sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Paivassa Meksikoon ja takaisin

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut niin me tosiaan asutaan vain vajaan 15 kilometrin paassa Meksikon rajalta. Aivan siina rajalla Meksikon puolella sijaitsee kaupunki nimelta Tijuana. Olen halajanut siella kaymaan tanne San Diegoon muutostamme saakka, mutta lykannyt visiittia, silla en ole viitsinyt lahtea siella kaymaan yksin monien tyokavereiden varoitteluista johtuen. Ei kuulemma ole yksinaisen turistinaisen paikka se. Taman asian paikkansapitavyydesta en mene sanomaan juuta enka jaata, mutta paatin talla kertaa kuunnella kokeneempiani.

Helmikuussa siskoni ja hanen poikaystavansa taalla vieraillessa sain vihdoin tilaisuuden lahtea kaymaan rajan toisella puolella (E:han ei siis saa talla hetkella tyonsa vuoksi rajaa ylittaa, joten siksi hanen kanssaan sinne meno on ollut poissa laskuista). Tijuanaan voi lahtea autolla tai auton voi vaihtoehtoisesti parkkeerata rajan talle puolelle ja ylittaa rajan sitten jalan. Huhujen mukaan autolla, ainakin takaisinpain tullessa, rajanylitys voi kestaa tunteja, joten paatimme suosiolla kavella rajan yli. Tijuana on muutenkin kirjaimellisesti suoraan rajalla, joten mita sita turhaa autoa mukaan ottamaan.


Rajanylitys jalan oli helppoa ja suht nopeaa. Aamupaivalla Meksikoon pain mennessa siihen taisi menna noin 45 minuuttia ja iltapaivalla palatessa ei sitakaan; saimme kavella suoraan yli ilman mitaan jonoja! Emme olleet ihan kamalasti (lue: ollenkaan) tutustuneet TJ:n asemakaavaan ja paatimme antaa yhden innokkaista taxikuskeista vieda meidat downtowniin, silla emme tienneet mihin suuntaan edes lahtea kavelemaan. Luulen, etta kuski vei meidat jotain kiertoreittia, koska Tijuanan keskustassa sijaitseva kaari, Tijuana Arch, nakyy hyvin jo USA:n puolelta, eika tosiaankaan ole kaukana, mutta jotenkin kuski sai matkaan tuhrattua ainakin viisi minuuttia.

Taustalla nakyy Tijuana Arch, joka symboloi sidetta USA:n ja Meksikon valilla


Keskustassa ei ihan hirveasti nahtavaa ollut ja lahinna me keskityttiinkiin vain ihmettelemaan sita tunnelmaa, mika rajan yli astuessa koitti; miten ero voikaan olla niin suuri vain muutaman kilometrin paassa sijaitsevaan Kaliforniaan! Yhtakkia olimme kuin keskella eri maata. Ja niinhan me kirjaimellisesti olimmekin. Kehitysmaafiilis puski Tijuanassa lapi aika vahvasti; kadut olivat surkeassa kunnossa, kodittoman nakoiset papparaiset kauppasivat rihkamaa kaduilla, tienvarressa lojui hedelmakoreja matkalla kauppiaiden kojuihin... Teimme muutamia ostoksia turistimyymaloissa, pysahdyimme lounaalle ja myohemmin margaritoille muutamalle kadunvarsiterassille ennen paluutamme tuttuun ja turvalliseen San Diegoon. En kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi Tijuanassa, mutta en tosin tieda jos asian laita olisi ollut toinen ilman miesseuraa ja jos olisimme olleet liikkeella illalla pimealla...



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lomaosakeostoksilla

Kavimme viime viikonloppuna paikallisilla matkamessuilla, jotka sinansa olivat aika turha tapahtuma. En oikein loytanyt sielta hakemaani matkainspiraatiota saatika tormannyt hyviin tarjouksiin, joita olisi mainonnan mukaan pitanyt olla tarjolla. Suurin osa kojuista vain joko tyrkytti esitteita mainostamistaan kohteista tai yritti saada vierailijoita liittymaan sahkopostilistalleen ja/tai osallistumaan arvontoihin.

Yksi juttu messuilta kuitenkin tarttui mukaan, nimittain kutsu lahtea ilmaiselle brunssille ja tsekkaamaan Wyndham-ketjun resortti meilta noin tunti pohjoiseen Oceanside-nimiseen kaupunkiin. Tasta vierailusta luvattiin kiitoksena kuponki, joka oikeuttaa neljaan ilmaiseen yohon Wyndham-ketjun hotellissa. Kuulosti aika hyvalta diililta, ehkapa vahan liiankin hyvalta. Miksi joku haluaisi tarjota meille ilmaisen brunssin ja hotellimajoituksen? Kotia paastyani googlettelin hieman asiaa ja selvisi, etta joudumme paikan paalla kuuntelemaan parin tunnin lomaosakkeiden myyntipuheen. Googlettelin lisaa ("Wyndham timeshare reviews"-haulla loytyy aikas mielenkiintoisia tarinoita) ja kavi selvaksi, etta brunssille lahdetaan sitten ihan vain sen hotellikupongin perassa. Mihinkaan sopimukseen ei nimia laiteta :D Liittoa Wyndhamin kanssa kuvailtiin lahinnakin elinkautiseksi, joka ei anna mitaan, vaan pelkastaan ottaa (paljon rahaa), eika siita paase eroon sitten millaan.

Brunssi Wyndhamissa koitti tanaan. Matkaan lahdettiin valmistautuneina sanomaan "ei", vaikka diili kuulostaisi kuinka houkuttelevalta (nettiarvosteiluiden seka yhden tyokaverini mukaan myyjat ovat lahjakkaita ymparipuhujia ja saavat homman kuulostamaan sulalta unelmalta). Itse "brunssi" ei todellakaan ollut mikaan brunssi. Saavuin paikalle vohveleiden ja mimosien kuvat silmissa vilkkuen ja paikalla odotti eineshamppareita tiskin takaa tarjoileva jamppa. Mika pettymys! Mun mielesta olisi paljon fiksumpaa tarjoilla ihmisille niita mimosia, silla pienessa hiprakassa kauppa varmasti kavisi paljon paremmin!

Saimme myyjaksemme elakeikaa kovasti lahestyvan Stephanien, jonka toimistoon menimme hamppareidemme kanssa kuuntelemaan myyntipuhetta (brunssifiilis oli tasta aika kaukana:D). Mummeli kyseli meidan viime vuoden reissuista; niiden kohteista ja niihin kaytetyista summista, minka verran yleensa maksamme hotelleista ja lennoista ja millaisista kohteista pidamme. Han esitteli meille tietokoneen ruudulta kuvia kauniista ja kalliista all inclusive-resorteista, joista suurin osa sijaitsi kaukana sivistyksesta.

Aika nopeaa alkoi valjeta, ettei meilla ollut mitaan hataa; lomaosake ei todellakaan ole meidan juttu millaan mittakaavalla, eika koko parituntisen aikana tuntunut kertaakaan silta, etta tarjoukselle olisi vaikea sanoa ei. Homma selvisi Stephaniellekin aika nopeaa meidan kertoessa usein yopyneemme ho(s)telleissa noin $50:lla tai jopa vahemmalla per yo, kerrottuamme pitavamme luonto- ja aktiivimatkailusta, ulkoilma-aktiviteeteista kuten patikoinnista ja telttailusta, lahtevamme mielellamme kohteeseen ilman etukateen tehtyja hotellivarauksia, tutkivamme autenttisia paikkoja resorttien sijaan jne... Viimeistaan siina vaiheessa, kun kerroin olevani lahdossa ensi kuussa viikoksi Puerto Ricoon yksin ilman sen kummempaa suunnitelmaa (saaden Stephanien haukkomaan henkea ja kertomaan murhaajatarinoita) taisi meidan paatos olla aika selva itse kullekin. Stephanie ei kuulemma koskaan ennen ollut kuullut yhdenkaan naisen matkustavan yksin ja han sentaan on tyoskennellyt matkailualalla koko elamansa, ja vaikutti myos silta, etta han uskoi meidan valehtevan halvoista ho(s)tellihinnoista ja seka ilmaisista (lentomailen varatuista) lennoista. Viimeisen parin vuoden aikana olen tosiaan lentanyt neljasti ilmaiseksi (lentomaileilla) ja sama meno jatkuu nyt tulevan Puerto Ricon reissun kanssa! Maksoin lennoista yksitoista dollaria :D Vaihtaisinko taman siihen, etta maksan usean tuhannen takuun lomaosakkeesta seka ryhtyisin lisaksi maksamaan siita monta sataa kuukaudessa ilman mitaan takuuta reissuista missaan vaiheessa? Enpa usko... Meita matkailijoita on moneksi...

Ihan mielenkiintoinen kokemushan tama oli ja voisin menna uudestaankin kuuntelemaan tallaista myyntipuhetta jos siita ilmaisia hotellioita saa, vaikka hieman arsyttikin tuo ennakkoluuloinen ja meidan matkustustyylimme tuomitseva myyntieukko...

Nahtavaksi jaa, miten helppoa tai paivamaarien suhteen joustavaa taman kupongin kaytto tulee olemaan... San Diegosta lentaa ainakin todella halvalla Meksikoon, joten saattaapi olla, etta taytyy tehda reissu sinne pain myohemmin tana vuonna :) Mulla on tosiaan nyt vain viikko vuosilomaa, mutta pyysin PR:on reissua varten palkatonta ja ihanan ymmartavainen pomoni suostui tahan ilman mutinoita - hotelli- ja matkailualalla tyoskentelyn hyva puoli taitaa olla samanhenkiset tyokaverit, jotka itsekin potevat matkakuumetta ;) 

lauantai 28. tammikuuta 2017

Heipä hei

Heipä hei pitkästä aikaa! Kuukauden hiljaisuuden syy on yksinkertaisesti se, että töitä on riittänyt niin paljon, että olisin saanut halutessani tehdä seitsemänpäiväistä työviikkoa viimeisen kuukauden ajan. Ja vieläpä pitkiä päiviäkin siihen päälle. Välillä on kuitenkin pakko huilata vähän ja ottaa edes sunnuntai vapaaksi ettei pää hajoa! Tällainen rytmi ei ole pitemmän päälle mitään herkkua tällaiselle minunkaltaiselleni ei-sinkkuihmiselle, joka mielellään pitäisi huolta kunnostaan ja terveydestään, sekä viettäisi aikaa kisujensa ja ystäviensä kanssa..sekä joskus ehkä kerkeisi käymään vaikka ruokakaupassa ostamassa "oikeaa" ruokaa ja kokkaamaan siitä ruuasta jotakin (eikä elää vain voileivillä ja noutoruoalla päivästä toiseen). Helpotusta kiireeseen ei myöskään ihan heti ole luvassa, sillä ensi perjantaina saamme vieraita Suomesta tänne pariksi viikoksi (mikä on tietysti oikein mukavaa). Hiljaisuus tulee siis jatkumaan vielä jonkin aikaa. Palailen sitten joskus kun saan elämäni takaisin :)

Erään vapaasunnuntain kävelyltä Mission Beachilta..

tiistai 27. joulukuuta 2016

Ei-niin-kovin-jouluinen joulu

Tänä vuonna joulu oli hieman erilainen kuin aikaisempina vuosina. Ensinnäkin vietin sen ekaa kertaa elämässäni jossain muualla kuin Suomessa perheeni kanssa. Olen ollut jouluihminen henkeen ja vereen ja kammoksunut joulun viettämistä missään muualla tai millään muulla kuin sillä itselle perinteisellä tavalla, koska eihän joulu voi tuntua joululta mitenkään muuten vietettynä!

Ja totta puhuen ei se oikein tuntunutkaan. Osittain tämä oli toki oma vikani, sillä en ollut ollut ajoissa liikkeellä ja hankkinut ja valmistanut perinteisiä jouluruokia. Pipareita löysin World Marketista ja Fazerin konvehteja (sekä hieman Iittalan astioita siinä kyljessä tilasin netistä, hih), mutta esim. glögiä ei enää löytynyt mistään ja joululimput jäi kiireessä leipomatta. Riisipuuroa keitin sentään aattoaamuna ja vielä joulupäivän illalla uudestaan. Jouluruoka meillä oli periruotsalainen: lihapullia ja muussia! :D

Mm. nämä Ultima Thulen samppanjalasit tilasin konvehtien "lisukkeena" :)
Possullekin olisi maistunut piparit

Pitkin viikonloppua katselimme jouluelokuvia ja lipittelimme glögin puutteessa samppanjaa, mutta kävimme myös mm. salilla ja kävelyllä. Ei mua kyllä koskaan olisi ennen aattona saanut salille, mutta koska joulufiilis oli hieman tiessään, niin taisinpa jopa olla itse se, joka salille lähtöä tuli aattoaamun joulupuurojen jälkeen ehdottaneeksi! Pienen treenin jälkeen olikin ihan kiva taas lösähtää takaisin sohvalle elokuvia tuijottelemaan!

Jouluinen naapurustomme. Not.
Aada oli onnessaan meidän jenkkijoulusta ja joululeffamaratonista:)
Kisut saivat avata pakettinsa jo aattoaamuna - vähän niitä piti kyllä auttaa :)

Joulupäivänä meidät oli kutsuttu Minnan ja Juhan luokse hieman perinteisemmille jouluruuille, mutta meidän pikkupossu Roni alkoi käyttäytyä omituisesti aattoiltana ja päädyimmekin viettämään puoli joulupäivää eläinklinikalla. Onneksi löysimme joulunakin auki olevan vastaanoton ja vieläpä aivan meidän läheltämme! Roni sai ilmeisesti pyhien aikaan yleisen stressistä johtuvan tukoksen virtsaputkeensa, eikä hiekkalaatikolla käyminen tuottanut tulosta. Tilanne oli suhteellisen vakava, mutta onneksi korjattu aika helposti ja saimme pojun kotiin jo muutaman tunnin päästä <3 Illalla possu oli nukutuksen jäljiltä hieman sekaisin ja hoiperteli sekavana ympäri asuntoa. Yöllä taas taisi iskeä hirveä nälkä, sillä kaappiin oli murtauduttu ja ruokasäkkiin oli ilmestynyt muutama isomman puoleinen reikä! Vieläkään ei ole poju ihan oma itsensä ja operaatiosta toipuminen näyttää vievän jonkin aikaa. Extrapusujen ja -rapsutuksien määrä onkin nyt rajaton!:)

Sekava poju kotimatkalla

Vähän on kyllä sellainen olo, että joulu tuli skipattua tänä vuonna. Onneksi tämä "pakotettu jenkkijoulu" oli kuitenkin tiedossa jo hyvän aikaa ja pääsin totuttelemaan ajatukseen ja asennoitumaan siihen oikein jo hyvän aikaa. Ehkä ensi vuonna päästään taas viettämään oikeaa joulua :)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Kuvia San Diegosta 2016




























Eilen kuvia läpi käydessäni tajusin, että mulla on aika paljon julkaisemattomia kuvia ja ajattelin nyt julkaista tällaisen sekalaisen kollaasin, koska aika ei riitä jokaisesta paikasta erikseen kirjoitteluun. Aika kaunista täällä kyllä on:)

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Loppuvuoden tapahtumia

Loysin uuden ponikaverin, joka valitettavasti on hieman hermoheikko, eika tykkaa etta silla ratsastetaan (en tieda, mita tamankin ponirukan menneisyydessa on tapahtunut), joten tallivisiitit ovat valitettavasti koostuneet lahinna ponin juoksuttamisesta. Tallilla hengailu poiki kuitenkin muitakin uusia tuttavuuksia ja sain kutsun ratsastaa eraan toisenkin naisen hevosia. Yhta naista hepoista kavinkin jo koeratsastamassa (ja tykkasin tasta hevosesta tosi paljon). Olisipa vain tuota vapaa-aikaa enemman...

Suloinen sekopaa :)

Kiitospaivana teimme reissun Los Angelesiin ja kavimme siellakin ratsastelemassa Hollywood Hillseilla. Oli aikas hienoa!

Patikointia uusissa maisemissa. San Diegon lahistolta taitaa loytya niin paljon erilaisia patikointimaastoja, etta joka kerta voi menna uuteen paikkaan.


On aika uskomatonta, etta tallaiset maisemat loytyy tunnin ajomatkan paasta meidan kotoa!
Olen innostunut entista enemman pilates reformer-tunneista. Grouponista loytyy hyvia ja suhteellisen edullisia diileja eri pilates-studioille ja olen kaynyt testaamassa paria eri studiota. Tama on hyvaa tasapainoa monille harrastamilleni “hikilajeille”. Pilateskin voi toki olla yllattavan rankkaa, mutta eri tavalla, kuin cardio-lajit.


Loysin SD:sta suomalaisen kampaajan ja sain kerralla mieluisat hiukset varmaan ekaa kertaa sitten USA:n muuttoni. Vihdoin!

Olen kaynyt pari kertaa kirjaimellisesti ihan Meksikon rajalla sijaitsevalla Outlet Mallilla shoppailemassa uusia tyovaatteita. Sain varoituksen etta sinne ajaessa taytyy olla tarkkana, ettei epahuomiossa aja viimeisen exitin ohi tai paatyykin vahingossa Meksikoon : D Me asumme siis vain noin 10 min paassa maiden rajalta!

"Last USA exit"
Kuten viime kerralla kirjoittelinkin, paasin tekemaan pienen tyomatkan koulutuksen merkeissa tasta puolitoista tuntia pohjoiseen Laguna Beachille ja nauttimaan kauniista rantamaisemista ja ylellisesta hotellimajoituksesta. Montagella on muitakin upeita kohteita eri puolella USA:ta ja seuraavaksi haluaisinkin paasta kaymaan ainakin itarannikolla Palmetto Bluffissa!



Kavimme porukalla Minnan ja Juhan kanssa katsomassa San Diego Gullsien latkamatsia. Minna ja Juha olivat tavanneet edelliskerralla pelissa kaydessaan Gullsien suomalaisvahvistuksen Kalle Kossilan ja saivat taten kutsun tulla katsomaan peleja tulevaisuudessakin hanen kutsuvierainaan : )

Minnan kanssa ollaan myos harrasteltu urheilullisia juttuja ja mm. rantakavelyja heidan ihanissa asuinmaisemissaan La Jollasssa