteeseen. Oon kuitenkin kuullut viime aikoina muutamalta ihmiseltä, ettei heitä kiinnosta matkustaa. Matkustaminen kuulemma aiheuttaa vaan stressiä ja ihaninta on olla ihan kotosalla.  Ei kaikki voi tietenkään pitää samoista asioista. Se on täysin ymmärrettävää. Omaan päähän ei vaan millään mahdu, miten joku ei voi pitää matkustamisesta. En yritä kritisoida näitä ihmisiä, vaan kunhan ihmettelen. Olisi kiva ymmärtää heidän ajatuksiaan tästä asiasta paremmin. Omasta mielestä tuntuu, että he väkisinkin jäävät jostain paitsi. Eihän se ole sama asia nähdä kuvaa jostain kohteesta kuin oikeasti päästä vierailemaan siellä.


Toisaalta ymmärrän, että viikonloppureissu (tai jopa viikon reissu) voi tuntua liian lyhyeltä (=stressaavalta). Lyhyessä ajassa ei välttämättä kerkeä rentoutua ainakaan jos nähtävää on paljon. Myös lomalta töihin ja arkeen paluu ei ole ikinä kivaa.

Maailma on kuitenkin pullollaan uusia erilaisia kohteita ja eri tapoja matkustaa. Itseä melkein stressaa se, että EN kerkeä elämäni aikana nähdä kaikkea, mitä haluan. Aika hullua ottaa stressiä sellaisesta asiasta, mutta varsinkin näin ulkomailla asuessa tämä homma pistää ahdistamaan kun pitäisi päättää käyttääkö lomansa kotimaassa vai uudessa paikassa vierailuun. Mun firma tarjoaa kolmen viikon maksetun vuosiloman. Koita nyt siinä nähdä maailmaa ja vierailla Suomessa. Huoh. Olen funtsaillut, että asuinpaikan vaihtaminen tarpeeksi usein ratkaisisi tämän ongelman ;)

Houston ja sen lähialueet alkavat pian olla nähty. Kun saisi vielä sen downtown-kierroksen ja Austinin reissun toteutettua niin olen tyytyväinen. Niin ja niitä Karibian risteilyjäkin lähtisi tuosta Galvestonin saarelta. Voihan loma ja sen puute!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kesämaa

Voi Teksas, minkä olet tehnyt mulle! Muistan kun ennen tänne muuttoa luin yhden täällä au pairina olleen tytön blogia, jossa hän hän kirjoitti laittaneensa innoissaan farkut jalkaan kun lämpötila laski noin 20 asteeseen. Vähän naureskelin tuolle silloin. Farkut ja 20c?

Houston, farkut ja ehkä vajaat 30c.

Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, ulkona oli 24 astetta ja päätin lähteä kävelylle. 24 astetta kuulosti kuitenkin sen verran viileältä, että päätin laittaa pitkät housut ja pitkähihaisen paidan päälle ettei tule vilu. Virhe. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kuumahan siinä tuli. Teki mieli ottaa paita pois, mutta alla ei ollut kuin rintsikat, niin ei ihan viitsinyt :D

Suomessa pinkaisin rannalle ottamaan aurinkoa monet kerrat viileämmissä lämpötiloissa (18c oli täysin sopiva rantakeli). Nyt pelkään, että tulee kylmä sortseissa, kun lämpömittari näyttää alle 30 astetta. Veikkaan, että moni muukin kesämaahan muuttanut voi yhtyä näihin fiiliksiin ;)

Vaasa, sortsit ja vajaat 20c.

Tämä ainainen kesä myös tuntuu sekoittavan ajantajun kokonaan. Kun miettii, "milloinkas me oltiinkaan sillä ja sillä viikonloppureissulla" huomaa sitä automaattisesti ajattelevansa "kesällä", vaikka reissu olisi tapahtunut maaliskuussa. Toki täällä tulee kylmempiä kausia tai päiviä, mutta niinhän tulee Suomessakin. KESÄLLÄ.

Viime viikonloppuna Dallas taas yllätti viileydellään. Houstonista oltiin lähdetty sortsit päällä eikä mitään takkeja oltu pakattu mukaan. Dallasissa laski lämpötilat illalla alle 10:n ja saatiin hytistä kylmästä. Ei tietenkään voinut tarkistaa säätiedotusta etukäteen kun täällä kesämaassa kerran asutaan!

En millään pysty käsittämään, että jouluun on vain puolitoista viikkoa. No, kai sitä kaikkeen tottuu. Suomessa saakin sitten palata maan tasalle näitten lämpötilojen kanssa :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Uudet lempparit

Nyt teen jotain tavoistani poikkeavaa nimittäin suosittelen teille mun uusia lempparikosmetiikkatuotteita. Ja vapaaehtoisesti sekä tästä mitään hyötymättä!

Tässä kuukausi sitten ostin niin hyvät ihonhoitotuotteet, että ajattelin täälläkin vinkata niistä.

Acuren tuotteista sain itseasiassa vinkin Madden blogista. Olin ajatellut kokeilla luonnonmukaisia tuotteita ja Madde vinkkasi näistä kuin tilauksesta. Tilasin putelit Amazonista heti samana iltana. Acuren tuotteet ovat  vegaanisia ja 100% biohajoavia. Niitä ei myöskään ole testattu eläimillä, mikä on tietysti plussaa.

Beccan meikkivoidetta mulle suositeltiin noin vuosi sitten Sephoran ihoanalyysissa, mutta heiltä oli silloin kyseinen sävy loppu, joten en voinut ostaa sitä. Nyt vihdoin ja viimein sen kävin ostamassa ja en voisi tyytyväisempi olla. En tarvi puuteria enää ollenkaan! Mun iho on rasvoittuvaiseen taipuva ja iltapäivään mennessä otsa kiiltää. Eipä kiillä enää. Tätäkään ei ole testattu eläimillä!

Mun iho on tasoittunut tässä muutaman viikon aikana huimasti, eikä näppyjä ole tullut enää paljon yhtään! Acuren myrkyttömät tuotteet selvästi sopivat ainakin mun iholle ja yhdistettynä kunnon meikkivoiteeseen olen tulokseen erittäin tyytyväinen! Suosittelen :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Pikapikapäivitys

Jouluun on alle 2 viikkoa enaa! En malta pysya housuissani. Mahtavaa paasta Suomeen kaymaan ja nakemaan perhetta ja kavereita. Ja syomaan Suomiherkkuja! Oon myos kirjoitellut listaa, mita kaikkea sielta pitaa muistaa ostaa tanne viemisiksi ;)

Viikonloppu vietettiin Dallasissa, joka on noin viisi tuntia Houstonista pohjoiseen. Siella pain asuu ilmeisesti enemmankin suomalaisia ja he jarjestivat itsenaisyyspaivan kunniaksi bileet, johon saimme kutsun Facebookissa. Meita lahti taalta H-Towninsta nelja pariskuntaa, seka muutama pariton tapaus. Mm. Hetkia Houstonissa-blogin Sanna miehineen oli menossa mukana!

Jostain keskeltä Teksasia

Hauskaa oli, mutta nyt jalkikateen harmittaa, etta lahdettiin juhlista niin aikaisin (miehilla tuli vasy). Bileet kuulemma vain paranivat loppua kohden. Musta on tainnut myos tosissaan tulla vanha. Niin loppu poikki oon tanaan ollut! Ei jaksa enaa tallaista reissu-bile-yhdistelmaa! Pitaisi saada yksi paiva palautua reissun jalkeen ennen toihin paluuta!

Cory, Jonas, Christine, Eeva, mina ja Eric. Mun outo ilme johtuu siita, etta unohdin meikkipussin kotia = mulla ei ole kulmakarvoja :D

Dallasia ei paljon keritty kierrella, mutta ei haittaa, koska se on nahty ennenkin. Kuviakaan ei tullut montaa napsittua.


Ennen kotiinlahtoa kaytiin tankkaamassa Gas Monkey Bar and Grillissa!

Tallainen pikainen paivitys vain talla kertaa! Hyvaa alkavaa viikkoa kaikille. Palaillaan:)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mä oon vaan töissä täällä

Onko kukaan muu täällä USAssa asuva huomannut, että asiakaspalvelualalla töissä olevat henkilöt eivät tunnu olevan hirvesti perillä siitä, mitä myyvät/tarjoilevat? En tiedä onko mulla vain erityisesti pistänyt silmään, kun olen itse ollut asiakaspalvelualalla sellaiset 8 vuotta, mutta välillä mua järkyttää nämä suorat "I don't know"-vastaukset. Mulle on opetettu että "en tiedä" ei ole hyväksyttävä vastaus asiakkaan kysymykseen. Jos et tiedä, sano "En tiedä, mutta annas kun otan selvää/kysyn työkaverilta/soitan yhden puhelun".

Viimeksi yhdessä smoothie-paikassa vieraillessani kysyin myyjältä kuinka paljon smoothien sokeri- ja kalorimäärä kasvaa, jos lisään siihen proteiinia tai kreikkalaista jogurttia. Vastaus "Ei mitään hajua". Tämä selvä.

Toisessa smoothie-paikassa kysyin, mikä on whey- ja soy-proteiinien ero. Vastaus "en tiedä". Tällä kertaa paikalla oli kuitenkin paikan pomo, joka osasi sitten vastauksen esittää.

Eräässä hotellissa kysyttiin lähiympäristön ravintoloita/nähtävyyksiä. Saatiin vastaus "En tiedä, asun itse toisella puolella kaupunkia." Jahas...

Leffateatterissa kyseltiin lippuluukulla, mistä eräs elokuva kertoo (koska leffa, jota oltiin tultu katsomaan oli peruttu). Myyjällä ei tuntunut olevan hajua yhdestäkään elokuvasta, joita leffassa pyöri sillä hetkellä. "Mutkun mä oon vaan töissä täällä".

Tässä vain muutamia ekana mieleen tulevia tapauksia. Näitä sattuu ihan jatkuvasti ja tulee väkisinkin sellainen olo, että työntekijöitä ei kiinnosta pätkääkään.
Voisi kuvitella, että löytyisi edes vähän kiinnostusta sitä työtään kohtaan. Itse muistan ainakin yrittäneeni painaa mieleen kaikenlaista nippelitietoa, mitä asiakkaiden voisi olettaa kysyvän.

Myös työpaikalla pistin aluksi merkille, että lähes kukaan ei osannut vaihtaa kopiokoneeseen mustetta/ottaa kaksipuolisia kopioita ym., mitä nyt luulisi perus toimistotyöntekijöiden osaavan. Ongelman kohdalle sattuessa soitettiin IT-miehelle, jonka tuloa saa usein odotella pidemmänkin tovin. Nyt monet tulevat mun luo kun vaikkapa juuri sen kopiokoneen kanssa on ongelmia ;)

Eilen oli mukava tulla töistä kotiin, kun mua odotti tällainen näky keittiön pöydällä. Se alkaa selvästi oppimaan tavoille ;) En kyllä odottanut mitään, koska sainhan jo sen tabletin viikonloppuna ja sekin oli musta jo enemmän kuin tarpeeksi. (Meillä oli siis vuosipäivä.) Olen kuulemma ollut ekstrakiltti ja ihana ja mitähän vielä .. ;) Ollaan muuten yritetty vähentää kaiken turhan tavaran ja krääsän keräämistä ja ihan vain "huvin vuoksi" shoppailua, mutta sallittakoon nyt tämän verran. Kaikki paketeista löytyvä tuli kyllä tarpeeseen. (Huomatkaa kissa - aina siellä, missä tapahtuu!)

tiistai 2. joulukuuta 2014

15 faktaa minusta

Seuraa haasteen toiseksi viimeinen kohta! 15 täysin satunnaista faktaa musta olkaa hyvä:

1. Olen erittäin nirso. En mahda asialle mitään. En tiedä pitäisikökään. Tiedän, että se varmasti ärsyttää monia ihmisiä, mutta en tee sitä tahallani.

Viikonloppuna kävelyllä

2. Rakastan eläimiä. En voi sietää eläinten huonoa kohtelua. Kaikki eläinrääkkääjät ansaitsevat mun mielestä saman kohtelun, mitä ovat eläimelle aiheuttaneet. Multa riittää myötätuntoa paljon enemmän eläimille kuin ihmisille. Eläimet on aina viattomia, eivätkä tarkoita pahaa. Ihmiset sen sijaan kykenevät vaikka minkälaisiin hirveyksiin sekä toisiaan, että eläimiä kohtaan. En pystynyt mm. katsomaan Blackfish-dokumenttia kuin noin kymmenen minuuttia, kun tuli niin surku.

3. En tykkää huomiosta enkä huomion keskipisteenä olemisesta. En kuitenkaan ole mielestäni ujo.

4. Johtuen pitkästä "kauppa-urastani" alan usein huomaamattani kaupassa (esim. kassajonossa) järjestämään hyllyjä. Vaatekaupassa saatan viikata pinoja siistimmiksi ja ruokakaupoissa "vetää" tavaroita hyllyissä eteenpäin.

5. Olin oikea hikipinko koulussa. (Kunnes aloitin yliopiston ja asenne koulua kohtaan muuttui täysin. Uusi asenne oli "kunhan menee läpi".)

6. En ole koskaan ollut Amerikka-fani enkä haaveillut tänne matkustamisesta.

7. Olen värisokea. En kyllä koe sen haittaavan mun elämää mitenkään. Kerran 18-vuotiaana töissä en erottanut kirkkaankeltaisia ja limenvihreitä lonkerotölkkejä toisistaan ja pomo tuli huomauttamaan, että eri väriset tölkit voisi lajitella omille riveilleen. Olin vain lätkinyt ne sekaisin hyllyyn kun en huomannut, että tölkkejä oli kahta väriä!

8. Rakastan urheilua, mutta vihaan katsoa urheilua teeveestä.

9. En tykkää pelata mitään. Joukkue,-tietokone,- pelikonsoli,- ja korttipelit - ei kiitos. Jostain syystä lautapelit ja mölkky kuitenkin menee!


10. En erota oikeaa ja vasenta nopeasti toisistaan. Joudun miettimään hetken ennen kuin tiedän kumpi on kumpi. Autokoulussa oli aikoinaan kauhun hetket kun opettaja tokaisi "oikea" tai "vasen" ennen risteystä.

11. Olen tosi kärsimätön ja hätäinen. Inhoan odottamista. Jos päätän, että haluan jotain niin se pitää saada heti. Kun päätin haluavani vaihtoon opiskelemaan, kirjoitin hakemukset samana iltana kynä sauhuten ja lähetin ne heti kun haku alkoi. Vaihtokohteita ei siinä paljon kerennyt miettiä.

12. Luulen, että mulla on lievä lukihäiriö tai vastaava. Mun aivot vaihtaa usein kirjainten ja numeroiden paikkaa. Luulin kauan, että Harry Potterin Hermione on Hemrione. Kaupan kassalla töissä olessa saatoin sanoa summan 4,70, vaikka se oli 7,40. Kukaan asiakas ei kyllä koskaan tuntunut huomaavan. Vain minä itse:D

13. En juo kahvia. Teetä opin juomaan Göteborgissa, missä mun huone oli talvella niin kylmä, että oli pakko saada lämmikettä.

14. En tykkää puhua puhelimessa. Puhelin on lähes aina äänettömällä eikä siten tarvi kuulla, jos joku soittaa. Mulle kannattaa tekstata.

15. Kun tapaan uusia ihmisiä, en ikinä kuuntele heidän nimiään. En tee sitä tahallani. Saatan jopa päättää etukäteen, että "nyt kuuntelen ne oikein tarkkaa ja painan mieleeni" . Mutta kun hetki koittaa, menee nimet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosi noloa. Jos taas näen nimen kirjoitettuna niin muistan sen.


Kuvituksena minä, mä ja meitsi, koska aihekin sen verran egoistinen!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Thanksgiving-viikonlopun yhteenveto

Tänä viikonloppuna ollaan mm.:

-Käyty E:n perheen luona Thanksgiving-lounaalla. Tämä oli mun toka Thanksgiving täällä Houstonissa. Viime vuonna olin täällä juuri näihin aikoihin lomailemassa! Näistä kiitospäivän ruuista ei oo valitettavasti kyllä yhtään tullut mun suosikkeja :D Saatiin vieläpä ruokaa kotiinviemiseksi niin paljon että sitä on nyt syöty kolme päivää! Huhhuh!

Jenkkityyliin kuusi oli jo esillä!
Leivoin suomalaisia pullia amerikkalaiseen juhlaan!

-Katsottu (ilmeisesti perinteistä) Macy'sin kiitospäivän paraatia teeveestä.

-Käyty ahkerasti salilla joka aamu heti herättyämme. Siten treeni on "alta pois" eikä siitä tarvi huolehtia loppupäivänä. Ja onhan se muutenkin hyvä tapa aloittaa päivä!

-Käyty ostarilla Black Fridayna (Ei hyvä idea. En alunperinkään halunnut mennä, mutta E:llä oli joku hirveä hinku). Ja eiköhän siihen pihaan kurvannut ambulanssi ja paloauto kun oltiin lähössä kotia. Mitä lie tapahtunut.

Misu tykkäsi E:n uuden takin karvavuoresta
-Käyty leffassa kattomassa Gone Girl. Oli kyllä pitkästä aikaa jotenkin tosi (mikähän olisi oikea sana) kohahduttava (?) leffa ja siitä riitti puhuttavaa kauaksi aikaa. Voin suositella! Tänä aamuna vielä unenpöpperöisenä ja puoliunisena sängyssä E mutisi "älä koskaan muutu sellaiseksi kuin se elokuvan nainen". Selvä :D

-Opeteltu kokkaamaan lasagnea. Tai siis mä opetin E:lle miten se tehdään...jos vaikka joku päivä saisin tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään ;)

-Käyty meidän lähipubissa parilla mun työkaverin ja hänen miehensä kanssa. "Jouduin" ottamaan osaa tikan heittoon enkä ollut ehkä ihan niin surkea kuin oisin kuvitellut! Pubin teeveestä tuli yllättäen suomalainen piirretty Niko Lentäjän poika.


 
 

-Tutustuttu mun uuden tabletin saloihin. Oon jo varmaan vuoden päivät puhunut tabletin hommaamisesta ja nyt E oli sellaisen sitten käynyt mulle hakemassa lähestyvän vuosipäivän johdosta! Tabletti on merkkiä Samsung, kuten puhelinkin! :)

Nyt ollaan lähössä taas leffaan :) Näin joulun alla siellä pyörii vanhoja joululeffoja ja nehän on mitä mainioin keino päästä joulutunnelmaan. (Ulkona on 24c!) Tämän päivän leffana on iki-ihana The Polar Express!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Unelmien asuinpaikka

Leffoissa aina tehdaan naita pinnallisia, eparealistisia "unelmamiehen vaatimukset"-listoja, josta mulle tulikin mieleen tehda samanlainen lista unelmien asuinpaikalle.

 

Unelmien asuinpaikassa..

-Luonto olisi lahella. Illalla ei tarvitsisi nukahtaa liikenteen aaniin, vaan luonnon hiljaisuuteen.

-Olisi maaseudun rauhaa tai pikkukaupungin tunnelmaa. Lahimpaan kaupunkiin ei kuitenkaan kestaisi yli puolta tuntia.


 


-Pyykin voisi laittaa ulos kuivumaan ilman pelkoa siita, etta joku pollii poksyt narulta.

-Ovenkin voisi jattaa lukitsematta.

-Kesa olisi pitka, mutta ei liian kuuma. Ei pitkia sateisia ja kylmia kausia. Luminen joulu kylla olisi saatava!



-Parjaisi autotta.

-Meri loytyisi lahelta. Tai vahintaankin jarvi.


-Loytyisi vuoria tai vahintaakin kukkuloita, joilla vaellella.


-Elamanmeno olisi rentoa ja kiireetonta ja ihmiset ystavallisia.


Kertokaa mulle, jos tiedatte mista tallainen paikka jostain loytyy. Tuo "luminen joulu" saattaa kylla tehda tasta mahdottoman yhtalon :D Pitaa ehka viettaa joulunaika pohjoisessa ja loppuvuosi muualla. En myoskaan tieda kuinka paljon maailmasta enaa loytyy sellaisiakaan paikkoja, joissa ulko-oven uskaltaisi yoksi jattaa lukitsematta...

Kuvat Pinterestista ja kohteet ympari maapalloa.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Minun päivärytmini

Mun tyypillinen arkipaivani menee kutakuinkin tahan malliin:


5.50 Heratyskello soi. Laittaudun valmiiksi; meikkaan, puen, syotan kissan ja nappaan evaat jaakaapista.

6.30 Ulos ovesta ja auton rattiin. Tyomatkalla kuuntelen radiota ja nauresken toimittajien jutuille.

6.50 Saavun toihin, syon aamupalaa samalla sahkoposteja selaillen.



11-13.00 valilla pidan lounastauon. Yli 90% paivista tuon omat evaat, jotka syon tyopoydan aaressa tai kokoushuoneessa samalla kirjaa tai blogeja lukien (tai omaani kirjoittaen). Toisinaan aikaa jaa kaupassa kayntiin ja kayn tekemassa illan ruokaostokset tai lahden vain pyorimaan kauppoihin paastakseni hetkeksi pois toimistolta.

17.00 Tyopaiva loppuu.

17.30 Olen kotona. Makoilen sohvalla, ehka syon jotain tai kokkaan jos ruokaa ei seuraavalle paivalle ole. Pidan seuraa kissalle (ja E:lle, jos herra on kotona). Jarjestelen paikkoja. Pesen ehka pyykkia ja teen muita kotitoita.

Pyykkipaiva

19.30 Aika menna jumppaan/salille. Ehka. Noin joka toinen paiva tulee mentya.

20.40 Takaisin kotona. Suihkun kautta sankyyn.

21-22.00 Olen sangyssa. Tarvitsen kunnon younet tai olen vasynyt koko paivan.


Ja sitten sama uusiksi seuraavana paivana. Onneksi nyt on tiedossa nelipaivainen viikonloppu Thanksgivingin vuoksi ja paasee vahan poikkeamaan rutiinista ja latailemaan akkuja :) En oikeastaan tykkaa rutiineista yhtaan. Kyllastyn kun elama on kauan samanlaista. Yritan jopa tyomatkan reittia vaihdella koska sama reitti joka paiva kyllastyttaa:D Tykkaan vaihtelusta ja mulla onkin vahan ikava sita aikaa kun opiskelin ja olin osa-aikatoissa. Vapaapaiva saattoi olla keskella viikkoa ja salille pystyi menemaan aamulla niina paivina kun toissa oli iltavuoro. Nyt joka paiva on samanlainen ja yllatykseton. Mutta ei tata onneksi tarvitse ikuisesti jatkaa :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Tiistain ihmettelyjä

-Miksi herääminen arkiaamuisin on niin nihkeää, vaikka viikonloppuisin nousen pirteänä samaan aikaan?

-Miksi amerikkalaiset pesuaineet/pesukoneet ovat tehneet kaikista mun valkoisista vaatteista ja pyyhkeistä joko keltaisia tai harmaita?

-Miksi kirja on pakko lukea loppuun, vaikka se on huono?

-Miksei tv-sarjojen tekemistä voida lopettaa hyvän sään aikana, vaan niitä vaan jatketaan ja jatketaan...?

-Miksi työpäivät on niin pitkiä ja viimeiset tunnit tuntuu ikuisuudelta?



-Miksi hedelmät on niin kalliita täällä, missä ne kasvaa?

-Miten päästä joulun tunnelmaan kun ulkona paistaa aurinko ja on 20c?

-Miksi kaikkien muiden elämä vaikuttaa niin paljon mielenkiintoisemmalta ja hohdokkaammalta kuin tämä omani?

-Miksi luen typeriä kapeakatseisten ihmisten keskusteluja FB:ssä/netin keskustelupalstoilla, kun ne vain ärsyttävät?

-Miten eläinrakas ihminen pystyy ampumaan peuran tai jäniksen? Miksi yhden eläimen elämä on arvokkaampi kuin toisen?


Kunhan pohdiskelen...

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tänä viikonloppuna...

...lasagnen ja porkkanapiirakan syömisen lisäksi olen...

...katsonut leffoja. Perjantaina katsottiin ihana joululeffa Love Actually samalla viiniä siemaillen. Joulunalusaikaan kuuluu joululeffat, jotta pääsee oikeaan tunnelmaan :) Eilen oli tarkoitus mennä ihan leffaan, mutta siellä ei tullut mitään, minkä molemmat oisi halunnut nähdä. Vuokrattiin sitten Maleficient Redboxista. Disneyn leffat rulettaa!

...innostunut uudestaan treeniohjelmasta, jota tein ennen kuin työt alkoi. Treeniin tarvitsee tyhjän jumppasalin (jonkin verran tilaa sekä salista löytyviä välineitä). Meidän salilla on vain yksi jumppahuone ja se on iltaisin varattu, joten pystyn tekemään treenin valitettavasti vain viikonloppuisin. Se sitten vähän jäi töiden alettua (tai siis vaihtui ryhmäliikuntaan ja salitreeneihin). Työttöminä päivinäni pystyin käydä treenaamassa siihen aikaan kun jumppasali oli tyhjillään.

...siivonnut kissan oksennusta lattialta. Kyllä. Ja kissa huusi aivan selvällä suomen kielellä "aaauuuuu" ennen kuin oksennus tuli.

"Puhun sujuvaa suomea"
Näitä palleroita kävin tuijottelemassa eläinkaupassa, jossa oli adoption day. Kissa- ja koiratarhalta oli tuotu ihania palleroita eläinkaupalle siinä toivossa, että uusi omistaja löytyisi. Arvatkaa olisiko tehnyt mieli napata yksi niistä mukaan!

...auttanut kirjaa kirjoittavaa työkaveria valitsemaan nimeä kirjan hahmolle. Toiveissa oli erikoinen nimi. Lähetin linkin suomalaisista naisten nimistä. Ja arvatkaa mikä valikoitui kauneimpana? Kylli. Työkaveri luuli että se lausuttaisiin kuin Kylie. Kun yritin auttaa häntä lausumaan nimen suomalaisittain vääntyi se väkisinkin Kulliksi amerikkalaisen suussa. Ja kirja kuuluu samaan genreen 50 Shades of Greyn kanssa. Kulli sopisi sinänsä teemaan, mutta ehkä on kuitenkin parempi tavata se amerikkalaisittain, Kylie.

...käyttänyt ensimmäistä kertaa Crock Pottiani, jonka sain jo kuukausia sitten. Se oli ihan unohtunut kaapin perukoille. Tein hyvää (ja helppoa) lihapataa. Taitaa päästä Crock Potti meillä vastedes säännölliseen käyttöön.

...nauttinut auringosta. Eilen oli 26c. Mikä tätä säätä vaivaa?

...syönyt elämäni ekan hampparin Five Guys-ravintolassa niitä kun on niin kehuttu. Täytyy sanoa että olin ehkä vähän pettynyt. Mutta mä en ookaan mikään hamppari-fani, mikä selittänee asian.


...innostunut ihanasta uudesta (tai siis mulle uudesta) blogista Saman otavan alla, jonka löysin Facebookin Ulkosuomalaisten blogit-ryhmästä. Pelkästään blogin upeat maisemat ja kuvissa esiintyvät hepoiset saavat huokailemaan ihastuksesta. Aloin lukemaan blogia ihan alusta ja Hannen lähes filosofisesti elämää pohtiva tapa kirjoittaa on saanut mut ajattelemaan ja oivaltamaan useita juttuja. Olen myös miettinyt että tuollaiseen paikkaan hevosten, muiden eläinten ja luonnon ympäröimäksi mäkin voisin harkita asettuvani ilman jatkuvaa haaveilua jostain muusta.

Hannen blogista lainattuja viisauksia
Kannattaa käydä kurkkimassa sekä Hannen blogia, että tuota FB-ryhmää.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Amerikkalainen illallinen

Ruokajutuilla jatketaan kun haaste sitä vaatii. Mitä söin tänään? No mm. porkkanakakkua ja lasagnea! Mmm! Taas sai leipoa, sillä meidät oli kutsuttu yhden ystäväperheen luo illalliselle ja minä lupauduin tekemään jälkkärin. Ei mitään suomalaista tosin tällä kertaa, kun Eric toivoi porkkanakakkua. Kävi tosin sitten ilmi, että amerikkalainen carrot cake taitaa olla vähän eri näköinen (korkeampi) ja makuinen (taitaa useimmiten tulla valmisjauho-paketista nimittäin). Illan emäntä tiedostelikin multa, mistä jauhoista olin kakkuni valmistanut kun oli niin mehevää. Oikeat porkkanat taitavat olla salaisuus ja peitota valmisjauhosekoitukset mennen tullen!

Leipominen on kivaa, mutta jälkien siivous ei niinkään..
Yksi meille, yksi illalliselle
Meidät oli kutsuttu syömään seitsemäksi, mutta koska amerikkalaiseen tapaan ei paikalle kai koskaan saavuta täsmällisesti, käytiin me meidän lähipubissa yksillä matkan varrella ettei isäntäväelle tulisi hoppu. Oltiin meille (tai mulle) tyypilliseen tapaan valmiita liian aikaisin ja lähdössä matkaan puoli seitsemän maissa. Ruoka olikin tietysti vielä uunissa kun puoli kasin aikaan saavuttiin paikalle...


Huomatkaa amerikkalaiseen tyylin pelkkä haarukka. Kuka sitä veistä tarvii lasagnen syömiseen. 
Kun isäntäväki kuuli etten ole koskaan maistanut munatotia, sain sitä tietysti eteeni lasillisen. Ei se nyt niin pahaa ollut. Maistui jouluiselle :) Vaikkakin E joutui lasin lopulta tyhjentämään. Pitää vielä vähän totutella sen makuun!
Tämä pieni koiranpentu oli liittynyt perheeseen muutama viikko sitten. Oli raukka löytynyt kaduilta orpona vaeltelemasta! Niin suloinen tapaus! Ja PIENI!! Veikkaan painoksi alle kiloa.
Ruokaa pikkukoiruliin kyllä upposi kahdenkin edestä!

Nyt nukkumaan!! En muista koska viimeksi oisin näin myöhään (23.30) valvonut. Viikolla ollaan usein jo 21 sängyssä, koska kello soi ennen aamukuutta! :D

Löysin eilen Spec'sistä, eli paikallisesta Alkosta suklaakalenterin!! En edes tiennyt niitä täällä myytävän. Pakkohan se oli yksi ostaa, Emmi 26-veelle;)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miten rahkapiirakka upposi amerikkalaisiin?

Vastaus otsikon kysymykseen: todella hyvin. Päätin siis lopulta, että rahkapiirakka saa kelvata viemisiksi kiitospäivän lounaalle, koska leivoin sitä sunnuntaina kaksi pellillistä ja Erickin totesi sen hyväksi ja tarpeeksi makeaksi (ihmettelen kyllä vieläkin, miten se kääretorttu ei muka ollut tarpeaksi makeaa). Rahkapiirakka maistui miehelle vähän liiankin hyvin, koska eilen aamulla huomasin sen huvenneen jääkaapista suht kiitettävästi ja mietin että kehtaanko noin pientä satsia edes töihin viedä. E oli myös tietysti mussuttanut piirakkaa siitä paremmin onnistuneesta pellillisestä (toinen nimittäin tummui vähän liikaa). Onneksi amerikkalaiset eivät tiedä miltä rahkapiirakan kuuluu näyttää!


Olin todella yllättynyt kuinka innoissaan monet tuntuivat odottavan mun "something Finnish" tuomisia. Aamusta alkaen sain yrittää selostaa työkavereille, mitä mystistä suomalaista olen valmistanut, mitä siinä on ja mikä sen nimi on. Lausin sanan "rahkapiirakka" valehtelematta ainakin 20 kertaa päivän aikana hi-taaas-ti ja selvästi. Mutta eihän ne työkaveri-rukat sitä arvatenkaan osanneet ääntää vaikka kuinka yrittivät. Yksi nimesi piirakan sitten "Rock Americaksi" koska siltä se kuulemma kuulosti. Rahkapiirakka, Rock America... Juu! Viime viikolla mulla vasta hauskaa olikin kun eräs työkaveri yritti opetella lausumaan metsäsienimuhennoksen. Ihana suomen kieli.

Suomalainen piirakka hävisi jälkiruokapöydästä ensimmäisenä ja mattimyöhäisille ei palasta edes riittänyt. Pari tuli kysymään, missä se mun tuoma Suomi-ruoka on ja pettyi silminnähden kun kerroin sen olleen jo loppu. Ne, jotka piirakkaa saivat sanoivat sen olevan tosi hyvää. Yksi totesi piirakan olevan "like cheesecake on a biscuit". En tiedä kehuivatko vaan kohteliaisuudesta, mutta mä olen ainakin aika otettu kuinka kiinnostuneita kaikki olisivat olleet maistamaan suomalaista ruokaa. Jopa pari sellaistakin työkaveria, joiden kanssa en oikeastaan koskaan ole jutellut (ja, joiden en edes tiennyt tietävän että olen Suomesta), tuli kysymään mitä suomalaista olen tuonut! Aika sympaattista. Pitää ehkä viedä uudemman kerran töihin jotain tarjottavaksi, kun siellä noin kiinnostuneita meidän ruuista ollaan.

Mitä mieltä sitten itse olin kiitospäivän lounaasta? Ensiksikin olin vähän ihmeissäni siitä, miten ne kaikkein vanhimmat ja paksumahaisimmat miehet rynnistivät apajille ensimmäiseksi. (Kiinnitin samaan huomiota jo firman taannoisella hotdog-tarjoilulla). Ei tietoakaan mistään "naiset ensin"-kohteliasuuksista, mikä on aika outoa, koska mm. ovethan täällä avataan naisille aina. Välillä se on jopa hieman huvittavaa. Näitä "meinaan juuri tarttua ovenkahvaan, mutta parin metrin päässä oleva mies juoksee kauhealla vauhdilla paikalle ja tarttuu siihen ensin"-tilanteita ei pysty enää yhden käden sormilla laskea. Ilmeisesti sama kohtelias asenne ei päde, mitä tulee ruokaan. Minä, yhdessä muutaman muun naisen kanssa, lämmitin ruokia ja asettelin niitä esille ja ennen kuin olimme edes valmiita, olivat ensimmäiset paksukaiset jo saapuneet mättämään ruokaa lautasilleen. Kohta jono oli jo niin pitkä että päätin suosiolla jäädä sivummalle odottelemaan. Kun mun vuoro vihdoin koitti, oli monet ruuista, kuten juustopallerot (cheese balls), joita ehdottomasti olisin halunnut maistaa, jo loppu. Jäljellä ei tainnut olla enää lihojen lisäksi paljon muuta kuin maissileipää (corn bread), perunamuusia ja papuja useassa eri muodossa. Pavuista en tykkää. Maissileipää oon maistanut enkä kauheasti siitä välittänyt.

Jälkkäripöytä sen sijaan oli lähes koskematon mun sinne saapuessa (lukuunottamatta sitä kadonnutta suomalaista piirakkaa) ja sieltä maistoinkin muutamaa erilaista kakkua. Sehän sopi mulle mainiosti. Mulla taitaa olla joku geenivirhe kun tykkään makeasta yleensä enemmän kuin suolaisesta ;) Oon muuten kauhean nirso, mutta makean kanssa en niinkään.

Edes kuvia en kerennyt ruoista nappaamaan ennenkuin paksukaispapat olivat rynnistäneet patojen ääreen. Ainut kuva, jonka otin oli tästä kalkkunakakusta. Siihenkin oli tosin joku jo kerennyt iskeä.